Aina pitäisi moittia itseään, jos kehut, alkaa kauhea hyökkäys että olet sairas ja itserakas, tai provosoidaan sitten suureleisesti ja kirjoitetaan pöyristyttävän yliampuvia vastauksia.
Ei saisi olla itseensä tyytyväinen.
Jos sanot että olempa minä kaunis, se koetaan erittäin huonoksi asiaksi, jos sanot että olempa minä runa, se hyväksytään paremmin. Miksi?
Ei saisi olla itseensä tyytyväinen.
Jos sanot että olempa minä kaunis, se koetaan erittäin huonoksi asiaksi, jos sanot että olempa minä runa, se hyväksytään paremmin. Miksi?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Sulta se puuttuu "runa".
Kyllä itseään voi kehua. Ja pitääkin. Arvostan omaa työtäni ja työnjälkeä. Kun onnistun, niin sanon sen kyllä ääneen. Samoin toimin lasteni kanssa. Kun onnistun jossain kahden murrosikäiseni kasvatuksessa, niin taputan päätäni. Lasten kanssa kun voi olla joskus ihan hukassa... Mutta en ole kyllä koskaan ulkonäköäni mennyt kahvipöydässä kehumaan, että kylläpä minä olen kaunis. En tiedä, mutta luulen sen johtuvan siitä, että ulkonäkö ei merkitse minulle mitään. Arvostan ihmistä ihmisenä ja itseäni myös. Voi myös olla, että olen jo oikeesti aikuinen ja kokenut koviakin matkan varrella ja tästäsyystä niin oma kuin muidenkin ulkonäkö ei ole sellainen iso juttu. Ajatushan se on tuokin, mutta ei ehkä ole itsetunnon puute, jos ei itseään kauniiksi kehu :)
Jotenkin kai se oman ulkonäön kehuminen koetaan varmaan turhamaisuutena.
Mutta monesti huomaa senkin, että jos joku ihminen julkisesti kehuu omia suorituksiaan, on ylpeä teoistaan, niin siitäkin kommentoidaan "onpa leuhka, idiootti!" tyyliin. Itsestä on ihailtavaa, kun jotkut ihmiset osaavat arvostaa suuria saavutuksiaan. Mutta kyllä minullakin tulee pieni "onpa turhamainen tyyppi"-olotila ihmisistä, jotka alkavat kehuskella omaa ulkonäköään.