En koskaan olis voinut arvata kuinka rankkaa on olla pakko-oireinen. Syön lääkkeitä ja 2004 loppui pari vuotinen Kelan tukema psykoterapia.
Terapiassa sain hyvät eväät sairauteni käsittelyyn joiden avulla pärjään elämässä. Pärjäänkin, mutta välillä olen niin uupunut kun aivot käy jatkuvasti ylikierroksilla. Stressaantuneena oireet vain korostuvat. Joskus on niin vaikea "käydä käsiksi" koko sairauteen.
Kaikkea hankaloittaa myös se että terapiassa käydessäni olin vain pöpökammoinen, nyt pakko-oireet ulottuvat jo moneen muuhunkin asiaan, joita on vaikea laittaa "kerrasta poikki" niin kuin "pöpöterapiassa" kannustettiin.
Inhoan sitä kuinka kaikki tämä muuttaa persoonaani. Inhoan sitä kuinka haluan hyväksyä itseni mutta silti häpeän itseäni.
Häpeän lasteni edessä, kun he alkavat iän myötä enemmän ymmärtämään äidin omituisuutta. Inhoan sitä että olen tahtomattani antanut lapsilleni vääränlaisia käytös- ja ajatusmalleja. Inhoan sitä etten pysty lopettamaan!!!
Lisäksi hormonit sotkevat kaikkea kaiken aikaa.
En jaksa ajatella ääneen asioita, en jaksa olla niin hidas, en jaksa olla vihainen kun kukaan ei pysty ymmärtämään sitä että lähtökohtani ovat aivan erilaiset monessa asiassa.
En salaa sairauttani, mutta mitenkäs siitä pystyy puhumaan, menee jo liian vaikeaksi....Ainut joka tietää asioiden laidan, on mieheni joka on alusta asti kulkenut rinnallani. Mutta kuinka niin vihaankaan sitä miten hänenkin elämänsä ole pilannut!!!!
Väsyttää....
2
216
Vastaukset
- Hyväksi muuttuu!
Moi,
Olet urhoollisesti jaksanut kuitenkin ja rinnallasi on ollut miehesi joka on tukenut sinua.
Oletko kokeillut rentoutusta?
Kirjastosta voit lainata ilmaiseksi rentoutusCD:n, on myös alan kirjoja miten rentoutetaan isensä. Entä onko paikkakunnallasi jokin kevytjumppakerho, tai jotain muuta jännää paikkaa, missä ajatuksesi vaihtuisivat ja pääsisit hetkeksi joihinkin muihin ajatuskuvioihin ja mistä toiminnasta nauttisit? Akvarellin maalausta, kuorolaulua, terveellistä keittotaitoa, luontoryhmää tms?
Ei sinun tartte hävetä yhtään itseäsi!
Saattaisi löytyä luontaiskaupasta jotain, kysele vähän.
Jos haluat lopettaa, niin lopeta. Joka kerta kun pystyt lopettamaan, niin palkitse itsesi esim leivoksella. Sano itsellesi että "kylläpäs olinkin reipas" tms.
Nyt on kevät tulossa, otapa oikein kevätmieli ja usko ja luota siihen, että kyllä sinä tästä selviät!
Hali sinulle ja perheellesi!- OCD äiti
Heippa:) minä olen tuo OCD äiti tuosta toisesta ketjusta ja halusin vain toivottaa sinulle voimia! Paljon voimia! Luulisin tietäväni edes jotenkin miltä sinusta tuntuu, sillä itse nyt oireiden ollessa pahimmillaan käyn myös kokoajan ylikierroksilla ja stressaantuneena vielä enemmän ja se tosiaan väsyttää ihan hirvittävästi;(
Ja sitten on vielä tämä pimeä vuodenaika, koitetaan ajatella positiivisesti kuten edellinen ihana ihminen joka kirjoitti kannustavasti että kyllä helpottaa
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 961649
- 741444
- 501377
- 561280
Miltä se tuntuu
Miltä se tuntuu havahtua, että on ollut ihmistä kohtaan, joka on rakastanut ja varjellut, täysi m*lkku? Vai havahtuuko s1041258SDP:n lyhyt selviytymisopas
1. Komitea on vastaus, oli kysymys mikä tahansa Jos maailma on muuttumassa tai jossain palaa, demari ei hätiköi. Ensin p9965- 36827
- 60771
- 49754
Mitä se olisi
Jos sinä mies saisit sanoa kaivatullesi mitä vain juuri nyt. Ilman mitään seuraamuksia yms. Niin mitä sanoisit?41735