Hei… mulla on ollut sua ikävä.., kirjoitti Heini.
-Niin minullakin sinua, ilmestyi teksti näytölle. Heiniä hymyilytti ja lämpö levisi kehoon. He olivat tavanneet toisensa virtuaalimaailmassa viitisen kuukautta sitten. Keskustelut olivat nopeasti ajautuneet yhä henkilökohtaisemmiksi. Juttelu miehen kanssa tuntui niin luontevalta.
-Voisinko soittaa sinulle… tahtoisin kuulla äänesi? teksti yllätti Heinin.. Hän mietti, mitä kirjoittaisi ja jokainen kulunut sekunti alleviivasi epäröintiä.
-Ei sen kummempaa.. minusta se vain olisi mukavaa..=)), mies jatkoi.
-Jos minä soittaisin sinulle, tuntemattomana, Heini sai lopulta kirjoitettua. Ajatus siitä, että hänen puhelimensa soisi Eskon ollessa kotona, tuntui enemmän kuin kiusalliselta.
-Sopiihan se..!, kirjoitti mies takaisin ja hetken kuluttua numero ilmestyi ruutuun.
Aviomies Esko tulisi töistä puolen tunnin kuluttua. Heini näpläsi puhelinta kädessään, asetti sen tuntemattomaksi ja alkoi syöttää numeroa. Jokainen näppäimen painallus tuntui vaikealta, jokainen näppäinääni häiritsi. Paula vei puhelimen korvalleen.
Yhteys syntyi, hälytysääni soi kolme kertaa ja sitten pehmeä mies ääni vastasi.
-No hei Heini…! Ääni tuntui niin miellyttävältä. Hänen saamansa mielikuva istui kuin valettu tuohon pehmeään sointiin. Ääni oli miehekäs, seksikäs ja ymmärtäväinen. Syvällisen ja intohimoisen miehen ääni, aivan kuten Heini halusikin.
Viikot kuluivat. Arki Eskon kanssa sujui kuten ennenkin. Heini saattoi istua ruokapöydässä, tuijottaa ikkunasta eikä kuullut sanaakaan siitä, mitä Esko sanoi.
-Kaikki hyvin..?, Esko uteli.
-Täh..? Joo..en tiedä..taitaa olla flunssa tulossa, Heini kierteli. Paula katsoi Eskoa, joka keskittyi taas lehden lukuun. Ei Eskolle kannattanut mitään puhua. Ei se mistään mitään ymmärtäisi.
Yhä useammat pikkuseikat puolisossa alkoivat ärsyttää Heiniä. Hän huomasi miettivänsä hetki hetkeltä yhä enemmän sitä, mitä hänen virtuaalimiehensä teki. Vaati voimia pitää itsensä erossa tietokoneesta, kun Esko oli kotona.
-Tiedän mitä ajattelet, mutta silti haluaisin sinut tavata, kirjoitti mies. Sanat iskivät Heiniin kuin leka. Oli hän tätä osannut odottaakin, ehkä osa hänestä sitä tahtoi, mutta silti rintaa puristi.
-En tiedä.., Heini kirjoitti ja tiesi, että he tapaisivat.
Olisihan hän muutoin kieltäytynyt, eikä jättänyt asiaa ilmaan. Heini tunsi kiihtymystä, hän halusi koskettaa miestä, katsoa tämän silmiin ja tuntea hänen tuoksunsa. Samaan aikaan häntä repi häpeä ja itseinho. Kaikki se, mihin hän oli uskonut, alkoi hiljalleen murentua.
He sopivat tapaamisen ensi viikolle.
Ensimmäinen tapaaminen oli lyhyt. Heini tunsi itsensä jopa hermostuneemmaksi kuin mitä omissa häissään oli ollut. Mies oli kuitenkin saanut jännityksen nopeasti kaikkoamaan. Mies ei aivan vastannut Heinin mielikuvia, mutta riittävästi kuitenkin. Kotiin ajaessaan hän leijui. Tuo ihana mies virtuaalimaailmassa, hän oli nyt lihaa ja verta. Heinin poskia kuumotti. Oli niin valoisaa ja musiikki radiosta kuulosti upealta. Hän ymmärsi rakastuneensa.
Ensimmäinen rakastelu salaisen miehen kanssa oli ollut suurenmoista. Intohimo rehevää, estotonta ja aistit täyttävää seksiä. Mies ei rakastanut häntä vain kehollaan, vaan vei hänen mielensä kauas, hyväili ja helli sitä suloisin sanoin. Heini antautui ja otti, tunsi itsensä naiseksi pitkästä aikaa. Hotellin huone tuli tutuksi kolme kertaa, kunnes kaikki muuttui.
Heini klikkasi nimimerkkiä.
-Kultaseni…=))), hän kirjoitti. Mies ei vastannut. Heini kirjoitti uudestaan.
-Tuota.. hieman kiire..voisitko soittaa hetken kuluttua, mies viestitti lyhyesti, kylmästi. Heini kalpeni.
Ahdistus kasvoi, vaikka toki miehellä saattoikin olla kiire. Jokin vaan nyt oli toisin. Heini tarttui puhelimeen, tunsi samaa tuskaa kuin ensi kerran soittaessaan ja odotti. Mies vastasi.
-Niin, sinulla oli asiaa..?, Heini miltei kuiski.
-Niin, miten sen sanoisin.. Ehkä on parempi, ettei enää tavata.., mies sanoi henkäisten syvään. Heinin puhelin putosi lattialle.
Esko istui aamiaispöydässä vaiti. Heini istuutui vastapäätä ja katseli papereita pöydällä.
-Mitä nämä ovat?, hän kysyi. Esko painoi katseensa alaspäin.
-No, lueppas…, hän vastasi. Heini silmäili papereita. Tutut, kuumat sähköpostit saivat hengen salpautumaan. Heini piti papereita itsensä ja Eskon välissä, kun ei kyennyt tätä silmiin katsomaan.
-Kerro minulle Heini, sanoi Esko kasvoillaan murtuneen miehen ilme. Paula laski paperit pöydälle ja itkuun purskahtaen kertoi kaiken.
Heini istui sohvalla kaksiossaan tuijottaen seinää. Tavarat lojuivat hujan hajan ympäri huoneistoa, sillä muutosta oli hieman toista viikkoa. Esko oli pitänyt itsellään vain välttämättömimmät, hän oli saanut mukaansa käytännössä katsoen kaiken mitä oli halunnutkin.
Myös tietokoneen.
-Niin minullakin sinua, ilmestyi teksti näytölle. Heiniä hymyilytti ja lämpö levisi kehoon. He olivat tavanneet toisensa virtuaalimaailmassa viitisen kuukautta sitten. Keskustelut olivat nopeasti ajautuneet yhä henkilökohtaisemmiksi. Juttelu miehen kanssa tuntui niin luontevalta.
-Voisinko soittaa sinulle… tahtoisin kuulla äänesi? teksti yllätti Heinin.. Hän mietti, mitä kirjoittaisi ja jokainen kulunut sekunti alleviivasi epäröintiä.
-Ei sen kummempaa.. minusta se vain olisi mukavaa..=)), mies jatkoi.
-Jos minä soittaisin sinulle, tuntemattomana, Heini sai lopulta kirjoitettua. Ajatus siitä, että hänen puhelimensa soisi Eskon ollessa kotona, tuntui enemmän kuin kiusalliselta.
-Sopiihan se..!, kirjoitti mies takaisin ja hetken kuluttua numero ilmestyi ruutuun.
Aviomies Esko tulisi töistä puolen tunnin kuluttua. Heini näpläsi puhelinta kädessään, asetti sen tuntemattomaksi ja alkoi syöttää numeroa. Jokainen näppäimen painallus tuntui vaikealta, jokainen näppäinääni häiritsi. Paula vei puhelimen korvalleen.
Yhteys syntyi, hälytysääni soi kolme kertaa ja sitten pehmeä mies ääni vastasi.
-No hei Heini…! Ääni tuntui niin miellyttävältä. Hänen saamansa mielikuva istui kuin valettu tuohon pehmeään sointiin. Ääni oli miehekäs, seksikäs ja ymmärtäväinen. Syvällisen ja intohimoisen miehen ääni, aivan kuten Heini halusikin.
Viikot kuluivat. Arki Eskon kanssa sujui kuten ennenkin. Heini saattoi istua ruokapöydässä, tuijottaa ikkunasta eikä kuullut sanaakaan siitä, mitä Esko sanoi.
-Kaikki hyvin..?, Esko uteli.
-Täh..? Joo..en tiedä..taitaa olla flunssa tulossa, Heini kierteli. Paula katsoi Eskoa, joka keskittyi taas lehden lukuun. Ei Eskolle kannattanut mitään puhua. Ei se mistään mitään ymmärtäisi.
Yhä useammat pikkuseikat puolisossa alkoivat ärsyttää Heiniä. Hän huomasi miettivänsä hetki hetkeltä yhä enemmän sitä, mitä hänen virtuaalimiehensä teki. Vaati voimia pitää itsensä erossa tietokoneesta, kun Esko oli kotona.
-Tiedän mitä ajattelet, mutta silti haluaisin sinut tavata, kirjoitti mies. Sanat iskivät Heiniin kuin leka. Oli hän tätä osannut odottaakin, ehkä osa hänestä sitä tahtoi, mutta silti rintaa puristi.
-En tiedä.., Heini kirjoitti ja tiesi, että he tapaisivat.
Olisihan hän muutoin kieltäytynyt, eikä jättänyt asiaa ilmaan. Heini tunsi kiihtymystä, hän halusi koskettaa miestä, katsoa tämän silmiin ja tuntea hänen tuoksunsa. Samaan aikaan häntä repi häpeä ja itseinho. Kaikki se, mihin hän oli uskonut, alkoi hiljalleen murentua.
He sopivat tapaamisen ensi viikolle.
Ensimmäinen tapaaminen oli lyhyt. Heini tunsi itsensä jopa hermostuneemmaksi kuin mitä omissa häissään oli ollut. Mies oli kuitenkin saanut jännityksen nopeasti kaikkoamaan. Mies ei aivan vastannut Heinin mielikuvia, mutta riittävästi kuitenkin. Kotiin ajaessaan hän leijui. Tuo ihana mies virtuaalimaailmassa, hän oli nyt lihaa ja verta. Heinin poskia kuumotti. Oli niin valoisaa ja musiikki radiosta kuulosti upealta. Hän ymmärsi rakastuneensa.
Ensimmäinen rakastelu salaisen miehen kanssa oli ollut suurenmoista. Intohimo rehevää, estotonta ja aistit täyttävää seksiä. Mies ei rakastanut häntä vain kehollaan, vaan vei hänen mielensä kauas, hyväili ja helli sitä suloisin sanoin. Heini antautui ja otti, tunsi itsensä naiseksi pitkästä aikaa. Hotellin huone tuli tutuksi kolme kertaa, kunnes kaikki muuttui.
Heini klikkasi nimimerkkiä.
-Kultaseni…=))), hän kirjoitti. Mies ei vastannut. Heini kirjoitti uudestaan.
-Tuota.. hieman kiire..voisitko soittaa hetken kuluttua, mies viestitti lyhyesti, kylmästi. Heini kalpeni.
Ahdistus kasvoi, vaikka toki miehellä saattoikin olla kiire. Jokin vaan nyt oli toisin. Heini tarttui puhelimeen, tunsi samaa tuskaa kuin ensi kerran soittaessaan ja odotti. Mies vastasi.
-Niin, sinulla oli asiaa..?, Heini miltei kuiski.
-Niin, miten sen sanoisin.. Ehkä on parempi, ettei enää tavata.., mies sanoi henkäisten syvään. Heinin puhelin putosi lattialle.
Esko istui aamiaispöydässä vaiti. Heini istuutui vastapäätä ja katseli papereita pöydällä.
-Mitä nämä ovat?, hän kysyi. Esko painoi katseensa alaspäin.
-No, lueppas…, hän vastasi. Heini silmäili papereita. Tutut, kuumat sähköpostit saivat hengen salpautumaan. Heini piti papereita itsensä ja Eskon välissä, kun ei kyennyt tätä silmiin katsomaan.
-Kerro minulle Heini, sanoi Esko kasvoillaan murtuneen miehen ilme. Paula laski paperit pöydälle ja itkuun purskahtaen kertoi kaiken.
Heini istui sohvalla kaksiossaan tuijottaen seinää. Tavarat lojuivat hujan hajan ympäri huoneistoa, sillä muutosta oli hieman toista viikkoa. Esko oli pitänyt itsellään vain välttämättömimmät, hän oli saanut mukaansa käytännössä katsoen kaiken mitä oli halunnutkin.
Myös tietokoneen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Koita Heini rauhottua tai kirjoittaa edes itse. Taas tyhmä kopio.
Onko sinulla vaikeaa? Panehan paremmaksi!
Ei ole.
Jaksoin ajatuksella lukea vain toiselle riville. kerronta ainakin siihen asti oli hyvää, mutta en pidä utopistisista fiktioista.
a; Meidän tuntemaa Heiniä ei kellään ole ikävä.
b; Heinillä ei ole miestä. Muutamia lyhyitä suhteita hänellä on ollut.
c; Heini rakastelee vain itsensä kanssa
Kyllä Heini on personoitu todella hyvin aloituksessa.
Kuka vaan osaa kirjoittaa itsestään huonosti.
Onko Heinillä siis Dildo käytössä?
hyvä teksi, mutta aihe tylsä joku heini