Nyt on SUURI mielenkiinto herännyt viimeaikoina: millainen on maanviljelijän arki maitotilalla!
Pentuna sukulaisilla oli maatila ja näin jonkun verran sitä touhua, mutta nykyään ei oikein ole sellaiset suhteet sinne päin että kehtaisi heiltä kysellä...
Pienenä poikana olin hyvinkin kiinnostunut maatiloista ja sen hommista. Nyt kiinnostaisi ihan tarkasti kuulla, että millaista se arki siellä on.
Moneltako maanviljelijä herää ja menee aamulypsylle? Onko se siis tosiaan että joka ainoa päivä pitää kahdesti lypsää? Okei no se vaan kai on silleen ja se on luonnollista ja se on elämäntapa ja pitää asennoitua silleen.
Entä jos jättäisi lypsämättä. niin mitä sitten tapahtuisi?
Sen minäkin tiedän, että nuo rehun korjuut ja kylvöt ja kynnöt ja muut kausityöt vaatii pitkää päivää, mutta kai siellä on rauhallisiakin aikoja? Olenkin jo pitkään miettinyt mitä viljelijät tekevät talvella, joka on kuitenkin pitkä. No onhan siellä lumen linkoamista ja ehkä metsähommia ja muuta... mutta varmaan hiljaisempaa.
Ja saako maidontuottaja samanlaisen vuosiansion kasaan kuin vaikka naapurin tehdastyöläinen jonka palkka on 1400 kuussa? Ja jos ja kun tilalla asuu kaksi henkilöä, niin voiko niille molemmille sitten tulla palkan verran vai mitenhän se on?
Se vaan on hurjan kuuloista kun 5 euron ruisleivästä saa viljelijä 4 senttiä tai muuta tämmöstä, ja varmaan maitopurkista huh huh puoli senttiä vai jopa sentin?
Arvostan suuresti viljelijöitä, siinä hommassa on jotakin niin luonnollista ja perinteistä.
Pentuna sukulaisilla oli maatila ja näin jonkun verran sitä touhua, mutta nykyään ei oikein ole sellaiset suhteet sinne päin että kehtaisi heiltä kysellä...
Pienenä poikana olin hyvinkin kiinnostunut maatiloista ja sen hommista. Nyt kiinnostaisi ihan tarkasti kuulla, että millaista se arki siellä on.
Moneltako maanviljelijä herää ja menee aamulypsylle? Onko se siis tosiaan että joka ainoa päivä pitää kahdesti lypsää? Okei no se vaan kai on silleen ja se on luonnollista ja se on elämäntapa ja pitää asennoitua silleen.
Entä jos jättäisi lypsämättä. niin mitä sitten tapahtuisi?
Sen minäkin tiedän, että nuo rehun korjuut ja kylvöt ja kynnöt ja muut kausityöt vaatii pitkää päivää, mutta kai siellä on rauhallisiakin aikoja? Olenkin jo pitkään miettinyt mitä viljelijät tekevät talvella, joka on kuitenkin pitkä. No onhan siellä lumen linkoamista ja ehkä metsähommia ja muuta... mutta varmaan hiljaisempaa.
Ja saako maidontuottaja samanlaisen vuosiansion kasaan kuin vaikka naapurin tehdastyöläinen jonka palkka on 1400 kuussa? Ja jos ja kun tilalla asuu kaksi henkilöä, niin voiko niille molemmille sitten tulla palkan verran vai mitenhän se on?
Se vaan on hurjan kuuloista kun 5 euron ruisleivästä saa viljelijä 4 senttiä tai muuta tämmöstä, ja varmaan maitopurkista huh huh puoli senttiä vai jopa sentin?
Arvostan suuresti viljelijöitä, siinä hommassa on jotakin niin luonnollista ja perinteistä.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Itse olen karjanhoitaja suurehkossa parsinavetassa, joten voin kertoa sinulle sen arjesta. Aamulla herään noin puol kuudelta, navetassa on oltava siinä ennen puolta seitsemää, ja ensi töiksi tarkastan lehmät ja navetan yleisesti kolaten lannat ritilöiltä sontakuiluun. Lehmien alusiksi viskataan runsaasti kutterinlastu-kuiviketurve seosta. Turve sitoo navettailmasta ammoniakkia ja muita epäpuhtauksia jotka aiheuttaa sen navetan hajun. Vasikoille sekoitellaan juomat karjaköökissä ja viedään vasikkalaan. Kun vasikat on juotettu, pestään juottoastiat ja siirrytään maitohuoneeseen laittamaan lypsimet ja lypsykone kuntoon aamulypsyä varten. Noin kello seitsemän hujakoilla pärähtää lypsykone käyntiin. Lypsin viedään lehmän viereen, hanat tyrkätään putkistoon, utare pyyhitään huolellisesti 55 asteisessa vedessä olleella nihkeänkuivalla rätillä. Joka lehmällä on oma rätti ja ne pestään 95 asteisella ohjelmalla pesukoneessa käytön jälkeen. Sitten lypsetään alkutipat käsin eri kuppiin ja varmistetaan ensiluokkainen laatu maidon koostumuksesta ja väristä. Sitten kiinnitetään lypsin noin puolentoista minuutin kuluttua pyyhkimisen aloittamisesta alkaen. Lypsy pitää melko kiireisenä, automaattiset irroittajat huolehtii lypsimen irtoamisesta oikeaan aikaan kun utare on tyhjentynyt. Lehmien alusia siistitään ja kuivitetaan, lehmiä ehdin myös harjailemaankin aina kiireettömällä hetkellä. Utariin hierotaan lypsyn päätteeksi antiseptistä vedinvoidetta. Kun koko karja on lypsetty, siihen menee sellaset pari tuntia, lypsykoneet pestään harjalla pesuvedessä ulkoapäin ja asetellaan pesutelineisiin. Automaattinen pesukone pesee koko lypsykoneen tehokkailla pesuaineilla ja pesee mýös joka toinen päivä maitotankin, kun maitoauto on sen käynyt tyhjentämässä. Maito jäähtyy välittömästi viiteen asteeseen maitotankissa, jonka lämpötilaa seurataan säännöllisesti. Kaikki lypsyyn liittyvä irtain ja maitohuoneen lattiat on pestävä. Sitten juotetaan taas vasikat. Rehu jaetaan lehmien eteen pienkuormaajalla ladossa olevasta rehupaalista. Väkirehun jakaa automaattinen ruokintakone viisi kertaa päivässä. Kivennäisiä ja erikoisrehuja jaetaan kottikärrystä tarpeen mukaan. Käytävät siistitään harjalla lakaisten, aina silloin tällöin huuhdotaan vesiletkulla ja kuivataan lastalla. Kuivitetaan ja siistitään lehmiä ennen kun pääsee lähtemään navetalta. Päivällä on sitten rehun ajamista navetalle, aina on myös muutakin työtä, maatilan lämpökeskusta pitää hoitaa, koneita huoltaa, kesällä on juuri nuo peltotyöt, jolloin työtä tehdään miltei yötä myöten. Myös lehmien laiduntaminen aiheuttaa navetalla lisätyötä lehmien omille paikoilleen ohjailun muodossa. Iltapäivällä kolmen aikaan on suoritettava suunnilleen samat työt kun aamullakin, navetalta pääsee lähtemään siinä kahdeksan puol yhdeksän maissa, jolloin onkin mentävä ajoissa nukkumaan että jaksaa virkeänä herätä aamulla navettatöihin.
Lehmät on lypsettävä kaksi kertaa päivässä. Jos lehmä jää lypsämättä tai lypsyn yhteydessä jää utareeseen maitoa, niin usein käy niin että maito tulehtuu ja silloin lehmää joutuu lääkitsemään antibiooteilla. Antibioottimaito päätyy suoraan viemäriin. Huolelllinen lypsäminen edistää lehmän maidontuotantoa, ja jotkut lypsävät jopa kolmekin kertaa päivässä parantaakseen maitotuotosta.
Maanviljelijä ei tosiaan tienaa yhtä paljon kun tehdastyöläinen, ainakaan siitä palkasta (35 cent maitolitrasta) ei jää juuri mitään käteen kun siitä vähennetään tuotantokustannukset. Jos maitotilalla on sekä isäntä ja emäntä, on helppo kiireisenä aikana kun toinen voi keskittyä navettaan ja toinen peltopuoleen. Ennen navettatyöt oli yleensä naisten heiniä, mutta nykyään on niin, että emäntä käy mieluummin palkkatyössä muualla ja hoitaa kotia isäntien tai karjanhoitajien hoitaessa lehmät. Navettatyö on hyvin kuluttavaa, huonot työasennot ja paljon toistotyötä, ja koneellistuminen näkyy navetoissa niin että miesvoimat ovatkin siellä tarpeen. Maataloustukia ei saa poistaa, ainakaan jos tätä tuottajainhinta asiaa ei saada kuntoon. Menee ne maataloustukien jakamisesta valittajatkin hiljaiseksi kun kuulevat mitä se maanviljelijä saa viljasta, lihasta tai maidosta.
Toivottavasti tästä kirjoitelmastani on sinulle hyötyä kun tässä tätä kyselit.
Maidon tuottajahinta tukineen päätuotanto C-aluella, tukineen yli 50 centtiä litra.
Alla oikeansuuntainen kirjoitus..päivällä tekemisiin vois lisätä...haastatan Keskon ja Agrimarketin konemyyjia tai kiertelen autoliikkeissä
Muuten samansuuntainen päivä, mutta aamulla aloitetaan ennen kuutta ja meillä lypsyjen välillä, eli puoliltapäivin ja vielä illalla ennen nukkumaanmenoa, käydään tasoittamassa rehut ja siistimässä alustat eläimiltä. Usein myös pienten vasikoiden juotto jommallakummalla kerralla, koska lypsyaikoina juotetaan yhden kerran molempina. Päivään kuuluu myös pari kertaa kuussa eläinlääkärin käynti, jonka tekee tilauksesta, mutta oman aikataulunsa mukaan, samoin seminologi käy vähintään kerran jokaista lypsävää lehmää ja siemennysikäistä hiehoa kohden vuodessa, joten siihenkin menee aikaa. Meillä se tekee noin 100 siemennystä, joskus tietysti useampi samalla kertaa, mutta ei läheskään aina. Toimilupasiemennyksellä ei tarvitse odotella kävijää, eli siemennysajan saa valita itse, mutta sama aika siihen menee kuin osuuskunnan seminologinkin kanssa. Siihen poikimiset ihan milloin lehmälle sattuu sopimaan, öin ja päivin autetaan milloin huomataan poikivan, osa tietysti poikii nopeasti ilman, että ehditään avuksi. Siihen voi kuitenkin laskea menevän vähintään noin tunnin jos avustaa, antaa emän nuolla vasikan, huolehtii vasikan karsinaan ja juottaa vielä samantien ensimmäisen kerran. Nämä noin täydennyksenä ensimmäiseen vastaukseen.
Aamusella vähän puuhastelen ja iltasella puuhastelen. Päivällä en tee mittään....kyttään naapureita ja meen maate.
Mene sinne tilalle kattomaan. Laiska se on joka töitään laskee....
miettikää nyt vähän ennekuin avaudutte noihin hörhön vedätyksiin..
Ei tämä nyt mitään "avautumista" ole, jos oman normaalin työpäivänsä kertoo. Onko omassasi jotain salattavaa, kun noin taas kilahdat?
palstaa, sillä kymmenesta viimeisestä aloituksesta puolet on trolleja, pääpointti palstan trolleissa on joku maatalouden negaatio, sinänsä viattoman trollin varjolla aletaan levittämään kaikenlaista kielteistä viljelijöistä ja maataloudesta..
Puolet ei ole siis mielestäsi trolleja, joten ei pidä suhtautua niihinkin, niinkuin ne olisivat.
leimaaminen on keskustelupalstoilla yleinen väittelyn hävinneen tai valheellista väittämää itsepäisesti ylläpitävän keskustelijan epätoivoinen yritys pelastaa kasvonsa.
Marraskuusta helmikuuhun Thaimaassa ja sitten alkaakin levin kevät kausi josta tullaan työmiesten kevät töitä vahtimaan toukokuun alussa