kokeillaanko Neuvostoliitto-roolipeliä? Minua eivät kauheasti nappaa örkit ja teleporttaus, tosin tykkään kyllä liioittelusta ja fantasiasta.
Olen tosin aika surkea pelillisesti, mutta kai minäkin voin oppia. Melkein mikä tahansa viime vuosisadalle sijoittuva käy, tosin maailmansodan tapahtumiin en haluaisi kauheasti lähteä. Romahtava NL Ukrainassa olisi hilpeä.
Olen tosin aika surkea pelillisesti, mutta kai minäkin voin oppia. Melkein mikä tahansa viime vuosisadalle sijoittuva käy, tosin maailmansodan tapahtumiin en haluaisi kauheasti lähteä. Romahtava NL Ukrainassa olisi hilpeä.
Vastaukset 35
Vanhimmat
Voisihan tuota kokeilla, kun mie en pääse siellä Japani-ropessa oikein mihinkään... Ehkä myö saataisiin muitakin tähän mukaan. Ensin pitää valita aika ja paikka, ja miun täytyy mahdollisesti käydä kertailemassa Neukkulan historiaa Wikipediasta, koska hissassa myö ollaan päästy vasta toiseen maailmansotaan asti.
Minusta ei ole kauhean vakavaa, jos jokin historiallinen juttu meneekin pieleen. Voihan sen korjata esim sulkeissa, jos alkaa häiritä tai haluaa korostaa ettei tiedä. Tietysti parodia ja liioittelu perustuvat siihen, että todellisuuspohja on olemassa, mutta enpä olisi turhan tarkka :D
NL:n hajoamisajankohta voisi olla hauska.
Oletko käynyt Venäjällä ja kuinka paljon ymmärrät sitä kirjoitettuna?
Minua elähdyttää tämä aina... http://www.youtube.com/watch?v=r6HYDMe825U
Joo, ei minunkaan mielestä kannata ruveta viilaamaan pilkkua, kun kyseessä on kuitenkin vain roolipeli, eikä historiallinen elokuva tms.
En ole käynyt Venäjällä, (tosin haluaisin käydä.) Osaan kyrilliset aakkoset sekä tekstauksena että kaunolla, ja lisäksi muutaman fraasin ja jotain perusjuttuja. Minulla alkaa tässä keväällä venäjäntunnit, ja pitäisi käydä ostamassa kurssikirja... Jotenkin pelottaa hipsiä sinne kulttuurikeskukseen, venäläiset on pelottavia. :S
Myönnän, eivät usein lämpene vieraskielisen venäjän hapuilulle ja asiointityyli on vähän nihkeä.
Se on vähän hassua, koska sitten kun venäjänkielinen on naapurina, niin juttua kyllä riittää. Julkinen asiointi jostain syystä on sellaista ynseän pidättyväistä.
Venäläinen asiakaspalvelu on joko täydellisen kohteliasta tai ihan kamalaa. Just Virossa joku venäläinen myyjä kahtoi oikein nenänvartta pitkin, vaikka mie yritin puhua sille viroa. Mutta toisaalta Ruslaniassa myyjät oli tosi ystävällisiä, vaikka mie söhläsin siinä kolikoiden kanssa...
Meni suurinpiirtein näin:
Myyjä: Дстравствуите!
Mie: Öö moi?
Oli kyllä aika kiusallinen keskustelu.
Kulttuurikeskus on muuten jännä paikka. Kersoina myö leikittiin viereisessä puistossa. Venäläiset ei kai diganneet siitä, että niiden keskuksen aidan toisella puolella leikkii lauma kersoja, ja kerran joku mies tuli huutamaan meille, kun myö melkein kiivettiin aidan yli. Siellä oli myös joku venäläinen penska, joka ei kait osannut suomea. Myö yritettiin leikkiä sen kanssa, mutta se vain huusi jotain ja heitteli meitä kävyillä. :D
(se on здравствуйте). Mutta jatka vaan kirjoittamista, ei sitä opi kuin kirjoittamalla ja puhumalla. Tai pelkät passiiviset lukeminen ja kuunteleminen eivät johda samalla lailla kielen oppimiseen.
Minä möhläsin Virossa Selverissä. Puhun kyllä viroa, mutta Selverin myyjä oli venäläinen ja puhui edellisen asiakkaan kanssa venäjää. Menin siihen kassalle sitten ja ilmoitin että Привет! X(
(Kämppisteni kanssa aina sanoin привет, se sitten lipsahti automaattisesti.)
Mutta se peli? Täsmällisempiä ehdotuksia? Vai tarvitseeko sen niin täsmällinen olla? Leningrad vuonna 1986 olisi ihan sovellettavissa. Ja minua ei haittaa jos menee läskiksi :D
Se on pienempi paha kuin tylsyys.
80-luvun neukkubändit on ihan parhaita, joten kyllä tuo Leningradkin kuulostaa hyvältä. Ja nyt vasta muistin, että se ei olekaan аккордион vaan аккордеон. Mutta näin sitä oppii. Venäjä on siitä vaikea kieli, että kirjoitetusta tekstistä on helppo arvata oikea ääntämys, muttei toisinpäin. Onneksi mie osaan kuulemma lausua yhden lauseen oikein; Я не говору по Русский. Kirjoitusasusta en ole varma
sinä kirjoitit "ja nie gavaru" --> muuta у --> ю koska haluat sanoa "ja nie gavarju"
sitä pitää vain kirjoittaa ihan älyttömästi varsinkin alussa.
Yritän kirjoittaa mahdollisimman paljon. Mutta komin kieli se vasta jännä kieli onkin:
Кык вок да ёрта, ёртöс оз аддзьыны? -Сьин.
Mitkä ovat kaksi veljestä vierekkäin, mutta toisiaan eivät näe? -Silmät. Enkä taaskaan ole varma kirjoitusasusta.
otetaan mielummin roolipeli pohjois-koreassa
Johan teillä yksi pingpong-peli on siinä japani-kiinassa. Pohjois-Korea on jännä idea, mutta en tiedä siitä oikein mitään. Ja sekin on ongelma, että se on liian vakava aihe (sama ongelma kuin maailmansotajutuissa).
Tällä hetkellä tulee nauhalle Kunniattomat paskiaiset, joka kertoo toisesta maailmansodasta. Se on miunkin mielestä turhan vakava aihe historialliselle roolipelille.
Neukkula kävis ainakin miulle, tai sitten tsaarinajan Venäjä, ehkä Pietarin Tsarskoje Selo, tai Stalinin synnyinkaupunki Gori Gruusiassa...
Tai 80-luvun Ukraina,(Tsernobyl, anyone?) tai maatalouskolhoosi 50-luvulta...
Tai Pripjat tänä päivänä. Ei huono!
Mie en osaa päättää :S
Olis kiva saada muitakin tänne pelaamaan, mutta hyö eivät taida kiinnostua tosimaailmasta, kun ei voi olla taikuutta tms. Mie en taas jaksa niitä örkkijuttuja enää.
En osaa kyllä venäjää yhtään mutta viroa puhun vähän.
Mie tulisin jos ois riivästi tietynlaista hermoa, mut ei oo.
Miekin meinasin joskus alkaa opettelemaan viroa, mutta sitten mie älysin, että hyvä kun tämän venäjän oppisi ensin. Sitten ovat vuorossa komi ja unkari.
Jos joku pystyy oppimaan kahtakymmentä eri kieltä, minä pystyn helposti oppimaan viittä.
Minulla se riippuu ropesta. Mie pidin Mijosta tosi paljon hahmona, mutta jostain syystä mie en ole jaksanut käydä siellä Ropessa.
Mie tiijän mitä sie meinaat. Mie oon saattanu sormet palae oottaa et mie pääsen kirjothaa jotain stoorii ja sit se hyytyy kahe eka lausee jälkhee.
Sama vika täälläkin. Mutta mie koetan kirjoittaa edes ne kaksi lausetta, ja sitten jossain vaiheessa tulee taas semmoinen olo, että jaksaa kirjoittaa enemmän.
Millaista hermoa? Minä en välitä niin perinteisestä roolipelistä, joten olisiko tämä neuvoteltavissa (tai suorastaan etu muillekin pelaajille, että pelaisit omalla tavallasi)?
Ai toi. No minä ratkaisen tuo ongelman niin, että laitan aivon pois päältä ja paskat välitän lopputuloksesta.
Sitten sohaisen tuota lähetä-namikkaa ennen kuin mietin toista kertaa. Ei se niin vaarallista ole. Se että tykkäävätkö muut siitä... noh. Tai tykkäänkö edes itse siitä, no en.
Ja mitä sitten :D
Siitä vaan. Puolaa en suosittele, sitä yritin aikani, mutta siitä konsonanttosotkusta mitään tule.
Kai vähän voi olla taikuutta. En hermostuisi.
Mutta siitä alkaisin vähän väsyä, jos hyökkäisit kahdenkymmenen ihmissusikääpiön kanssa ja joutuisit heittämään nopalla, että osuivatko kääpiöt myrkkynuolillaan minua päähän vai suolistoon ja sitten teleporttaat kääpiöiden avuksi velhon jolla on hallussaan koko maailman paras jokin ja näin ollen voittaisit minut ja olisin kuollut...
Tai ainakin saisit kirjoittaa ja perustella sen hemmetin paljon paremmin, mutta tuo on vähän... vaikka teletapeilla ennemmin hyökkäisit.
Miksei voitaisi tapella eli hyökätäkin, mutta jaksaako tuota koko ajan?
Ja vielä Karolinin kommenttiin liittyen, mie odotan kauhulla sitä päivää, jona mie vahingossa puhuttelen jotain venäläistä toveriksi.
Meillä on tapana heittää siitä läppää, ja mie välillä tervehdin kavereita sanomalla "здравствуйте, товарищи!" tai mikä nyt olikaan, ja se jää helposti päälle.
No tuota... meillä kun on vähän sukua tuolta päin ja sitten toisaalta osa porukkaa on jouduttu evakuoimaan kun veli venäläinen pommitti kodin tuusannuuskaksi, niin tuo "toverittelu" ei ole ihan neutraali asia.
Käytimme sitä perheessä vitsinä (jotenkin täytyi vaan käsitellä sitä asiaa) ja sinunkin kanssa olemme käyttäneet vitsinä... paitsi että onko se sinulle vitsi? Trotskilaisuuden minä ymmärrän, se ei tee sinusta stalinistia. Mutta toveri-juttua ei voi kuitenkaan selittää sillä, että kommunismi aatteena on ihan ok - toveri-käytäntö ei vittaa enää aatteeseen vaan siihen mitä tapahtui todella ja... siihen taas liittyy kaikkea ikävääkin.
Suosittelen lämpimästi, että lopetat toveri-sanan viljelyn, koska tuollainen lipsahtaa helposti jos on itsensä siihen totuttanut.
Toisaalta NL:ssa kasvanut kaverini kertoo, että hän ei millään osaa kriminalisoida kaikkia lapsuusmuistojaan. Siinä mielesstä yhteiskuntajärjestelmä on muistojen osa, varsinkin kun se kesti niin pitkään. Noh, on jotenkin vähän siinä ja siinä tuo toveri.
Onhan siinä tietty ristiriita, kun minun isovanhemmat on myös Karjalasta kotoisin. (Arvaa, kuinka monta kertaa mie olen kuullut niitä "Kon talavisota syttyi, niin myö hiihdettihin 20 kilsaa keskellä korpea venäläisiä karkuun, ettäs tiedät!" -juttuja.) Mutta toisaalta minun tapaamani vasemmistolaiset kutsuvat ihan vakavissaan toisiaan tovereiksi, ja kysyttäessä kertoivat, etteivät he koe sen liittyvän mitenkään Staliniin tai taistolaisuuteen tms.
En mie mitenkään säännöllisesti kutsu ketään toveriksi, mutta jostain syystä mie pelkään, että jonain päivänä tuo lipsahtaa vahingossa. Ja lähinnä vitsillä myö ollaan sitä viljelty, kun tuo vasemmistolaisuus on lähes ainoa aihe, josta mie koen voivani heittää läppää loukkaamatta ketään, koska mie olen itsekin vasemmistolainen.
Joskus mie kelasin, että voe perhana jos mie olisin juutalainen. Voisin heittää juutalaisvitsejä ihan vapaasti. Mie tunnen yhden ihan ruotsinruotsin suomalaisen, joka vitsailee koko ajan ruotsalaisista, mutta sen seurassa ei viihti heittää mitään, kun pelkää sen loukkaantuvan siitä.
Joo, sun kaverit ei koe toveri-jutun liittyvän Staliniin tai taistolaisuuteen. He eivät voi kuitenkaan tietää, miten joku toinen kokee sen. Esimerkiksi isäni ja isoisäni todellakin kokisivat sen liittyvän nimenomaan stalinismiin ja aika hyvästä syystä.
Isä muuten itse mokasi juuri tuon товарищ-sanan kanssa. Oli joutunut sitä kauan käyttämään ja sitten tottumuksesta meni toveriksi kutsumaan jotakuta tuntematonta.... vuonna 1998. x(
Tai siis joutunut käyttämään, mutta osaksi käytti sanaa ihan vaan vittuillakseen, kun systeemi otti päähän.
Se tässä onkin vaikeaa, kun ei voi nähdä toisen pään sisälle, että kuka loukkaantuu mistäkin. Mie kun olen ihte sellainen persoona, etten mie loukkaannu oikein mistään, ainakaan jos se toinen ei tarkoituksella yrittänyt loukata.
Välillä sitä ei tajua, miten toiset ihmiset ajattelee, joten useimmiten mie katson parhaaksi pitää suuni kiinni. Ennen mie kuulutin kaikki asiat pitkin maita ja mantuja, mutta mie onnistuin vain hankkimaan pari vihamiestä suku meinas katkasta välit minuun, joten nykyään olen jonkun verran varuillani.
Sanoilla on tietenkin kuulijasta riippuen tietty arvolataus, esim. 70-luvulla n*ekeri oli normaali sana, vaan eipä ole enää.
Eräässä paikallislehdessä on legendaarinen "Kuuloluuri". Ihmiset soittelevat sinne ja jättävät mielipiteitään ja valituksiaan nimettömänä. Nämä sitten julkaistaan.
Yleensä viestit koskevat koirankusta, EU-politiikkaa ja naapurin häiritsevää tuulikelloa.
"Naapuri! On se kumma että pitää kaikenlaista meluavaa härpäkettä toisten kiusaksi ulos laittaa. Se kalkatus kuuluu meille sisälle asti. Häpeäisit!"
ja
"Sinä, tiedät kyllä ketä tarkoitan. Lopeta heti se kyylääminen."
ja
"Mihin on tämä maailma menossa. Tänäänkin Prisman parkkipaikalla näin nuoren äidin jolta oli kyllä vanhemmuus hukassa. Törkeää."
Joo, eli näinhän se viesti kulkee ja asiat tulevat käsitellyiksi. Vielä hävyttömämpää on se, että naapuri tosiaan ei tajua ottaa tuulikelloaan pois, vaikka on anonyymisti ja epäsuorasti asiasta oikein Kuuloluurissa valitettu.
Eli ei voi nähdä pään sisään, mutta toisaalta joskus tuntuu siltä, että ihmiset voisivat suoremmin ja enemmän kertoa toisille, että mitä oikeastaan ajattelevat. Eli on se vastuu siinäkin päässä.
Mitäs me kukutaan täällä, meen nukkumaan. Öitä!
No kerro sitten jokin neutraalimpi sana, jonka mie voisin pistää tuon tavaritsin tilalle, vaikka ystävä tms. En jaksaisi opetella sitä systeemiä, että ketä kuuluu kutsua neidiksi ja ketä rouvaksi/herraksi/nuoreksi mieheksi/njanjaksi...
Mie muuten löysin siistin videon Neukkulan historiasta:
http://www.youtube.com/watch?v=hWTFG3J1CP8
Minä tervehdin naapuriani sanoamlla aina "Привет, Нина" tai "Здравствуйте Нина". Huomaat, etten kuitenkaan sinuttele, vaikka tuo privet onkin sinänsä tuttavallinen. Sinuttelu olisi törkeää. Minusta on hyvä opetella teitittelemään systemaattisesti, koska jos tottuu sinuttelemaan aina kaveria, niin sitten tapahtuu juuri se mikä mulle siellä Viron Selverissä (Privet tuntemattomalle).
Voisit sanoa Здравствуйте etunimi tai Привет etunimi. Suomalaisilla on hassu tapa olla kohdentamatta tervehtimistä kenellekään.
Yksi vaihtoehto on Привет дружок. "Terve kaveri". Tuo on vähän tuollainen sanaleikki ja edellyttää todella lämpimiä välejä.
Suosittelen kyllä lämpimästi, ettet tee samaa virhettä kuin minä... eli kun ruostunut venäjä oli minulla passiivisessa käytössä ja lähinnä sinuttelin kavereita, niin yllättävä tilanne Tallinnassa sitten meneekin pieleen, koska ihminen hätäpäissään sanoo juuri sen mihin on tottunut.
Sen takia järkevissä venäjän luokissa tehdään niin, että kaikki teitittelevät kaikkia. Suosittelen siksi teitittelemään myös kavereiden kesken varsinkin opiskelun alussa. Toinen ihminen on lähtökohtaisesti Вы.
Kiitos. Ylihuomenna alkaa tunnit, ja minua jotenkin pelottaa mennä sinne opiskelemaan mummojen ja pappojen keskelle. :D (Kaikki muut kurssilaiset ovat minua vähitäänkin 40 vuotta vanhempia.)
Sukupuolijako sanojen välillä on myös jotenkin hämmentävä, (vrt. opettaja-opettajatar) mutta mie onnistuin oppimaan niitä kuuntelemalla jotakin neukkuaikaista laulua. Ilmeisesti "moldovanka" on moldovalainen puhuttaessa naisesta, ja miehestä vastaava olisi "moldovanski...?" Tai sitten mie olen vain sekoittanut yksiköt ja monikot keskenään.
En ole ihan varma, mutta "moldovanski" ihmisestä kuulostaa hassulta. Ennemmin luulen, että (mies) on молдаван.
Tällaistakin kokeilin: молдаванец (saksalainen mies on немец ja kiinalainen mies китаец, joten sikäli olisi mahdollinen). Haulla tuleekin osumia, mutta Bulgariaan ja erisnimenä käytettynä.
Yritin laittaa googleen kyrillisillä "moldovanskij" mutta google ei hyväksy sitä. Ajattelin, että se olisi ollut adjektiivi (moldovalainen puulasikka).
"Moldovankaa" hakemalla kuvahakuun ilmestyi hehkeitä naisia, joten se ainakin meni oikein :P
- Mutta miten sitten sanon "moldovalainen rakennus" eli miten siitä tehdään adjektiivi...
Eli mikä on lopputulos? Tiedän vain maan nimen ja moldovalainen naisesta, mutta muista en olekaan yhtään varma. Minulla ei kielikorva sano yhtään mitään. Äh, pitäisi jaksaa lukea joku venäjänkielinen teksti moldovalaisista.
Mitä ne siellä Moldovassa oikein puhuvat?
Minun tietääkseni siellä puhutaan moldovaa.
Mie olen tuon Ukrainan ohella perehtynyt muihinkin Itä- ja Kaakois-Euroopan valtioihin, ja jostain syystä se köyhyys masentaa minua. Mie löysin kuvan, jossa oli Bulgarialaisia lapsia ruusutarhalla, ja vaikka niillä oli päällä jotkut risaiset ja käytetyt vaatteet ja olivat tosi köyhän näköisiä, niin hyö olivat silti rikkaita verrattuna Morgilinon lastenkodin lapsiin.
http://www.youtube.com/watch?v=UQZ-ERQczj8
Kamala paikka. Onneksi se suljettiin.
Ja mie olen muutenkin funtsinut, että Neuvostoliitto feilasi, sen hajottaminen feilasi, (oligarkit saivat kaikki rahat) ja nyt Putin huseeraa Venäjällä kuin mikäkin diktaattori. Ei hyvältä näytä.
Ja taas siirryttiin asiasta pahvilaatikkoon, eli venäjän kielestä Moldovaan, sieltä Bulgarialaiseen lastenkotiin, ja sieltä takaisin Venäjälle, mutta minkäs teet.