Matkakertomus Bangkok - Hua hin - Cha Am - Bangkok

Skytrainissa päivälipun hinta oli 130thb (noin 3e) ja sillä sai ajella klo 6-24 niin paljon kuin halusi. Päiväliput pitää ostaa tiskiltä, ne syötetään porttikoneeseen ja kone sylkee lipun takaisin. Portti ei aukea ennen kuin on ottanut lipun pois koneesta. Ja pois mennessä sama juttu, että pääsee asemalta pois. Aina pitää vain muistaa katsoa mihin suuntaan on menossa että menee oikeaan junaan, opasteet ovat kyllä hyvät. Missään ei näy kuinka monen minuutin päästä seuraava on tulossa, mutta mainosta ja muuta visuaalista sälää on sekä asemilla että junissa hiljaisuuteen tottuneelle suomalaiselle vähän liiaksikin asti. Junissa näkyy näytöltä sekä kuulutetaan thain kielellä ja englanniksi seuraavan aseman nimi. Asemilla ja junissa ei saa tupakoida eikä myöskään syödä tai juoda yhtään mitään. Joka laiturilla on vartijantyyppinen mies seuraamassa meininkiä.
Käytimme myös jokitaksia, lipun hinta 15thb per nenä, liput ostettiin joko laiturilta tai veneessä ja näköjään sama lippu kelpasi myös takaisin tullessakin. Ja jos skytrain ei ole liikuntarajoitteiselle paras mahdollinen monien rappusten vuoksi, niin jokitaksi on sitä vielä vähemmän ahtaiden tilojen ja pientä ketteryyttä vaativien olosuhteiden vuoksi.

Suuri, makaava buddha piti käydä katsomassa. Muilta kuin thaimaalaisilta hinta oli 100thb (reilu 2e), kovasti varoiteltiin taskuvarkaista. Kengät piti laittaa heiltä lainattavaan pussiin ja jos päällä sattui olemaan liian niukat vaatteet, niin he lainasivat suuren kylpytakin näköisen vaatteen vierailun ajaksi. Lopuksi sai lipulla hakea pienen vesipullon.

Bangkokin jälkeen suuntasimme Hua Hiniin. Halusimme hiukan pihistellä ja saada uuden kokemuksen, joten suuntasimme National stadiumille ja juna-asemalle. Junaliput voi ostaa ainoastaan samana päivänä, eli edellisenä päivänä ei kannata mennä lipputiskille. Lippu maksoi 44thb henkilöltä, eli aika tarkalleen euron verran. Junia ei mene kovin usein ja junissa on eroja. Nainen tiskillä sanoi, että junassamme ei ole ilmastointia, mutta se ei haitannut. Juna tuli laiturille noin 10min ennen lähtöä ja erikseen varattuja paikkoja ei ollut. Olihan junassa ”ilmastointi”: sivuikkunat auki ja vaunujen välissä olevat ovetkin pysyivät lähes koko matkan auki. Vaunujen välissä oli vain kaiteet, ei tiiviitä seiniä kuten Suomessa. Junissa ei saa tupakoida, mutta ihmiset kävivät näissä vaunuväliköissä tupakalla matkan aikana. Vessakin löytyi junasta, sitä kuuluisaa kyykkymallia, ja ahkerasti sitä käytiin pesemässä matkan aikana. Ihmiset möivät junassa ruokaa ja juomaa, ostimme mekin juomat kun matka kuitenkin kesti sen 4,5h. Junassa meteli on kova, joten herkkäkorvaisten kannattaa ottaa tulpat mukaan.

Saavuimme Hua Hiniin ja heti asemalla saimme kokea turistilta rahat pois –meiningin, kun naiskuski sai myytyä meille matkan asemalta hotelliin (2-3km) 150thb. Hotelli oli G Hua Hin resort&mall, 6-kerroksinen, suurella uima-altaalla varustettu, ja kuten nimestä käy ilmi niin hotellin yhteydessä oli ruokakauppa ja jotain muutakin myymälää. Siisti ja mukava hotelli, ja jos haluaa parvekkeellansa ottaa aurinkoa niin se onnistuu joka parvekkeella olevan n. 120cm x 120cm olevan pedin ansiosta. Hotellin edessä olevalla kadulla oli useampi hierontapaikka ja pari pesulaa. Pesulan summa määräytyi vaatteiden mukaan (eikä kilojen mukaan kuten jossain muualla), muutaman päivän vaatteiden peseminen maksoi 210thb eli noin 5e. Tunnin thaihieronta maksoi kahdelta 450thb siellä missä kävimme.

Hotellin takana oli uudehko Hua Hin market village, selkeästi turisteja varten tehty ostoskeskus, josta löytyi myös kansainvälisiä ruokapaikkoja ja vähän turhan kalliita liikkeitä. Ennen tätä marketia oli paikallinen ruokapaikka, ikään kuin sisäpiha, jossa sekä länsimaalaiset että paikalliset kävivät syömässä. Kävimme mekin kerran, hyvää ruokaa oli ja suht huokeaan hintaankin. Varsinaiseen Hua Hinin keskustaan oli jonkin matkaa, tämän marketin edestä lähti noin vartin välein pieni paikallisbussi, joka maksoi 10thb per nenä riippumatta siitä kuinka pitkälle sillä halusi mennä. Bussi kävi kääntymässä Hua Hinin lentokentän kohdalla takaisinpäin. Thainyrkkeilymainokset näimme jossain kävellessämme, näytöksiä oli ti, ke, pe ja la paikasta riippuen, ja lippujen hinnat olivat 600-800thb istuinpaikasta riippuen. Meren rannallakin kävimme yhtenä iltapäivänä ennen pimeän tuloa. Vesi oli kylmää ja tuuli oli kovaa. Leijasurffaajia oli paljon ja nähtävästi opetustakin järjestettiin maksua vastaan. Myös hevosia näkyi rannalla, emme tiedä paljonko ratsastus olisi maksanut. Jotkut turistit kyllä ratsastivat, mutta kypäriä tai muita suojavarustuksia ei näkynyt missään.

Sen sijaan norsulla halusin päästä ratsastamaan, joten suuntasimme kadulle kysymään takseilta hintoja. Eräs kuski sanoi tietävänsä hyvän paikan ja se maksaisi 600thb. Hyppäsimme kyytiin ja ajattelimme, että eipä ole paha hinta. Pääsimme määränpäähän Safari & Adventure parkiin, kuski sanoi odottavansa meitä. Siellä tuli toinen mies kertomaan, että tunnin ratsastus, puolen tunnin norsushow ja puolen tunnin krokotiilishow maksoivat 2000thb. Olisi ollut vielä mönkijällä ajoa ja vaikka mitä, mutta emme halunneet muuta. Luulimme ratsastuksen sisältyvän tuohon 600thb:in, olisi tietysti pitänyt selventää kaikki jo heti alkuunsa, ja olisi kuskikin voinut asiasta tietysti mainita, mutta suostuimme. Mies kirjoitti laskun, 4000thb, eli 2000thb PER HENKILÖ. Sanoimme että emme suostu noin suureen hintaan, mies sanoi että he eivät myy kuin näitä paketteja. Sanoimme, että lähdemme takaisin emmekä ota mitään. Mies alkoi panikoimaan ja hän pyysi kuskimmekin siihen ihmettelemään, kuski vain ei sanonut mitään. Viimein ilmestyi joku kolmas mies, joka neuvotteli meille pelkän ratsastuksen yhteishintaan 2000thb. Vielä olisi saanut norsun kakasta kehystetyn valokuvankin hintaan 250thb, mutta emme ottaneet sitä. Kiipesimme norsun selkään ja lähdimme matkaan, ei tietenkään kovin mukava tunne ollut tuollaisen hinnasta vääntämisen jälkeen. Norsut sentään näyttivät hyvinvoivilta, mukana olleella ohjaajalla oli piikkikeppi mukana, mutta hän ohjasi norsua puheella ja koskemalla korviin. Varoituksen sana huonoselkäisille ihmisille tai muuten heikon karkeamotoriikan omaaville: reitti oli täynnä ylä- ja alamäkeä ja tasapainoiluhaastetta oli myös ihan normaalikuntoisellekin ihmiselle. Ohjaaja tuli kesken matkan pois norsun selästä ja otti meidän kamerallamme varmaan 40 kuvaa meistä norsun selässä, eli kakkakehyksen ostaminen ei ole välttämätöntä. Ohjaaja yritti myös myydä meille koruja, ilmeisesti norsun luusta, mutta emme ostaneet. Tunnin ratsastus kesti 35min, mutta olimme täysin valmiita lähtemään takaisin hotellille. Mies tuli kertomaan, että kuskimme oli jo lähtenyt, mutta pääsimme heidän autollaan muiden turistien kanssa takaisin hotellille. Että ihan hauska paikka, mutta ottakaa iso tukko seteleitä mukaan, jos tuonne eksytte. Toki olen valmis maksamaan hiukan enemmän, jos tiedän että norsuja kohdellaan hyvin, mutta olisi ollut hyvä tietää hinnoista etukäteen. Ja liian myöhään tajusimme, että ehkä hotellin kauttakin olisi saanut kyytiä tai edes jonkinlaista tietoa.

Hua Hinin jälkeen suuntasimme Cha Amiin, taksikyyti maksoi hotellista tilattuna 500thb. Kuski kertoi matkalla, että hän vie Cha Amista Bangkokiin 1800thb:lla ja jätti käyntikorttinsa meille. Saavuimme Novotel Hua Hin Cha Am beach resort & spa –hotelliin. Ebookers oli vain sössinyt, kun hotellista ei löytynyt meidän varaustamme. Hotellista soittivat Suomeen, he olivat unohtaneet ilmoittaa hotellille päivän, jolloin olimme tulossa, mutta kaikki selvisi. Hotelli oli selvästi rakennettu joskus 20-30 vuotta sitten, oli vain jälkikäteen uusittu kylppäriä ja laitettu spottilamppuja kattoon. Yllättävää, että huoneessa oli myös DVD-soitin, eli omia elokuvia on mahdollisuus katsella halutessaan. Pihalla oli suuri uima-allas, tosin vesi oli aika kylmää, mutta aurinkotuoleja oli riittävästi ja niistä ei tarvinnut maksaa. Allaspyyhkeitä sai hakea uima-altaan läheltä, piti vain kirjoittaa lappuun kuinka monta pyyhettä otti, huoneen numero ja kellonaika milloin oli ottanut. Merikin oli ihan vieressä, siis kirjaimellisesti, kun mitään hiekkarantaa ei hotellimme edustalla ollut, vaan mereen pääsi suoraan rappusia pitkin. Kyltti varoitti meduusoista ja uiminen tapahtui omalla vastuulla, joten jätimme sen väliin.

Varaukseemme ei kuulunut aamiaista, mutta kävimme yhtenä aamuna syömässä. Hintaa tuli kahdelle yhteensä 791thb ilman veroja, toki aamiainen oli hyvä ja monipuolinen, mutta se kerta jäi ainoaksi. Lähellä hotellia olevat ravintolat tarjosivat aamiaisia muutamasta kymmenestä bahtista ylöspäin ja vielä lähempänä oleva 7eleven –kauppa tarjosi aamupalaksi kelpaavaa syötävää. Ja siitä rauhassa nukkumisesta, tässä hotellissa seinät ovat kuin pahvia ja joka paikassa olevat kivilattiatkaan eivät auta äänieristystä. Yhtenä yönä viereisen huoneen nainen huusi ja katseli televisiota niin lujalla, ettemme saaneet nukuttua. Soitimme respaan ja he yrittivät saada naiseen yhteyttä, mutta tämä ei avannut ovea eikä vastannut puhelimeen. Pyysimme hotellin työntekijää huoneeseemme kuuntelemaan meteliä, hän tuli ja lupasi, että pääsemme loppuyöksi toiseen huoneeseen. Hienosti toimittu, ei voi muuta sanoa! Tämä nainen lähti seuraavana päivänä.

Tiesin kyllä etukäteen, että Cha Am ei ole mikään vilkas paikka, mutta aika tuppukylä se on. Yhden kadun varrella on muutama ravintola, yksi taideliike, ruokakauppa, vaateliike ja baari. Siellä tosin näkyi pyörätuolilla liikkuvia, asuivat samassa hotellissa kuin me, joten liikuntarajoitteiselle ainakin tämä alue oli hyvä.
Kävimme keskiviikkona Cha Amin iltamarkkinoilla, hotellista tilattuna kyyti yhteen suuntaan oli 200thb. Hotelli järjesti myös kuljetuksen, mutta se olisi pitänyt varata etukäteen ja kyytiin mahtui vain 12 henkilöä. Tavaroita, meteliä ja ihmisiä riitti, sekä paikallisia että turisteja. Vaatteita, elektroniikkaa, leluja, meikkejä ja tietysti ruokaa, kaikki erittäin halvalla. Markkinat kestävät noin klo 18-21 eivätkä ole pinta-alaltaan kovin suuret. Taksi takaisinpäin ei onnistunutkaan samalla 200 bahtilla, vaan kuskit pyysivät 300. Yksi suostui 250:en.

Kävimme myös Pala U –vesiputouksilla. Varasimme taksin itseksemme ilman hotellin apua, matka kesti yhteen suuntaan noin 1h 10min ja hintaa tuli edestakaisin yhteensä 1800thb. Lisäksi piti ostaa sisäänpääsylippu kahdelle yhteensä 100thb ja autosta tuli maksaa 30thb. Kaloille sai ostaa ruokapussin hintaan 10thb, avomieheni antoi kaksikymppisen ja myyjä totesi, että ota 2 pussia kun hänellä ei ole antaa vaihtorahaa. Vesiputousreitti on jaoteltu leveleihin 1-15. Ensimmäinen ja toinen level ovat suht helppoja kulkea, mutta sen jälkeen reitti vaikeutuu huomattavasti, eikä mitään ihan selkeää reittiä ole enää olemassa muuten kuin omaa nokkeluuttaan käyttäen. Reitin alussa oli varoituskylttejä, että älkää menkö humalassa kulkemaan. Olisi kannattanut kehottaa myös laittamaan muut kuin varvassandaalit jalkaan, kuten jotkut olivat tehneet. Veden äärellä kun ollaan ja keskipäivällä, niin kuumuutta ja kosteutta riittää. Myös hyttyset löysivät meidät, onneksi oli Offia mukana. Taksikuski varoittikin jo menomatkalla, että moskiitot saattavat hyökätä. Kalat tiesivät odottaa ruokaa ja välillä sai pysähtyä niitä ruokkimaan. Joku nainen uskaltautui uimaankin kylmään veteen. Erähenkinen ihminen varmasti nauttii siellä kulkemisesta, me hyppelimme kiviltä toisille ja kiipeilimme kallioiden viertä levelille 5 asti, jonka jälkeen käännyimme takaisin. Taksikuski kertoi, että yksi ryhmä oli joskus mennyt levelille 13 asti, mutta siihen oli mennytkin yli 5h.

Oli aika matkata takaisin Bangkokiin. Kysyimme lähtöä edeltävänä päivänä hotellin respasta, että paljonko taksimatka maksaisi. Vastauksena tuli 2500thb, joten otin puhelun käyntikorttinsa jättäneelle kuskille, joka lupasi tulla hakemaan. Huoneesta soitetusta puhelusta hotelli veloitti 60thb, mutta se oli paljon vähemmän kuin 2500thb:n ja 1800thb:n erotus. Eri kuski vain tuli hakemaan, mistä emme etukäteen tienneet, ja kyllä auton kyydissäkin oli nähtävää kuten junassakin. Matkan aikana pysähdyttiin kaksi kertaa, ensin vessaan ja vielä tankkaamaan, ennen kuin pääsimme viimeiseen hotelliimme Eastin Grand Hotel Sathorniin. Uudehko hotelli myöskin, ja yksi suuri syy miksi tämän valitsimme oli se, että tämä on kuulemma Bangkokin ainoa hotelli, jossa on suora yhteys skytrain –asemalle, Surasakille. Hotellissa oli mukava uima-allasalue ja tietysti hyvät näkymät kaupunkiin, sekä aika hyvä ja monipuolinen kuntosali.

Kävimme Chatuchak –viikonloppumarkkinoilla, jonne pääsi kätevästi skytrainilla Mo Chit –asemalta. Alussa jaettiin karttojakin alueesta, mutta eri käytävät ja alueet oli numeroitu selkeästi, joten eksymään ei päässyt. Tavaroita, vaatteita, ihmisiä, ruokaa ja meteliä potenssiin 20 Cha Amin markkinoihin verrattuna, lisäksi kädettömiä ja jalattomia ihmisiä pyytämässä rahaa. Vaatteita ostimme aika paljon, ne kun olivat edullisia ja hyväkuntoisia. Hinnoissa oli tinkimisvaraa, kuten siellä on tapana. 3 tuntia kiertelimme, emmekä käyneet koko aluetta läpi.

MBK-center piti myös tietysti nähdä, skytrainilla National stadiumille. Turisteja täynnä, mutta suht huokeat hinnat sielläkin oli, kun vain jaksoi tinkiä. Kävimme myös Siam centerissä, skytrainilla Siam central –asemalle, mutta se oli täynnä hienoja ja kalliita merkkiliikkeitä. Patpongin iltamarkkinat oli myös pakko käydä katsomassa, siellä tyrkyttivät kaiken edellä mainitun lisäksi K18-elokuvia ja pääsyä pingpong-esityksiin. Nuoret likat siellä hinkkasivat itseään tankoja vasten kyllästyneen näköisinä, näkyi siis ihan kadulle asti, ei menty katselemaan lähempää baareihin sisälle.

Kävimme Dusit zoossakin. Ajattelimme säästää edes hiukan ja menimme skytrainilla Victory monument –asemalle, josta oli muutama kilometri eläintarhaan. Avomieheni sanoi, että täytyyhän meidän kokeilla tuktukia kaupungissa. Kuski pysähtyi ja pyysi 180thb matkasta, mieheni sanoi 40thb eikä mitään pysähdyksiä kauppoihin, kuski suostui vasta kun mies sanoi, että otamme tuosta takaa muuten taksin. Vielä kesken matkankin kuski ehdotti edes yhtä pysähdystä. Dusit zoohon pääsylippu oli 100thb hengeltä, samalla lipulla pääsi myös eläintarhassa järjestettyyn hylje-esitykseen, mikä oli kyllä mainio. Aika lailla saman tasoinen kuin Korkeasaari, paitsi että tuolta löytyi tietysti hiukan eri eläimiä, mutta pinta-alaltaan aika pieni paikka. Muutama tunti siellä vierähti ihan kivasti.

Oli uudenvuodenaatto, ja mikä mahtava ero Suomeen verrattuna: missään ei ollut myynnissä raketin rakettia ja illalla kuului ihan vain muutama pamaus jostakin. Menimme skytrainilla muutaman pysäkinvälin etsimään syömispaikkaa klo 20 aikoihin, ja hyvä kun mahduttiin edes junaan, kun se oli niin täynnä. Tasan puolilta öin alkoi ilotulitus, ei nyt mikään henkeäsalpaava mutta ihan hieno kuitenkin, kesti suunnilleen vartin verran ja loppui siihen. Meillä oli herätys ja kentälle lähtö aikaisin aamulla, joten aloimme nukkumaan heti sen jälkeen. Klo 6 aamulla ensimmäisellä skytrainilla Phaya Thai –asemalle ja vaihto lentokentälle vievään junaan, joka lähti noin klo 6.20. Lentokentältä löytyvät heti alussa mm. Subway ja 7eleven, joten hotellilta ei tarvinnut ottaa aamupalaa mukaan.

Ja monesti sitä matkabudjettia kysellään, niin meillä meni tuon 16 päivän aikana noin 800e. Tosin emme syöneet hienoissa ravintoloissa, taksia käytimme vain pidempiin siirtymisiin, ja vaatteita ostaessamme tingimme kovasti. Lennot olivat vajaa 1000e per henkilö (varasimme paikat etukäteen, joista maksoimme 20e/hlö/suunta) ja hotellit maksoivat yhteensä noin 1400e. Eli 2000e ja 1400 ja 800e. Ja ihan hyvin pärjää myös ilman oppaita ja bussikuljetuksia, kun viitsii hiukan nähdä vaivaa. Tosin kumpikaan emme olleet ensimmäistä kertaa Thaimaassa, joten se tietysti auttoi tässä asiassa. Ja jos haluaa täysin joulua karkuun, niin se ei ainakaan näissä kohteissa onnistu: joka hotellissa oli joulukuusi, hotellin aamupalalla soi joululaulut ja kaduillakin löytyi kaikenlaista joulukuusta.

Olipa hieno matkakertomus :)

Cha amissa useita kuukausia viettäneenä lisään tuohon että Cha amissa on erinomaiset mahdollisuudet liikkua omatoimisesti vespoilla tai fillareilla luonnonpuistoihin, lepakkoluoliin, trekkausreiteille, rantaviivaa pohjoiseen on vaikka mitä yms.

Samaten sieltä kulee ilmastoituja minibusseja 90 minuutin välein Bangkokiin n 350 bahtilla. Pysäkkejä on useammassa paikassa.

Meduusoja siellä ei tarvitse pelätä. Koululaiset ja muut paikalliset ympäri maata tulevat sankoin joukoin rantailemaan paikalle ja piut paut välittävät meduusoista. Itse uinut satoja kertoja aamuin ja illoin ja kerran rapu näykkäsi varvasta aallonmurtajan kupeessa. Ja rantaviivaa piisaa!

Omalla vehkeellä on ihan näppärä käydä tsekkaamassa Cha amista käsin myös Hua hinin attractionit ja apinavuoret. Norsun kyytiin meikäläinen ei mene siksi että ne on koulutettu hakkaamalla juuri sillä piikkikepillä. Mielummin trekkailen vuorilla.

Trekkaillessa pitää varata vähintään litra vettä per naama jokaista tuntia kohti ja ottaa paluukin huomioon.

Olemme matkalla pohjoiseen. Chiang Mai. Olemme varttuneempi reppureissupariskunta. Onko kellään kokemuksia tästä pohjoisen kaupungista.
Olemme varanneet 5 yötä vanhasta kaupungista. Mitä nähtävää ja erikoista suosittelette.

Kävin Chiang Mai jo 90 luvulla.Jäi mieleen yömarkkinat ja sillon taisi sattua joku festivaali samaan aikaan,Porukkaa oli kauhiasti.Oltiin vaan 2 yötä ennen Phuketiin menoa.