Ei, ei ja ei. Suhteessamme ei olisi järkeä. Ikäeromme liian suuri (molemmat täysi-ikäisiä!!). Emmekä tee enään kumpikaa aloitetta. Tällä viikolla olisi ollut mahdollisuus vaihtaa kuulumisia. Toisaalta muiden ihmisten läsnäolo vaikeutti asiaa. Meinasin avata suuni.
Se, että saamme toisemme nauramaan..
Syvät katsekontaktit,
Samanlaiset kiinnostuksen kohteet,
Pinnallista, mutta kasvonpiirteissä jotain samaa ja
usein samanvärinen paitakin ollut päällä.
Ei onnistuisi suhde. En vain saa ajatuksiani pois hänestä... En tiedä uhraako hän ajatustakaan minuun. Hänen näkemisensä sattuu minuun henkisesti. Miksi oma kehoni kiduttaa minua näin?
Onneksi minä lähden tämän vuoden aikana pois. Välimatkako tähän auttaa, unohtamiseen? Aika?
Se, että saamme toisemme nauramaan..
Syvät katsekontaktit,
Samanlaiset kiinnostuksen kohteet,
Pinnallista, mutta kasvonpiirteissä jotain samaa ja
usein samanvärinen paitakin ollut päällä.
Ei onnistuisi suhde. En vain saa ajatuksiani pois hänestä... En tiedä uhraako hän ajatustakaan minuun. Hänen näkemisensä sattuu minuun henkisesti. Miksi oma kehoni kiduttaa minua näin?
Onneksi minä lähden tämän vuoden aikana pois. Välimatkako tähän auttaa, unohtamiseen? Aika?
Vastaukset 12
Vanhimmat
nyt en ymmärrä,mihin olet menossa ja miksi?mun takiako????
Eipä tuo 15 vuotta nyt niin hirveäsi ole. Kun sä olet 84 niin mä olen vielä alle sata.
15 on ihan passeli,
ikäerolla ei ole mitään väliä tässä tapauksessa
Niin tämän tunnistan ihan itseeni myös.Ei mitään järjellistä selitysta myöskään löydä tälle tunteelle mikä minussa myös on.Kerron sinulle tämän ,vaikka sinusta oudolta tuntuu.Sinut kun näin ensimmäisen kerran oli jotain käsittämätöntä.
Katsoin silmiisi ja minuun tuli sellainen reaktio että olisin sulautunut johonkin äärettömään jossa menetin ajantajun ja olin vapaa ja niinhyvä olo.Tunsin niin suurta rakkautta etten olisi halunnut siitä pois Enhän edes tuntenut sinua.En koskaan ole samaa tuntenut ja se sai minut hämilleen.En vaan tiedä mikä siinä oli mutta sinusta se johtui.
Kaikki asiat sotii tätä meidän yhteyttä.Mikään ei sovi päivänvaloon
Liian paljon on esteitä.
Olen yrittänyt päästä tästä tunteesta eroon,mutta kovin vaikeaa se on..
Jos päätät lähteä pois, tuntuisi tosi pahalle.
Mutta jos et muuta ratkaisua löydä toivotaisin sinulle huvää loppuelämää.
Elä sinä minua mieti,kyllä minä pärjään ,niin kuin tähänkin asti.
Tää on jollekin rakkaalle ihmiselle,jota en ole edes koskettanut.
Muuta kuin henkisesti.
En tiedä unohdanko sinua, vaikka lähdetkin pois. Ajattelen sinua joka päivä. En tee enää aloitetta, koska tiedän, ajattelet, että meistä ei voi tulla mitään. Ajattelemme tällä hetkellä järjellä, emme sydämellä. Silti tunnen sen jännitteen, kemian välillämme. Koin sen heti, kun ensimmäisen kerran puhuit minulle.. Ikäeroa kyllä on ja erilaiset elämäntilanteet, mutta voisiko niiden yli päästä. Onnistuisimmeko? Yhteydenpitomme on kyllä ollut hankalaa.. sydämeni pakahtuu, on niin ikävä. On aina vaikeaa nähdä sinua tunteideni takia. Voinko unohtaa, pian se selviää...aika näyttää. Jos en voi unohtaa, saanko ottaa sinuun yhteyttä?
Sattuu syvälle jo pelkkä ajatuskin siitä, että tämä olisi osoitettu minulle ja olisit lähdössä pois.... Ei, en kestä
Esteitä löytyy aina, kun vain keksii. Hyvä keino paeta. Kuinka suuri se teidän ikäero on 20, 30 vai 50 vuotta? Ja hui, ootte jo täysi-ikäisiäkin. Aikas haastavaa...
Jotakin samaa kokenut.
Ymmärrän
Kiitos vastauksistanne.
Ei johdu hänestä, ja hän on mies.. Lähtöni on vain siirtymä elämässä.
Tahdon kyllä päästä eroon näistä tunteista ja fantasioista.
Elää ihan normaalia yksinäistä elämääni ilman näitä yhyy-olen-yksin- kohtauksia.
Ja kyllä. Olisin halukas tutustumaan häneen paremmin, ja katsomaan mihin se johtaa.. Nyt ei tunnu johtavan mihinkään.
No eipähän tule ongelmia miesten kanssa, kun kukaan muu mies ei kiinnosta tällä hetkellä, eikä ole kiinnostanut kuukausiin.
asioilla on tapana järjestyä ja jopa parhainpäin, niinkuin kuuluukin olla ja mennä. ja tee niinkuin parhaakses näet ja koet.
tsemppiä sulle.
Miksi ei johda mihinkään? Onko jokin muu sy, kuin se, että et tee asialle mitään?
Ei varmaan sitten. Toimin järjellä. Yksinäni öisin tunteella.
En voi syyttää häntä tilanteesta, koska tämä saattaa olla yksipuolistakin.
Pyrin mahdollisimman paljon olemaan realisti, mutta tulen tänne purkamaan oloani. Helpottavaa lukea muidenkin samantyyppistä vuodatusta.