suhteet sellaisina kuin ovat eli kahdenväliset hetero, lesbo ja homosuhteet? Pitemmän päälle tuntuu kaikissa suhteissa, ainakin omissani ja ystävieni ja tuttujeni suhteissa olla kaikenlaista ongelmaa; kyllästymistä, itsestäänselvyytenä pitämistä, seksuaalisen halun loppumista, ahdistumista, oloa että on häkissä, puhumattakaan todellisista kommunikaatio ja muista ongelmista. Onko tämä sitä suhteen arkea vai onko niin että kahdenvälinen suhde palveleekin lähinnä perhettä ja lasten kasvatusta? Voisiko polygaamisuus oikeastaan toimia paremmin, pitää suhteet kauemmin kasassa ja ihmiset elinvoimaisempina ja onnellisempina? Onko ihmistä edes tarkoitettu yksiavioiseksi kun pettäminen tuntuu olevan melkein sääntö kuin poikkeus? Miksei voitaisi myöntää asia ja asennoitua eri tavalla suhteisiin, vähemmän omistavasti? Voisiko monen ihmisen esim. kolmen tai neljän kimppa toimia oikeasti?
Olen jutellut tästä paljon elämää kokeneen ja nähneen ystäväni kanssa. Hän on omillaan toimeen tuleva ja erittäin vahva nainen, ja on sitä mieltä että kahden ihmisen suhde on usein liian ahdistava ja tukahduttava ja että olisi paljon toimivampaa jos pystyttäisiin hyväksymään erilaisia tapoja elää ja olla suhteissa.
Olen jutellut tästä paljon elämää kokeneen ja nähneen ystäväni kanssa. Hän on omillaan toimeen tuleva ja erittäin vahva nainen, ja on sitä mieltä että kahden ihmisen suhde on usein liian ahdistava ja tukahduttava ja että olisi paljon toimivampaa jos pystyttäisiin hyväksymään erilaisia tapoja elää ja olla suhteissa.
Vastaukset 43
Vanhimmat
..valmis paketti, jonka voi kaupasta ostaa.
Ihmissuhde on kasvua, kehitystä koko ajan. Koko elämän ajan. Suhteen aikuisten pitäisi hoitaa keskinäistä suhdettaan, jotta voisivat olla se hyvä kasvualusta lapsille(kin).
En usko, että parisuhteen ongelmat johtuvat siitä, että suhteessa on vain kaksi ihmistä, sillä vaikka ihmisiä olisi kymmenen, niin jossain vaiheessa tottuminen toiseen/toisiin alkaa ja arki tulee väistämättä. Paras lääke parisuhteelle on käsitellä omaa itsekkyyttään, saada se aisoihin ja oppia jakamaan aikaa/ajatuksia muiden kanssa.
Kun oman oppilaana olonsa tiedostaa, on helppo hyväksyä erilaisuutta muissa ihmisissä. Me olemme yksilöitä.
Meillä ei koskaan, missään vaiheessa ole oikeutta odottaa muilta ihmisiltä samankaltaisuutta itsemme kanssa.
kellä toimii, kellä ei, mulle ei kiitos, yksi riittää kerrallaan!
... mitä tarkoitat mutta ratkaisu ja lääke siihen ei ole minusta todellakaan moniavioisuus, vaan pikemminkin vähempi itsekkyys, ajan antaminen itselle ja toiselle, keskustelu, kannattaisi hypätä pois nykyajan pinnallisuudesta ja uskaltaa katsoa syvemmälle.
Mulle ainakin moniavioisuus se vasta ahdistusta ja ongelmia aiheuttaisikin! Ja paljon!
En saisi sellaisesta irti mitään, vain pahaa mieltä. Kahdenvälinenkin suhde voi niitä tuottaa mutta siinä on ainankin myös mahdollisuus saada aito yhteys ja rakkaus aikaiseksi, toisin kuin moniavioisuudessa, joka musta on sairasta ja vastenmielistä.
Mutta, jos se jollekin sopii ja kaikki osapuolet ovat tyytyväisinä mukana niin mikäs siinä. Kukin tyylillään. Mutta ei mulle, ei todellakaan!
En usko naisen yksiavioisuuteen...siis että jos voisi vapaasti valita niin enemmistö valitsisi sen vaihtoehdon.
Mutta itse olen sisäänrakennetusti yksiavioinen. Se on erittäin vahvana minussa, ja tiedän ihan moniavioisuutta kokeilemattakin ettei se sovi mulle ollenkaan. Etenkin henkisesti kuihtuisin pois...
Olen ihan toisentyyppinen ihminen kuin mitä sellaisesta pitäminen vaatisi.
Aina jotkut psykologisoivat että tuollainen on vain harhaa ja että kaikki sisimmässään oikeasti haluaisivat joukkonaintia ja ties mitä, mutta kun itse taidan tietää sen oman sisimpäni parhaiten. Ei kiitos moniavioisuudelle kaikilla tasoilla.
Mutta edelleen, onnea sellaisenkin valinneille valitsemallaan tiellä!
ei tarkoita ryhmäseksiä välttämättä. Se voi tarkoittaa sitä että enemmän kuin kaksi ihmistä rakastaa toisiaan. Esim. voi olla kaksi miestä jotka rakastavat toisiaan ja lisäksi yksi nainen, joka rakastaa toista miehistä...tai niin että bi-pari rakastaa toisiaan ja heidän kanssaan elämän jakaa toinen bi-pari...tai vaikka bi-nainen ja heteromies ovat yhdessä ja lisäksi perheeseen kuuluu esim. bi- tai lesbonainen. Ei tässä seksistä ole pelkästään kyse ollenkaan.
Mulle edelleen sama juttu. Iso EI KIITOS.
Minusta vastenmielistä ja sairasta monisuhteet, oli sitten kyse pelkästä seksistä tai ei. Kuvaamasi tilanteet käsitän mutten omalle kohdalleni koskaan. Yksiavioisuus on se mun juttu, eikä se siitä muutu mihinkään.
Vain siten voin olla onnellinen. Tunnen itseni. :)
Monet lait/lainalaisuudet ovat siitä hauskoja, että niitä voi soveltaa moniin tämän maailman ilmiöihin. Niinpä vaikka fysiikasta tuttu paineen ja pinta-alan suhde toimii psykologiassa ihmistä tarkastellessa. Mitä laajempi ala, jolle mielenkiinnon/kunnianhimon/intohimon/kiinnostuksen suuntaat, sen vähemmän "painoa". Ja vastaavasti, mitä enemmän suuntaat pienelle alalle, sen vähemmän vilkuilet muualle. Ehkä sinun pitää vain odottaa, että kunnolla kolahtaa....
...samaa mieltä.
..tähän soppaan ja sanon sanottavani:
Ymmärrän ja hyväksyn itselleni ja kumppanilleni, JOS PAKKO ON, toisen/toiset naiset, mutta
EN MIESTÄ MISSÄÄN TAPAUKSESSA!!!!
Omista periaatteistaan voi elämän aikana joutua luopumaankin...
Tarkoitan tässä edelleen sitä, että nuorempana olin ehdottomasti sitä mieltä, että yksiavioisuus on se ainoa hyväksyttävä vaihtoehto, enkä voisi kohdalleni muuta kuvittellakaan, mutta mutta... (lue eka rivi uudelleen...)
Tässä elämänvaihessa taas minulla on juuri se periaate, että miestä samaan soppaan EN MISSÄÄN NIMESSÄ HYVÄKSYISI!....Toivottavasti en siitä periaatteesta luovu koskaan.
Tarkoitatko että kolahtaa tässä nykyisessä suhteessa vai joskus tulevaisuudessa jonkun toisen ihmisen kanssa?
Ei se siit' kolahtamisestakaan ole kiinni, edellinen suhteeni alkoi "rakkautta ensi silmäyksellä"- tyyliin (ja molemmin puolin). Pari vuotta meni yhdessä hienosti ja olin NIIIIN rakastunut ja onnellinen, sitten vaan kaikki pikku hiljaa muuttui sinäkin suhteessa arkiseksi...ja päätimme erota n.4 vuoden yhdessäolon jälkeen.
..siitä periaatteesta en luovu kyllä..:)
Se ei olisi enää minun elämääni, tuo miehellinen. (Tekee mieleni mainita tässä yhteydessä ikuisuusvänkkääjien sukupuolesta ja heidän aisankannattajistaan, mutta toivottavasti heitä tapaa vähemmän siviilissä kuin täällä pals..)
Mutta tosiaan EI miehiä siihen perhekokoonpanoon, missä minä aikaani vietän. Ja nimenomaan kysymys on romanttisista suhteista ja niiden kuvioista. Kaverina mies on ihan ok, minunkin yksi todella hyvistä kavereistani, etten sanois ihan ystäväluokkaa, on heteromies. Hän ymmärtää minua ja minä häntä, ei mitään ongelmaa. Näitä miehiä voisi kasvaa vaikkapa lisää puussa....siis euroseteleiden lisäksi..:D
..ihmistä on välillä kamalan vaikeaa.
Luin viestisi tuolta toisaalta ja palasin kuitenkin tänne. Vastaan nyt vähän niinkuin molempiin, mitä mieleen tulee ja mikä pitää sanoa ääneen. Minä kun en voi pitää juuri mitään sisällänikään..
Sanoit tuolla, että keskustelette, mutta ilmeisesti siitä ei sitten ole apua, ei siihen arkipäiväistymiseen..:(
Nyt minua ihan huolestuttaa. Minä olen siitä hassu persoona, että huolestun joskus hyvinkin helposti sellaisista asioista toisten elämässä, jotka koskettavat minua ja jotka soisi olevan kohdallaan. Onneksi olen saanut rajoitettua taipumustani, jonka joku voi myös kokea tuppautumiseksi..(
Noh. Mutta koska keskustelunaiheena tämä on mielestäni erikoisen hyvä, tämä suhteen LIIALLINEN arkipäiväistyminen, niin pohdinpa tätä lisää. Jokainenhan kokee sen omassa suhteessaan, ajoittaisena ainakin. Välillä se on mielessä ja välillä sen painaa syvälle mielen sopukoihin. Roskat maton alle ja matto sievästi suorassa! (=roskat tässä tapauksessa eivät välttämättä ole mitään pahoja asioita.) Mutta siinä on jotakin kulissielämän tuntua..:( Ja niin tuttua meille kaikille, luulisin.
Eli siis mitä tehdä, kun pitkä suhde "sammahtaa"? Keskusteleminen ei auta, sanot, mutta auttaako toiseen syvällisemmin tutustuminen, toisesta uutuuden löytäminen ja itsestään antaminen.?
Kauris ja kukko, hyviä merkkejä, mutta elääkö kauris LIIAN maanläheistä elämää, arjen tasolla, josta on mahdollisuus nousta huumaannuttaviin sfääreihin, jos vain itseään kannustaa siihen. Avautuu, antaa itselleen luvan. Kauris on äärimmäisen hillitty ja hallittu.(?) Totuuden torvi kyllä, mutta totuutta on monenlaista. Kauris on minulle erittäin tuttu merkki. Ei tietenkään kaikki kauriit ole samanlaisia. Mikä on nouseva merkkisi? (Heh, ei ole pakko vastata!)
Otin nyt ihan tahallani nämä horoskoopit tähän, koska muutenhan en sinua tunne yhtään.
Jotain ulospääsyä, muuta kuin ainainen naisen vaihtaminen, pitää olla olemassa. Kaiken rikkominen ja uudestaan aloittaminen ei ainakaan itseäni jaksa kiinnostaa ja kun kuitenkin joka suhteessa on arki edessä ennemmin tai myöhemmin. Onko sinulla jotain aloitettua reseptin kulmaa tai vaikkapa aloittamatonta....ihan vaan lääkkeeksi tilanteeseen.?:)
Meillä kaikilla on oikeus hyvään henkiseen elämään parisuhteessa.
että sitä helposti tuomitsee itselleen erilaisia elämäntapoja, arvoja ja asioita ennen kuin sattuu kolahtamaan omalle kohdalle. Koskaan ei tiedä mitä huominen tuo tullessaan ja ihmisen sisin on se kaikkein arvoituksellisin. Kaikki sanat; en ikinä, teen aina, minä olen..., ei koskaan jne. ovat aika arveluttavia kenen tahansa suusta. Mitä enemmän yllättäviä asioita, kriisejä ja vaikeuksia omalle kohdalle kolahtaa, sitä myötätuntoisemmaksi ja avarakatseisemmaksi tulee. Olettaen tietysti että selviää ehjin nahoin noista. Ei voi enää tuomita ketään, koska ei ole varaa siihen ja se on todella vapauttavaa. Kunpa kaikki (minä mukaan lukien) uskaltaisivat elää rohkeasti antaen niiden viimeistenkin "pimeiden" puolien tulla ulos. Mikä valo ja mikä vapaus.
Eräässä chi gung-kirjassa annetaan ohjeita siitä (harjoitusten lisäksi) miten saada energia virtaamaan ja tasapainoon. Yllättäen siinä kehotettiin myös unohtamaan kaikki mahdolliset leimat, lokeroinnit yms. ja kokemaan oma seksuaalisuus täysin vapaasti...mitä se sitten onkin. Minulle tuo kirjan kohta on todella merkittävä ja taidan oivaltaa paremmin mistä lopulta on kyse kun puhutaan energian vapaasta virtaamisesta...ei sitä opi pelkästään harjoittelemalla joogaa, chi gungia jne. vaan antamalla tuon energian virrata vapaasti elämässä, kaikessa mitä teemme. Me teemme jokainen itsellemme pieniä vankiloita isoissa ja pienissä asioissa puuttuen vielä toistenkin tekemisiin. Miksi?
..poikanen sallittakoon hyvään kirjoitukseesi.
Selkeyden vuoksi ottaisin esille energiavirrat hyvässä, positiivisissa asioissa, mutta toki niin kuin itse ymmärrämme tämän hyvä-käsitteen.
Kaikkea ei voi hyväksyä, eikä saakaan hyväksyä. Oma eettinen näkemys tulee säilyttää.
Myöskään kaikkia pimeitä puoliaan ei voi toteuttaa.
Ja siihen meiltä kaikilta löytyy sisäinen kontrolli, joka oikein edustettuna erottaa meidät psykopaattien käytöksestä, jotka porhaltavat ilman sisäistä kontrollin häivää.
Joo, ymmärsin kyllä mistä puhuit, mutta nämä tuli minulla mieleen. Eli kaikella on vastapuolensa.
Kiitos kommenteistasi.
Sitä reseptiä tai lääkettä tässä niinkuin olen jo jonkin aikaa etsiskellyt.
Välillä menee ihan ok, enkä jaksa kauheasti olla suhteemme arkipäiväistymisestä huolissani, sitten taas se "haluan enemmän" nostaa rumaa päästään...
Erota siis emme aio, siis en siis aio sillä tavalla luovuttaa. Ja pointtina tässä on, että me molemmat tiedostamme tämän ongelman(?) tai siis olemme ottaneet tilanteen sellaisena kuin se on.
Paljon on puhuttu siitä mitä voisimme asian eteen tehdä, mutta emme ole oikein vastausta löytäneet...Yritämme hakea vertailupohjaa, esim. molempien vanhemmat ovat edelleen naimisissa, eli miten he ovat onnistuneet /halunneet pysyä koko elämänsä yhdessä.
Perusteiltaan suhteemme on kunnossa ja siinä on paljon paljon hyvää.
Olemme tulleet siihen tulokseen että on vain tyydyttävä vähempään, kaikkea ei voi saada. Sitten taas välillä kapinoin tuota ajatusta vastaan...Haluan tulista intoHIMOA, toinen on kai jo niin tuttu ja turvallinen että tietää mitä saa jo etukäteen ja "kaikki" on jo kokeiltu..itseasiassa jotkin kokeilut olisi saanut jättää tekemättäkin, eli ne ovat vain VÄHENTÄNEET seksihaluja (siis keskinäistä seksihalua HEH).
puolen ja vastapuolen rajankäynnistä löytynee tasapaino. Rakentavasti eläminen, joka vie eteenpäin tarkoituksenmukaisesti juuri siinä minun elämässäni, josta minulla ja muutamalla harvalla tällä kierroksella taju on.
täältä näin. :)
Voisikohan joskus jotain uutta ja suurta, silti niin tuttua, iloa, intohimoakin, löytää jostain aivan pienestä, ennalta-aavistamattoman aavistuksenomaisesta yhteyden kokemisesta? Miltei liikkumattomalta vaikuttavasta liikkeestä, niin että 'suorituspainotteisen urheilulukion painopistealueeksi' yllättäen muodostuukin suorittamattomuus, kokeilemattomuus, mikä ei kuitenkaan olisi passiivista vaihtopenkkeilyä. Yhteyden kipinään oivaltamista, tai no joo,,, jo tuttujen kesken kipinään hennosti puhaltamista.
..juuri eilen illalla ajattelin, että mihin oikein katosit.
Näin minulle käy erittäin usein, joku ihminen tulee mieleen ja sitten hän jo ilmestyykin jostain..:)
..kaikkein suurin huolenaihe tuo innokkaan himoilun puute...?
*raksuttaa, raksuttaa, kunnes pysähtyy ja lamppu sammuu kokonaan*
Tämä edellinen siis täällä päässä..:)
Ainakin tuo, että molemmat tiedostatte tilanteen, on hyvä juttu. Siitä voi sitten puhua avoimesti.
Minä itse en tottavie ymmärrä noista seksiasioista mitään! Välillä mielenkiintoa on ja välillä ei. Ehkäpä se minulla liittyy jotenkin epätoivon tunteisiin, kuilun reunalla olemiseen, ennen kuin seksuaalisuuteni herää. Voimakas jännityksen tunne on yksi sitä lisäävä tekijä.
Tasainen, turvallinen elämä ei juurikaan liikauta seksuaalisuuttani.
*jää miettimään onton pääkopan voimin*
Ps. Kyllä tässä on jotain perin juurin hämärää, siis omalla kohdallani.
'rakenteluhommissa', ja vähän paukuttelemassa vanhalla vääntyneellä vasaralla (En kyllä muista minne sen joskus jätin.), sormeen.
..hetken verran..:)
Tuo on tuttua. Äkkinäinen, käsittämätön yhteys toiseen ja siinä samassa olisin valmis...!
(Tämä on ehdottomasti yksi NIITÄ juttuja, mutta on niitä muitakin..)
Hyvä aihe! *jatkaa mietintää*
Kirjoitit:
"Tasainen, turvallinen elämä ei juurikaan liikauta seksuaalisuuttani".
Juu, ei minunkaan!!!
Siksipä tilanne kai onkin sellainen kuin on! Ihan kuin tylsä arvausleikki, jossa kysytään että arvaapa minkävarinen pallo tädin kassista löytyy...no kun on jo 200 kertaa arvannut että no, punainenhan se, niin alkaa leikki kyllästyttää...SILTI sitä välillä pelaa, kun ITSE ei parempaakaan keksi!!! (mutta ei siitä mitään hirmu kiksejä saa...) :(
MUUTEN: hvyin luonnehdit horoskoopin kautta minua...Piti tismalleen paikkansa. MUTTA: mistä tietää mikä se nouseva merkki on...en tiedä omaani...
Ja tuohon sun PS:ään: kun kaikki on liian hyvin niin haluaa itse mutkistaa asioita??? Ihminenhän ON lapsi joka tykkää leikkiä ESIM. yrittämällä manipuloida toista/saada toinen tekemään tahtonsa mukaan
Kyllä kai periaattessa voisi, tuntuu vaan että suurin rajoittava tekijä on ajan puute.
Tai siten että arkena kun tulee töistä, niin ekax pitää sada jotain syömistä sitten pitää laittaa pyykki/tiskikone päälle/siivota jotain sitten väsyttää ja haluaa sada aivot pois päältä töllöttämällä tv:tä, sitten onkin jo aika mennä nukkumaan, ei oo ihan hirveesti aikaa/energiaa toiselle.
Tyttikseni menee kuudeksi aamulla töihin, joten menee nukkumaan jo aikasin illalla (kuten eilen jo klo 20)
Tyttikseni on sitten vielä vkonlopputöissäkin useimmiten ja itse käyn melk. joka lauantai ulkona tuulettumassa ja siis sunnuntait krapulassa, niin...EI SELLAISTA HERKKÄÄ TILANNETTA OIKEIN ITSESTÄÄN PÄÄSE SYNTYMÄÄN..ja teennäisesti se ei varmaankaan oikein toimi...
Nuo sunnuntaiherkistelyt sopisivat minulle oikein hyvin, mutta tyttikseni ei suostu tulemaan 3 metriä lähemmäksi, kun nääs inhoaa sitä että käyn ulkona ja juon about kerran viikossa viinaa (=sidukkaa tai viiniä).
kertomassasi itseaiheutetussa noidankehässä muuttaa mitään?
Jotain pikkuosaa liikauttaa, tahtoa tehdä tietoisesti toisin, edes kerran, kokeeksi?
Koko elämän? -Kun nykyinen yhteiselämäkin vaikuttaa arvokkaalta.
Itseä? -Kun toista ei oikein kyenny.
,,,
Tuli vähän tökstyylillä, kun riennän jo.
Voisitteko kuvitella tekevänne jotain _yhdessä_ lauantai-iltaisin, joskus hänen päästyään töistä? Ilmeisesti vuoro kuitenkin loppuu kuuden aikaan? (mikäli aikaisemmista viesteistä olen oikein ymmärtänyt). Iltahan on vasta nuori silloin.
Mikä saa sinut kapakkaan juomaan niin paljon, että saat krapulan joka sunnuntaiksi? Sinun iässäsi? Hmm.
Mitä pelkäät?
Parisuhde vaatii töitä, pitkäjänteisyyttä ja oikeata rakkautta. Ja ennenkaikkea tahtoa ja luovuutta ja halua jatkaa. Ja kaikissa parisuhteissa on ikäviä suvantovaiheita jolloin arki painaa päälle eikä jaksa jakaa eikä antaa eikä ottaakaan.
Sinä kuullostat muuten masentuneelta?
Jutteletko asioista läheisten ystäviesi kanssa?
Niin kauan kuin asia kummittelee mörkönä takaraivossa ja tulee tunne, että pitää nostaa kytkintä ja olla hiljaa vaan, asiat paisuvat isompiin mittasuhteisiin.
Jos tyttis on muuten ihana ja persoonat napsahtavat hyvin yhteen, miksi ette keskittyisi ihan muuhun kuin seksin miettimiseen tai edes kokeilemiseen vähäksi aikaa?
Mitä enemmän sitä miettii, sitä suuremmiksi käyvät suorituspaineet ja sen huonompi ennuste.
Ei se kipinä väkisin maanittelemalla takaisin tule. Se tulee vaivihkaa, kutsumatt ja anelematta takaisin.
..arki sitten voi pelatakaan..:(
Eikö naisesi lähde mukaan ulos tuulettumaan? Eikö työvuoroja voi vaihtaa? Eikö tv:n asemasta voisi sittenkin kuunnella yhdessä musiikkia tai jotain muuta kivaa..vaikkapa tehdä yhteistä taideteosta...?
*nyt jo ihan kysymysmerkkinä*
Ps. Edellinen pitkä suhteeni ajautui vähitellen siihen, että teimme omia juttujamme - emme juuri mitään yhdessä. Ja loppuhan siitä tuli..
..kerran laittoi linkinkin jostain horoskooppijutusta, josta tuli paljon erilaista tietoa. Oli jotain kuussa, maassa, puussa -systeemiä..;) Minullakin on ne vielä jossain.
Ai niin, pitää tietää oma syntymäajankohtansa kellonaika, niin sitten siitä linkistä on apua. Varmaan joku kohta antaa osoitteenkin. Ehkä löytyy Googlelta: horoskoopit...?
Tuossa tuo empaattinen kirjoittaja sanoi hyvin, että pitäisi seksi tavallaan unohtaa, että se tulee sitten ennalta-arvaamatta esiin. Siinäkin piilee yksi varteenotettava pointti.
Ja tuo, että tahtoo itse mutkistaa asioita, on itsellenikin tuttua. Sitä jotenkin hakee huomiota ja sitä kuohahduttavaa veitsenterällä oloa toiselta joillain tempuilla. Esim. sanomalla, ettei yhtään enää rakasta toista, vaikka oikeasti rakastaa ihan satasella.
Joo joo. Näin nämä menee. Itse olen jo VÄHÄN aikuistunut ja ymmärrän, etten saa järkyttää toista, kun toinen ihminen ei läheskään aina ymmärrä, että mistä kohtaa se kenkäni on ollut puristava ja varpaani ihan solmussa.
Muuten. Eikö tuolla biletyksellä ole suuri vaara joutua kiusaukseen...? Tähän ei sitten taaskaan tarvitse vastata, jos et halua. Tuli vaan mieleen.
*edelleen huolestuneena*
Muuten...kyllä (häpeäkseni tunnustan).
Tuntuu vain että "pitää" joku "henkireikä" olla...siis oma valintahan se on, mutta olen sellaiseen päätynyt :(
Juu kuudelta lauantaisin pääsee, mutta itse olen jo silloin "liesussa".
Ihan sama juonko paljon vai vähän, se on hänelle periaatekysymys.
Minun iässäni, niin IIIIIK!!!! ;)
En tiedä mitä pelkään, en kyllä mielestäni mitään...En itse usko että selitys olisi jotain tuon tapaista...
Kuullostan masentuneelta? En koe olevani masentunut, pikemminkin oma yltiörealistinen itseni. Huh, kun joskus pystyisikin vähän liihottelemaan pilvissä...
NOH, siinäkö se onkin vastaus miksi ryyppään ja bailaan - pystyy edes sen hetken "liihottelemaan pilvissä", ei huolen häivää, kun on vaan promilleissa yksinkertaisesti niin hyvä olo.
Seksissä on ollut taukoa jo NIIIIN kauan...eli tosiaan unohdettu on ja odotettu toiveikkaana "uutta heräämistä"...ei mitään..
ÄÄH, tuntuu jo että suurentelen itse koko suhdeongelmaa, mutta kuten todettu, suhde on periaatteessa kunnossa, mutta se intohimo/seksi puuttuu...
..tilanteesi. Mutta onkohan tuostakaan pitkällä tähtäimellä apua...? En tiedä, en osaa edes arvailla. Mutta jotakin perin juurin surullista siinä on.
Tiedän, olen ollut joskus samassa tilanteessa vuosia sitten ja olen ollut tilanteessa, jossa olen ollut SE toinen nainen. Yhtäiltaa ei ole kylläkään ollut koskaan. Sitä en osaisi!
Heh, ajattele. En OSAISI..:D
tämä:
www.astrologiakeskus.com
,jossa voi laskea karttansa (Syntymäkellonaika tosiaan on tärkeä, nousevan merkin laskennalle erityisesti.) ja löytyy paljon aivan hyvin kirjoitettua 'tietoa' ja linkkejä eteenpäin.
Muutoin kirjoituksestasi panin merkille:
itse mutkistaa, temput, järkyttää toista, biletyksen kiusaukset.
Tulee mieleen jonkun toisen keskustelun 'testailu' (Zorron aloitus?).
Niinpähän sitä testailee ja temppuilee aikansa kunnes ollaan niin ulalla ettei enää tiedetä missä mennään, on tullut tehtyä peruuttamattomia asioita ja pahimmillaan luottamus mennyt vaikka muuten toisiansa pisimmillä suorilla sietäisikin.
Tuli vaan tässä kohtaa mieleen, ei erityisesti kenenkään tarinaan liittyen. :)
..osoitteesta, tuohan se oli.
Tuosta testailusta puhut asiaa aikuisen ihmisen syvällä rintaäänellä. Kiitos siitäkin, sitä lukee mielellään. Se rauhoittaa mielen, kun minäkin olen vähän tällainen YLTIÖPÄÄveijarimainen otus..:)
Mullakaan mitään asiaa ole, halusin vain viedä viimeisen sanan, hetkeksi ennekuin Mielipidevanki kuittaa.
..:D
Juu ei mitään yhtäiltaa nyt...vaan se Toinen N...
Niin ja sain kellonajasta selville että nouseva merkki on vaaka.
..aika innostunut "niihin" puuhiin..;)
Nouseva merkki on merkittävämpi ilmeisesti siinä 30 ikävuodesta eteenpäin, jotenka..jotenka..
Vielä tekisi mieleni kysyä, että tietääkö ja tietävätkö ja miten ajan jaat jne..., mutta ehkäpä se ei ole soveliasta. Ei muuten, mutta toisaalta kiinnostaa, että onko näitä tarinoita myös ns. onnellisia tapauksia, kun tuo omani ei ollut kovin onnellinen, vaan minua otti päähän joka hetki ja täälläkin siitä aina paasasin. Milloin olin heittämässä järveen koko rakastani..:)
Ei vaan, pitänee jatkaa työn tekoa..:D
Heips!
Tradefox69, tsemppiä sinulle:-)
Kyllä se aurinko sieltä pilven takaa vielä pilkistää. Sinun luonteellasi ennemmin tai myöhemmin.
Kaikkihan me taistelemme näiden parisuhdeasioiden kanssa. JA sinä olet kuitenkin tiedostanut ongelman, pohdit sitä aktiivisesti, etkä taida olla valmis heittämään kirvestä kaivoon.
Siinä on jo aika hyvät eväät yhteisen elämän jatkamiselle.
Seksi on yksilöllisen vaihtelevasti tärkeä tai vähemmän tärkeä osa ihmisen elämää.
Inhottavinta on, kun kiire ja stressi kaataa kropan, eikä aikaa jää miettimiselle ja yhdessä tekemiselle.
Asianhan voi nähdä niinkin, että te pidätte henkistä taukoa jutussanne alitajuisesti. Siihen sisältyy samalla fyysinen etäisyys, melkein vääjäämättä.
Olisiko mahdollista löytää se kipinä omasta itsestäsi?
..sinulle toista areenaa, jos haluat sanoa viimeisen sanan.
Täällä se ei onnistu.
Meitä on niin paljon hyviä sanojia tällä kanavalla, joten yksi ei pääse ylitse muiden.
Yritä kestää.
Tasonsa kullakin, sinullakin.
...:D
No tietekään tyttis ei tiedä, nti x tietää pakostakin...eikä ole yhtään tyytyväinen tilanteeseen, mutta niin sitä vain nyt mennään...Tulevaisuudesta ei mitään tietoa, otan päivän ja viikon kerrallaan...lähinnä vkonloppuisin nti X:ää pystyn tapaamaan.
Toisaalta minulla on hyvä näin, saanhan oikeastaan kaiken minkä haluan, välillä koen syyllisyyttä ja ihmettelen että olenko se todella minä joka tätä petturielämää elän...
Ei tilanne tällaisenaan voi ikuisuuksiin jatkua - SEN tajuan kyllä.
ONKO TÄMÄ NYKYISESI SE ENTINEN "PETTURI"??? (anteeksi sanavalinta) Jos on, niin kysy miten hän valintaansa päätyi???????
..jotakin vastaan.
Sanavalinta oli joo, heh, sanoisinko tyrmäävä..:D
Asiat menivät miten menivät suhteemme alussa eli ihan poskelleen ja korjaantuivat vähitellen.
Niin monta seikkaa vaikutti kaikkeen. Epäilyksiä ja minä ihmisenä olen aika vahva tai niin moni minusta luulee, hänkin rakkaani. Nyttemmin hän on oppinut tuntemaan minua ja olemme löytäneet seesteisyyden.
Kysyn, miten hän teki valinnan, vai tekikö valinta valinnasta mahdottoman yhtälön. Hän ei sittenkään ole niitä tunteettomampia tai niitä, että osaavat erottaa tämän hetken toisesta. Itse osaisin kyllä. No joo. Palaan vielä aiheeseen.
Minäkin olen tiukasti yksiavioinen.
Ja surullisessa tilanteessa. Ollaan oltu yksissä vuosikausia. Ja nyt on ensimmäinen kerta minun elämässäni kun seksi ei maistu. Ei kiinnosta ei jaksa eikä halua.
Sen sijaan voi lukea päiväkausia kaikenlaisia eroottisia juttuja netissä tai kirjoista.
Vieraisiin en mene kun ei se auttaisi tätä parisuhdetta jota siis en aijo jättää pois.