ihan esiksi,en jaksa kirjottaa kieliopillisesti oikein.laitan sanoja peräkkäin,kai siitä selvän saapi.minä hukkasin elämänilon jonnekkin.kasvatin yksinhuoltajana kaksi lasta aikuiseksi.silloin riitti voimia hoitaa työt ja kotityöt.sitten ykskaks jäin yksin.aluksi en huomannu ees että kaikki on erilaista.nyt en vuoteen oo saanu mistään kiinni.kaikki työt jää tekemättä.pitää väkisin pakottautua tekemään ees välttämättömin.otin vaki työpaikasta lopputilin vuosikymmenten palveluksen jälkeen.siitä ei tullut mitään kun aamuyöllä jo toivoin että ois jo ilta.mikään ei tunnu enää miltään.seurustelin vähän aikaa mutten saanu siitäkään mitään iloa.mulla on kaikkea mitä ihminen tarvii,oma koti, terveet lapset ,koirat ja hevoset.kalja hetken piristää.tärkeimmät harrastuksetkaan ei kiinnosta.mitä ihmettä mulle tapahtui?
eksynyt
onnellinenmies
1<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Niin varmaan itsekkin kokisin keski-ikäisenä ja jo sen ylikin, jos en olisi tullut uskoon. Mitä ihmiselämällä on tarkoitusta, jos vain syntyy, varttuu saa ammatin, työn, perheen ja sekin yks kas lipuu pois ja sitten tulee kuolema.
Kyllä usko ja elämä Luojan yhteydessä iankaikkisesti on ankkuri ja antaa syyn elää silloinkin kun ei näe tai koe mieltä elää.