3-vuorotyö & totaaliuupumus

Ei muuta kuin yhtykää kaikki 3-vuorolaiset ja kova meteli päälle. Asiassa ei todellakaan ole järjen häivääkään. Ja yleensä tällaisia vuoroja tehdään terveydenhhoidon ja -huollon puolella, jossa pitäisi olla kaikki viimeisin tieto ja taito terveysasioista ja ihmisten jaksamisesta niin työssä kuin muutenkin.

Liitot hoitamaan työehtosopimusasiat siihen kuntoon, että tuollaisista vuoroputkista tulee laittomia. Viisaat ihmiset ovat tutkineet miten vuorotyöläinen parhaiten jaksaisi ja pysyisi terveenä, kun työ on valvomista, mutta tattipäätanelit, pomot ja päättäjät, eivät ole ikinä aiheesta kuulleet mitään.

Ja piiiitkille sairaslomille kaikki työtätekevät ja raskautetut, venymisellä pitää olla joku raja, lopettakaa se ja pankaa kova kovaa vastaan. Työnantaja ei ole mikään kunkku, joka voi päättää ihmisten terveyskohtalosta. Eikä viisas työnantaja purista sitruunasta kaikkea mehua irti, koska 'mehuttomasta' ei ole mitään hyötyä.

Oletko ammattiliitossa?
Eivätkö tuollaiset työvuorot oo rikollista?

Kipaise lääkäriin ja kerro ja kysy että miten alle 20 nuori tyttö voi tuollaisesta! Pyydä että kirjoittaa lääkärintodistuksen, että sinä et kestä tuollaista, että hermot menee ja fysiikka.

Nainen parhaassa iässä ja näännytetään tuollaisella! Kauheeta!!

Sanot topakasti, että EI KIITOS! ja teet lakon.

Neuvottele muitten kanssa, että mitä teette.

Jos on hoitoalan työ, niin kunnan on otettava vastuu!

Itse teen myös kolmivuorotyötä ja olen lopen uupunut. En tiedä mitä tehdä, tuntuu, että on umpikujassa, pidän työstäni enkä halua vaihtaa alaa, työmatkani on todella pitkä, vuorot aivan kamalia. Teen 6-8 päivää aamu, ilta ja yövuoroja vaihdellen, sen jälkeen on max 2 vapaapäivää. Miten toipua esim. kahdeksan päivän työputkesta 2 päivässä? Samaan aikaan toisia suositaan ja tehdään helppoja työputkia, sekin pistää vihaksi ja katkeroittaa.

Mikään liikunnan määrä ei riitä kumoaman tätä stressiä kahdessa päivässä. Menen töihin joka päivä uupuneena, vapaat eivät riitä lähimainkaan piristymään, en jaksa vapailla tehdä mitään ja syyllisyys siitä on valtava. Lääkäri päivittelee tilannettani, mutta kirjoittaa alle kahden viikon saikun, palaan sen jälkeen töihin ja sama tilanne on taas kahden viikon päästä.

Miten te olette saaneet lepoa? Saaneet elämän järjestykseen vaihtamatta työpaikkaa? Työajat noudattavat lakia, mutta eivät mitään normaalia inhimillistä jaksamista.

Olen kolmevuorotyössä palvelualalla. Aiemmin tein niska limassa hommia kun ajattelin, että sitten saan aikaa pysähtyäkseni kunnolla edes yhden ihmisen kohdalla. Mutta mitä enemmän tein töitä, sitä enemmän niitä oli! Kahvitauoilla ja ruokatauoilla piti vastata puhelimeen, jos (eli kun) se soi. Usein jouduin jäämään ylitöihin. Pettymystä lisäsi se, kun usein löysin kiireen keskellä työkaverini istumassa taukohuoneessa, vaikka ei ollut tauon aika. Toisaalta tämä oli avaamassa silmiäni sille, että tajusin, että kaikilla ihmisillä ei ole samanlainen työmotivaatio. Toinen saattaa olla tuntipalkalla, tyyliin "Kun sais vaan päivän kulumaan". Toinen saattaa oikeasti olla "Sisarhentovalkoinen", joka haluaisi rakastaa lähimmäisiään vaikka oman terveytensä kustannuksella.

Jos olisinkin käynyt kauppaa, luopuen terveydestäni sekä fyysisesti että henkisesti, ei ole mitään vakuuta, että olisin koskaan saanut pyytämääni: Aikaa istua ihmisen vierelle ja kysyä: "Mitä SINULLE kuuluu?"

Kenties omassa asenteessani oli vikaa: olisinko voinut jättää jotakin tekemättä? Olisinko voinut lähtökohtaisesti pitää tärkeimpänä sitä, että on olemassa ihmisiä, jotka tarvitsevat minua ja joita minäkin tarvitsen. Me tarvitsemme toisiamme osoittamaan rakkautta ja hyväksyntää toinen toisillemme. Kunpa olisin priorisoinut sillä tavalla aiemminkin.

Nyt olen uudessa työssä. Rukoilin rukoilemalla että löytäisin oman paikkani ja nyt olen tehtävässä, jonka itseasiassa kokoajan tiesin omakseni. En ehtinyt palaa loppuun yrittäessäni taistella tulimyllyjä vastaan. Nykyään nautin työt aloittaessani tietoisuudesta, että saan olla tekemässä jotain mikä on todella tärkeää. Pomoni arvostaa minua. Kunnioitan häntä. Työkavereistani iloitsen, kun tiedän heidän tavoitteensa olevan sama kuin itselläni ja näin tuemme toinen toisiamme.

"Vuoroissa ei ole meillä mitään logiikkaa, voin tehdä parin viikon sisään esim. seuraavanlaisen putken ilta--aamu--ilta--aamu--ilta--aamu--vp--vp--yö--yö--yö--yö--vp--vp--ilta-- jne. Iltavuoro loppuu klo 23 ja aamuvuoro alkaa klo 07. Varsinkin nuo ilta-aamu -putket on helvetillisiä kun ei ehdi nukkua. Samoin pari onnetonta vapaata useamman yön jälkeen, kun rytmi pitää kääntää."

Kuka suunnittelee työvuorosi ja onko kyseistä henkilöä koulutettu ja perehdytetty työvuorosuunnitteluun? Jos teet 4 yövuoroa peräkkäin, niin yövuorojen jälkeen työntekijällä pitää olla riittävästi nukkumis- ja palautumisaikaa. Entä onko työvuorojen välillä riittävästi lepoaikaa, jos iltavuoro loppuu vasta klo 23 ja aamuvuoro alkaa seuraavana aamuna jo klo 07?