Mielipiteitä

tuolta alempaa lisä-vastaukseni

Kyllähän lapsen saaminen varmaankin teknisesti onnistuu, mutta muuten se onkin jo paljonkin monimutkaisempi juttu.

Et ole vielä kypsä äidiksi (tuskin kaverisikaan on) ja matkassa on todella monta mutkaa, ennenkuin lapsesi on kasvanut.

Millä aiot elättää lapsesi? Oletko sitä mieltä, että yhteiskunnan tai vanhempiesi velvollisuus olisi lapsesi elättää? Entä silloin, kun menomono iskee, kun kaveritkin kulkevat vapaasti, kuka silloin lapsestasi huolehtisi? Isovanhemmatko?

Olen seurannut pari vuotta lähistöllä asuvaa nuorta tyttöstä, joka on äiti (sai lapsensa juuri peruskoulun lopetettuuan) ja hänen elämäänsä. Ensimmäiset puoli menivät kohtalaisesti, kun vauva oli kiltti ja meni nukesta. Mutta ensimmäisten hampaiden puhkeaminen sai aikaan pitkiä itkuja ja asiat alkoivat mennä huonosti. Isä ehti jo häipyä, kun vauvasta olikin paljon enemmän työtä kuin hän luuli ja uskoi. Tämä äiti on vakaasti sitä mieltä, että kun häntä ei huvita vauvan hoito, vanhempansa ovat silloin velvollisia lapsukaista hoitamaan. Ja kun vanhemmilla on omakin elämä eikä lapsenhoito siten aina onnistu, tyttönen kulkee marttyyrin ilmein ja suureen ääneen puhelimessa kavereilleen haukkuu, kuinka kamalat vanhemmat hänellä on. Ja rahapula on ainainen; lapselle ja itselle pitäisi saada muotikuteita, mutta kun omat rahat eivät riitä, syytetään taas vanhempia, kun nämä eivät moiseen rahaa anna. Ruokaa ja välttämättömiä hoitotarvikkeita vanhemmat ostavat joskus, kun pahin hätä iskee ja soskun rahat ynnä työttömyyskorvaus on käytetty.

ei oikein mee läpi