2 vuotiaan käytös päiväkodissa

Ainoa lapsi ei ymmärrä, että töniminen sattuu tai on muuten vaan on kurjaa.

Töniva tuttavan poika lopetti tuollaisen kiusaamisen, kun poitsu tönäisi lasta, joka tönäisikin takaisin ja poika lensi pyllylleen. Se pojan hölmistynyt ilme oli näkemisen arvoinen. :D

Ai niin ja sitten unohdin yhden oudon jutut. Neuvola. Kävimme 2 vuotis neuvollassa, jossa poikani jutteli kovasti neuvola tätin kanssa ja selitti hänelle asioita ja neuvola täti ymmärsi täysin mitä poikani puhui. Sanoo ässän selkeästi ja myös ärrän jos se on keskellä sanaa.. jos ärrä aloittaa sanan se tulee kurkusta.. Neuvola vihkoon ei kuitenkaan ollut kirjattu, että puhuu lauseita tms. tai puhuu hyvin ja paljon.. vaan sinne oli kirjattu "äänne virheitä" mitä hemmettiä sekin nyt tarkoittaa tuon ikäisellä? Monet ei puhu ollenkaan.. ja yleensä tuon ikäisten puhe on yhtä äännevirhettä koko puhe..

Ainakin on väärin kiristää lasta omilla tunteillaan. Lapsen tulee totella ilman pelkoa äidin tunnekuohuista, itkuun purskahtamisesta tms.

Lapsesi on uhmaiässä ja on aivan normaalia, ettei hän tottele. Jos pelolla häntä hallitset (myöhemmin vaikkapa: äiti sairastuu, kun poltat tupakkaa ym.) saat mahdollisesti masentuneen nuoren aikaiseksi. Lopeta tuo heti. Käy konsultoimassa vaikkapa ammattitaitoista lapsipsykologia, ellet minua usko.

Mitä tulee vaippa-asiaan, niin miksi ihmeessä pidät vielä vaippaa, jos lapsi kerran osaa ilmaista hätänsä? Kaupassakin pääsee kyllä vessaan pikkulapsen kanssa. Aina olen päässyt ruokakaupassakin henkilökunnan vessaan. Alentavaahan tuollainen on noin kehittyneelle lapselle.

Tönimisen suhteen on turha vedota lapsen tunteisiin. Tuon ikäisellä ei yksinkertaisesti ole eväitä empatiaan. Lapsi ehkä turhautuu ryhmässä, jossa mahdollisesti on kehittynein. Yritä saada hänet ryhmään, jossa on vertaistensa seurassa. Sellaisten, jotka eivät alistu mihinkään tönimiseen, vaan tönivät takaisin.

No siellähän se teidän 2v on ammattilaisten ympäröimänä päiväkodissa, joten mitä jos närkästymisen sijaan kysyt vinkkiä heiltä, mikä tähän voisi olla avuksi. Todennäköisesti se ajan kanssa menee ohi, enkä itse ottaisi sitä maailman vakavasti, tietysti komentaisin jos sellaista kotona näkisin.

Meillä samanikäinen neiti. Puhuu paljon, ässät ja ärrät tulevat. Neuvolassa ei ole vielä käyty kun täällä on vasta 2,5v seuraava. Esikoinen on nyt 4,5 ja hän sanoo ärrän huonosti, mutta en minä ole siitä murhetta kantanut, kyllä hän sen aikanaan oppii tai ainakin harjoitusta siihen saa sitten koulussa.

Meillä jätettiin vaipat pois siinä vaiheessa, kun pottaharjoittelut alkoivat onnistua. Muutamia vahinkoja tietysti sattuu, mutta paljon vähemmän, kuin jos on vaipat varalta.

Tuossa iässä on ensijaisen tärkeää oppia sosiaalisia taitoja ja myös oppia kokonaan kuivaksi. Ei haittaa vaikka lapsi lausuisi parivuotiaana ärrän ällänä, kunhan ei äännä sitä väärin kurkussa, koska se voi jäädä tavaksi, mistä on vaikea oppia pois.

Muutoin lapsesi on noraalisti kehittynyt, kunhan lopettaa tönimisen ja jättää vaipat pois. :)

Lue vaikka googlesta syyllistävästä kasvatuksesta. On hieno idea periaatteena, että lapselle kerrotaan syy kieltoihin mieluummin kuin vain kielletään, mutta joskus siinä mennään syyllistämisen puolelle.

Ei minun mielestäni kyse ole syyllistämisestä, jos kertoo, että "äidille tulee pahamieli, jos et tottele mitä sanotaan" Sehän on vain totuus ja tosiaan, joskus jos lapsi on todella tuhma, niin itkuhan siinä äidille tulee. Miksi tunteet pitäisi piilottaa lapselta ja niistä vaieta. Täytyyhän lapsen tietää, että äidille tulee pahamieli asioista ja joskus äiti itkeekin. Eihän äiti aina voi nauraa tai suuttua. Se taas on ilmeisesti ok, että sanotaan "äiti suuttuu sinulle jos teet noin tai et tottele" mitä eroa siinä on tunteena siihen että kertoo pahastamielestä.

Tunteiden näyttäminen on minusta ok! Alkuperäinen ei puhunut mitään siitä, että sanoisi esim. "äiti lähtee pois jos et tottele" tai "äiti kuolee jos et tottele". Ne ovat syyllistämistä, eivät tunteita. Tunteet ovat eri asia!

"–Kun vanhemmat harrastavat syyllistämistä, he eivät uskalla asettaa selkeitä rajoja, vaan yrittävät vaikuttaa lapsen käyttäytymiseen epäsuorasti tunteiden kautta. Vanhempi ei esimerkiksi estä huonoa käytöstä ja kerro selkeästi, että käytöksellä on huonoja seurauksia, vaan kertoo lapselle, että vanhempaa hävettää ihan kauheasti ja vanhemmalla on paha olla lapsen käytöksen takia, Aunola kertoo." tämä lainaus täältä, yksi esimerkki, mistä löytyy tietoa; http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/58047-puhutko-nain-lapsellesi-tutkimus-syyllistaminen-ahdistaa-lasta

Eli joo lapselle pitää sanoittaa tunteita, myös negatiivisia. Silloin kun äiti on surullinen/vihainen, äiti sen sanoo ja selittää lapselle toki, jotta lapsi oppii tunnistamaan ja pitämään normaaleina myös negatiivisia tunteita. Mutta pääasia on se, että lapsi ei ole syyllinen äidin tunteisiin, vaan lapsi on vastuussa vain omista tunteistaan ja tekemisistään.