Sain skitsofrenia diagnoosin vuonna 2007. Siitä lähtien minulle on kokeiltu lukuisia lääkkeitä ja olen saanut keskusteluapua erilaisilta hoitotahoilta. Näistä huolimatta elämäni koostuu psykoottisista oireista, ahdistuksesta ja voimattomuudesta.
Oireisiini kuuluvat vainoharhat. Ne ovat kamerat ja salakuuntelulaitteet asunnossani. Myös naapurit tarkkailevat. Kameroita ovat vanhempani käyneet asentamassa asuntooni minun ollessa poissa. Vanhempien lisäksi olen kokenut olevani monien tahojen tarkkailtavana. Luulen tarkkailukokemusten johtuvan siitä, että olen ollut koko peruskoulun kiusattu ja kotona on pilkattu. Olen siis kameroiden kautta nyt aikuisenakin naurunaihe kuten lapsena.
Tuntuu, että kaupungilla minua seurataan, minulle nauretaan ja minusta puhutaan pahaa. Lisäksi koen, että aina kotoa lähdettyä tulee yleinen ilmoitus, kuin kuulutus, että olen lähdössä. Näin ollen ihmiset voivat tulla minua tuijottamaan ja tuomitsemaan
Lisäksi ajatuksiani pystytään lukemaan. Joutuu varomaan mitä ajattelee, joka on tietysti lähes mahdotonta.
Pelkojakin on. Yö on ahdistavinta aikaa, sillä ajattelen jonkin tunkeutuvan asutooni, mutta ei ovesta tai ikkunasta vaan vain ilmestymällä ikään kuin tyhjästä. Nukun aina valot päällä. Ajattelen, että näin ehtisin puolustautua jos joku tulee. En tiedä mikä se ”joku” on, mutta jotain joka haluaa minulle pahaa, jopa tappaa.
Edellä kerroin pääpiirteittäin yleisimmät oireeni. On pahoja päiviä, mutta myös joskus on helpompia päiviä, jolloin oireita sietää enemmän.
Toivoisin keskustelua elämästä skitsofrenian kanssa. Haluaisin lukea oireistanne ja selviytymiskeinoistanne. Omat keinoni ovat usein vähissä.
Oireisiini kuuluvat vainoharhat. Ne ovat kamerat ja salakuuntelulaitteet asunnossani. Myös naapurit tarkkailevat. Kameroita ovat vanhempani käyneet asentamassa asuntooni minun ollessa poissa. Vanhempien lisäksi olen kokenut olevani monien tahojen tarkkailtavana. Luulen tarkkailukokemusten johtuvan siitä, että olen ollut koko peruskoulun kiusattu ja kotona on pilkattu. Olen siis kameroiden kautta nyt aikuisenakin naurunaihe kuten lapsena.
Tuntuu, että kaupungilla minua seurataan, minulle nauretaan ja minusta puhutaan pahaa. Lisäksi koen, että aina kotoa lähdettyä tulee yleinen ilmoitus, kuin kuulutus, että olen lähdössä. Näin ollen ihmiset voivat tulla minua tuijottamaan ja tuomitsemaan
Lisäksi ajatuksiani pystytään lukemaan. Joutuu varomaan mitä ajattelee, joka on tietysti lähes mahdotonta.
Pelkojakin on. Yö on ahdistavinta aikaa, sillä ajattelen jonkin tunkeutuvan asutooni, mutta ei ovesta tai ikkunasta vaan vain ilmestymällä ikään kuin tyhjästä. Nukun aina valot päällä. Ajattelen, että näin ehtisin puolustautua jos joku tulee. En tiedä mikä se ”joku” on, mutta jotain joka haluaa minulle pahaa, jopa tappaa.
Edellä kerroin pääpiirteittäin yleisimmät oireeni. On pahoja päiviä, mutta myös joskus on helpompia päiviä, jolloin oireita sietää enemmän.
Toivoisin keskustelua elämästä skitsofrenian kanssa. Haluaisin lukea oireistanne ja selviytymiskeinoistanne. Omat keinoni ovat usein vähissä.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Oletko koskaan saanut kunnollista keskusteluterapiaa, jossa olet päässyt purkamaan mahdollisia harhaluuloja ja ajatuksiasi?
Olen kyllä saanut keskusteluapua, en tosin terapiaa. Olen vuodesta 2007 ollut välillä sairaalassa ja välillä kunnallisella psykiatrian poliklinikalla. Keskusteluapu on koostunut pääasiassa mielenterveyshoitajista. Nykyään käyn psykologilla. En ole näistä merkittävästi hyötynyt. Olen harkinnut psykoterapiaan hakeutumista.
Älä missään nimessä syö neurolepteja ja pyri pois hoidon piiristä!
psykiatria alas!
Lääkkeistä ja säännöllisestä hoidosta on takuulla monille apua. Ei välttämättä kaikille, mut ei se tarkoita etteikö monille vois olla.
Ps. Hyvin kirjoitettu skitsofrenian arjesta 'F20.3'
Skitsofrenia" tai "bipolaarisuus" eivät ole mitään yksittäisiä tunnettuja solutason aivosaurauksia. Näiden diagnoosien alla on paljon erilaisia ja eri tavoilla oireilevia ihmisiä. Martin Harrowin 15 ja 20 vuoden tutkimuksissa seurattiin potilaita hyvin pitkäaikaisesti, ja yllättävän suuri osa esimerkiksi skitsofreniadiagnoosin saaneista potilaista lopulta lopetti neuroleptit. Tämä ryhmä myös lopulta pärjäsi paljon paremmin toiminnallisesti kuin neurolepteja syönyt ryhmä.
http://psychrights.org/research/digest/nlps/OutcomeFactors.pdf
https://www.pubmed.com/pubmed/23512950
http://www.madinamerica.com/wp-content/uploads/2012/05/Harrow.pdf
http://www.madinamerica.com/2013/09/behind-amazing-victory-mental-health-activists-robert-whitaker/
Jne. Neuroleptit lamaavat "antipsykoottisilla" tasoilla aivojen dopamiinipolkuja ja siten korkeampiin ihmisen ajattelun ja tunteiden säätelyyn liittyviä aivojen alueita, kuten otsalohko ja limbinen järjestelmä. Tämän ominaisuuden vuoksi niitä lääkkeitä voidaan käyttää esimerkiksi "skitsofrenian", "bipolaarisuuden" ja nuorten ja vanhusten käytöshäiriöiden kontrollointiin. Nämä lääkkeet eivät varsinaisesti paranna mitään aivoissa olevaa sairautta, ne lamaavat ison osan aivoista. Jotkut potilaat ja varsinkin potilaan läheiset ja muu yhteiskunta voivat kokea "kemiallisen lobotomian" vaikutukset hyödyllisinä, mutta on myös suuri osa "skitsofreniaa" tai "bipolaarista" sairastavia (tarkemmin niillä nimillä diagnosoituja), jotka voivat toiminnallisesti paremmin hyvin pienellä annoksella näitä lääkkeitä tai jopa ilman niitä.
Kuten yllä mainitaan, neurolepteistä ei ole mitään hyötyä aivoille, vaan ne nimenomaan tuhoavat otsalohkon ja limbisen järjestelmän, joissa sijaitsevat oppiminen, muisti, aistikeskukset, puhekeskus, tunteet, motivaatio, skeema jne. Kannattaa siis jättää neuroleptit ottamatta. Kansainväliset tutkimukset (linkit yllä)osoittavat toteen, että neurolepteistä ei ole hyötyä.
Ota nyt ne lääkkees!
Etkö luota Amerikan tutkimustuloksiin?
Lääkkeet ja hoito on ok. Varmaan kannattais koittaa muistella mitä on kenenkin kanssa keskustellut se vois parantaa keskittymistä tavalliseen arkeen.
Voisitko selittää mitä tuolla tarkoitat?
Oletko jo saanut itseluottamusta, koska kerroit lapsuuskokemuksistasi, entä onko nykyään luotettavia ja läheisiä ihmisiä. Niitä terveempiä vuorovaikutusasioita , missä ei ole pilkkaa ym. epäsuoraa , oletko oppinut sellaista
Musta sun kirjoituksessasi on paljon terveitä elementtejä. Sellaistahan se arki usein on... Muista, etteivät ne salakuuntelulaitteet ole oikeasti olemassa! Kukaan ei koskaan, missään tapauksessa lue ajatuksiasi.
Mulla tollase ajatukset katos eräänä päivänä. En tiedä lohduttakoon tää, mutta ehkä sillekin käy samoin.
Terapiaa mäkin haluaisin, mutta kukaan ei maksa sitä, eikä mulla ole varaa.
Lääkkeet voivat auttaa. Ei aina. Mutta sopiva lääke ehkä auttaa.
Toivon sinulle jaksamista!
"Lääkkeistä ja säännöllisestä hoidosta on takuulla monille apua. Ei välttämättä kaikille, mut ei se tarkoita etteikö monille vois olla."
Sivuvaikutuksista et sitten maininnut mitään ?
f20.3, moi, kaikki tuntemani parantuneet skitsofreenikot ovat vain loppumattomalla pitkäjänteisyydella keksineet keinoja saada oire oireelta saada skitsofrenia pois ja se kyllä toimii.
Moi..
Mun on pakko kertoa omaa tarinaani. Skitsofreniasta keskustelu on mielenkiintoisinta maailmassa.
Oon myös ollut kiusattu koulussa. Se oli jotenkin hyvin suoraa ja jotenkin väistämätöntä. En tiennyt mitä olisin voinut tehdä toisin jotta kiusaaminen olisi loppunut. Vähitellen jouduin jonkinlaiseen kriisiin itseni kanssa. En voinut hyväksyä että olin kiusattu ja erilainen. Se satutti liikaa ja oli jotenkin uhka koko minäkäsitykselleni. Ainoa suhtautumistapa minkä keksin oli torjua viha kohdistamalla se itseeni. Edelleenkään en voinut hyväksyä olevani kiusattu, vaan eristäydyin ja vihasin itseäni.
Koin erilaisia todellisuudentajun muutoksia. Saatoin kuvitella että se miten pukeudun vaikuttaa kiusaamiseen, vaikka vain yövaatteet mitä kiusaajat eivät nähneet. Koin erilaisia pakko-oireita, esimerkiksi siivoamiseen liittyen; järjestelin aina kirjat samalla tavalla ikäänkuin sekin olisi vaikuttanut kiusaamiseen. Pelkäsin hallinnan menetystä ja pimeässä nukkumista. Koin jopa ajatuksissani erilaisia pakko-oireita: saatoin jäädä mielessäni toistamaan samaa sanaa yhä uudelleen. Sukupuoliasiat olivat hyvin vaikeita ja koin niissä pakko-oireisuutta myös.
Pakko-oireet kärjistyivät huippuunsa ylä-asteen jälkeen. Lopulta ne valtasivat minut kokonaan niin etten pystynyt enää toimimaan normaalisti. Siitä hakeuduin psykiatriselle osastolle. Sen jälkeen olen käyttänyt erivahvuisia neurolepteja melko yhtäjaksoisesti. Välillä olen halunnut kokeilla, ovatko oireet edelleen olemassa jos jätän lääkkeen pois. Ovat ne. Mielenkiintoista on kuitenkin, että oireista on tullut enemmän skitsofrenistyyppisiä viime aikoina. Aikaisemmin ihmettelin jos joku kuvitteli radioiden puhuvan itselleen. Olen kuitenkin kokenut itse vastaavaa vainoharhaisuutta. Kuvittelin olevani suuri taiteilija, jota vainotaan kaikin mahdollisin laittein. Vastapäinen naapurini seurasi minua yötä päivää ikkunastaan. Televisiosta tuli juuri minulle suunnattua ohjelmaa, ja eduskunnan kyselytunnilla poliitikot seurasivat samalla minua television kautta. Samalla koin jonkinlaisen tunteiden hyökyaallon, kaikki tunteet tuntuivat aktivoituvan ja suorastaan vyöryvän ylitseni. Olen myös kokenut vastaavankaltaista harhaluuloisuutta yöllä kun en pysty nukkumaan: naapurini saattoivat ilmestyä asuntooni näkymättömän seinän takaa ja yrittivät vahingoittaa minua.
Skitsofrenia on varmastikin seurausta monenlaisista asioista, ja se kiinnostaa monia. Olen kypsynyt oman sairauteni suhteen, ja ymmärrän sitä ja itseäni paremmin. Toivottavasti muutkin rohkaistuvat kirjoittamaan siitä. Toivottavasti tästä oli apua.
http://www.youtube.com/watch?v=0F_kLbtnWWM
Itse olen saanut samankaltaisia vainoamisharhoja. Sain ajatuksia, miten tietyt tahot vakoilevat minua tietokoneen välityksellä yms. sen sellaista, miten television hahmot jotenkin pystyvät tavoittamaan tietoisuuteni kun keskityn heihin yms. Sain päähänpistoja, että syömäni ruoka oli myrkytetty. Olen huomannut, että pystyn vahvistamaan tiettyjä harhoja ja heikentämään toisia riippuen siitä, miten merkityksellisinä niitä pidän itselleni. Minä en tosiaan välitä siitä, seurataanko minua eikä minua liikuta pätkääkään televisiossa esiintyvät poliitikot ja heidän ajatuksensa. En liitä heihin sellaista valtaa suhteessa minuuteeni, en ole sillä tavalla paranoidinen. Toisin sanoen monet harhat olivat minulle kuin unia, tulivat ja menivät. Ohitin ne sivuseikkoina, ja vähitellen ne heikkenivät itsestään. Monia muita harhoja vahvistin, koska liitin niihin voimakkaita emotionaalisia merkityksiä. Monet skitsofreenikot luullakseni kokevat lopulta harhat niin osaksi minuuttaan ja kokemusmaailmaansa, että eivät kerta kaikkiaan kykene oppimaan niistä enää pois. Ne ovat niin olennainen osa minäkokemusta ja sitä, miten työstää omaa persoonaansa ja todellisuuttaan. Monet pakenevat omiin harhoihinsa, koska niiden avulla voi tuntea olevansa erityislaatuinen. Kyse ei ole nähdäkseni mistään varsinaisesta sairaudesta, vaan opitusta tavasta olla yhteydessä ympäröivään todellisuuteen, kokea itsensä suhteessa toisiin ihmisiin. Se kroonistuu oppimisprosessin myötä. Kaikki ihmiset kykenevät kokemaan harhoja. Monet terveet ihmiset väittävät kuulevansa toisten ajatuksia. Eivät ne itsessään ole välttämättä mitään sairautta, jota normaali mieli ei voisi jossain tilanteissa tuottaa. Itse uskon, että siitä voi "parantua", kun oppii luomaan rakentavan suhteen itseensä ja toisiin ihmisiin. Siihen tarvitaan rakastavia ihmisiä ympärille ja kokemuksia, jotka auttavat ihmistä saavuttamaan riittävän erillisyyden kokemuksen toisista ihmisistä menettämättä kuitenkaan yhteyttä heihin. Siitähän nuo paranoidiset pelot nähdäkseni osin johtuvat -ihminen pelkää menettävänsä kontrollin omaan mieleensä ja kehoonsa. Ei niitä voi parantaa millään keskusteluterapialla, jos ihminen ei opi rakastamaan itseään eikä tunne itseään arvostetuksi ja rakastetuksi. Neuroleptit auttavat vielä vähemmän pidemmän päälle. Minun mielestäni ne vain lisäävät taipumusta psykoottisuuteen ja heikentävät yleiskuntoa. Niistä on vaikea päästä eroon, koska aivot ovat muokkautuneet niin että vierotusoireina syntyy entistä vahvempia harhoja.
Tietoisuus ei ole omasi, vaan siinä olemme yhtä. Mieli on omasi. Kun mieli menee rikki, astuu tietoisuus tilalle "lohduttamaan" ja silloin ilman oikeaa tietoa on helppo seota harhoihin.
Nuo mainitsemasi harhat ovat kuin omiani, sillä erotuksella että tiedän että minua seurataan oikeasti viranomaisten taholta. Minulle vaikeinta konsensusmieleen palaamisessa on tämä, että saan pään sisällä kutsuttua "henkiä" (en voi olla varma mitä ne ovat) ympäristöön jotka kykenevät manipuloimaan mm. sähkölaitteita sekä tekevät erilaisia ääniä. Tämän ilmiön saan toistumaan myös vahvoissa neurolepteissä, vaikka pää on muuten jumissa.
Mitä taas tulee tuohon mainitsemaasi telepatiaan, niin olen saanut siitä niin vahvoja kokemuksia muiden psykoosissa olevien ja buddhaluontoon heränneiden kanssa, että pidän sitä täysin totena. Tästä johtuen onkin tullut erityisen suuria paineita kontrolloida sitä mitä ajattelen.
Olen täysin samaa mieltä tuosta mitä sanoit paranoidisista peloista. Itse hakeuduin suljetulle juuri tuollaisen kontrollin menettämisen pelon takia, mutta se oli virhe saamani hoidon suhteen. Ihmiskontaktit muiden "hullujen" kanssa olivat siinä kuitenkin arvokkaita kokemuksia.
Itse sairastan skitsofreeniaa. Ja pitää sanoa että saman laisia juttuja kuulen juoruja omia ajatuksia esim kaupassa itsestäni. Mutta pakkoneuroosi eli pakko ajatukset on tullut mukaan peliin noin 22-23 vuotiaana ne on pahempia kuin omien ajatusten kuuleminen toisten suusta. Esim miesten sukupuolielimiä kahvi kupeissa, lusikoissa, ja muita seksuaalisesti häiritseviä harjoja mummoassa vaatteita pukiessa ja pc pelien peluuussa. Ja tämä on tosi. Luulen että opin elämään harhojen kanssa joten aivot iskivät ikään kuin takaisin.
Käytän neuroleptiä keptinoria ja pakkoneuroosiin sertALIINIA ON ALKANUT KYLLÄ TEHOAMAAN PIKKU HILJAA