Teiniadoptio.

Moi, oon 17 vuotias nuori nainen. Olen kotoisin Kuopiosta ja olen muuttanut poikaystäväni kanssa Helsinkiin Kalasatamaan opiskelija asuntoon, sillä lukiomme on täällä. Olemme seurustelleet jo 15 vuotiaista asti, eli 2 vuotta ja olemme ehkä vähän läheisempiä, kuin normaalit teiniseukkaajat. Olemme koittaneet saada lasta ensimmäisen kerran n. 4kk sitten ja emme ole onnistuneet kertaakaan. Olemme ajatelleet adoptiota. Onko se mahdollista näin nuorena? Poikaystäväni käy iltatöissä ja tienaa sen verran, että voisimme elättää myös nuorta lasta ja vanhemiltakin toki saisimme taloudellista hoitoapua. Mitä mieltä? Kannattaisiko tässä iässä edes tehdä adoptiota? Tiedän kyllä, että vanhemmuus on raskasta etenkin näin nuorena opiskelijana ja ymmärrämme myös että vanhemmuuteen täytyy sitoutua ja se lapsi on 24/7 meidän vastuullamme. Tahtoisin asiallisia vastauksia, eikä mitään uskovaisten höpönlöpön juttuja sitten!
2261
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 2

Vanhimmat

Adoptioon pitää olla vähintään 25-vuotias.

Yrittäkäähän tovi vielä mutta jos ei onnistu ja jos todella haluatte perheen niin sitten tutkimuksiin.

Äänestä

Antakaapa ajan kulua, lapsi tulee jos on tullakseen. Teillä on vielä opinnot kesken, voisitte rauhassa keskittyä niihin. Kunhan saisitte edes lukion käytyä. Poikaystävälläsi on vielä armeijakin edessä, ilmeisesti. Silloin joutuisit yksin pärjäämään lapsen kanssa, ja opintoajatukset voi hylätä.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Uusiohesalaiset kirjoitti:

Moi, oon 17 vuotias nuori nainen. Olen kotoisin Kuopiosta ja olen muuttanut poikaystäväni kanssa Helsinkiin Kalasatamaan opiskelija asuntoon, sillä lukiomme on täällä. Olemme seurustelleet jo 15 vuotiaista asti, eli 2 vuotta ja olemme ehkä vähän läheisempiä, kuin normaalit teiniseukkaajat. Olemme koittaneet saada lasta ensimmäisen kerran n. 4kk sitten ja emme ole onnistuneet kertaakaan. Olemme ajatelleet adoptiota. Onko se mahdollista näin nuorena? Poikaystäväni käy iltatöissä ja tienaa sen verran, että voisimme elättää myös nuorta lasta ja vanhemiltakin toki saisimme taloudellista hoitoapua. Mitä mieltä? Kannattaisiko tässä iässä edes tehdä adoptiota? Tiedän kyllä, että vanhemmuus on raskasta etenkin näin nuorena opiskelijana ja ymmärrämme myös että vanhemmuuteen täytyy sitoutua ja se lapsi on 24/7 meidän vastuullamme. Tahtoisin asiallisia vastauksia, eikä mitään uskovaisten höpönlöpön juttuja sitten!

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu