Olen vähän tympääntynyt yksinoloon ja ajattelin ujoudesta ja kokemattomuudestakin joskus päästä. Lesbo olen tiennyt olevani jo kauan mutta ns. deittailuun en ole oikein päässyt kiinni.
Missä tapasitte ensimmäisen tyttöystävänne? Mitään neuvoja ujohkolle 23v naiselle, joka ei ole ennen naisia tapaillut?
Missä tapasitte ensimmäisen tyttöystävänne? Mitään neuvoja ujohkolle 23v naiselle, joka ei ole ennen naisia tapaillut?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Tutustuin häneen tuolla S24:n Lesbo Cafessa myös 23-vuotiaana, ujona ja kokemattomana. Eli sulla on kyllä hyvät mahikset ellet vaivu synkkyyteen. Anna itsellesi aikaa, älä turhaan kiirehdi mihinkään, äläkä vertaa itseäsi muihin, ole oma itsesi, tee mikä itsestäsi tuntuu hyvältä. Rakasta itseäsi ensisijaisesti :)
Ensimmäinen oli ystävien kautta baarissa. Toinen oli yhteisen harrastuksen parissa. No siinäpä ne sitten tähän mennessä ovatkin. :D Monta vuotta vierähti näiden parissa.
Olen myös todella ujo, joten molemmissa oli tavallaan jotain sellaista kontekstiin liittyvää, joka saattoi meidät juttusille luontevasti. Olen treffeilläkin käynyt, mutta niistä ei ole mitään hionnut. Kokonaisvaltainen keskinäinen vetovoima on harvinainen juttu, ja sen tietää vasta, kun fyysisesti tapaa ja juttelee.
Tutustuin häneen koulussa. Oltiin eri luokilla, mutta ystävystyttiin. Eräänä päivänä istuttiin hänen sängyllään ja päädyttiin jossain mielenhäiriössä suutelemaan. Lyhyt suhdehan siitä sitten syntyi, puolisen vuotta taisi kestää. Ei meillä kummallakaan tainnut olla edes kovin suuria tunteita toista kohtaan loppujen lopuksi. Kunhan pidettiin hauskaa.
Ajattelen häntä yhä lämmöllä, vaikka ei olla oltu yhteyksissä vuosiin. Terkut K:lle, jos muistat "sekoilumme" ;)
Tutustuin häneen koulussa jo 8. luokalla, oltiin sit aluks vaan ystäviä se pari vuotta kunnes 18-vuotiaana hän paljasti ihastuneensa muhun, mä en ollut häneen ihastunut mutta olin kai niin imarreltu ja teinimäisesti halusin vaan jonkun kun en ollut vielä kenenkään kanssa seurustellut, että sit alkoi itsellänikin tuntumaan että oon ihastunut häneen ja alettiin seurustella.
Kaks kuukauttahan sitä vain kesti, tällä naisella oli mielenterveysongelmia ja pahoja sellaisia joten vaikeaa oli eikä suhde päättynyt kovinkaan hyvissä merkeissä, tuli kaikenlaista riitaa ja homma meni aika rumaks. Noh, oppipahan taas siitäkin että ei kannata suin päin rynnätä seurustelemaan, varsinkaan jos ei ole edes oikeita tunteita. Voitais olla tän henkilön kanssa ystäviä edelleen jos ei oltais pilattu sitä tämmöisellä säädöllä... tai no, en tiedä siitä ystävyydestäkään, sen verran sekaisin tämä ihminen oli. :/
Seurustelukumppanini olen tavannut urheilun, opiskeluiden ja Suomi24:n treffien kautta.
Minun neuvoni on, että elämässä pääsee pitkälle yksinkertaisesti elämällä. Olemalla avoin ja tapaamalla ja tutustumalla uusiin ihmisiin. Liikkeelle voi lähteä esimerkiksi työn, harrastuksen tai opintojen kautta. Mikäli harrastuksia ei ole, sellainen täytyy keksiä. Ihmisiin voi tutustua myös Internetin kautta.
Päämääränä tässä kaikessa ei ole seurustelukumppanin metsästäminen, vaan nimenomaan avoimin silmin eläminen. Tutustumalla uusiin ja erilaisiin ihmisiin on mahdollista oppia uusia asioita itsestään ja kehittyä ihmisenä. Se auttaa myös pohtimaan, millaisen ihmisen kanssa haluaisi elää ja olla suhteessa. Se oikea ei löydy väkisin yrittämällä, mutta kohtaloaan voi auttaa. Valkoisella ratsulla ikkunan alle saapuvat kosijat kun ovat nykymaailmassa harvinaisia. ;)
Pitkälle pääsee, kun ymmärtää, että kiinnostavia ihmisiä ja naisia tulee vastaan jokaisessa kadunkulmassa. Elämään kannattaa suhtautua avoimin ja luottavaisin mielin. Tilanteisiin kannattaa tarttua rohkeasti, mutta jos ne eivät johda mihinkään, ymmärtää ja hyväksyä asia ja siirtyä elämässä eteenpäin. Ihastuminen ja rakastuminen ovat tunteita, joita ei voi pakottaa. Ei kannata ladata liikaa tunnelatausta tilanteisiin, jotka eivät sellaista edellytä: Sokkotreffeillä voi käydä ensisijaisesti hauskanpidon ja mielenkiinnon vuoksi ja lähikaupan kassaneidin hymyistä voi nauttia ilman sen suurempaa analysointia.
Kokemattomuus on ihan tavallista: Jokainen on ollut joskus kokematon. Siitä ei kannata ottaa sen suurempia paineita, mutta seuransa kannattaa valita huolella. Etenkin se ensimmäinen. Ihanat muistot ovat paljon ihanampia muisteltavia kuin kamalat.
Ääh, baarista. Olin typerä, humalassa ja juuri täyttänyt 18. Tyttö oli kauhea ihminen, mutta oli niin "jännää" olla viimein tytön kanssa. Toinen tyttöystävä löytyi kaverin kautta vuosi ensimmäisen jälkeen, ja ollaan viidettä vuotta yhdessä.
Heips :-)!
Olen samaa mieltä nimimerkillä "pari neuvoa" kanssa.
Tutustuin sattumalta naiseen sitten lähti ja toinen exän kaverin kautta (yllätys,yllätys).Nyt oon sinkku ,mutta ehkä jonakin päivänä joku tulee vastaan tai jossain taphtuu.Vaihtoehtoja on: tutustuminen uusiin ihmisiin,internetin kautta,työn ja opiskelun kautta.Myös harrastuksen kautta mahdollista.Minäkin yritän lähteä maaliskuussa harrastuksen parissa käydä kuntokeskuksessa.Tietysti lähikaupan kassaneidin hymyilystä vaikka hymyilen yleensä mutta ei se aina tarkoittaa muuta kassaneidin takia.Ihastun aina menee ja tulee mutta ihastumisen tunteita on ihana vaikka ei voisi saada toista.Ihastuin kerran melko palavasti nuorempi naiseen ,mutta en voinut saada ja ollaan vain kaverillista.Näin menee ja elämä jatkuu.Minulla ei aina tapahdu internetin kautta,mutta chattaminen kyllä vaikka juttutuokiosta.En kovin paljon luota internetiin, koska joskus feikki on.
Setan ryhmän kautta :)
Mä tapasin ekan tyttöystäväni kirjeenvaihdon kautta. Siis nimenomaan KIRJEENvaihdon, eli se oli siis joskus 100 v. eaa. =)
Vaimoni löysin netistä, se oli deittisaitti jollain s-postifirmalla, jossa meillä kummallakin sattui olemaan mailiosoitteet. Nyt ollaan oltu reilut 15 v. yhdessä.
Yleensä kannattaa olla rohkea ja yrittää, varsinkin kun haku ON päällä. Toisaalta, uhkarohkeus voi kostautua, netin kautta tavattu ihminen voi osoittautua aivan erilaiseksi kuin ensivaikutelma. Joka tapauksessa sanoisin, että jos etsit ihan seurustelusuhdetta, baareja parempi tapa on kuitenkin netti. Baareista harvemmin löytää mitään pysyvää, mutta mahdotontakaan se ei tietty ole =) Jos/kun olet ujo, baariin ei ole mitenkään miellyttävä mennä, ainakaan jos sen joutuu tekemään yksin.
Olin muuten myös sun ikäinen, kun aloin seukata ekan kerran, eikä mun tarvinnut käydä "kaikkia" läpi löytääkseni onneni ... Kriteereitä kannattaa olla ja rajoja/rimoja asettaa, mutta kukaan ei ole täydellinen, se kannattaa muistaa. Ja sen "täydellisen" etsimisessä saattaa mennäkin sitten koko elämä, yksi kaverini on 55-v., ja etsii edelleen =( Todella kurjaa ja ennen kaikkea turhaa ...