Viika, Niika- esim. Maija?) , Agrippina, Beatrice, Sade, Lumia.. ajatus katkos :D
ainahan voi itse keksiä nimiä! hyvän maun rajoissa tietenkin! :D
vanhat nimet myös arvoon Siirit sun muut Malviinat, ihania :)
Apila Idaliina loistokas! mielipiteitä tuleeko Apilasta apina mieleen?! :D
ainahan voi itse keksiä nimiä! hyvän maun rajoissa tietenkin! :D
vanhat nimet myös arvoon Siirit sun muut Malviinat, ihania :)
Apila Idaliina loistokas! mielipiteitä tuleeko Apilasta apina mieleen?! :D
Vastaukset 6
Vanhimmat
....
Apila on nätti nimi, olen jopa pohtinut sitä! Idaliina on myös nimi, jota olen miettinyt...
Sade, Lumia ja Siiri ihan kivoja, mutt "ehdotuksesi" eivät minulle kolahda.
Viika ja Niika(ihania!9
Agrippina on tosi suloinen
Tässä muita erikoisia hyvän maun rajoissa keksittyjä tytönnimiä:
Alle
Iituliinikki
Muiluuna
Pirjette
Yrjöönä
Mattiina
Jormaana
Kiita
Mirju
Roosapekka
Palina
Mitä mieltä näistä??
Ei kun ens vuoden kalenteriin vain.
Miksi nimen pitäisi olla aina niin erikoinen? Hyväksi havaittu ohje on se, että huutaa ulkona valitsemaansa nimeä kymmenisen kertaa täyteen ääneen, ja jos vielä senkään jälkeen ei yhtään nolota, nimi on hyvä.
Pitää muistaa sekin, että nimi valitaan toiselle ihmiselle, joka epäonnistuneen valinnan vuoksi todennäköisesti joutuu koulussa pilkan ja kiusanteon kohteeksi.
Mielstäni lapselle ei kuuluisi miettimällä miettiä ja taktikoida jotain erikoisia (tai tavallisiakaan) nimiä. Nimen pitäisi tulla kuin itsestään, kun äiti ja isä katsovat lasta silmiin ja näkevät minkä luonteinen hän on. Toiseksi nimeksi voi sitten laittaa jonkun suvun nimen esimerkiksi.
En tarkoita, että nimi pitäisi olla mikään hetken mielijohde, mutta sen pitäis kummuta juuri siitä lapsen olemuksesta, eikä vanhempien toiveista (esim. huomattavan erikoinen tai "fiini" nimi kuvastaa vanhempien toiveita siitä, millainen lapsesta voisi tulla; niinkuin tavallistkin nimet kuvastavat). Mutta siis jos vanhemmat haluavat olla erikoisempia (ja ovat nimetty Sariksi ja Kariksi), ei lapsen kautta kannata päteä nimeämällä tämä Jerkoksi tai Rubinaksi. Ok nimiä nämäkin ovat, mutta miettikää motiivejanne. Lapsi voi haluta olla tavallinen Minna, vanhemmat ovat vain halunneet hänen olevan super-erikoinen Gandolfiina paikatakseen omaa itsetuntoaan. Eli katsokaa lasta, ja miettikää millainen hän on (eikä sitä millainen itse haluaisitte olla mutta ette ole). Erikoinen nimi tuo usein paljon huomioita, eikä kaikki välttämättä haluaisi huomioin tulevan juuri nimestä (itselleni esim. huomio on ollut kivaa, kun se on tullut taidoista, olemuksesta, luonteesta etc.)
Nimetkää lapsi siis hänen oman olemuksensa mukaan, ja sen mukaan mikä nimi toimii ja on kaunis. Ajatelkaa sitä nimeä omalla elämänkaarellanne esikoulusta, hääalttarille, vihaisiin huudahduksiin ja helliin, sekä hautajaisilmoitukseen. Jos toimii, niin ok.
Lapsen psyykkeelle ja oman minän kehitykselle olisi parasta se, että häntä kutsuttaisiin mahdollisimman pian syntymän jälkeen hänen omalla nimellään, joka siis porautuu hänen alitajuntaansa turvalliseksi sanaksi ja minää kuvaavaksi sanaksi. Ulkomaillahan nimi monesti julkistetaan aika pian syntymän jälkeen (Norjan Ingrid Alexandra, Gwynethin Apple Blythe Alison etc). Suomessa nimeä usein pantataan salaisuutena, kunnes kasteessa paljastetaan. Suomessa kastetta ajatellaan nimenantojuhlana, mutta virallisesti (ja monissa muissa maissa) se on kirkkoonottamisseremonia. Nimi ei tarvitse mitään "juhlaa", sen voi antaa heti syntymän jälkeen.
Mielestäni nykyään myös erotaan liikaa kirkosta. Lapsi voi saada niin paljon hauskoja kokemuksia seurakunnan leikkikerhoista, rippikoulusta ja siitä että voi olla joskus kummi, että mielestäni ei kannata erota. Kirkko ei paljoa maksa vuodessa (prosentuaalisesti) ja on paljon tyylikkäämpää (minun mielestäni) olla aina kuulunut kirkkoon, kuin että joskus myöhemmin sitten liittyisi pelkästään kirkkohäitä tai kummiutta varten.