Olen vasta 23v kundi ja elämä ahistaa ihan pirusti.Peruskoulun jälkeen jäin himaan ja 1v kuluttua iski sosiaalisten tilanteiden pelko.kävin silloin lääkärissä mutta lääkitystä en saanu.Tähän päivään asti olen vaan ollu ja asunu vanhempieni luona.En kykene käymään töissä enkä muuallakaan.Tuloja ei ole minkäänlaisia.Hampaita kolottaa mutta ei ole rahaa ja oksettaa mennä hammaslääkäriin.Käy kateeksi kavereiden elämä kun heillä ajokortti,perhe perustettu ym ja mulla ei ole mitään.Olen miettiny että mihin tää elämä tästä muuttuu makaanko 20v päästäkin tässä kun en pysty tekee mitään.Mitä tässä ois enää tehtävissä.Monesti olen nukkumaan mentäessä kyyneleet lirauttanu että olisko helpompaa lähteä pois.
Elämä ahistaa
homer90
14298
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
tuolla esim. nuortennetin sivustolla on puhelinnumeroita , ja sosiaalisiin tilanteisiin voisi mennä vähitellen vaikka, niin ei alkaisi tulla välttämiskäytöstä, kohtaamalla vaikeat tilanteet voi päästä peloista
Kannattaa kokeilla yksityislääkäriä. Sieltä varmasti annettaan jotain rauhottavia jotka helpottaa elämääsi.
tässä yksi 25v äijä samassa tilanteessa, peruskoulun jälkeen ei oo juuri tullu mitään järkevää tehtyä, yritin tässä lähteä opiskelemaan mutta eihän siitä mitään tullu sos.til. pelkojen takia, joka päivä mielessä että ranteet auki vaan, mut nyt lääkityksel. kattoo mitä täst nyt tulee... mut tsemppiä sulle aina on toivoo! kait...
Sillon kun lääkärissä kävin niin pyysin lääkitystä mutta lääkäri kieltäyty ja sano että ensin on käytävä kallonkutistajalla.Sanoin että ei ole varaa moiseen ja se loppu sit siihen.Itselläni on kauhea paniikki esim:autossa että rupeen voimaan pahoin niin tämä rajoittaa elämää aika paljon.Olen kokeillu tilanteita jossa oksettava olo alkaa niin aluks on hirvee olo mut sit se häviää ja vaikka kuinka toistais niin se paniikki iskee aina.Saispa noita lääkkeitä ilman reseptiä niin tietäis että tehooko ne.Kyllä tässä tilanteessa ei ole toivoa
Terveyskeskuksissa on psyk.sairaanhoitajia,mikä käyminen on ilmaista, ja kehitä sosiaalisuutta pienin askelin , jos on vaikeaa.
Kertoisitko enemmän elämästäsi? Suhde vanhempiin, ystävyyssuhteet, kiinnostuksen kohteet, elokuva- ja musamaku, onko taiteellisia harrastuksia, päivärytmi, ruokavalio, luonne, onko sairauksia yms.
On muuten olemassa myös ei-sosiaalisuutta vaativia työpaikkoja.
Ovatko vanhemmat koettaneet vaikuttaa elämäntapaasi? Miten olet kokenut sen?
Voisitko käydä jossakin ilmaisessa psykologisessa avussa? Sellaisia on. Kaupungin kautta tai järjestöjen kautta voidaan ohjata. Mielenterveysseura, nuorisoaseman opliklinikka, Kampin kappeli tms.
Lohdutukseksi voi sanoa että aika monet masennukset, esim kotitaustasta johtuvat saattavat helpottaa kun vähän aikuistuu noin 30-vuotiaana. Mutta siihen asti pitää kärvistellä. jotkut purkavat pahaa oloaan myös työntekoon/soittoharjoitteluun tms ja sitten esim 40-vuotiaana voivat nautiskella omaisuudestaan/hyvästä asemastaan/tekniikastaan kun psyykkinen tilannekin helpottaa.
Onkos pojilla riippuvuuksia? Nettiriippuvuus? Nettipornoriippuvuus? Peliriippuvuus?
Olen itsekin vuosia kärsinyt samoista oireista ja käyttänyt satoja tunteja ongelman ratkaisemiseen. Olen aika varma että syyllinen on dopamiinin puutos aivoissa. Dopamiini on keskeinen tunne-elämän säätelijä aivoissa ja sen toimintaa ei täysin edes tunneta. Varmin tapa sotkea aivojen dopamiinimäärät on hankkia jokin riippuvuus. Porno esimerkiksi on kuin huumetta aivoille, kun sitä katsoo niin dopamiinin määrä kasvaa hetkellisesti räjähdysmäisesti. Kun tätä jatkuu vuosia, niin aivot alkavat turtua korkeaan dopamiinin määrään ja normaalin elämän asiat alkavat tuntua hirveiltä.
Olen itse nettiriippuvainen, pornosta olin hyvin riippuvainen vielä jokin aika sitten, rahapeliongelmia etenkin nuorempana, alkoholia, tupakkaa ja kahvia mennyt myös kohtalaisesti melko nuoresta asti.
Suomessa tästä ongelmasta ei tunnu kukaan tietävän mitään, onneksi muualla tiedetään enemmän.
http://www.youtube.com/watch?v=wSF82AwSDiU
http://www.scielo.br/pdf/rbp/v28n4/003.pdf
http://yourbrainonporn.com/
http://www.youtube.com/watch?v=mpqXSnO5X5k
http://fi.reddit.com/r/NoFap/
http://jop.sagepub.com/content/24/5/709.abstract
On vain sinun terveystesi etu, että lääkäri on ollut niin fiksu ja jättänyt pillerit myöntämättä. Ehdottamasti kieltäydy kaikista SSRI-luokan "lääkkeistä", sillä niillä saat ainoastaan tuhottua aivosi. Neurolepteja ei kannata niin ikään edes harkita ellet halua vaurioittaa aivojasi tuntuvasti. Bentsodiatsepiinejakaan ei pitäisi käyttää pitkään, sillä ovat koukuttavia ja voivat jättää myös jälkensä. Akuutisti ne lienevät kuitenkin selvästi paras vaihtoehto, sillä kaksi edellistä ovat todella todella myrkyllisiä. Suosittelen itsekin hakeutumaan intensiiviseen terapiaan ja sitä kautta etsimään turvallisia, terveitä ja pitkäkantoisia ratkaisuja pelkotiloihisi. Tsemppiä.
Maalla kun asustelen niin on vaikea mennä sosiaalisiin tilanteisiin.Kallonkutistajalle vaikea mennä kun en oikein halua puhua ja osittain siks ettei kaikki pitäis minään hulluna kun joutuu psykiatrilla juoksee.Mutsillekin olen sanonu että ei tätä koko ikäänsä jaksa ja mitäs sit kun heitä ei enää ole.Luultavasti en tule pärjäämään.Pahemmaks varmaan muuttuu jos en saa purukalustoa kuntoon niin en sen jälkeen uskalla liikkua missään.Mutta mitäpä sitä täällä jorisee kun ei se apu täältä löydy.
Kerro nyt mitä teet siellä kotona päivät pitkät?
Rauhottavia saa muualtakin kuin lääkäriltä ja kiinnijäämisriski on pieni. Tarvitset vaan luottokortin ja tilaat netistä. Tiedän yhden eurooppalaisen sivuston jossa myydään Xanoria, Diapamia, Temestaa ja muutamia unilääkkeitä. Olen useita kertoja itsekkin sieltä tilannut. 60 tablettia 0,5mg Xanoria maksaa vain 39 euroa kys. sivulla. monella muulla sivustolla hinnat ovat satoja euroja.
Riippuu päivästä mitä teen mut yleisesti makaan vaan ja katson tv:tä.Tämäkin ahistaa kun viikot kuluu eikä mitään uutta.Kesäisin olo helpottaa mut talvisin on yhtä helvettiä.Vaikka olen kärsiny tästä sen 5-6v ei ole ollu itsari mielessä mutta nyt parina kuukautena joka päivä mielessä.Sanokaas miten kertoisin vanhemmille ettei enää jaksa.
Hei Homer90
Kerrot, että ajattelet kuolemaa päivittäin. Kerrot myös monissa viesteissä ettet jaksa uskoa minkään oikein auttavan ja vointisi on pääpiirteittäin huono. Nämä kaikki ovat sellaisia asioita, jotka sinun täytyy ottaa vakavasti. Kuolemanajatukset kertovat voimakkaasti mielialan laskusta.
Jos mietit, miten osaat kertoa vanhemmillesi voinnistasi, voit vaikka näyttää tämän keskusteluketjun, se saattaa olla helpompaa kuin kertoa ääneen.
Moni muukin on sinua kannustanut lääkäriin. Niin minäkin. Kun mielialaoireet laskevat, usein tehokkainta on yhdistää sekä lääkitys että keskusteluapu. Mutta lääkärisi kanssa keskustelemalla selvitätte millaista apua voisit saada. On olemassa paljon erilaisia hoitomuotoja, vertaistukea jne. Älä 'tiedä' etukäteen mitä lääkäri sanoo tai määrää, vaan lähde rohkeasti ja avoimesti kertomaan tunteistasi niin kuin olet tässä myös avoimesti kirjoittanut.
Tarttumalla asiaan ja lopettamalla sen välttely otetaan jo paranemisen ensimmäinen, ratkaisevin askel. Vointisi ei korjaannu, ellei jokin muutu. Kirjoitatkin, että ei ole mitään uutta. Tarvitset muutosta, joka alkaa siitä, että ryhdyt lääkärin avulla hoitamaan itseäsi.
Toivoa toivottaen,
meiju, diakoni
Älä luota tuohon erääseen kirjoittajaan joka tuomitsee ehdottomasti SSRI:t. Kyllä ne joskus voivat helpottaa.
Mitä jos kertosiit vaikka äidille? Tai kävisit salaa jossakin puhumassa jollakin verukkeella?