Miten 2500 työntekijää pärjäsi ilman viinaa viikot Kostamuksessa rakennusaikana? Siellähän eri kuulemma ollut edes keskiolutkapakkaa sallittu. Joku väitti että siellä oli joka ilta tunnin ajan joku viina-anniskelupaikka auki mutta se lienee vain huhu.
Oliko votkan salakauppaa?
Nämä asiat alkoi kiinnostaa meidän hirviporukkaa ja kukaan ei oikein osannut kertoa kun ei ollut Kostamuksessa työssä olleita porukassa.
Joku voisi ehkä haluta muistella Kostamuksen aikoja tässä palstalla.?
Oliko votkan salakauppaa?
Nämä asiat alkoi kiinnostaa meidän hirviporukkaa ja kukaan ei oikein osannut kertoa kun ei ollut Kostamuksessa työssä olleita porukassa.
Joku voisi ehkä haluta muistella Kostamuksen aikoja tässä palstalla.?
Vastaukset 18
Vanhimmat
On tainnu suurin osa Kostamustyöntekijöistä jo vaihtaa hiippakuntaa ja loput ei muista.
Elekää huoliko teillähn on hummeeti veet jo lapsena menny sekasi ,ette tartte viinaa olette niin lapsellista porukkaa muutenki.
Elähän örvellä. Oli se ossuusliikkeen paari vähä aikaa auki iltasella. Veli venäläisiltä vaehettiin tavaralla votkaa...
Oliko farkkuja vai sukkahousuja?
Kostamuksen kapakka oli 2 tuntia illassa auki. Jos juopotteli näkyvästi sai heti potkut. Viinan trokausta oli paljon. Kyllä meitä kostamuksen rakentajia on paljon tässä hiippakunnassa vielä.
No mikä se oli se vaihtotavara?
Sehän oli huorat suorsataan jokainen ukko niitä napsautteli muutamalla kympillä niiltä sai.
Viinaa vaihtoivat sukkahousuilla, farkuilla, karkkipaketeilla.. Ei tarvinnut kuin muovikassi kädessä kävellä kadulla ja kun venäläiset huomasivat, kassin sisällön, niin heti oli vaihtajia tarjolla. Kainuussa emännät ihmettelivät, kun ukot ei enää ryypänneetkään kotona viikon loppuisin ja luulivat niiden lopullisesti raitistuneen.. Totuus oli kuitenkin, että ukot veti viikot viinaa, etteivät enää jaksaneet kotona juopotella.. Ei kaikki, mutta aika moni! Työmaalla ei kärsinyt olla humalassa, tai edes haista viinalle, kun sai heti potkut.
Ennen aikaan Kostamuksessa kukoisti kunnon mustäpörssi ja kaksoisvaluuttajärjestelmä. Se oli sitä täälläkin eräissä piireissä paljon ihannoitua neuvostoaikaa. Kun tavaraa vaihdettiin tavaraan, niin suomipoika sai myös itälempeä.
Ei siellä paljon juopoteltu, mutta ainahan viina-asioissa on tapana liioitella. Yhdet ja samat kännääjät siellä illat toikkaroivat päissään ja seuraavana päivänä rapulassa tutisivat.
Kyllähän lähes 3000 miehen työmaalle monenlaista mahtuisi täällä Suomen puolellakin.
Löysimme kerran kaverin kanssa venäläisten vodkakätkön muuntamoaseman vierestä. Kaveri meni kyykkypaskalle ja ihmetteli kun jalan alla kilahti. Kun nostelimme turpeet ylös, niiden alta löytyi kymmeniä vodkapulloja. Keräsimme kaikki talteen ja voi poijaat kun oltiinkin kännissä seuraavat päivät!
Olihan se ovela katsella, kun minä tein paljon ylitöitä, että pääsin torstaina jo kotia ja kun kävelin työmaalta illan kähmässä kämpille, niin tuli venakkoja vastaan, joilla oli Hiltin laukku mukana! Oliko varastettu, vai oliko Suomalainen vaihtanut firman koneen viinaan? Niillä vehkeillä sai varmaan aika monta pulloa, jos oli vaihdettu..
Olisi vaihtanut seksiin?
Tuskimpa oli hiltiä laukussa.
Naapurin ukko näki aina pikku ukkoja kun oli pariviikkoa rajan takana ryypännyt
E-Osuusliikkeen Kievariravintolassa sai iltaisin keskiolutta pulskan parin tunnin ajan. Sitten tähän maailman suurimpaa yhdessä tilassa toimivaan ravintolaan napsahti valomerkki. Vodkaa sai tosiaan ihan niin paljon kun halusi. Verkon kukuilla, huulipunilla, pipoilla, sukkahousuilla jne. sai vodkaa vaihdettua YYA-sopimuksen ja bilateraalisen kaupan hengessä. Punaerikettinen on parempilaatuista ja sinisella etiketillä varustettu heikompilaatuista juomaa. Punainen oli oikein hyvää, mutta sininen maistui hieman tenulta. Tällainen kaupankäynti oli ankarasti kielletty. Ainoa rangaistustapa rikkomuksiin, ja tehokas sellainen, oli passin pois ottaminen, joka samalla merkitsi pysyvää työpaikan menettämistä. Järjestystä valvoi miliisin lisäksi suomalainen järjestyskomppania, jota johti suomussalmen Kiannankylästä kotoisin ollut Leo Juntunen. Hänen leikillinen virkanimikkeensä oli Uhtuan Nimismies!
Huipaisa yksityiskohta tuosta E- liikkeen ravintolasta oli, että pöljät vasemmistoduunarit vaativat, että ainoastaan työväenliike saa pitää ruokaloita Kostamustyömailla. Niinpä E-Osuuskauppaliike sai melkein monopolin Kostamuksen suomalaisten ruokahuoltoon ja palkitsi kannattajansa tarjoamalla ihan paskaa ruokaa, silakoille maistuvia porsaankyljyksiä ja muuta moskaa. Tuo melkein- tulee siitä, että kuhmolainen kauppias Rusanen sai pitää pientä ravontolaa ja kauppaa Kostamuksessa. Se ravintola oli muka tarkoitettu toimihenkilöille, ovellakin luki "vain toimihenkilöille".
Kyllä kuulkaa olisi tarinaa Kostamuksen ajoilta. Saatanpa joskus kirjata lsiää muistoja siltä muistojen. Jo nyt kultaamalta ajalta.
Koko Kotamus on viinan voimalla rakenettu. "paaka" ja "ahon laita" niillä se rakennettiin. Työmaasta riippuen mestaritkin piti taluttaa joskus työmaalta.
En missään ole vastaavaan juopotteluun törmännyt vaikka reissutöissä vennäälla ja muulla ikäni, 40 vuotta, rakennuksilla kiertelin
Onpa liioittelua tuosta juopottelusta. Ajoin traktoria koko työmaa ajan siellä ja kyllä ne humalikot joita työaikana näki voi laskea kahden käden sormissa.
Kävin itekin Kievarissa, siellä oli niin hidas palvelu ettei varmaan päässyt juopumaan. Tiskiltä piti hakea viinalasi, sitten käveltiin 100 metriä pitkän jonon päähän lasi kourassa jonottamaan seuraavaa paukkua ja siinä kun pääsi tiskille oli jo entinen juotu.
Kovasti kun etuili saattoi saada parissa tunnissa 2-3 paukkua. Ei siinä humallu. Venäläisten votkaa ei paljon ostettu kun möivät myrkkyjä, taisi olla teollisuusspriitä pullotettuna.