Olen sitä mieltä, että opettajat opiskelevat ihan turhaan maisteriksi. Siis ala-asteen opettajat. Työ on niin käytännön läheistä ettei siellä tutkijan koulutusksella pärjää. Esim. alempi kerkeakoulututkinto riittäsi mielestäni juuri sopivasti opettajan pätevyyteen. Varsinkin kun palkka ei vastaa ylemmän korkeakoulututkinnon tasoa!
Sama koskee mielestäni myös muita ammattiryhmiä; esim. papit ja sosiaalityöntekijät.
Sama koskee mielestäni myös muita ammattiryhmiä; esim. papit ja sosiaalityöntekijät.
Vastaukset 13
Vanhimmat
No alempi korkeakoulututkintohan niillä onkin pätevyysvaatimus. Tyhmemmät maisterit menee myös ala-asteelle opettajiksi.
Rehtori, missä koulussa vaikutat? Tietosi eivät ole ajan tasalla.
Esimerkki: aineenopettajan pätevyyden saavuttanut maisteri lähtee opiskelemaan luokanopettajaksi. Vanhasta tutkinnosta lasketaan hyväksi vain muutama kymmenen opintoviikkoa. Vaaditaan monta vuotta täyspäiväistä opiskelua, jotta ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneesta henkilöstä tulisi pätevöitynyt luokaopettaja, joka siis on alempi korkeakoulututkinto!
Esimerkiksi näin:
Filosofian tohtori haluaa putkiasentajaksi, joten hänen täytyy käydä vuosia LVI-puolen amista saavuttaakseen putkiasentajan pätevyyden, joka on siis toisen asteen tutkinto.
Ylemmän korkeakoulututkinnon ja aineenopettajan pedagogiset opinnot suorittaneella riittää peruskoulussa opetettavien aineiden ja aihekokonaisuuksien monialaisten opintojen (35 ov) suorittaminen. Mulla tuli suoritus vuodessa, kun oli kurssi laadittu sopivan tiukaksi. Monimuoto-opiskeluna työn ohessa, tietysti.
siirtyvät rehtoreiksi, kun eivät opetustyössä pärjää.
Luokanopettajien pätevyysvaatimuksena on ylempi korkeakoulututkinto - ollut jo viimeiset kaksikymmentä vuotta.
Ylempi korkeakoulututkinto ei tarkoita tutkijakoulutusta vaan antaa eväitä tutkimustiedon kriittiseen lukemiseen ja tutkimustiedon hyödyntämiseen opetustyössä.
Alkuperäiselle kirjoittajalle: Luokanopettajan työ on käytännön ja tutkimustiedon yhdistämistä. Se mikä näyttäytyy käytännönläheisyytenä sisältää ammattilaiselle runsaasti tutkittuun tietoon nojaavaa harkintaa.
Aiemman kelpoisuuden saavuttaneet, lyhyemmänkin koulutuksen saaneet ovat edelleen kelpoisia työhönsä ja hakemaan virkoja. Nuoremmat opettajat eivät ole muuta tutkintoa voineet suorittaa kuin ylemmän korkeakoulututkinnon. Tämä puolestaan ei ole meidän vanhusten syy.
Kaikkien opettajien työ on käytännön ja tutkimustyön yhdistämistä. En ole havainnut eroja tässä oman työnsä tutkijana olemisessa eriasteisten tutkintojen suorittajien välillä. Ylempi korkeakoulututkinto ei sinänsä valitettavasti takaa yhtään sen parempaa otetta omaan työhön tai työyhteisön jäsenenä toimimiseen.
Ihmettelen tätä koko tutkinnon tason merkityksen korostamista koululaitoksessa. Eikö se ole hieman opitun vastaista?
Tiedän erään pohjoissuomalaisen kaupungin, jonne valittiin pari vuotta sitten luokanopettajaksi eläkeikää lähentelevä mies, joka oli valmistunut kansakoulunopettajaksi joskus 1960-luvun lopulla. Elikkä koulutus taisi olla tuolloin ylioppilaalle kaksivuotinen. Tämän jälkeen on koulutusta uudistettu ainakin kahdesti vai peräti useamminkin. Henkilö, joka on joskus katsottu päteväksi opettajan virkaan, on sitä niin kauan kun jää eläkkeelle.
Sitä ajattelinkin, että pohjoisessa ihmiset ajattelevat hieman avarammin näitä kansankynttiläjuttuja. He eivät tuijota niinkään muodollista koulutusta vaan pitävät tärkeinä muita ominaisuuksia. Ehkä hakeudun sinne, kun lapset lentävät pesästä. Eivät tunnu pohjoisen virat kelpaavan etelän koulutetuille. Ennen vanhaan sinne sentään tultiin hakemaan tärkeää kokemusta, mutta nylkyisin se hankitaan opiskeluaikana.
Itse olen aineenopettaja etelässä ja alemmalla korkeakoulutukinnolla joutuu ikäänkuin myöntymään siihen, että kelpoisuus on mennyt, kun ei ole aikoinaan virkaa saanut. Ovat tosi harvassa ne esimiehetkin, jotka uskaltavat ehdottaa viranhakua. Kerran en sellaista saanut, vaikka se minulle räätälöitiin ja nyttemmin en enää haluakaan. Minullahan on sitä paitsi pitkä koulutus: kolme vuotta yliopistoa (oli silloin harvinaisen nopeasti suoritettu tutkinto) ja vuosi auskultointia. Ja se kaikki oli PÄÄTOIMISTA (kesäyliopisto mukaan lukien), siihen ei mahtunut yhtään töissäoloa.
HAHAHAHAHAH HEHEHEHEHE !
Kannattaisi edes päivittää olemattomat tietonsa, jos alkaa täällä rehtorina esiintyä. Peruskoulun luokanopettajan virkaan vaaditaan 160opintoviikon opinnot yliopistossa, joten se on YLEMPI korkeakoulututkinto.
Taidat olla yksityisen LEIKKIkoulun rehtori.(tai unelmoit sellaisesta virasta)HAHAHAHAHAHAHA!
AMK-tutkinto riittäisi aivan hyvin.
Ala-asteen luokanopettajan hommista n. puolet on ihan tavallista kasvatusta, eli toistoa, jankkaamista ja kieltämistä.
Olet siis pääasiassa lastenhoitaja, et mikään erityinen pedagogi. Lehmän hermot auttaa suoriutumista huomattavasti, varsinkin kun samanlainen kaakatus jatkuu opettajien huoneessa kuin luokassa..heh,heh
tsemppiä kaikille ;-)
sitä kaikkein vaikeinta mielestäni onkin. Minussa on varmaan pahemmanlaatuinen vika, kun en koe tätä opettajanhommaa täysin oppineeni edes ylemmän korkeakoulututkinnon ja monivuotisen työkokemuksenkaan kautta. Aina voi kehittyä ja oppia lisää, tämän työn voi aina tehdä paremmin ja paremmin -lehmänhermoilla tai ilman.