Viisi vuotta oli kulunut, Michael ei täysin ymmärtänyt miten oli selvinnyt niistä kaikista. Elämä jota hän eli, ei tuntunut elämisen arvoiselta. Ricky oli tehnyt hänestä orjan, myi häntä ystävilleen rahasta ja käytti häntä miten tahtoi, eikä hänellä ollut enää voimia taistella vastaan. Hänellä ei ollut rahaa eikä passia pakenemiseen ja jos hän yrittäisikin lähteä, niin Ricky mitä luultavammin löytäisi hänet.
Michaelilla oli yksi ainut ystävä, Jack. Ainoa, joka ymmärsi hänen tuskansa, koska oli jokseenkin samanlaisessa tilanteessa itsekin. Jack oli yhdessä Rickyn ystävän Joen kanssa. Turvautuen toisiinsa vaikeina hetkinä heidän onnistui jotenkin pysyä järjissään ja kiinni siinä tuskaisessa elämässä. He liikkuivat yhdessä paljon ulkona, puistoissa ja kahviloissa, mutta pelko sai heidät aina palaamaan takaisin. Michael halveksui Rickyä päivä päivältä enemmän. Hän tiesi miehen julmuuden, kaiken sen mitä hän teki, eikä vain pelkästään hänelle. Michael ei nähnyt miehessä mitään hyvää tai inhimillistä, mies vain tuntui olevan läpensä paha.
He kävivät usein baareissa viikonloppuisin. Ricky raahasi hänet miltei aina mukaan esitelläkseen häntä ja usein joku lähti heidän mukaansa, jolloin hänen täytyi maata näiden miesten kanssa. Jälleen sinä viikonloppuna he lähtivät baariin, Michaelia ällötti jo valmiiksi ja hän toivoi ettei kukaan tulisi heidän mukaansa sinä iltana. Hän piristyi hieman huomatessaan, että myös Jack oli siellä. Jackin näytti selvästi ilahtuvan kun näki hänet. He istuivat vierekkäin juttelemaan, yrittäen olla huomioimatta katseita, joita he saivat Rickyn ja Joen seurassa olevilta miehiltä.
Jossain vaiheessa iltaa Michael huomasi vastakkaisella puolella baaria miehen, joka katseli häntä kiinnostuneena. Hieman hämillään hän yritti välttää katsetta, mutta palasi aina itsekin katsomaan miestä. Hän oli hoikka, ehkä kolmenkymmenen, mustat hiukset ja tummat silmät, mies oli siististi pukeutunut, melko hyvännäköinen Michael ajatteli. Myös Jack huomasi miehen, joka selvästi tarkasteli hänen ystäväänsä. ”Häntä en olekaan nähnyt täällä ennen ” Jack kuiskasi. ”En ole minäkään” ”Tuntuu kuitenkin olevan kovasti kiinnostunut sinusta” Jack jatkoi pitäen äänensä edelleen hyvin hiljaisena. Sitten Ricky keskeytti heidät. ”Tulehan käymään tässä Mike” Ricky komensi. Michael nousi hitaasti ylös ja tuli Rickyn luokse hyvin vastentahtoisesti. Sitten hän huomasi toisen miehen jonka kanssa Ricky oli, tukevahko keski-ikäinen mies, joka katseli häntä ällöttävän himokkaalla katseella. Ricky veti hänet lähelleen, suuteli häntä, puristaen samalla hänen takamustaan ja vieras mies katsoi vieressä. Michaelia puistatti, hän vetäytyi vaistomaisesti pois Rickyn läheltä. ”Ei taida olla oikein sillä tuulella” Ricky naurahti kuivasti katsahtaen toiseen mieheen, joka virnisti takaisin. Sitten Rickyn ilme tiukkeni, hän veti Michaelin takaisin lähelleen. ”Mutta sehän saadaan muuttumaan, vai mitä?” Michael katsoi Rickyä pelokkaana ja sitten toista miestä jonka kasvoilla oli odottava ilme. ”Vai mitä?!” Ricky tiukkasi uhkaavammalla äänensävyllä, johon Michael nyökkäsi varovasti. ”Sitähän minäkin” Ricky sanoi ja hellitti otteensa hänestä. Michael perääntyi ja oltuaan hetken aikaa paikoillaan hän palasi takaisin pöytään. Hän näki taas miehen joka oli katsonut häntä aikaisemmin, mies oli luultavasti nähnyt koko jutun Michael ajatteli ja katsoi häpeillen muualle.
Muutaman päivän kuluttua, Michael oli tavaksi tulleeseen tapaan kävelyllä läheisessä puistossa Jackin kanssa. ”Tuollahan on se mies sieltä baarista, se joka katseli sinua.” Jack sanoi äkkiä. Michael katseli hämmästyneenä ympärilleen. ”Tuolla puistonpenkillä, näyttää huomanneen sinut” Jack virnisti. Michael käänsi päätään Jackin osoittamaan suuntaan ja kohtasi miehen katseen. Mies hymyili hänelle ja nousi ylös penkiltä lähtien kävelemään heidän luokseen. Michael meni täysin hämilleen. ”Hei, näin sinut baarissa viikonloppuna ja nyt oli pakko tulla juttelemaan kanssasi. Olen Jean” Mies sanoi. Hänen puheestaan kuuli heti, että tämä oli Ranskasta kotoisin. Michael ei kyennyt heti sanomaan mitään, kunnes Jack havahdutti hänet pienellä töytäisyllä kylkeen. ”Hei…Michael ja tässä on Jack” Hän sai sitten sanotuksi. Mies hymyili hurmaavalla tavalla. ”Hauska tutustua” Hän sanoi sitten. ”Saisinko tarjota sinulle kahvia ja ystävällesi myös” Jean ehdotti. Michael katsoi empien Jackia kohti. ”Hmm…enpä oikein tiedä sopiiko se nyt” Hän sanoi. ”Tottakai sopii, emmehän me nyt ilmaisesta kahvista kieltäydy” Jack ilmoitti naurahtaen. ”Hyvä, tiedän hyvän kahvilan aivan tässä lähellä”
He lähtivät miehen mukaan, vaikka Michaelia epäilytti oliko se hyvä idea. Hän pelkäsi, että Ricky saisi jotenkin tietää asiasta ja että rankaisisi häntä siitä. Hetken päästä he kuitenkin tulivat kahvilaan ja olivat hädin tuskin istuneet pöytään, kun Jack yhtäkkiä ilmoitti poistuvansa. Oli mukamas muistanut, että hänen oli hoidettava joku asia. Michael tiesi heti että Jack valehteli, muttei ehtinyt sanomaan mitään ennen kuin Jack oli jo mennyt. Hän loi vaivaantuneen katseen Jeaniin ja mietti mihin tämäkin tilanne johtaisi…
Michael huomasi viihtyvänsä Jeanin seurassa ja päivien kuluessa he näkivät toisiaan yhä useammin. He näkivät aina päivisin kun Ricky oli poissa kotoa ja Jack yllytti häntä tapaamaan miestä, kun huomasi näiden tapaamisten piristävän Michaelia. Hänestä tuntui, että pystyi luottamaan Jeaniin ja hän kertoi tälle Rickystä, tuntui helpottavalta sanoa se viimein ääneen jollekin. Helpottavinta oli myötätunto jota hän sai, lohdutuksen ja vakuutuksen siitä ettei se ollut hänen syytään että niin oli tapahtunut, että hän ei ollut huonompi tai vähempi ihminen sen vuoksi.
Viikkojen tapailun jälkeen hän uskaltautui lähtemään Jeanin luokse. Viihtyisä vuokrakaksio melko keskustassa. ”Taidat pärjätä melko hyvin kun sinulla on varaa asua vuokralla tällaisessa ja pitää asuntoa Pariisissa” Michael totesi ihailtuaan asuntoa hetken. ”No kieltämättä ihan hyvin” Jean myönsi hymyillen. Hän tarjosi Michaelille juotavaa ja astui lähemmäksi koskettaen kevyesti hänen olkapäätään. Michael katsoi Jeania silmiin ja syntyi hetken hiljaisuus. ”Voi luoja, olet niin…kaunis... niin komea” Jean kuiskasi hiljaa, heidän huulensa miltei koskettivat toisiaan. Michael laski juoman pöydälle. Hänen tunteensa olivat sekaiset, hän halusi Jeania, mutta samalla hän pelkäsi, tuntui ettei hänen ollut sallittua haluta, ei sen jälkeen mitä hän oli kokenut. Eikä hän oikein osannut käsitellä näitä sekavia tunteitaan. Sitten he suutelivat, hän tunsi Jeanin huulet omillaan, kielen joka työntyi hänen huuliensa väliin seikkailen hänen suussaan. Hänen kätensä hapuilivat miehen vartaloa epävarmoina, mies avasi hänen paitaansa, riuhtoi sen hänen yltään ja sitten omansa. Paljas lämmin iho kosketti toista, Jean ohjasi hänet makuuhuoneen suuntaan ja he kaatuivat sängylle. Mies suuteli hänen kaulaansa, rintakehäänsä, vatsaansa siirtyen alas avaamaan hänen housujaan. Michael tunsi tärisevänsä pelosta, jännityksestä ja halusta. Jean riisui hänen housunsa ja omansa, tuli sitten uudestaan hänen päälleen. Michael ei voinut kyyneleilleen mitään, hän ei pystynyt rentoutumaan täysin ja unohtamaan entistä. Jean rauhoitteli häntä ja hyväili häntä saman aikaisesti. Hän riisui heidät molemmat täysin alasti. ”Älä pelkää, en halua satuttaa sinua” Jean kuiskasi hänen korvaansa, painautui kiinni häneen ja suuteli hänen kyynelistä märkiä kasvojaan. ”Yritä rentoutua, kaikki on hyvin” Jean jatkoi, he katsoivat toisiaan suoraan silmiin kun Jean työntyi häneen varovasti. Hän oli hetken liikkumatta hänen sisällään ja Michael tunsi kuinka miehen kalu sykki. ”Kaikki hyvin?” Jean tarkisti ja Michael nyökkäsi vastaukseksi. Sitten mies aloitti hitaat työnnöt hänen sisällään antaen Michaelin rauhassa totuttautua ennen kuin hän kiihdytti tahtiaan. Loppua kohdin Michael kykeni antamaan itselleen luvan nauttia, hetkeksi hän kykeni rentoutua ja olla ajattelematta vanhoja kokemuksia. Jean suuteli häntä aina välillä ja sitten hänen vartalonsa jännityi ja hän tuli. Mies laskeutui hänen päälleen ja hetken he makasivat niin, Jean hänen sisällään syleillen ja suudellen toisiaan.
Michael oli pukemassa päälleen. ”Joko olet lähdössä” Jean kysyi tultuaan suihkusta. ”Pakko, en edes halua ajatella mitä tapahtuisi jos Ricky tietäisi minun olleen täällä, toisen miehen luona” Michael sanoi hiljaa. ”Luulin, että hän ”antaa” sinun maata toisten kanssa” ”Niin kauan kun hän tekee päätökset, luoja auttakoon jos itse teen ne, voisinhan jopa nauttia siitä!” Michael naurahti väsyneesti. Jean tuli hänen luokseen ja halasi häntä. ”Olen lähdössä kuukauden kuluttua takaisin Pariisiin ja haluan että tulet mukaani, pois tästä kaikesta” Hän sanoi. Michael katsoi häneen yllättyneenä. ”Haluat vai? Se kuulostaisi ihanalta, mutten usko että voin lähteä. Ei ole passia ja olisin vain riesana sinulle, Ricky löytäisi minut.” Michaelin ääni oli surullinen. ”Voin kyllä järjestää asiat niin että voit lähteä, minulla on suhteita, usko tai älä. Eikä Ricky tule löytämään sinua, pakkohan sinun on lähteä, tämä elämä tappaa sinut jos et lähde” ”Lupaa että lähdet” Jean aneli ja suuteli häntä uudestaan. ”Lupaan miettiä asiaa…”
Jatkuu..
Michaelilla oli yksi ainut ystävä, Jack. Ainoa, joka ymmärsi hänen tuskansa, koska oli jokseenkin samanlaisessa tilanteessa itsekin. Jack oli yhdessä Rickyn ystävän Joen kanssa. Turvautuen toisiinsa vaikeina hetkinä heidän onnistui jotenkin pysyä järjissään ja kiinni siinä tuskaisessa elämässä. He liikkuivat yhdessä paljon ulkona, puistoissa ja kahviloissa, mutta pelko sai heidät aina palaamaan takaisin. Michael halveksui Rickyä päivä päivältä enemmän. Hän tiesi miehen julmuuden, kaiken sen mitä hän teki, eikä vain pelkästään hänelle. Michael ei nähnyt miehessä mitään hyvää tai inhimillistä, mies vain tuntui olevan läpensä paha.
He kävivät usein baareissa viikonloppuisin. Ricky raahasi hänet miltei aina mukaan esitelläkseen häntä ja usein joku lähti heidän mukaansa, jolloin hänen täytyi maata näiden miesten kanssa. Jälleen sinä viikonloppuna he lähtivät baariin, Michaelia ällötti jo valmiiksi ja hän toivoi ettei kukaan tulisi heidän mukaansa sinä iltana. Hän piristyi hieman huomatessaan, että myös Jack oli siellä. Jackin näytti selvästi ilahtuvan kun näki hänet. He istuivat vierekkäin juttelemaan, yrittäen olla huomioimatta katseita, joita he saivat Rickyn ja Joen seurassa olevilta miehiltä.
Jossain vaiheessa iltaa Michael huomasi vastakkaisella puolella baaria miehen, joka katseli häntä kiinnostuneena. Hieman hämillään hän yritti välttää katsetta, mutta palasi aina itsekin katsomaan miestä. Hän oli hoikka, ehkä kolmenkymmenen, mustat hiukset ja tummat silmät, mies oli siististi pukeutunut, melko hyvännäköinen Michael ajatteli. Myös Jack huomasi miehen, joka selvästi tarkasteli hänen ystäväänsä. ”Häntä en olekaan nähnyt täällä ennen ” Jack kuiskasi. ”En ole minäkään” ”Tuntuu kuitenkin olevan kovasti kiinnostunut sinusta” Jack jatkoi pitäen äänensä edelleen hyvin hiljaisena. Sitten Ricky keskeytti heidät. ”Tulehan käymään tässä Mike” Ricky komensi. Michael nousi hitaasti ylös ja tuli Rickyn luokse hyvin vastentahtoisesti. Sitten hän huomasi toisen miehen jonka kanssa Ricky oli, tukevahko keski-ikäinen mies, joka katseli häntä ällöttävän himokkaalla katseella. Ricky veti hänet lähelleen, suuteli häntä, puristaen samalla hänen takamustaan ja vieras mies katsoi vieressä. Michaelia puistatti, hän vetäytyi vaistomaisesti pois Rickyn läheltä. ”Ei taida olla oikein sillä tuulella” Ricky naurahti kuivasti katsahtaen toiseen mieheen, joka virnisti takaisin. Sitten Rickyn ilme tiukkeni, hän veti Michaelin takaisin lähelleen. ”Mutta sehän saadaan muuttumaan, vai mitä?” Michael katsoi Rickyä pelokkaana ja sitten toista miestä jonka kasvoilla oli odottava ilme. ”Vai mitä?!” Ricky tiukkasi uhkaavammalla äänensävyllä, johon Michael nyökkäsi varovasti. ”Sitähän minäkin” Ricky sanoi ja hellitti otteensa hänestä. Michael perääntyi ja oltuaan hetken aikaa paikoillaan hän palasi takaisin pöytään. Hän näki taas miehen joka oli katsonut häntä aikaisemmin, mies oli luultavasti nähnyt koko jutun Michael ajatteli ja katsoi häpeillen muualle.
Muutaman päivän kuluttua, Michael oli tavaksi tulleeseen tapaan kävelyllä läheisessä puistossa Jackin kanssa. ”Tuollahan on se mies sieltä baarista, se joka katseli sinua.” Jack sanoi äkkiä. Michael katseli hämmästyneenä ympärilleen. ”Tuolla puistonpenkillä, näyttää huomanneen sinut” Jack virnisti. Michael käänsi päätään Jackin osoittamaan suuntaan ja kohtasi miehen katseen. Mies hymyili hänelle ja nousi ylös penkiltä lähtien kävelemään heidän luokseen. Michael meni täysin hämilleen. ”Hei, näin sinut baarissa viikonloppuna ja nyt oli pakko tulla juttelemaan kanssasi. Olen Jean” Mies sanoi. Hänen puheestaan kuuli heti, että tämä oli Ranskasta kotoisin. Michael ei kyennyt heti sanomaan mitään, kunnes Jack havahdutti hänet pienellä töytäisyllä kylkeen. ”Hei…Michael ja tässä on Jack” Hän sai sitten sanotuksi. Mies hymyili hurmaavalla tavalla. ”Hauska tutustua” Hän sanoi sitten. ”Saisinko tarjota sinulle kahvia ja ystävällesi myös” Jean ehdotti. Michael katsoi empien Jackia kohti. ”Hmm…enpä oikein tiedä sopiiko se nyt” Hän sanoi. ”Tottakai sopii, emmehän me nyt ilmaisesta kahvista kieltäydy” Jack ilmoitti naurahtaen. ”Hyvä, tiedän hyvän kahvilan aivan tässä lähellä”
He lähtivät miehen mukaan, vaikka Michaelia epäilytti oliko se hyvä idea. Hän pelkäsi, että Ricky saisi jotenkin tietää asiasta ja että rankaisisi häntä siitä. Hetken päästä he kuitenkin tulivat kahvilaan ja olivat hädin tuskin istuneet pöytään, kun Jack yhtäkkiä ilmoitti poistuvansa. Oli mukamas muistanut, että hänen oli hoidettava joku asia. Michael tiesi heti että Jack valehteli, muttei ehtinyt sanomaan mitään ennen kuin Jack oli jo mennyt. Hän loi vaivaantuneen katseen Jeaniin ja mietti mihin tämäkin tilanne johtaisi…
Michael huomasi viihtyvänsä Jeanin seurassa ja päivien kuluessa he näkivät toisiaan yhä useammin. He näkivät aina päivisin kun Ricky oli poissa kotoa ja Jack yllytti häntä tapaamaan miestä, kun huomasi näiden tapaamisten piristävän Michaelia. Hänestä tuntui, että pystyi luottamaan Jeaniin ja hän kertoi tälle Rickystä, tuntui helpottavalta sanoa se viimein ääneen jollekin. Helpottavinta oli myötätunto jota hän sai, lohdutuksen ja vakuutuksen siitä ettei se ollut hänen syytään että niin oli tapahtunut, että hän ei ollut huonompi tai vähempi ihminen sen vuoksi.
Viikkojen tapailun jälkeen hän uskaltautui lähtemään Jeanin luokse. Viihtyisä vuokrakaksio melko keskustassa. ”Taidat pärjätä melko hyvin kun sinulla on varaa asua vuokralla tällaisessa ja pitää asuntoa Pariisissa” Michael totesi ihailtuaan asuntoa hetken. ”No kieltämättä ihan hyvin” Jean myönsi hymyillen. Hän tarjosi Michaelille juotavaa ja astui lähemmäksi koskettaen kevyesti hänen olkapäätään. Michael katsoi Jeania silmiin ja syntyi hetken hiljaisuus. ”Voi luoja, olet niin…kaunis... niin komea” Jean kuiskasi hiljaa, heidän huulensa miltei koskettivat toisiaan. Michael laski juoman pöydälle. Hänen tunteensa olivat sekaiset, hän halusi Jeania, mutta samalla hän pelkäsi, tuntui ettei hänen ollut sallittua haluta, ei sen jälkeen mitä hän oli kokenut. Eikä hän oikein osannut käsitellä näitä sekavia tunteitaan. Sitten he suutelivat, hän tunsi Jeanin huulet omillaan, kielen joka työntyi hänen huuliensa väliin seikkailen hänen suussaan. Hänen kätensä hapuilivat miehen vartaloa epävarmoina, mies avasi hänen paitaansa, riuhtoi sen hänen yltään ja sitten omansa. Paljas lämmin iho kosketti toista, Jean ohjasi hänet makuuhuoneen suuntaan ja he kaatuivat sängylle. Mies suuteli hänen kaulaansa, rintakehäänsä, vatsaansa siirtyen alas avaamaan hänen housujaan. Michael tunsi tärisevänsä pelosta, jännityksestä ja halusta. Jean riisui hänen housunsa ja omansa, tuli sitten uudestaan hänen päälleen. Michael ei voinut kyyneleilleen mitään, hän ei pystynyt rentoutumaan täysin ja unohtamaan entistä. Jean rauhoitteli häntä ja hyväili häntä saman aikaisesti. Hän riisui heidät molemmat täysin alasti. ”Älä pelkää, en halua satuttaa sinua” Jean kuiskasi hänen korvaansa, painautui kiinni häneen ja suuteli hänen kyynelistä märkiä kasvojaan. ”Yritä rentoutua, kaikki on hyvin” Jean jatkoi, he katsoivat toisiaan suoraan silmiin kun Jean työntyi häneen varovasti. Hän oli hetken liikkumatta hänen sisällään ja Michael tunsi kuinka miehen kalu sykki. ”Kaikki hyvin?” Jean tarkisti ja Michael nyökkäsi vastaukseksi. Sitten mies aloitti hitaat työnnöt hänen sisällään antaen Michaelin rauhassa totuttautua ennen kuin hän kiihdytti tahtiaan. Loppua kohdin Michael kykeni antamaan itselleen luvan nauttia, hetkeksi hän kykeni rentoutua ja olla ajattelematta vanhoja kokemuksia. Jean suuteli häntä aina välillä ja sitten hänen vartalonsa jännityi ja hän tuli. Mies laskeutui hänen päälleen ja hetken he makasivat niin, Jean hänen sisällään syleillen ja suudellen toisiaan.
Michael oli pukemassa päälleen. ”Joko olet lähdössä” Jean kysyi tultuaan suihkusta. ”Pakko, en edes halua ajatella mitä tapahtuisi jos Ricky tietäisi minun olleen täällä, toisen miehen luona” Michael sanoi hiljaa. ”Luulin, että hän ”antaa” sinun maata toisten kanssa” ”Niin kauan kun hän tekee päätökset, luoja auttakoon jos itse teen ne, voisinhan jopa nauttia siitä!” Michael naurahti väsyneesti. Jean tuli hänen luokseen ja halasi häntä. ”Olen lähdössä kuukauden kuluttua takaisin Pariisiin ja haluan että tulet mukaani, pois tästä kaikesta” Hän sanoi. Michael katsoi häneen yllättyneenä. ”Haluat vai? Se kuulostaisi ihanalta, mutten usko että voin lähteä. Ei ole passia ja olisin vain riesana sinulle, Ricky löytäisi minut.” Michaelin ääni oli surullinen. ”Voin kyllä järjestää asiat niin että voit lähteä, minulla on suhteita, usko tai älä. Eikä Ricky tule löytämään sinua, pakkohan sinun on lähteä, tämä elämä tappaa sinut jos et lähde” ”Lupaa että lähdet” Jean aneli ja suuteli häntä uudestaan. ”Lupaan miettiä asiaa…”
Jatkuu..
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.