Mä oon varmaan seonnut lopullisesti, nimittäin oon ihastunut korviani myöten erääseen mieheen. Eihän siinä muuten mitään mutta kun olen naimisissa ja kahden pienen lapsen äiti… Joo, ei oo helppo yhtälö. Tää tunne on ollut jo jonkin aikaa mutta mitään pientä flirttiä enempää en oo tehnyt. Mieli kyllä tekisi. Oma mies on tavallinen suomalainen juntti jolta ei juuri hellyyttä saa ja mä oon taas hellyyden kipeä, mikä ois parempaa kuin kömpiä toisen kainaloon ja jäädä siihen, nukkua kun toinen pitää kiinni. Saada hali kun sitä eniten tarvitsee, suukotella paha päivä pois. Tosin en mä oikein ota selvää tästä toisesta miehestä että onko sillä minkäänlaisia tunteita mua kohtaan vai ei. Jotenkin tää varattuna olo hiukan jarruttelee että menisin noin vaan juttelemaan tms. Enhän mä tiedä onko hänkin varattu. Kuitenkin jokseenkin ois noloa kun näämme melko usein niin sitten jos mä meen avautumaan ja hänellä ei oo mitään tunteita mua kohtaan niin nähdä sitten sen avautumisen jälkeen. Ehkä mun täytyy vaan kärvistellä, josko se ihastuminen siitä haalistuisi. Kuitenkin ikävöin häntä päivittäin, odotan aina seuraavaa kertaa kun näemme. Elämä oman miehen kanssa on aika tasapaksua arkea, töitä ja lapsia. Ollaan oltu jo tosi kauan yhdessä niin ehkä sitä on vaan tottunut toiseen niin ei mitään sen suurempaa kipinää enää ole. No tää oli nyt vaan tällänen purkautuminen, sori.
Ikävä päivin ja öin
Joku vain
7305
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Tuohan on aika normaalia. Jossain vaiheessa se arki tulee varsinkin lapsiperheissä kuvioihin.
Lapsettomana sinkkumiehenä muistuttaisin yhdestä asiasta. Te perheelliset ja lapsia jo omaavat ette ehkä tajua että vaikka esimerkiksi tuo mies (onko hänellä lapsia, tiedätkö sitä?) voisi olla sinusta kiinnostunut niin ota huomioon ettei hän välttämättä ole valmis tulemaan osaksi uusperheen arkea. Koska sitähän se lopulta olisi. Ne samat arkiset rutiinit joita pyörität nyt tulisivat kuvioihin ja kysymys kuuluu että vaikka tuo uusi mies toisi sinunkin elämääsi aluksi vipinää ja sähköä niin oletko varma että se kestäisi enää sitä perheen arkea?
Lisäksi jos miehellä ei ole omia lapsia niin hän saattaa haluta omia. Se tarkoittaa että teillä olisi kolme-neljä lasta joka lisää vain perheen arkirutiineja etkä voi tietää etukäteen miten tämä sinun kaipauksesi kohde reagoi perheen aiheuttamaan stressiin. Hän ei välttämättä ole sen erikoisempi kumppani kuin tuo alkuperäinenkään.
En haluisi sanoa tätä mutta usein kysymys kuuluu että miksi alunperin on valittu lasten isäksi sellainen mies joka suukottele ja hali? Miksi on valittu se suomalainen juntti jolta sitä hellyyttä ei saa?
Vai onko tuo suomalainen juntti tehnyt aluksi vaikutuksen vakaudellaan ja "miehisyydellään" mutta sitten jouduttu toteamaan ettei se enää viehätäkkään?
Lapsettomana sinkkumiehenä näen että todella vaikea on lähteä rakentamaan suhdetta yh-äitiin. Se tarkoittaisi sitoutumista toisen lapsiin ja perheeseen joka ei ole kokonaan oma. Mukana tulee exä ja kaikki lapsikuviot, yhtä aikaa kokonaiset kaksi uutta ihmissuhdetta joita rakentaa sen naiseen solmittavan parisuhteen lisäksi.
Se on aika iso pala kenelle tahansa.
Olen joutunut kieltäytymään noista tarjouksista vaikka olen ollut muuten naisista todella ehkä kiinnostunut ja pitänyt heitä upeina jopa lähes "elämäni naisina".
Se uusioperheen kuvio ei ole vain helppo.
Suosittelen sinulle että otat asian puheeksi miehesi kanssa että kaipaat vaihtelua. Ajan kanssa jos sitä ei ala ilmaantua niin sitten ei auta kuin mieti mahdollista eroa.
Tuon tietyn miehen varaan jota kaipaat ei kannata laskea koska sitähän ei tiedä sovitteko te yhteen, onko hän kiinnostunut, onko hän varattu ja miten hän suhtautuu mahdollisesti elämäntilanteeseesi.
Jos olet kuitenkin kiinnostunut tuosta miehestä niin esimerkiksi nyt joulun jne. jälkeen voi kysellä että miten juhlapyhät sujuivat jne. jolloin ehkä selviää onko mies viettänyt aikaansa jonkun kanssa vai onko hän ollut yksin yms.
Ihastuminen haalistuu ajan kuluessa ja muista myös että maailmassa on muitakin mieheä noiden lisäksi. Kuitenkin perheellisenä ja naimisissa olevan muista myös lasten elämä sekä myös se että yritä hoitaa ensin se parisuhteesi kuntoon tavalla tai toisella. Ulkopuolelta sitä ratkaisua varsinkaan helppoa tuskin löytyy.
Jos sinulla on tunteita tuota miestä kohtaan niin ainahan voit jutella hänen kanssaan noin muuten ja samalla tutkailla tunteitasi mitä tahtoisit elämältä ja miehiltä ylipäätään sekä ehkä nykyiseltä mieheltäsi.
Missään nimessä en yhtäkkiä avaisi tunteita jollekin ulkopuoliselle miehelle.
Hieno kirjoitus.
Johon ei muuta lisättävää, kuin se, että on ihan normaalia "ihastua" toiseen, kun arki astuu elämään. On vaipanvaihtoa, lasten hoitoon vientiä, jatkuva kiire, ja kumpikaan vanhemmista ei jaksa panostaa parisuhteeseen.
Pieni ihastus piristää arkea ja auttaa jaksamaan. Mutta ehkei kannata rakentaa elämää "tyhjän" päälle, kuten nimimerkki "yks sinkkumies" asian hyvin perustelee.
Jos elämä on sietämätöntä nykyisen miehen kanssa, eroa, elä yh-arkea lasten kanssa ja aloita sitten puhtaalta pöydältä.
Todella hyvä, taitava ja ajateltu kirjoitus. Lisään vielä, että ei kukaan nainen tai mies ole täydellinen. Ei teidänkään parinne. Hänessä on jotain, mihin aikoinaan rakastuitte. Pitäkää siitä kiinni. Jokainen ihminen on tärkeä ja rakastettava.
En tiedä onko hänellä lapsia, enhän tiedä sitäkään onko hän varattu. Nähdään lähes päivittäin ja vaihdetaan silloin tällöin muutama sananen. Lapset on tietenkin tärkeintä mulle ja toki tämän ihastuksen pitäisi tulla toimeen heidän kanssaan, jotenkin hän ei vain vaikuta sellaiselta ns. perheihmiseltä ja se kai osaksi viehättääkin. Se mikä tuossa juntti miehessä kiinnosti aluksi on haihtunut jo vuosien myötä. Seurustelu alkoi ennen kuin täytin 18 vuotta joten villi ja vapaa sinkkuelämä on jäänyt kokematta, mikä tietysti nyt hiukan harmittaa. Naimisiin mentiin kun olin parikymppinen ja lapset tuli siitä sit kymmenen vuoden päästä. Parisuhteeseen ei juuri panosteta vaan mennään tasaiseen tahtiin päivästä toiseen ilman suurempia riitoja. Tällä toisella miehellä vaan on niin valloittava hymy joka vie jalat alta, että tekis mieli tutustua vähän paremminkin. Tietenkin pitäisi jo alkuun kertoa mikä on tilanne mutta toisaalta ois kiva vaan nauttia hänen seurastaan. No ehkä mä jätän vaan tän ihastumisen haaveilujen varaan tekemättä mitään muuta.
Ihanan järkevä Yks Sinkkumies.
Minusta tuossa tilanteessa pitää antaa kunnolla vittua sille uudelle miehelle se piristää parisuhdetta elämä taas hymyilee.
Väärin tri Phil. Miehen pitää antaa kunnolla munaa.