Mitkä ovat teidän elämänkokemuksella hyväksyttävät eron syyt lapsiperheessä? Onko muita hyväksyttäviä syitä kuin nämä perinteiset: väkivalta, päihteet tai kolmannet osapuolet?
Jätetään tästä pohdinnasta pois siis parisuhteet ilman lapsia. Niistä kun voi lähteä heti kun siltä tuntuu.
Hyväksyttävät eron syyt?
miettivä12
85
5232
Vastaukset
- tretgaertg
Hyväksyttävä syy..? Siis kenen kannalta?
Kysymys kuulostaa siltä kuin haluaisit keksiä jonkin hyväksyttävän syyn, jonka voi kertoa liiton / perheen ulkopuolisille ihmisille?
Kyllä jokainen "itse tykönään" eroa haluava tietää, mikä on syy siihen, ettei enää löydy halua ja tahtoa jatkaa yhteistä taivalta eikä sitä syytä välttämättä voi yhdellä sanalla tai lauseella edes kertoa.
Ja aina on niitä sivusta huutelijoita, jotka ovat toisia kivittämässä, sanotaan eron syyksi sitten mitä vain - vaikkei asia edes kuulu muille kuin asianosaisille.- viluinenhaapa
Olet ihan oikeassa kyllä selkään
puukottajia silloin löytyy,
olipa syy mikä tahansa.
Toisten ihmisten vastoinkäymisillä
kun on niin hiton mukava ratsastaa. - Mielen murtaminen
Muutin itseäni paljon vanhemman miehen luota pois. Vuosikausia kestin tonimistä ja uhkailuja. Oman arvontuntoni oli nolla. Mutta eron jälkeen, vanhat yhteiset ystävät eivät ottaneet yhteyttä, eivätkä tulleet katsomaan ensimmäistä omaa asuntoani, vaikka pyysin käymään kylässä. Oli alettava löytää uusi ystäväpiiri. Sitä paitsi mieheni on iloinen suupaltti, jonka vuoksi yhteiset ystäväni tulivat meille. Ei minun takiani, joka olen hiljainen.
Paljon vanhempaa miestäni säälittiin, että lähdin. Sain kuulla, ettei minulla ole koskaan silmät mustanakaan. Ei hän ole sellainen, jota sinun tarvitsee pelätä. Hänhän on kiltti. - Kylmälause
"Jätetään tästä pohdinnasta pois siis parisuhteet ilman lapsia. Niistä kun voi lähteä heti kun siltä tuntuu."
Mitä ap. tarkoittaa tällä lauseella???? Ajatteleeko kaikki näin? - Oma eron syy
viluinenhaapa kirjoitti:
Olet ihan oikeassa kyllä selkään
puukottajia silloin löytyy,
olipa syy mikä tahansa.
Toisten ihmisten vastoinkäymisillä
kun on niin hiton mukava ratsastaa.http://thaimaan.blogspot.com/2012/02/thaimaalainen-nainen-on-kauniimpi-kuin.html suomalainen mutta ei sais silti paneskella, jos ollaan suhteessa.
- minäminäminä
Kyllästyminen toiseen? Oisko se hyväksyttävä syy? Ehkei, mutta tähän moni parisuhde hajoaa. Lapset jääköön sille kypsemmälle osapuolelle..
- Harlin
Alkoholismi, väkivalta, pettäminen, toisen kunniottamatta jättäminen (huorittelu etc.), jatkuva riitely, lasten pahoinvointi vanhempien parisuhteen vuoksi... Kyllästymistä en itse ymmärrä, mutta vapaassa maassa kun elellään, saa jokainen tehdä omat päätöksensä.
- Jatkan tästä
Kaikenlaiset riippuvuudet, toisen jatkuva valehteleminen, luottamuksen puute ym.ym.ym. Henkinen uupuminen toisen tekojen vuoksi eli voisi kai käsittää henkiseksi väkivallaksi.
- ---------
Mikä tahansa syy, mikäli toinen ei halua jatkaa, niin se on sitten siinä.
- --------
Niin, tarkoitin "toisella" jompaakumpaa.
- miettivä12
Lähinnä sitä pohdin, että kun sanotaan ihmisten eroavan turhaan? Koska on sallittua luovuttaa ? Ja kyllä, oma tilanne tässä mietityttää, mutta en haluaisi riistää lapsilta ehjää kotia...Ehkä pitää tyytyä odottamaan se 15 vuotta, että nuorinkin on täysi-ikäinen. Sitten olisin 55-vuotias. Elämää hyvällä tuurilla 20-30 vuotta jäljellä.
Mutta puhutaan tästä aiheesta yleisellä tasolla..Aloitetaan ensin "turhat syyt", mitä ne ovat?
Minä ymmärrän turhina syinä sellaiset asiat tai ongelmat, jotka olisivat mahdollista korjata yhteisellä päätöksellä. Ne voitaisiin myös välttää toisenlaisella toiminnalla.
Jos sitten toinen osapuoli ei suostu korjaamaan ongelmaa yhdessä, niin sitä voitaisiin pitää hyväksyttävänä syynä erota. En ryhdy tässä keksimään esimerkkejä sellaisista tilanteista.
On hyvä pitää lapset mielessä ja miettiä onko koettu syy sellainen, että sillä perusteella kannattaa hajottaa perhe ja viedä lapsilta esim. isä.
Joskus ongelma voi kadota iän myötä niin että ehkä 15 vuoden kuluttua ei ole tarvetta erota. Sekin mahdollisuus kannattaa ottaa huomioon.- sdtgsdgf
hakkinenm kirjoitti:
Aloitetaan ensin "turhat syyt", mitä ne ovat?
Minä ymmärrän turhina syinä sellaiset asiat tai ongelmat, jotka olisivat mahdollista korjata yhteisellä päätöksellä. Ne voitaisiin myös välttää toisenlaisella toiminnalla.
Jos sitten toinen osapuoli ei suostu korjaamaan ongelmaa yhdessä, niin sitä voitaisiin pitää hyväksyttävänä syynä erota. En ryhdy tässä keksimään esimerkkejä sellaisista tilanteista.
On hyvä pitää lapset mielessä ja miettiä onko koettu syy sellainen, että sillä perusteella kannattaa hajottaa perhe ja viedä lapsilta esim. isä.
Joskus ongelma voi kadota iän myötä niin että ehkä 15 vuoden kuluttua ei ole tarvetta erota. Sekin mahdollisuus kannattaa ottaa huomioon.Kirjoitat muuten täyttä asiaa, mutta yksi pieni lause "särähtää": "ja viedä lapsilta esim. isä".
Ei erossa "viedä" lapselta isää tai äitiä, vaan kun asiat osataan hoitaa järkevästi ja lapsia ajatellen, heidän yhteytensä kumpaankin vanhempaan säilyy. Joskus käy jopa niin, että ns menevästä miehestä tulee eron jälkeen lapsilleen enemmän läsnäoleva ja osallistuava isä kuin perheen ollessa vielä koossa. Etävanhempi herää todellakin huomaamaan sen, että lasten ollessa hänen luonaan vietetään sitä kuuluisaa laatuaikaa ja tehdään juttuja yhdessä eri tavalla kuin silloin, kun liiton kestäessä toinen vanhemmista vastasi pitkälti yksin lapsista huolehtimisesta ja heidän kanssaan olemisesta. - kysynvaan
"mutta en haluaisi riistää lapsilta ehjää kotia..."
Oikea ajatus. Ei lapsilta pidä riistää ehjää kotia. Mutta onko sellainen ehjä koti, jossa jatkuvasti riidellään, uhkaillaan, ollaan välinpitämättömiä tai petetään, valehdellaan ja kiristetään? - Kyllä
Odota jos et ole varma. Ei kannata hätiköidä.
- miettivänpi123
Kukaan ei eroa turhaan, mutta moni, varsinkin nuori nainen, sitoutuu väärillä perusteilla. Voit luovuttaa(?) heti , kun ymmärrät tehneesi virheratkaisun.
Lasten ehjä koti on vanhempien toimiva parisuhde. Lapset vaistoavat herkästi, jos suhde ei toimi. Aivan turha esittää mitään perheidylliä, jos sellaista ei ole.
- Ymmärtävä mies
Itsellä sama menossa. Varmaankin ap kyselee, millä syin voi todistaa itselleen, että kaikki on tehty ja enempää ei voi enää antaa, jolloin ero on se oikea vaihtoehto. Uskon, että kaikki vähänkään lapsiaan rakastavat (meilläkin lapsia) vanhemmat haluavat kysyä itseltään, muilta tai mistä vain, milloin voi luovuttaa ja todeta, että tästä ei enää mitään tule. Kyse on siitä, että voi myöhemmin tulla toimeen itsensä kanssa tietäen, että syyt olivat sellaisia, että oli parempi erityisesti lasten kannalta erota, kuin jatkaa kuluttavaa parisuhdetta ja ahdistavaa perhe-elämää. Laittakaa vain niitä asiallisia vastauksia, koska itseänikin todella paljon kiinnostaa mielipiteet.
- Ihan turhaa.....
--Koska on sallittua luovuttaa--
Toiset luovuttaa heti kun tulee ensimmäinen ongelma, ovat syntyneet luovuttajiksi.
Pakoon vaan ja nopeasti, ei kannata edes yrittää. - Ymmärtävä mies
Ihan turhaa..... kirjoitti:
--Koska on sallittua luovuttaa--
Toiset luovuttaa heti kun tulee ensimmäinen ongelma, ovat syntyneet luovuttajiksi.
Pakoon vaan ja nopeasti, ei kannata edes yrittää.Meillä takana 15 vuotta yhdessäoloa...
- Erota...ei erota..
Ymmärtävä mies kirjoitti:
Meillä takana 15 vuotta yhdessäoloa...
Hei ymmärtävä mies!
Sanon vaan sulle, että ihanaa kun on ihmisiä, jotka ajattelevat erossa lapsia ja lasten hyvinvointia. Kuulostat lämpimältä ihmisiä. Toivotavan hyviä ratkaisuja!
¨
Ero on jokaisella pariskunnalla omanlaisensa. Tiedän pariskuntia, jotka ovat pystyneet eroamaan niin, että lapset kärsivät mahdollisimman vähän. Tiedän eronneita pariskuntia, joissa molemmat osapuolet kunnioittavat toisiaan ainakin yhteisten lasten vanhempina, eivätkä puhu toisesta vanhemmasta lapselle pahaa tai pidä lapsia pelinappuloina. Tiedän myös pariskuntia, joissa molemmat tai toinen osapuoli tekevät sekä yhteiselosta että erosta helvettiä itselleen ja lapsilleen. Kaikki riippuu siis siitä, kuinka kypsistä ihmisistä on kysymys...pystytäänkö keskustelemaan ja tulemaan vastaan.
Aina sanotaan, että lapset kärsivät erossa. Lapset voivat kärsiä myös vanhempien tulehtuneista väleistä. En usko, että kenellekään voi antaa yleisiä ohjeita. Asia riippuu niin paljon pariskunnasta. Kannattaa olla viisas etukäteen, ja miettiä ennen kaikkea lasten hyvinvointia. Ja muistaa, että aikuisten jatkuva riitely on erittäin ikävää lapsille. Onko parempi erota vai pysyä yhdessä - täysin yksilöllinen kysymys. Perusteltuja syitä erota voivat olla esim:
* se että puolisot ovat jo pitkään inhonneet toisiaan
* jatkuva kiusaaminen
* puolisoiden välisen kunnioituksen totaalinen puute
* väkivalta / toisen osapuolen arvaamattomuus esim. päihteiden käytön takia (kannattaa myös miettiä, voiko toinen vanhempi olla yksin lasten kanssa, mikäli on taipumusta päihteidenkäyttöön. Oikeus yksinhuoltajuuteen ei lankea automaattisesti)
* pettäminen on tietysti klassikko - osa pääsee asiasta keskustelemalla yli
* seksielämän totaalinen puuttuminen voi olla myös eron syy, ellei asiaa saada sovittua esim. luvallisella vieraissa käymisellä
Jollekkin toiselle muut syyt voivat olla painavia. Hyvästä ja uskollisesta puolisosta ja lasten vanhemmasta eroaminen äkillisen mielihalun ("nyt oliskuin tarjolla nättiä ja nuorta" jne.) ei ole kovin kunnioitettavaa, Kun lapsiperheessä erotaan, kannattaa ajatella kokonaisuutta.
Tässä näitä syitä ja syynpoikaisia.
- onnellinenmies
Monesti ois kaikille osapuolille parempi ku eroais.Se vain pitäis hoitaa sovussa.Yleensä tunteet käy kuumina,kun on kostonhimoa ja petetyksi tulemisen tunnetta ja elatusmaksuista riita.Se aina jätetylle tulee mieleen,tai usein,että siellä se entinen rakas juhlii uuden kumppanin kans minun rahoilla.Se on vaikea tilanne silloin.Ajan kanssa tunteet kuitenki jäähtyy,ja sillon kiittelee itseään että ei lähteny siihen turhaan sotaan jossa ei ole voittajia.Kerron kokemuksesta kun niitä eroja on tullu käytyä ite ja useamman nähnyt,oon syyllistyny salarakkaaksi,sun muuta,jotenki on tullu sovussa hoijettua kaikki.Se ei ihan yksinkertaista oo koettaa eläytyä toisen ja toisten osapuolten tuntemuksiin kun oma mielihyvä ja kunniantunto on aina päällimmäisinä.Vuosien päästä kun aika on parantanu haavat,voi tavata näitä osapuolia pystypäin.
- Ojasta allikkoon
Riitaisat erot ovat monen lapsen ongelma, joka näyttäytyy vielä vuosikausia eron jälkeenkin. Kannattaa miettiäkin tarkkaan, onko se edessä.
- Ojasta allikkoon2
Ojasta allikkoon kirjoitti:
Riitaisat erot ovat monen lapsen ongelma, joka näyttäytyy vielä vuosikausia eron jälkeenkin. Kannattaa miettiäkin tarkkaan, onko se edessä.
- syitä on
Aloittajan mainitsemien vakavien syiden lisäksi sanoisin, että myös perheen tahallinen laiminlyöminen mistä syystä tahansa on syy, jonka vuoksi ottaisin eron moisesta kumppanista. Puolison vaikea mielisairaus kyllä varmasti myös johtaisi eroon aika nopeasti. Luultavasti myös täydellinen kieltäytyminen avioelämästä.
- rakastuin uudelleen
Minuakin avioliitto ja mies ahdisti jossain vaiheessa ja ihan syystä. Oli aika hyvä isä enkä olisi halunnut rikkoa perhettä. Rakkautta en harmikseni enää tuntenut yli 10 vuoden avioliiton jälkeen.
Niinpä yhden kerran jotenkin vaistomaisesti ajattelin, että tätä menoa ero on edessä ja mielessäni rukoilin, että Jumala, anna rakkautta. En ehtinyt kunnolla rukoilla lausetta loppuun, kun olin jo umpirakastunut mieheeni, enempi kuin koskaan. Jotenkin se rakkaus tarttui mieheenkin ja elimme rakastuneina kunnes kuolema erotti.
Totta, vaikka itsekin ihmettelin.- Säästöliekki
Rakkautenne paloi säästöliekillä vähän aikaa.
- miettivä12
Kiitos vastauksista. On tämä vaikeaa. Meilläkin yhteiseloa yli 20 vuotta ja avioliittoakin toistakymmentä.. Juuri tuo, että pystyy sitten elämään itsensä kanssa päätöksen tehtyään eikä kadu koska lapsiin sattuu joka tapauksessa jos ero tulee. Ja lapsethan on viimeisiä mitä haluaa satuttaa. Silti ei ole kiva kun itse riutuu yksinäisyydessä (joka on varmaan vielä pahempaa silloin kun on joku rinnalla, mutta ei ole kuitenkaan). Itse olen varmaan jo jonkin verran katkeroitunutkin, enkä malta aina pitää sitä sisällänikään. Inhoan sitä minkälaiseksi olen itse muuttunut :( Ennen olin nuori, nätti ja iloinen. Nykyään rupsahtanut, paksu ja katkera. Ennemmin kai yksin kun yhdessä ja yksin, koska se yhdessä ja yksin, on kokoajan muistutus siitä että et kelpaa ja se syö viimeisetkin itsetunnon rippeet, jos niitä nyt enää on.
Vaikeinta tässä tulee olemaan se, että kaikki, niin minun kun miehenikin suku tulee pitämään eropäätöstä täysin pöyristyttävänä ja minun syynä. Mieheni kun on viimeisen päälle vieraskorea ja kaikkien mielestä joka suhteessa täydellinen. Huoh.- älä pelkää
Eli sua estää eroamasta vain se, mitä suku ja ystävät sanoo? Tuota mäkin pelkäsin, mutta sitten oli pakko tarttua härkää sarvista oman mielenterveyden säilyttämiseksi. Mäkin olin kaksin mutta yksinäisempi kuin ikinä eron jälkeen. Mun mies oli sukulaisteni silmissä täydellinen myös. Silloin kun halusi eli aina sukulaisvierailujen aikana. Mutta arvaa mitä? Eron jälkeen hänen sukulaisensa sanoi mulle, että ihmeen pitkään sä jaksoitkin kun ei tuo tuosta muuksi muutu. Luonnollisesti mies pisti eron kokonaan mun syyksi. Mä ajattelin vaan, että uskokoon kuka haluaa, mä itse tiedän totuuden. Älä pelkää turhaan ympäristön reaktiota. On kysymys vain sun ja lastesi elämästä ja onnellisuudesta, ei heidän.
- syyksiriittää
Siis narsisti?
- Tsemppiä!
Mä tein ratkasuni ja lähdin avioliitostamme 8 v. yhteiselon jälkeen. Mukaan otin lapset ja koiran. Meillä oli jo vuosia mennyt huonosti. Parilla eri parisuhdeterapeutillakin kävimme. Ristiriitoja oli mpaljon. Mies oli hyvin etäinen. Sulki mut pois luotaan. Halusi harvoin seksiä ja silloinkin vain tarpeiden tyydyttämisen vuoksi. En kokenut, että olisi minua halunnut. Lasten kanssa touhutessamme emme touhunneet yhdessä perheenä. Meidän elämästä puuttui ilo. Ainoastaan tasasta tai sitten pelkkää alamäkeä. Mies on aika pihi ja se tietysti vaikutti siihen, ettei juuri missään lähdetty käymään. Nukuttiin samassa sängyssä, mutta kumpikin eripuolilla. Monesti en saanut nukuttua, kun kaipasin toista, joka oli siinä lähellä, mutta kuitenkin niin kaukana. Olin aika ahdistunut ja pinna oli kireellä usein. Kuitenkin tunsin, että jos mieheltä olisi tullut vastakaikua, niin olisi rakastunut häneen uudestaan. Minulle avioliitto on vakava asia ja tuntuu ihan kauhealta perheen rikkoutuminen. Mun omaiset olivat ymmällään miksi halusin erota, kun mies oli hyvä palkkainen, ei alkoholisti, ei väkivaltainen ja hoiti talousasiat hyvin. Vielä nyt 7 kk jälkeen tuntuu rankalta..
- nar1
syyksiriittää kirjoitti:
Siis narsisti?
Vain, jos narsismi on asiantuntijan toimesta diagnosoitu. Narsistiksi syytetään nykyään aivan liian helposti.
- vanha-akka
Ihan samaa olen itsekin miettinyt...koska en halua kaikkia perheen sisäisiä asioita "levitellä" kylillä...mitä voisin ihmisille sanoa...
Ollaan oltu naimisissa pitkään ja kulissit on aina olleet kunnossa...monelle ero tuli yllätyksenä ja varsinkin mies (jätetty osapuoli) syyttelee minua lasten kodin rikkomisesta...se että on itse vuosikausia laiminlyönyt perhettä ja kohdellut huonosti ei paina vaakakupissa mitään!
Pelkäsin hirveästi tuttujen ja sukulaisten kommentteja mutta yllättäen moni ei kuitenkaan ole ollut kiinnostunnut eron syistä vaan asiaan on suhtauduttu hyvin ymmärtäväisesti.
Ja nyt eron jälkeen olen pikkuhiljaa löytänyt sen entisen elämänilon ja osaan taas nauttia ihan pienistäkin asioista....
ei tämä kulunut vuosi ole ollut helppo...mutta ainoa vaihtoehto sille että minusta olisi tullut kaikkeen kyllästynyt, katkeroituinut vanha akka :-( - perheeltä vapaalla
Minusta ne isot syyt on sellaisia joita ei voi korjata.
Aiheuttaa perheelle täydellisen talousahdingon elämällä ostamalla itselleen mieluisia asioita ja tavaroita.. ei tiedosta että kaikesta pitäisi sopia yhdessä. jos tyyli on että elää omaa elämää ja muistaa perhe elämää noin 30 krt vuodessa niin se on siinä.
Sellainen on feikki liitto ja tehty vain uran , suvun tai omien vanhempien vuoksi. ei teidän.
Jos lapsiin ei ole aikaa etkä sinä ole ykkönen hänen elämässään. Ne on niitä isoja syitä. - Lapsiparat
Onko lapset avioliittoa koossa pitävä asia? Silloin lapsille asetetaan liian suuri taakka kannettavakseen.
- Juu...
Mites tällainen syy?
Vaimo alkaa etsimään itseään ja perustaa liikkeen johon pumppaa yhteisiä varoja.
Kun omat varat loppuvat kiristetään miestä avioerolla.
Välistä kadotaan päiviksi, kuukausiksi ja palataan takaisin.
lapset jätetään aina miehelle, ja mikä tärkeintä nuo katoamiset tapahtuvat aina kiireimpänä aikana (hankalin ajankohta miehen kannalta).
Vaimo ei kerro lapsille minne lähtee, ei edes hyvästele, katoaa vain.
Viimeinen uhkailu erolla ja taasen häipyminen ja lasten hylkääminen johtaa miehen suunnalta avioerohakemukseen.
Myöhemmin vaimo selittelee ettei tarkoittanut erota.
Nyt havittelee isoja rahoja mieheltä, hakenut jakajaa käräjäoikeudesta.
Unohtaa vain että hävittämänsä avioehto on tallessa maistraatissa. - näin täällä
meillä parisuhdetta takana kymmenen vuotta, josta kahdeksan aviossa.Lapsi seitsemän vuotias.
Suhteen alkaessa olen ollut 19vuotias ja mies 36.Suhteen viimeisenä neljänä vuotena seksielämä olematonta, kahteen vuoteen ei mitään.Miestäni kohtaan tunnen ystävyyttä ja arvostusta lapseni isänä, en rakkautta.Olen yli vuoden nukkunut sohvalla.Eropäätöstä en mielestäni ainakaan hätiköiden ole tehnyt.
Asiaa on puitu ja mies sanonut ymmärtävänsä. Nyt kun eropaperi yhdessä jätetty, haukkui minut eilen huijariksi, pelleksi, hävyttömäksi bitchiksi. Olen kuulemma vienyt vain hänen rahansa (omaisuutta meillä ei ole kuin mööpelit, vuokralla asutaan, minulla opintovelkaa suhteen ajalta jonka olen ottanut perheen menoihin ja jää tietysti minulle maksettavaksi. Miehellä ei ole ollut rahaa suhteen alussa, kuin ei lopussakaan ja samoin minulla)Syytti minua uskottomuudesta, uhkaili "joukoilla" ja kavereillaan ja sanoi että ei mitään väliä enää mitä minulle tapahtuu,"vaikka pää menisi hajalle seinään".
Oltiin puhuttu että lapsi olisi viikko ja viikko periaattella ja isä muuttaisi naapurirappuuseen, niin lapsella pysyisi tutut kuviot. Ja että lapsen lähivanhemmaksi tulisi juuri isä, koska saisi paremmat tuet työttömänä kun lapsi hänellä kirjoilla, kun taas minä olen töissä.
Nyt olen ihan sekaisin näistä syytöksistä ja mietin että mitä pitäisi tehdä, mutta siis ap aiheeseen niin kyllä mielestäni on hyväksyttävä syy jos rakkaus loppuu.En itse ainakaan halua vuosien ja vuosien päästä miettiä että mitä jos?- Minä.minä.maa
Tässä taas näkyy mihin johtaa, kun liian nuori alkaa leikkimään kotia!
Eikö sinunkin olisi kannattanut jatkaa bilettämistä ja muita juoksujasi vielä usea vuosi?
Teillä oli liian iso ikäero, mies luuli saavansa tahdottoman nuken, josta voi muokata mieleisensä. Sinä luulit saaneesi turvasataman isähahmossa, joka nyt jo lähenee viidenkymmenen vuoden ikää, jolloin alkaa esiintyä kaikenlaista remppaa ja ongelmaa. Eikä ainakaan vähiten seksin saralla!
Nyt tunnet olevasi vankilassa, etkä jaksa edes lapsen parasta ajatella. Se ei koskaan ole avioero, jollei liitossa ole väkivaltaa tai alkoholismia. Lapsesikin olet valmis jättämään isälle, jotta pääset vapaasti liikkumaan ilman palloa jalassa.
Voi teitä nuoria naisia, teitä on nykyisin paljon! Ensin ihannoidaan vanhempia miehiä, jotka sokaistuvat nuoriin naisiin., sitten hetken päästä on pakko päästä bilettämään ikäistensä tapaan. - bygones
Eroat lähtemällä turvakotiin lapsen kanssa ja sieltä tuntemattomaan osoitteeseen. Uhkaukset riittävät syyksi. Älä katso taaksesi vaan eteenpäin. Uskon että osaat valita seuraavan miehen paremmin. Melkein mikä vaan tosin on parempaa kuin viisikymppinen laiska työtön impotentti. Mutta isähahmo lapselle saattaa löytyä kunhan pääset tuosta köyhimyksestä totaalisesti eroon. Älä jää kuuntelemaan hänen katkeria syytöksiään. Itse on aikanaan kaiken arvioinut väärin "vanhempana ja viisaampana" (HAH!) ja nyt soppansa lusikoikoon.
Äkkiä osoite uudeksi jotta lapsi saa alkaa koulutiensä rauhassa. Samalla kun muutat niin jätät eropaperit itse allekirjoitettuna. Älä kysele mieheltä mikä passaa! - näin täällä
Minä.minä.maa kirjoitti:
Tässä taas näkyy mihin johtaa, kun liian nuori alkaa leikkimään kotia!
Eikö sinunkin olisi kannattanut jatkaa bilettämistä ja muita juoksujasi vielä usea vuosi?
Teillä oli liian iso ikäero, mies luuli saavansa tahdottoman nuken, josta voi muokata mieleisensä. Sinä luulit saaneesi turvasataman isähahmossa, joka nyt jo lähenee viidenkymmenen vuoden ikää, jolloin alkaa esiintyä kaikenlaista remppaa ja ongelmaa. Eikä ainakaan vähiten seksin saralla!
Nyt tunnet olevasi vankilassa, etkä jaksa edes lapsen parasta ajatella. Se ei koskaan ole avioero, jollei liitossa ole väkivaltaa tai alkoholismia. Lapsesikin olet valmis jättämään isälle, jotta pääset vapaasti liikkumaan ilman palloa jalassa.
Voi teitä nuoria naisia, teitä on nykyisin paljon! Ensin ihannoidaan vanhempia miehiä, jotka sokaistuvat nuoriin naisiin., sitten hetken päästä on pakko päästä bilettämään ikäistensä tapaan.Luultavasti olisikin kannattanut jäädä bilettämään vielä hyväksi aikaa, mutta tehty mikö tehty.en täällä itkenytkään menneitä valintojani vaan nykyistä tilannetta.enkä silti suhdetta voisi koskaan katua lapsen takia.eikö vuosia kestänyt kylmyys ja toisesta irtautuminen ole mielestäsi riittävä syy eroon? Kaikesta huolimatta pitäisi vaan jaksaa ja yrittää kestää toista ihmistä joka tasaisesti käyttää sinua roskasankona ja aina humalassa on oikeutettu solvaamaan miten vaan, kun ei huomenna muista mitään?jos olisin 19vuotiaana tiennyt että aviossa pitää sietää toiselta kaiken p***kan niin olisi jäänyt menemättä.en ymmärrä että pitäisi elää vain ja ainoastaan toiselle.
- Kilpailijat
Mitään syitä ei ole, ne kaikki ovat selittelemistä.
Ei ole hyväksyttävää lähteä etsimään seksiä muualta, vaan hoitaa se asia kuntoon, mistä johtuu puute. Siihen löytyy syy sieltä kotoa, sen poistaminen ei ole useinkaan vaikea, tarvitaan vain asennemuutosta.
Jos toinen kuvittelee, että hän on sinkku, varmasti seksiin tulee särö.
Eli perheellinen ei juokse kavereiden kanssa, eikä muissakaan kissanristiäisissä yksin, vaan pysyy kotona ja tekee osuutensa kodin hommista, sitten yhteinen vapaa-aika vietetään yhdessä.
Toinen tärkeä asia on, että puolisot eivät saa kilpailla mistään keskenään. Nyt näyttää olevan ainakin osin sellaistakin liikenteessä, että lukeneet ihmiset alistaisivat toisen kotihommin ja itse hyppisivät kukkona tunkiolla eli saamassa arvonantoa muualla asemastaan.
Jos molemmat ovat hyvän koulutuksen omaavia ja haluavat edetä urallaan, on molemmille annettava siihen mahdollisuus.
Ei ole kiva kuulla, että koko toisen suku on alkanut painostaa alhaisin keinoin jättämään lukunsa, kun oma mukula on joku Di ja hänen pitää harrastaa, jotta tulisi tunnetuksi, kun toisella olisi mahdollisuudet ollut oman opiskelun kautta suorittaa vaikkapa tohtorin tutkinto.
Kyllä ne liitot tällaisiin hajoavat, mutta asian toinen puoli, nyt sitten ovat lapsenlapset näille isovanhemmille, kuin punainen lappu. Kuten tuolle ekoilijallekin. - viatonisti
Jos jompi kumpi pettää valehtelee ryyppää ja ihastuu vaikka umpikieroon kaljuun kaljoissaan jne,saahan sitten toteutaa itseään ja suvun elämänarvoja.
- Aikansa kutakin...
Monesti avioliitossa roikutaan vaikka mikään ei toimi ja syynä lapset. Lapset vaistoavat hyvin helposti, että kaikki ei ole hyvin ja siitä saattaa tulla lapsille kaiken maailman oireita. Ajatellaan että lapsille ero olisi kova paikka, mutta jos kodissa koko ajan kireä tunnelma, niin se on lapsille haitallisempaa kuin ero. Toki ero on kova paikka ja monesti vetkutellaan liiankin kanssa, ennen kuin todetaan usean vuoden jälkeen että olisi jo aika päivää sitten pitänyt erota. Ja kyllä jokainen ihminen on ansainnut onnellisen elämän ja siksi ero on joskus välttämätöntä. Kun kaikki konstit pariterapiat yms. on käyty eikä merkkiä suhteen paranemisesta ole tietoakaan, niin silloin on vaan todettava että ero on ainut oikea vaihtoehto. Valitettavasti aina on niitä, jotka eivät "uskalla" ottaa eroa, vaikka toinen puoliso käyttäytyisi kuinka huonosti (henkinen/fyysinen pahoinpitely, pettäminen yms.). No jokainen meistä itse vasta omasta elämästään, joten kukaan ulkopuolinen ei voi päättää kenenkään puolesta.
- tiedän
Joskus suhteessa huonosti käyttäytyvä herää vasta kun on tosi kyseessä.
Uhkailut ei vaan kaikille mene perille vaan ainoastaan teot, eli eron hakeminen tai etäisyyden otto tms.
Monihan pystyy itseään muuttamaan ja parantamaan tapansa pysyvästi mutta eivät viitsi koska ei ole pakko.
Mutta kyllä ero on viimeinen konsti ja kaikki muut asit tulee sitä ennen varsinkin jos on lapsia.
Korjatkaa niitä suhteita koska ero on monesti turhan hätiköityä. - niin niin mutta
Ihmisten pitäisi katsoa enemmän peiliin ja miettiä omaa osuuttaan parisuhteesta kuin kumppanin osuutta parisuhteesta... ellei kyseessä ole mielisairaus, päihdeongelmat jne.
- KALLE KELLO
Kaduttaako? Haetko täältä hyviä syitä, että voit pistää eron vireille hyvällä omalla tunnolla?
- nimenomaan1
Voiko kukaan erota hyvällä omalla tunnolla? Ero on aina kivulias, vaikka olisi riideltykin. Ero on aina vaikea myös lapsille. Ja nyt on tutkimusta julkaistu siitäkin, kuinka uusperheiden lapset ovat onnettomia. Joten ei se ero ja uusi suhde ollut sen parempi lasten eikä aina aikuistenkaan kannalta.
- Renlund!
Jos ei saa seksiä!
- Aikuisten oikeesti
Jos sinä olet sitä mieltä, että on syytä erota. Niin se on hyväksyttävä syy erota. Älä viitsi olla niin lapsellinen, että täällä kyselet hyväksyttäviä syitä erota.
- impi
Oma elämä pelastui lapsena sillä, että vanhemmat tajusivat viimein erota. Ei sitä jatkuvaa riitelyä ja ryyppäämistä ollu kiva katsella. Meinasi mennä omakin mielenterveys ku vanhemmat yritti pysyä yhessä väkisin meidän lasten takia. Sanoin kyllä monta kertaa, että mun puolesta saatte kyllä erota.
Kyllä jos itellä olisi lapsia niin koittasin pelastaa liiton parisuhdeterapialla, jollei se auta niin sitten kattilat jakoon. Kaikki syyt ovat hyväksyttäviä jos itellä koko ajan paha olla tai kaipuu muutokseen, mutta kyllä ensin pitäisi keskustella halki kaikki asiat mitkä puhuttavissa. Vain väkivalta ja pettäminen saisi minut lähtemään samantien, alkoholistille koittaisin saada apua, jos ei suostu hoitoon tai se ei auttaisi niin lähtisin. Jos taas syynä on kyllästyminen niin koettaisin keksiä yhteisiä arjesta irrottautumisia kuten kylpylälomia tai muita virikkeitä kahden, jotta voitaisiin löytää toisemme uudelleen. Jos seksielämä ei suju sitä voi yrittää myös piristää vaikka leluilla tms tai jos mies kyvytön niin lääkärille. Jos arki jatkuvaa riitelyä esim kotitöistä, rahasta tms niin parisuhdeterapia voisi toimia kun siinä on keskusteltava rakentavasti, ei huutaen ja riidellen.
Aina joskus tulee vaan tilanne, että kaikki on tehty ja homma ei vaan toimi niin kyllä sen itse tietää ja sen pitäisi riittää. Ihan sama mitä muut sanovat. Silloin on aika lähteä oli niitä lapsia tai ei. - masturboin salaa
Vaimo otti eron välittömasti vaikka meillä on 3 pientä lasta.
Syytti minua pettämisestä?
Onko tällainen ihan normaalia toimintaa?- Saapasjalkakissako
Minusta itsetyydytys ei ole pettämistä. Joten jos muita syitä ei ole, ei mielestäni ihan normaalia toimintaa.
- Lady in red
Saapasjalkakissako kirjoitti:
Minusta itsetyydytys ei ole pettämistä. Joten jos muita syitä ei ole, ei mielestäni ihan normaalia toimintaa.
Vieläkin on olemassa viktoriaaniselta ajalta periytyneen masturbaatiokauhun uhreja!!! Näitä on erityisesti uskonnollisissa piireissä. Tiedän itsekin ihmisiä, jotka pitävät masturbaatiota lähes syntinä tai ainakin erittäin epäsuotavana asiana.
Mikä on normaalia? Kaikki luonnossa on normaalia. Vaan kaikki ei ole tyypillistä eikä fiksua ihmisen oman hyvinvoinnin kannalta. Mun mielestä masturbaatio on arvokas ja hyvä asia, ja oletettavasti valtaosa ihmisistä ajattelee nykypäivänä näin. Seksiriippuvuus on asia erikseen, mutta siitä on kyse vain, jos ihminen itse kokee liiallisen seksin/masturboinnin ongelmaksi.
Toivottavasti löydät ihanan uuden, seksuaalisen vaimon. Tarkista ensin hänen mielipiteensä seksiasioiden suhteen. Onnea matkaan!
- Ei ole vitsi
Erosin vuosia sitten miehen puhumattomuuden vuoksi. Hän myös antoi ymmärtää, että minä ja lapsemme häiritsevät hänen lukemattomia harrastuksiaan. Voisi jatkaa pitkään tätä luetteloa. Kuitenkin tajusin eron jälkeen jossakin vaiheessa, että oikeasti emme edes sovittu toisillemme. Hänen nykyinen avovaimonsa on huomattavasti hänelle sopivampi. Tämä avovaimo käskyttää exääni kuin koiraa ja hallitsee joka asiassa muutoinkin. Minun 'virhe' oli, että halusin vilpittömästi hänelle ja lapsellemme hyvää arkea. Kyllä tällainen pelkkä sopimattomuus on eron syy. Tälle miehelle sopii oikeasti pirttihirmu.
- ohikulkija4
Ei kannata erota, jos epäröi. Silloin ei ole vielä sen hetki. Epäröivän kannattaa miettiä, voisitteko asua hetken erillään (ja sovussa miettiä asioita sinä aikana). Onko tunteita jäljellä? Mieti miten voisit edesauttaa parisuhdetta? Mitä uhrauksia se vaatisi, olisitko valmis tekemään sellaisia omalta kohdaltasi, jotta suhde toimisi? Vihoissaan ei kannata alkaa tekemään päätöksiä, joita saattaa katua lopun elämäänsä. Itsekkäistä syistä ei kannata erota. Älä riko lasten kotia, ellet ole aivan varma. Puhukaa ja pohtikaa vaihtoehtoja yhdessä. Mieti elämääsi ja lasten elämää eron jälkeen. Onko ero sen arvoista?
Eiköhän kyllästyminen aviovuoteeseen riitä mainiosti.
- Taateli
Minusta kyllästyminen aviovuoteeseen ei riitä. Pitää miettiä ensin, mitä taustalla piilee. Yleensä parisuhdeongelmia, joita voidaan hoitaa esim. terapiassa. Tai vain yhdessä miettien, mitkä ovat ne ongelmat ja ratkaisemalla niitä rakentavasti. Esim. monelle naiselle yksin tehdyt kotityöt ja lastenhoito ovat raskasta. Samalla harmittaa, että mies ottaa rennosti... Kyllä useimmat naiset silti kaipaavat läheisyyttä, hellyyttä, seksiä. Seksiasioihin löytyy usein ratkaisut - muitakin kuin ero. Ja itse ainakin ajattelen etten voisi lasten kotia rikkoa, jos syynä olisi seksiongelmat.
Taateli kirjoitti:
Minusta kyllästyminen aviovuoteeseen ei riitä. Pitää miettiä ensin, mitä taustalla piilee. Yleensä parisuhdeongelmia, joita voidaan hoitaa esim. terapiassa. Tai vain yhdessä miettien, mitkä ovat ne ongelmat ja ratkaisemalla niitä rakentavasti. Esim. monelle naiselle yksin tehdyt kotityöt ja lastenhoito ovat raskasta. Samalla harmittaa, että mies ottaa rennosti... Kyllä useimmat naiset silti kaipaavat läheisyyttä, hellyyttä, seksiä. Seksiasioihin löytyy usein ratkaisut - muitakin kuin ero. Ja itse ainakin ajattelen etten voisi lasten kotia rikkoa, jos syynä olisi seksiongelmat.
Valitettavasti kotityöt ja lastenhoito tahtovat edelleen jäädä naisen tehtäväksi. No, omat ovat ongelmansa.
- mr.shephard
Ei eroon ole yhtään hyväksyttävää syytä.
- Molla Maijanen
Kerro tuo sama ihmiselle, jonka leuka on murtunut ja syö lounaansa letkun kautta.
- Jepsan
Fiksut ihmiset eivät päädy eroon
- sillee1
Avioliitto on keksitty niinä aikoina kun ihmisten kuolin ikä oli noin 50v
- Suomalainen mies
Henkinen ja fyysinen väkivalta, sekä itsemurha-vaara puolin tai toisin.
Tässä kolme painavaa syytä. - Juuri noin
Minusta ei muita päteviä syitä ole
- tosiasiaa
mun vaimoa vaati tyttö ja poika eroamaan perinnön takia.
luulevat että kyttään vaimon isän perintöä.
yön oli vaimo pois ja hain seuraavana päivänä
takas.nyt on lapset katkaisseet suhteensa äitiinsä.
äidin sisko on tässä pääjehu.
luulee saavansa enemmän isältään rahaa,
mut jää nuolemaan näppejään.
eipähän tarvi lapsien tulla äitinsä hautajaisiinkaan jos
elävät niin kauan,jota epäilen. - Surusairaat
Ensin luovutetaan ja sitten kadutaan/kärsitään: eroavia, surusairaita suomalaisia yhä enemmän lääkärien vastaanotolla :-(
http://www.iltalehti.fi/mieli/2013110717694291_md.shtml - onni68
Minusta alkoholisimi, perheväkivalta ja mielenterveyhäiriöt ovat monesti sellaisia syitä,jonka vuoksi on vakavasti harkittava avioeroa. Yleensä pitkässä liitossa ,jos toisella aviopuolisolla on jotakin edellä mainittuja ongelmia, vastuu lapsista ja taloudenhoidosta jää toisen puolison harteille ja tämä aiheuttaa ko. henkilölle liian suuren riskin esim. sairastua yms.. Mikäli liitossa on lapsia, on heidän tulevaisuudenkin vuoksi erottava ja jatkettava elämää yksin yhdessä lasten kanssa. Näissä tapauksessa ero on molempien kannalta hyvä ja tarkoin harkittu asia. Jokaisella on oikeus tasapainoiseen ja rakkautta sisältävään ihmissuhteeseen, elämme vain tämän yhden elämän...:)
- dinkeri
Mies lähti koska itse en voinut lähteä koska koti oli mun oma. se oli ihan hyvä juttu, loppui ahdistus. Lapsi on ravannut äidin ja isän kodin väliä ja nyt lähes täysikäisen päättää milloin menee isälleen.
- Haljennut sydän
Kiitos sinulle, joka opastit että älä eroa, jos vielä epäröit. Näin tahtoisin itsekin ajatella, vaikka nyt tuntuukin tosi pahalta ja ero väikkyy jo vahvana vaihtoehtona mielessäni.
Kuvittelin että meillä on ihan hyvä avioliitto, seksitön tosin, mutta hyvään kaveruuteen ja jaettuun vanhemmuuteen perustuva suhde, jossa vallitsee molemminpuolinen luottamus ja arvostus. Meillä on alakouluIkäiset lapset ja yhdessä olemme olleet jo yli 10 vuotta.
Täysin puskista tulivat miehen seksuaaliset omituisuudet ja uskottomuusaikeet - en tiedä varmaksi onko jotain oikeasti ollut, mutta ihme olisi jos ei, kun seuranhakuilmoituksia on löytynyt 2,5 vuoden ajalta.
Mies on ollut hyvä isä lapsillemme. Aivan kuin tämän viestiketjun aloittaja, niin myös minä haluaisin antaa lastemme kasvaa aikuisiksi ehjässä kodissa. Mietin siis pystynkö nielemään pettymykseni, sulkemaan surun sisääni ja pitämään perheen kasassa vielä toiset 10 vuotta. Silloin olisin 57 ja voisin aloittaa uuden elämänvaiheen - tai jatkaa mieheni kanssa yhteiseen loppuun saakka.
Olin todellakin ajatellut että yhdessä vietämme vanhuudenpäivät, joten- Halit ja tsempit
Ainakin kannustan puhumaan asioista, ennen kuin lyötte mitään lukkoon. Jos mies katuu tekoaan ja on itse valmis jatkamaan kanssasi, voitte käydä puhumassa asiasta vaikka pariterapeutilla. Tai kannattaa yksin hakeutua juttelemaan traumaattisesta kokemuksesta jollekin asiantuntevalle, esim. terveysaseman kautta psykiatriselle sairaanhoitajalle. Apua varmaan tarvitsette tuollaisen asian käsittelyssä.
- Rajat ovat vaikeita
Haljennut sydän, voimia sinulle! Minulle kävi myös noin, eli minunkin mieheni seksuaalisuudesta paljastui uusia asioita. Tavalla, joka loukkasi minua ja itsemääräämisoikeuttani. Oikeastaan se täyttää rikoksenkin tuntomerkit. Olin aöukso täysin kauhuissani. Pelkäsinkin hetken häntä. Puhuimme, olimme erossa viikon ja puhuimme sitten taas lisää. Ero oli lähellä. Itse kuitenkin ehdotin, että yrittäisimme lasten takia vielä jatkaa liittoamme. Näin olemme tehneet
Parisuhteemme on kuitenkin vielä "jäässä". Seksiä ei ole, eikä minun puoleltani voikaan olla nyt. En pysty siihen. En tiedä pystynkö joskus. Seksuaalisten häiriöiden ja häiriökäyttäytymisen kanssa on vaikea elää. Mutta ehkä avioliiton "pitäisi" kestää sellaisetkin? Vai pitäisikö? Tavallaanhan kyseessä on sairaus.- fadg<fdsg
Kestät ilmiselvästi liikaa "rajat ovat vaikeita". Sinun pitäisi erota. Kun miehesi seksuaalisuudesta on paljastunut rikollisiakin asioita, niin sinun pitäisi ehdottomasti vetää raja siihen, ja erota.
- Rajat ovat vaikeita
fadg<fdsg kirjoitti:
Kestät ilmiselvästi liikaa "rajat ovat vaikeita". Sinun pitäisi erota. Kun miehesi seksuaalisuudesta on paljastunut rikollisiakin asioita, niin sinun pitäisi ehdottomasti vetää raja siihen, ja erota.
Niin. Mutta olen yrittänyt ymmärtää tälläisen seksuaalisuuden taustoja. Voiko toinen sille mitään? Onko se sairautta ja pitäisikö sairasta tukea? Asioista on puhuttu paljon ja olen saanut sellaisen käsityksen että mies ymmärtäisi eikä tekisi niin enää. En tietenkään voi tietää pitääkö tämä paikkaansa.
Näettekö te muut tätä sellaisena asiana jolloin avioero olisi tarpeellinen? - Ihan oma päätös.
Rajat ovat vaikeita kirjoitti:
Niin. Mutta olen yrittänyt ymmärtää tälläisen seksuaalisuuden taustoja. Voiko toinen sille mitään? Onko se sairautta ja pitäisikö sairasta tukea? Asioista on puhuttu paljon ja olen saanut sellaisen käsityksen että mies ymmärtäisi eikä tekisi niin enää. En tietenkään voi tietää pitääkö tämä paikkaansa.
Näettekö te muut tätä sellaisena asiana jolloin avioero olisi tarpeellinen?--Näettekö te muut tätä sellaisena asiana jolloin avioero olisi tarpeellinen? --
Et kai sinä nyt hyvä ihminen täältä kysele pitäisikö sinun erota vai ei. - aino*
Rajat ovat vaikeita kirjoitti:
Niin. Mutta olen yrittänyt ymmärtää tälläisen seksuaalisuuden taustoja. Voiko toinen sille mitään? Onko se sairautta ja pitäisikö sairasta tukea? Asioista on puhuttu paljon ja olen saanut sellaisen käsityksen että mies ymmärtäisi eikä tekisi niin enää. En tietenkään voi tietää pitääkö tämä paikkaansa.
Näettekö te muut tätä sellaisena asiana jolloin avioero olisi tarpeellinen?"olen yrittänyt ymmärtää tälläisen seksuaalisuuden taustoja. Voiko toinen sille mitään? Onko se sairautta ja pitäisikö sairasta tukea?"
Siis todella vaikea kommentoida "tälläiseen seksuaalisuuteen"?! Siis millaiseen seksuaalisuuteen ja seksuaaliseen "häiriökäyttäytymiseen"?
Onko miehesi käyttänyt sinua seksuaalisesti hyväkseen? Raiskannut kenties? Vai mitä? Tosin raiskaaminen eikä hyväksikäyttökään liity seksuaalisiin häiriöihin eikä edes seksuaalisuuteen, vaan vallan käyttöön, toisen alistamiseen.
Jotenkin kirjoituksestasi huokui, että olet todella hukassa itseltäsi. Mieti mitä SINÄ kestät, siedät, mikset vaali rajojasi? Sinun tehtäväsi on pitää puoliasi, osoittaa rajat ja pitää niistä kiinni. Kun rajojasi on loukattu, sinä toimit ja määräät sanktiot. Pahinta mitä voit tehdä, on yrittää vain ymmärtää miestä, joka on toiminut sinua kohtaan väärin. - Rajat ovat vaikeita
aino* kirjoitti:
"olen yrittänyt ymmärtää tälläisen seksuaalisuuden taustoja. Voiko toinen sille mitään? Onko se sairautta ja pitäisikö sairasta tukea?"
Siis todella vaikea kommentoida "tälläiseen seksuaalisuuteen"?! Siis millaiseen seksuaalisuuteen ja seksuaaliseen "häiriökäyttäytymiseen"?
Onko miehesi käyttänyt sinua seksuaalisesti hyväkseen? Raiskannut kenties? Vai mitä? Tosin raiskaaminen eikä hyväksikäyttökään liity seksuaalisiin häiriöihin eikä edes seksuaalisuuteen, vaan vallan käyttöön, toisen alistamiseen.
Jotenkin kirjoituksestasi huokui, että olet todella hukassa itseltäsi. Mieti mitä SINÄ kestät, siedät, mikset vaali rajojasi? Sinun tehtäväsi on pitää puoliasi, osoittaa rajat ja pitää niistä kiinni. Kun rajojasi on loukattu, sinä toimit ja määräät sanktiot. Pahinta mitä voit tehdä, on yrittää vain ymmärtää miestä, joka on toiminut sinua kohtaan väärin.aino*, huomasin viestisi vasta nyt. Mieheni ei ole satuttanut minua fyysisesti. Hän teki jotakin joka silti oli vastoin tahtoani ja minun tietämättäni. Motiivi oli seksuaalinen. Hänen teollensa on olemassa diagnoosi. Siksi ajattelen sitä sairautena. En halua sitä nyt enää tässä avata.
Hänen tekonsa oli niin kummallinen, että minulta hämärtyi pitkälti se miten siihen pitäisi suhtautua. En ole koskaan edes kuullut tälläisestä. En tiedä mitä neuvoisin toisen samanlaisessa tilanteessa tekevän, ymmärtäisin hänen hämmennyksensä. Kyllä, olen hukassa itseltäni. Meillä on monta pientä lasta, jotka tarvitsevat molempia vanhempiaan. Vanhemmuuteen miehen teko ei mielestäni vaikuta. Siksi epäröin.
Jos kuitenkin neuvoisin jotakin toista, sanoisin juuri niin kuin sinäkin. Miehelleni olen tehnyt selväksi, etten hyväksynyt hänen tekoaan. Totuus kuitenkin on se, että osuit naulaan kantaan, olen tainnut ymmärtääkin liian pitkälle. Olen solmussa.
- Rajat ovat vaikeita
En tietenkään tottele! ;). Mutta ajatuksia kuulen mielelläni. Eikö se ole keskustelupalstan ja tämänkin ketjun tarkoitus?
- pitkä avioliitto
Vihkikaavassa ei puhuta tuollaisen käytöksen sietämisestä mitään. Mielestäni joitakin asioita ei voida sairaudeksi nimittää. Kyse on täysin ihmisen himoista ja mieltymyksistä. Niiden vuoksi ei tarvitse jäädä vastenmieliseen avioliittoon. Mies ei myöskään saa alistaa sinua ja aiheuttaa henkistä kärsimystä, kuten on varmasti aivan ymmärrettävää. Väkivaltaisuus, pettäminen, kaikki vahingoittavat asiat purkavat pyhän avioliittosopimuksen. Ne eivät kuulu normaaleihin vastoinkäymisiin. Jos arvelen oikein, mitä miehesi on sinulle tehnyt, niin en itse ainakaan kykenisi jatkamaan avioliittoa sellaisen ihmisen kanssa, joka toimii noin, ja petollisesti, sinisilmin sanoaa rakastavansa ja kunnioittavansa minua. Kumpikaan näistä avioliiton tunnumerkeistä eivät mielestäni täyty tässä.
Ja muille sanottakoon, että seksinpuute jne. on vastoin avioliiton asettamia "vaatimuksia". Mutta jokaisen ihmisen tulisi hetki miettiä, onko saattanut avioliittonsa tähän tilaan omalla käytöksellään. Jokaisen on muututtava ja korjattava asioita. Jos asia ei korjaannu, on ihmisellä oikeus eroon, koska silloin avioliitto ei täytä avioliiton vaatimuksia.
- yök
Hyi tuli joku pedofiili mieleen tuon yhden miehestä? Jos niin on niin en katselis päivääkään.
- Rajat
Jos tarkoitat minua, ei onneksi ole niin vakavasta ongelmasta kyse. Mutta seksuaalisesta häiriöstä kyllä, jota toteutettiin ilman minun hyväksyntää tai tietoa.
- Pitkä avioliitto
En jäisi sinuna sellaiseen parisuhteeseen. Luottamus menisi täysin.
- Rajat
Totta, luottamus on mennyt. Yritän kuitenkin vielä pystyisinkö saamaan sen takaisin. Ehkä se voisi vielä olla mahdollista. Lasten takia yritän.
- andante2
Itse ajattelen että jos yhteen mennään "kun tuntuu siltä"-periaatteella, niin erotakin voi "kun siltä tuntuu"! Eli jotenkin ei tajuta riittävästi että yhdessä oleminen on tahdon asia ja halu sitoutua. Tunteet tulee ja menee. Ne vaihtelee päivittäin. Kaikilla. Tietysti on asioita kuten uskottomuus päihteet väkivalta yms jotka ovat mielestäni selviä perusteita eroon.
- Mitä on seurannut
Heittäisin ap;n kysymyksen takaisin niille jotka ovat eronneet.
Mikä oli heidän mielestään hyväksyttävä syy eroon? Ja olisiko yhä edelleen samaa mieltä, jos voisi nyt vähän jo aikaa erosta menneenä , sanoisin kolmekin vuotta.
Mitä hyvää ja mitä huonoa on seurannut?. Oliko tämä salasuhde tai petturi kaveri sen arvoine, eli mitä arki on tuonut tullessaan?
Miten lapsenne ovat voineet, ihan todellisuudessa voineet, onko ollut koulussa ongelmia, riitaisuutta, vai oletteko yleensä edes tietoisia miten he ovat voineet.
Sen varmasti tiedätte jos nyt mietitte edes hetken, miten olette olleet lastenne kanssa, muistatteko ajasta kaikki vai satunnaista?
Näistä voisi olla jonkinmoista apua, mutta tämä vaatii ihan rehelliset vastaukset.
Jos tuntuu siltä, että täytyy nyt valahdella tässä asiassa tai muuten kirjoittaa asian vierestä, kannattaa jättää kirjoittamatta. Kukaan lukijoista ei kaipaa valheita luettavakseen tai muutakaan roskaa.
Kun siihen totuuteen on valmis luottamaan, silloin voi olla avuksi toisille.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Ensi kesänä
Näin kesän viimeisenä minuutteina ajattelen sinua. Olisiko seuraava kesä "meidän" kesä? Tänä vuonna ei onnistuttu, mutta613091Tukalaa kuumuutta
Tietäisitpä vaan kuinka kuumana olen käynyt viime päivät. Eikä johdu helteestä, vaan sinusta. Mitäköhän taikoja olet teh433067- 422417
Anne Kukkohovin karmeat velat ovat Suomessa.
Lähtikö se siksi pois Suomesta ? Et on noin kar? mean suuret velat naisella olemassa902016- 311893
Okei, myönnetään,
Oisit sä saanut ottaa ne housutkin pois, mutta ehkä joskus jossain toisaalla. 😘251759- 481606
Mihin hävisi
Mihin hävisi asiallinen keskustelu tositapahtumista, vai pitikö jonkin Hannulle kateellisen näyttää typeryytensä821360- 391280
- 791110