Miten jaksaa elää, ku ei oo enää mitää elämän tarkotusta? En tahdo tuottaa surua perheelle, mut en vaa jaksa enää. Joka päivä mietin, että oisko nyt se päivä mut sitten mieleeni tulee se suru jonka koin kun isoisäni kuoli. Auttakaa kiltit!
miten jaksaa
ei jaksa enää
9184
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Sen ku tietäis. Sama tilanne täällä. Hirveen raskasta käydä esim. koulua, kun ei oo mitään sisäistä motivaatiota siihen, taikka elämään ylipäänsä. Elän tällä hetkellä vain perheen takia. Ilman heitä olisin jo tappanut itseni. Lomalla huomasi, että ei mulla edes mitään elämää ole, kun makasin kokoajan sängyssä, ei ollut vaan mitään syytä nousta ylös. En tiedä miten tästä eteenpäin.
Nimimerkille "ei jaksa enää" ja "1995"
Hakeutukaa terapiaan! Ja jos sinne pääsyä täytyy odottaa, niin on yksi, jolle voi itkeä ja purkaa ja puhua kaikki huolensa. Jumala kuuntelee.
Näin minä teen, kun kamppailen masennuksen kanssa ja huomaan oloni helpottavan kun olen rukouksessa puhunut Jumalalle. Ei tarvitse olla uskovainen jos rukoilee, sen voi tehdä vaikkei ole edes uskossa.
Kuinka asiasi ovat menneet siihen malliin, tunnet ettei elämälläsi ole tarkoitusta?
Kyllä elämällä on tarkoitusta ja sen tulisi tuottaa iloa meille.
Hanki apua! Mieti mistä sinun vaikeutesi johtuvat? Johtuuko jostain mitä toiset tekevät tai johtuvatko omista teoistasi ? Tai ehkä et tiedä syytä, ehkä takana on joku trauma. Muista, että vaikka välillä tuntuu kuinka vaikealta, niin tulee vielä parempia hetkiäkin. Vaikeudet ovat voitettavissa, mutta niiden eteen pitää tehdä työtä ja hankkia apua, jos ei muuten selviä.
minusta tuntuu ettei elämällä ole enää mitään annettavaa mulle. mun perhe vaa huutaa ja isäpuoli haukkuu mua. sitte on yks poika, joka vaan feidas yht'äkkii. oltii läheisiä, tosi läheisiä mut sit vaa yht'äkkii se ei enää välittäny ja nyt sillä on varmaa uus. en edes oikein tiiä mikä mua pitää elossa, ehkä se johtuu siitäki että oon eläny vasta kolmetoista vuotta. ei mulla silti vaan ole mitään tulevaisuuden toivoa. itken itseni joka ilta uneen ja päässäni pyörii vain surullisia asioita. ja mun isoisä kuoli kesällä sekä äidin pappa itsenäisyyspäivänä. se oli ihan hirveetä!
nimerkille "ei jaksa enää"
Hyvä asia on, että pystyt itkemään. Se kuitenkin hieman helpottaa. Soita jonnekkin nuorten tukipuhelimeen esim MLL ja kysy neuvoa mitä voisit tehdä sinun tilanteessasi.
Voisitteko pitää perhe palaverin, jossa jokainen osapuoli tulisi kuulluuksi. Sinä voisit kertoa miltä sinusta tuntuu tuollainen kohtelu.
Sinusta tuntuu nyt pahalta, kun poika ei välitä enää. Koska poika ei välitä sinusta, se on hänen häpeänsä. Sinä löydät toisen pojan. Tietenkin sinusta nyt tuntuu pahalta, se kuuluu asiaan. Aikaa myöten unohdat pojan.
Tarviit varmaan tukea, mistäköhän saisit, koska on vaikea uusperheessä, jos ei oikein hyväksytä tai vastaavaaa, nuortennetissä voi kirjoittaa ja soittaa nimettömänä
voiko terveydenhoitajalle puhua tästä?
voi , ja toivon sulle onnellisuutta ja avun löytämistä
kiitos paljon! en vain tiedä ku oon tosi huono puhuu enkä oikee osaa kertoo mun asioista kenellekkää.