Filosofin puutarhassa on mielestäni lukemisen arvoinen blogi suomenuskosta, tai laajemmin pakanuudesta kiinnostuneille. Esim. tässä yksi hyvä kirjoitus sieltä:
http://filosofianpuutarha.blogspot.fi/2013/02/suomenuskosta-on-vaikea-puhua-osa-n.html
Tekstissä blogisti kirjoittaa esimerkistä, jossa kiinalainen maahanmuuttaja haluaa alkaa harjoittamaan suomenuskoa. Toki olen kirjoittajan kanssa samaa mieltä siitä, että kuka tahansa syntyperästä riippumatta on vapaa harjoittaamaan mieleistään uskontoa. Mutta toisaalta minun on vaikea ymmärtää ulkomaalaisen kiinnostusta suomenuskoon USKONNOLLISESTA näkökulmasta (kulttuurillinen ja historiallinen näkökulma ovat eri asioita). Ulkomaalainen voi olla kiinnostunut uuden asuinympäristönsä kulttuurista ja sitä kautta suomenuskosta, mutta koska suomenusko korostaa nimenomaan Suomen alueella asuneiden kansojen perintöä (kuten useimmat muutkin luonnonuskonnot eri puolilla maailmaa korostavat oman alueensa kansojen perinteitä), ulkopuolelta mukaan hyppääminen tuntuu yhtäkkiseltään oudolta.
En väitä, ettei muualta suomenuskon vaikutusalueelle tulleilla olisi oikeutta luonnonuskontoon. Mutta mielestäni olisi arvokasta omaksua sen alueen luonnonuskoa, josta on itse lähtöisin. Ja tämä onkin mielestäni yksi luonnonuskontojen hienoimmista piirteistä: selviä rajoja luonnonuskontojen välillä ei ole, uskovathan useat niistä esimerkiksi polyteismiin. Kauan sitten luonnonuskonnot ovat saattaneet vallita jopa koko planeetan väestössä katkeamattomana ketjuna. Luonnonuskontojen suppeammat nimitykset ovatkin mielestäni vain tapa nimetä eri alueilla harjoitettua luonnonuskoa. Tavoissa toki on paikkakohtaisia eroavaisuuksia, mutta taustalla oleva filosofia on meillä kaikilla sama.
Tämä kirjoitus oli oma näkemykseni aiheesta, jonka saa mieluusti kyseenalaistaakin.
Suomenuskoisen blogi - ajatuksia
3
278
Vastaukset
Minusta tuo oli oikein hyvä kirjoitus.
Se vastaa hyvin pitkälle sitä, miten itse koen ja "toteutan" suomenuskoa.
Oli mieltä lämmittävää lukea kirjoitus, joka noin hyvin kuvaa omaa asemaani tai asennettani suomenuskoon.
Niin pitkälle, kuin itse ymmärrän luonnonuskontoja, myös sinä olet saanut samat oivallukset niistä, jotka itse olen kokenut.
En tahdo idealisoida luonnonuskontoja. Niissä on myös ahdistavaa magiaa ja paljon pelkoon perustuvia uskomuksia ja riittejä. Mutta suhteessa monoteistisiin maailmanuskontoihin, niihin sisältyy mielestäni paljon viisautta, joka on sopusoinnussa nykyisen luonnontuntemuksen kanssa.- Ajatusten virtaa
Kiitos vastauksesta. Pitää lueskella enemmänkin tuota blogia, kirjoittaja ajattelee ja kokee monessa asiassa samoin kuin minä - ja ilmeisesti siis sinäkin :)
En tiedä, onko mikään uskonto lopulta ahdistavia piirteitä vailla. Mutta tahdon nykyisestä suomenuskosta puhuessani aina muistuttaa eri uskontojen eri iistä. Ennen muinoin on varmasti jokainen usko sisältänyt riittejä, uskomuksia, vahvoja konkreettisia toimintamalle jne. koska tuon ajan maailmakin on ollut ihmiselle "julmempi". Hengissä selviäminenkin on vaatinut isoja ponnisteluja, joten hengissä säilymisen varmistamiseksi on ollut tarve näkyviin, konkreettisiin uskonnonharjoituskeinoihin. Nykyään taas uskonnoilla ei ole yhtä suurta arvoa merkityksessä "kyllä me lopulta selviämme, kunhan vain vakaumuksellisesti palvomme", vaan uskonnoista haetaan mielenterveyttä, sisäisen onnen lähdettä.
Esimerkiksi Suomessa vuosisatoja vallalla ollut kristinusko on ehtinyt "muovautua" nykyiseen elämäntilanteeseen, sen arvoista on tullut pehmeämpiä kuin mitä alkuseurakunnassa. Sen sijaan suomenusko, joka on vasta palaamassa, ja on ollut pitkään "katkolla" yhteiskunnassamme, ei ole ehtinyt modernisoitua nykyisen yhteiskunnan muottiin. Tavallaan asiat, jotka kristinuskossa mielletään vanhoina ja nykyisin tarpeettomina, ovat suomenuskossa yhtä pinnalla alkukantaisina kuin satoja vuosia sittenkin.
Vähän sekava vastaus tuli, mutta toivottavasti joku jotain ymmärtää... Ajatusten virtaa kirjoitti:
Kiitos vastauksesta. Pitää lueskella enemmänkin tuota blogia, kirjoittaja ajattelee ja kokee monessa asiassa samoin kuin minä - ja ilmeisesti siis sinäkin :)
En tiedä, onko mikään uskonto lopulta ahdistavia piirteitä vailla. Mutta tahdon nykyisestä suomenuskosta puhuessani aina muistuttaa eri uskontojen eri iistä. Ennen muinoin on varmasti jokainen usko sisältänyt riittejä, uskomuksia, vahvoja konkreettisia toimintamalle jne. koska tuon ajan maailmakin on ollut ihmiselle "julmempi". Hengissä selviäminenkin on vaatinut isoja ponnisteluja, joten hengissä säilymisen varmistamiseksi on ollut tarve näkyviin, konkreettisiin uskonnonharjoituskeinoihin. Nykyään taas uskonnoilla ei ole yhtä suurta arvoa merkityksessä "kyllä me lopulta selviämme, kunhan vain vakaumuksellisesti palvomme", vaan uskonnoista haetaan mielenterveyttä, sisäisen onnen lähdettä.
Esimerkiksi Suomessa vuosisatoja vallalla ollut kristinusko on ehtinyt "muovautua" nykyiseen elämäntilanteeseen, sen arvoista on tullut pehmeämpiä kuin mitä alkuseurakunnassa. Sen sijaan suomenusko, joka on vasta palaamassa, ja on ollut pitkään "katkolla" yhteiskunnassamme, ei ole ehtinyt modernisoitua nykyisen yhteiskunnan muottiin. Tavallaan asiat, jotka kristinuskossa mielletään vanhoina ja nykyisin tarpeettomina, ovat suomenuskossa yhtä pinnalla alkukantaisina kuin satoja vuosia sittenkin.
Vähän sekava vastaus tuli, mutta toivottavasti joku jotain ymmärtää...Kyllä minä varmaan jotain ymmärsin.
Tuo on minusta kiinnostava asia tuo uskonnon kehittyminen ja olen itse ajatellut samoin, että suomen muinaisusko on jäänyt jollekin muinaiselle vuosisadalle oltuaan pitkään piilossa ja myös perinne on katkennut välillä käytännössä kokonaan. Vaikka monien uskomusten rippeitä on säilynyt siellä täällä, niin yhteisöllisenä tapana mieltää maailma se kuitenkin on kadonnut kulttuurista.
Nyt kun sitä elvytetään, ei sen monista vanhoista perinteistä tai käsityksistä ole sellaisenaan tähän aikaan, vaan niille on annettava uusia merkityksiä tai tulkintoja.
Onneksi etniset luonnonuskonnot eivät ole sidottuja mihinkään pyhään kirjaan, vaan ne elävät kuten ovat aina eläneet: suullisena ja käytännöllisenä perinteenä, muuttuen sitä mukaa kuin maailma muuttuu.
Varsinaista puhdasta suomenuskoa tai suomalaista muinaisuskoa ei mielestäni ole nykyään edes mahdollista rekonstruoida, koska perinne on vaihdellut seudulta toiselle ja kristinuskon vaikutus sen alueella on ollut voimakas: paljon kristillisperäistä ainesta on tarttunut mukaan tuhannen vuoden ajan. Ukko ylijumala on tästä esimerkki: ilmeisesti suomalaisessa Pantheonissa ei alunperin ole ollut mitään ylijumalaa. Ukkosen jumala on saanut ylijumalan aseman vasta kristinuskon vaikutuksesta. http://www.taivaannaula.org/2009/03/unto-salo-ukosta-osa-i/
Katolisena aikana katoliset pyhimykset korvasivat alkuperäisiä haltijoita, saaden kuitenkin noiden haltijoiden ominaisuuksia jne.
Perinne on siis ollut varsin synkretististä aina ja se lienee luonnonuskontojen ja polyteismin vahvuus ja heikkous samaan aikaan. Tästä vanhasta perinteestä voi nykypäivänäkin yrittää hahmottaa toimivia kokonaisuuksia, joilla on merkitystä nykykulttuurissa.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 542578
- 622462
SDP:n lyhyt selviytymisopas
1. Komitea on vastaus, oli kysymys mikä tahansa Jos maailma on muuttumassa tai jossain palaa, demari ei hätiköi. Ensin p211957- 621752
- 541720
Mitä se olisi
Jos sinä mies saisit sanoa kaivatullesi mitä vain juuri nyt. Ilman mitään seuraamuksia yms. Niin mitä sanoisit?41925Toivoisitko
Toivoisitko, että kaivattusi olisi introvertimpi tai extrovertimpi? Itsenäinen tai tarvitsisi enemmän apua/sinua? Osoit111857Kiva kun SDP alkaa hallitsemaan Suomea
Vanhat hyvät ajat taas palaavat ja kansa vaurastuu. Muistatteko vielä Sorsan aikakauden? Silloin Suomessa tehtiin jopa29818Nanna Karalahti :Paljastus bisneksistä Jere Karalahden kanssa!
Ottanut yhteyttä seiskalehden toimittajaan ja kertonut totuuden yhteisestä Herotreeni-nimisestä verkkovalmenuksesta.118807Sotekeskus
Aloite on hyvä, kiitokset siitä. Mutta jos olette yhtään seuranneet hyvinvointialueen kokouksia niin sehän on jo nuijit36797