Olen nyt vähän miettinyt että onko tämä ihan normaalia. Miten voin tuntea niin paljon myötätuntoa, ihan random ihmisille? Niin paljon että oon ihan kyyneleet silmissä? Tyyliin jos katon tvstä jollekin tapahtuu jotain hurjan kivaa ja se on ihan onnessa nii mua itkettää niinku koska oon nii ilonen jonku randomin puolesta ????
Tämmöstä tapahtuu vain jos oon yksinäni ... välillä ihmettelen miten saatan ihmisten seurassa olla niin "tunteeton" en itke koskaan heidän seurassa koitanko jotenki painaa tunteet piiloon ja esittää vahvaa? En oikein ymmärrä itseäni.
Tiedän olevani hyvin empaattinen , mut tuntuu et tuo ei oo enää ihan normaalia.
Tämmöstä tapahtuu vain jos oon yksinäni ... välillä ihmettelen miten saatan ihmisten seurassa olla niin "tunteeton" en itke koskaan heidän seurassa koitanko jotenki painaa tunteet piiloon ja esittää vahvaa? En oikein ymmärrä itseäni.
Tiedän olevani hyvin empaattinen , mut tuntuu et tuo ei oo enää ihan normaalia.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Sä olet vain herkkä ja se ei ole huono juttu. Tiedän kokemuksesta. Herkkyyden kanssa on vain opittava elämään En ole itse noin herkkä, mutta ymmärrän sinua. Teet ihan oikein kun "suojelet" itseäsi, sillä herkkyyttä voidaan helposti käyttää myös hyväksi. Luovuuskin tarvitsee herkkyyttä.