neuvoja ja mielipiteitä?eli olemme olleet kahdeksan vuotta yhdessä ja meillä on kolme lasta 6v,5v ja 1v5kk. ja nyt asiaan mies on muuttunut aivan mielettömästi ja syyttää siitä minua suhde menee niin päin honkia ja pahenee vaan jatkuvaa haukkumista arvostelua vittuilua ja kaikki mun syytä miehen mielestä?no joo mielipiteitä mitä mieltä olette? no mies tulee töistä kotiin,ymmärrän toki että töitten jälkeen tasaa työ päivän,mutta kun tää mies lojuu sohvalla tai koneella iltaan asti,ei osallistu mihinkään,ja siitä hänelle sanon kun asumme omakotitalossa niin vesi pitäs lämmittää kun tulee kylmää vettä siitä hänelle sanon muka "vittuilen" kämpän lämmittämisestä sanon "vittuilen" ja siitä snon että tekisi edes sen kun hän itse halusi tähän taloon. ja sit sanon siitä että,vois välillä tiskit hoitaa ja siinä ne lojuu ties kuinka kauan,useimmiten itse sit tiskaan ne,mutta tämäkin on "vittuilua" koska teen kaiken pyykit imurointi lasten hoito ym,mitä nyt kuuluu,niin ei ole liikaa minun mielestä vaadittu että lämmittäisi sen veden ja kämåän normaali aikoihin et ei aina yöllä koska lämmintä vettä tarvii? mutta näisen pohjalta kun joja päivä jankutan no ihan sen takia kun mikään ei edisty ja toimi niin oon kuulemma miehen mielestä aina negatiivinen ,vittuilen,oon sairas ihminen,asenne ongelmainen ja ties mitä,hän ei ees arvosta tippaakaan mitä teen ja iltasin laitan vielä ilta palaa meille,ostan hänelle vaatteita,ja sitten vielä se mies on töissä minä kotona mutta silti 5 joudun kustantamaan kodinhoitotuesta 1kk ruuat aina ja hän töissä ei osallistu kauppaan.ja sit vielä ei puhuta ikinä mistään,seksiäkään ei ole kuin kerran kuukaudessa ja sillonkin mies on humalassa ja se on tylsää jyystämistä ei edes pusun pusua,ja ei mittän läheisyyttä ole ollut noin 2-vuoteen.paitsi tuo känni seksi,ja siitäkin olen hänelle monta kertaa sanonut että,haluaisin selvinpäin ja läheisyyttäkin,mutta tästäkin aiheesta tulee riita,muka kaikki johtuu mun käytöksestä että ei kiinnosta,no sitten tossa yhessä vaiheessa ihastuin oli pientä juttua mutta ei seksiä,no nyt mies käyttää sitä tekosyynä kaikkeen ja myös edelleen mun käytöstä,että en tiiä todella sekava tekstitys,toivottavasti jotain selkoa saa? niin ja vielä miehestä hänessä ei mitään vikaa ikinä,kyllä hän vaan saa sanoo mitä vain käyttäytyä miten vain olla ilkee jne,mutta ei siinä mitään ole,vain minussa,olen monta kertaa sanonut katso peiliin ja mieti omaa käytöstäsi ja sanojasi,ja arvostele sen jälkeen minua vasta,mutta tosiaan onko muka parisuhteen kaikki ongelmat minussa jne,naiset mitä mieltä olette?ja voi miehetkin vastata?mut musta tuntuu etten kovin kauan enään jaksa tätä,riitelyä,seksitöntä ja yksinäistä suhdetta. oon kuitenkin vasta 26-vuotias.
neuvoja ja mielipiteitä
syyllinen?3
285
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kappalejako olisi ihan mukava, voisi jopa sitten lukeakin postauksen....
Jotkut kohdat kuulosti varsin tutulta. Ensinnäkin oon sitä mieltä että työssäolevan on usein vaikea ymmärtää kuinka rankkaa on kotivanhempana olo. Ja kotivanhemman on vaikea ymmärtää kuinka rankkaa työssäolo on. Saattaa olla että kumpikin on sitämieltä että toinen vaan lepää kaiketpäivät, joten hyvinhän tuo kotihommat jaksaisi tehdä. Miehelläsi voi olla jonkinlaisia alakulon tunteita ja sellaiset elämään joskus kuuluvat, kuten sinullakin. Alakulossa olisikin hyvä jos puolisot pystyis lohduttamaan toisiaan ja tuomaan oman alakulonsa rakentavasti esille. Joskus alakulo ja pahempi versio, masennus, putkahtaa ilmoille katkeruutena ja nälvimisenä yms. riitelynä. Tilannetta ei yhtään auta alkoholi tai ihastuminen toiseen, pahentavat vaan asiaa. Viina pois ja ihastumiset pois, jos neuvoja kaipaat. Mies haluaa kai viinalla nollata pään ja sinä ihastumisella kai haet hyväksytyksi tulemista? Vai mitkä ovat olleet päämääränne...moni mies sanois että viinanjuonnis on päämääränä tulla humalaan ja epäilee siksi ettei päätä vois muullatavoin nollata tehokkaasti kuin tulemalla humalaan. Mutta ei pidä paikkaansa. Entä liikutteko ja syöttekö terveellisesti. Entä unenmäärä. Nämä asiat vaikuttaa myös mielialaan ja mieliala osaltaan siihen kuinka synkkänä parisuhteen näkee. Mieti miksi ihastuit ja voiko niitä asioita saada muuten kuin ihastumalla. Esim. jos kaipaat arkeesi hyväntuulista huumoria, hyväksyntää ja keskusteluseuraa, niin onhan ystäviä, jollei ole niin ehkä voi hankkia. Mutta oman parisuhteen takia ystävät kannattaa olla samaa sukupuolta, jottei livettäisi ihastumisiin. Sanoit ettet kovinkauaa tätä kestä koska olet vasta 26-vuotias. Luepa mitä kirjoitit, mutta muuta tarinan loppu. Kysymys kuuluu: kestäisitkö sitten tilannetta vähän aikaa/jonkin verran paremmin/ samalla lailla kuin nytkin/hyvin jos olisit 36-vuotias? Tai 46-vuotias? Koska tarinasi sopisi myös 36-vuotiaalle tai 46-vuotiaalle jolla on samanikäiset lapset. Ehkä sillä erolla että jossain vaiheessa jotkut saattavat jo tuntea että elämää on niin vähän enää jäljellä ettei se sovi hukkaan heitettäväksi ja sen takia haluavat joko lähteä tai jäädä. Mikä tekee 26-vuotiaasta erilaisen vai onko ikä vain tekosyy lyhytjänteisyydelle? Jollakin hormoonit toki hyrrää vaihdikkaammin 26-vuotiaana kuin 36-vuotiaana, mutta mistäs sitä tietää onko se päinvastoin.