Olen 24-vuotias mies, vielä kotona asun koska varaa omaan kämppään ei ole. Opiskelin amk:ssa alaa joka ei ollut ihan mikään "unelmieni ala", mutta kuitenkin ihan ok. Olin vaan siihen aikaan tosi laiskalla tuulella ja kiinnosti enemmän monet muut asiat kuin opiskelu... Tein sitten aika nopeesti päätöksen että lopetan opinnot. Ajattelin että jos taas alkaa kiinnostaa niin sitten haen uudestaan tai keksin jonkun muun alan.
Nyt on sitten 1,5 välivuotta takana, ja olen laiskistunut entisestään, siltä tuntuu.
En tunnu saavan mitään aikaiseksi ja olen vain tosi väsynyt koko ajan :( Koulutukseen hakeminen uudestaan tuntuu aika kaukaiselta - mahtaisinko todellakaan enää päästä sisälle saati pärjätä siellä?! Tunnen itseni jo aika syrjäytyneeksikin, en tee paljon muuta kuin olen koneella. Kaikki tuntuu hankalalta ja raskaalta, ja tilanne vaan pahenee päivä päivältä.
Taisin olla eroamispäätöksessäni vähän liian nopea, ja ylimielisyyttäkin oli varmaan mukana. Ajattelin että kyllä mä takaisin pääsen jos haluan ja kyllä mut aina joku oppilaitos/työnantaja huolii... Mun on myös ollut tosi vaikea myöntää että tein väärän valinnan lähtiessäni koulutuksesta, kavereillekin esitän että kaikki on ihan jees.
Onko muita jotka ovat eronneet koulutuksesta, ja mitä olette sen jälkeen tehneet? Onko eroaminen kaduttanut? Onko neuvoja??
Eroaminen kaduttaa!!
74
4792
Vastaukset
- 272727
Tiedän joiltakin osin, miltä sinusta tuntuu, vaikkemme täysin kohtalontovereita olekaan.
Voin sanoa, että tuo laiskistumisen tunne tulee vain kasvamaan ja kasvamaan, jos et tee mitään tilanteesi parantamiseksi. Se menee vähään niin tässä elämässä, että ihmiset, joilla on vähän aikaa käytettävissään (esim. ihmiset jotka käyvät töissä ja joilla on lapsia), saavat paljon aikaan sillä vähäisellä ajallaan, mitä heillä on, kun taas ihmiset, joilla on paljon aikaa käytettävissään (esim. työttömät sun muut), eivät saa aikaiseksi yhtään mitään. Tuo laiskistuminen ja tuottavuuden lasku johtunee lähinnä siitä, että mitä kauemmin olet poissa tuottavasta elämästä, sitä enemmän elämänhallinnolliset taitosi heikkenevät; lopulta ne ovat täysin poissa...
Minulla on sinulle vain yksi tylsä neuvo annettavana: ala laittaa elämääsi kuntoon yksi askel kerrallaan - valitse ala, lue valintakokeisiin, koeta onneasi, aloita opiskelu, suorita tutkinto; tai etsi työpaikkoja, hae niihin, pääse jonnekin, siirry työelämään; tms. Sinun on joka tapauksessa varmistettava, että pääset takaisin yhteiskunnallisen elämän raiteille. Muuten käy huonosti.- Teeskentelijä
Tuo on lähinnä ihan realisestiajateltuna paskapuhetta kun ajattelee tarkemmin mitä näkyvää eräät oikein tekevät työkseen suuren palkkansa eteen kun ovat koulutettuja joksikin lähes tyhjäntoimittajaksi tai vaikeuksien konsultoijaksi.
Moni tekee nimittäin jotain täysin tarpeetonta eikä mitään korvaamatonta tai
aivan välttämätöntä työkseen nykyään. Jopa haittaa ja tarpeettomia kuluja moni tekee nykyään "työkseen" tunnustamatta sitä.
Tähän on tainnut alkaa jo moni valtaapitävä Suomessa ottaa hieman kantaa.
Onko tämmösessä "suojatyöpaikka" systeemissä joka vaan maksaa mitään järkeä Suomen kokoisessa ja kaltaisessa maassa jossa tuotanto alkaa olla huu-haata eikä edes ei oota.
Eli niilläkin jotka nyt ovat hyvissä töissä voi olla puhtaat leivinpaperit muttei pullat välttämättä ihan hyvin uunissa, tarkemmin kokonaisuutta kuvitellen ja sitä mitä on tulevaisuudessa ehkä kaikilla edessä. Ei pelkästään vaan Suomella vaan
koko luomakunnalla.
tulevaisuudessa ehkä kaikilla edessä - dfgdfshgfsdhf
Teeskentelijä kirjoitti:
Tuo on lähinnä ihan realisestiajateltuna paskapuhetta kun ajattelee tarkemmin mitä näkyvää eräät oikein tekevät työkseen suuren palkkansa eteen kun ovat koulutettuja joksikin lähes tyhjäntoimittajaksi tai vaikeuksien konsultoijaksi.
Moni tekee nimittäin jotain täysin tarpeetonta eikä mitään korvaamatonta tai
aivan välttämätöntä työkseen nykyään. Jopa haittaa ja tarpeettomia kuluja moni tekee nykyään "työkseen" tunnustamatta sitä.
Tähän on tainnut alkaa jo moni valtaapitävä Suomessa ottaa hieman kantaa.
Onko tämmösessä "suojatyöpaikka" systeemissä joka vaan maksaa mitään järkeä Suomen kokoisessa ja kaltaisessa maassa jossa tuotanto alkaa olla huu-haata eikä edes ei oota.
Eli niilläkin jotka nyt ovat hyvissä töissä voi olla puhtaat leivinpaperit muttei pullat välttämättä ihan hyvin uunissa, tarkemmin kokonaisuutta kuvitellen ja sitä mitä on tulevaisuudessa ehkä kaikilla edessä. Ei pelkästään vaan Suomella vaan
koko luomakunnalla.
tulevaisuudessa ehkä kaikilla edessäHyviä ajatuksia. Meillä vaan taitaa olla se vika, että huomaamme asioita vasta, kun ne koskettavat meitä itseämme.
Minä haluaisin olla viemässä Suomea eri suuntaan kuin sitä nyt työnnetään. Haluaisin seuraavaa: itsenäisyyttä, paikallisuutta, pienimuotoisuutta, vapaaehtoisuutta, talkootyötä, tasa-arvoisuutta, tuloerojen poistumista, puhtautta, terveellisyyttä, kestävyyttä, luonnollisuutta, moraalisuutta, avoimuutta, yhteistyötä, samassa veneessä soutamista. - sanasieppo
dfgdfshgfsdhf kirjoitti:
Hyviä ajatuksia. Meillä vaan taitaa olla se vika, että huomaamme asioita vasta, kun ne koskettavat meitä itseämme.
Minä haluaisin olla viemässä Suomea eri suuntaan kuin sitä nyt työnnetään. Haluaisin seuraavaa: itsenäisyyttä, paikallisuutta, pienimuotoisuutta, vapaaehtoisuutta, talkootyötä, tasa-arvoisuutta, tuloerojen poistumista, puhtautta, terveellisyyttä, kestävyyttä, luonnollisuutta, moraalisuutta, avoimuutta, yhteistyötä, samassa veneessä soutamista.AP:lle: Älä panikoi. Olet vielä sikäli nuori, että etköhän vielä löydä alasi, kun kuulostelet itseäsi ja mietit rauhassa. Kannattaa kuitenkin muistaa seuraavaa: järkevää hakeutua alalle, joka oikeasti työllistää. Eli intohimojen perässä ei kannata juosta. Itse jos esim. mietin taidealaa, niin epävarma leipä on siellä. Vain huiput puskee läpi.
Itselläni oli tarkoitus entisessä elämässäni valmistua toimittajaksi, mutta opinnot jäivät kesken. Tuli elämänkriisiä, ja ajattelin ylipäätään, että tuolle alalle vaaditaan parempaa stressin- ja paineensietokykyä, kuin mikä itselläni on. Ylipäätään ala on kova (aattelin että liian kova mulle), edetään kyynärpäätaktiikalla. Markkinat sanelee, mikä myy (et voi idealisesti reissata maailmalla ja tehdä juttuja kivoista aiheista - koska voi olla ettei ne muita kiinnosta kuin itseäni.:D) Freelanserina toimittajat tulevat tekemään yhä enemmän jatkossa töitä, joten myös kilpailu alalla on kovaa. Ja loppupelessä, olisiko ollut tarpeeksi kunnianhimoinen? Ehkä en.
Erinäisten vaiheiden jälkeen, olen siis jo yli kolmenkymmenen, opiskelen nhyt sosionomi-diakoniksi. Ojattelen, että aiemmat työ- ja opiskelukokemukset ovat aina pääomaa, mikään ei ole mennyt hukkaan. Yhteiskunnallinen ote on itselläni edelleen.
Nyt sattuneista syistä olen ollut saikulla. Kerkesin jo säikähtää, tuleeko jopa vuoden breikki opintoihini, koska AMK-opinnot ovat joustamattomia verrattuna yliopisto-opintoihin. Kävin eilen juttelemassa opon kanssa, ja VOI SITÄ ONNENPÄIVÄÄ, kun asia näyttääkin selkiytyvän niin, että voin jatkaa / tulla muiden tahtiin mukaan sitten, kun uusi opintokokonaisuus alkaa. Eli se menee huhtikuun alkuun. (Kristinuskon pääkohdat ja vanhustyö siis sitten ohjelmassa. Mielenterveys- ja päihetyö sekä ruotsi 2 jäi nyt väliin. Teen ne myöhemmin. Eli 2-3 kk opintoni tulee sitten jäljessä omiin opiskelutovereihini nähden.)
Tsemppiä! Miten sitten ajatteletkaan tekeväsi. Jos koet olevasi syrjäytymisuhan alla, ettet saa oikein kiinni mistään, niin ota yhteyttä esim. Vamokseen (etsivä nuorisotyö) tai nuorten tukipisteeseen (en muista nimeltä mitä näitä on, mut jos ottaisit selvää tarvitessasi?)!
Onnea matkaan! Elämä kantaa! (ja muista: älä unohda ihmissuhteita. Niillä on suuri voima.) - sinnikäs
sanasieppo kirjoitti:
AP:lle: Älä panikoi. Olet vielä sikäli nuori, että etköhän vielä löydä alasi, kun kuulostelet itseäsi ja mietit rauhassa. Kannattaa kuitenkin muistaa seuraavaa: järkevää hakeutua alalle, joka oikeasti työllistää. Eli intohimojen perässä ei kannata juosta. Itse jos esim. mietin taidealaa, niin epävarma leipä on siellä. Vain huiput puskee läpi.
Itselläni oli tarkoitus entisessä elämässäni valmistua toimittajaksi, mutta opinnot jäivät kesken. Tuli elämänkriisiä, ja ajattelin ylipäätään, että tuolle alalle vaaditaan parempaa stressin- ja paineensietokykyä, kuin mikä itselläni on. Ylipäätään ala on kova (aattelin että liian kova mulle), edetään kyynärpäätaktiikalla. Markkinat sanelee, mikä myy (et voi idealisesti reissata maailmalla ja tehdä juttuja kivoista aiheista - koska voi olla ettei ne muita kiinnosta kuin itseäni.:D) Freelanserina toimittajat tulevat tekemään yhä enemmän jatkossa töitä, joten myös kilpailu alalla on kovaa. Ja loppupelessä, olisiko ollut tarpeeksi kunnianhimoinen? Ehkä en.
Erinäisten vaiheiden jälkeen, olen siis jo yli kolmenkymmenen, opiskelen nhyt sosionomi-diakoniksi. Ojattelen, että aiemmat työ- ja opiskelukokemukset ovat aina pääomaa, mikään ei ole mennyt hukkaan. Yhteiskunnallinen ote on itselläni edelleen.
Nyt sattuneista syistä olen ollut saikulla. Kerkesin jo säikähtää, tuleeko jopa vuoden breikki opintoihini, koska AMK-opinnot ovat joustamattomia verrattuna yliopisto-opintoihin. Kävin eilen juttelemassa opon kanssa, ja VOI SITÄ ONNENPÄIVÄÄ, kun asia näyttääkin selkiytyvän niin, että voin jatkaa / tulla muiden tahtiin mukaan sitten, kun uusi opintokokonaisuus alkaa. Eli se menee huhtikuun alkuun. (Kristinuskon pääkohdat ja vanhustyö siis sitten ohjelmassa. Mielenterveys- ja päihetyö sekä ruotsi 2 jäi nyt väliin. Teen ne myöhemmin. Eli 2-3 kk opintoni tulee sitten jäljessä omiin opiskelutovereihini nähden.)
Tsemppiä! Miten sitten ajatteletkaan tekeväsi. Jos koet olevasi syrjäytymisuhan alla, ettet saa oikein kiinni mistään, niin ota yhteyttä esim. Vamokseen (etsivä nuorisotyö) tai nuorten tukipisteeseen (en muista nimeltä mitä näitä on, mut jos ottaisit selvää tarvitessasi?)!
Onnea matkaan! Elämä kantaa! (ja muista: älä unohda ihmissuhteita. Niillä on suuri voima.)Ei sitä omaa alaa kotisohvalla löydä. kannattaa ainakin ilmottautua johonkin varamiespalveluun tai vastaavaan vaikka hanslankariksi tai ym-hommiin.
Kannattaa toki kouluttautua ammattiin 2 tai jopa ammattiin 3. Sellainen ei mene koskaan hukkaan. Ei toki näytä hyvältä työhaastattelussakaan jos on ollut pitkällään sohvalla kohta 2-3 vuotta. Aktiivinen löytää kyllä vaikka pätkätyötä. - sanasieppo
sinnikäs kirjoitti:
Ei sitä omaa alaa kotisohvalla löydä. kannattaa ainakin ilmottautua johonkin varamiespalveluun tai vastaavaan vaikka hanslankariksi tai ym-hommiin.
Kannattaa toki kouluttautua ammattiin 2 tai jopa ammattiin 3. Sellainen ei mene koskaan hukkaan. Ei toki näytä hyvältä työhaastattelussakaan jos on ollut pitkällään sohvalla kohta 2-3 vuotta. Aktiivinen löytää kyllä vaikka pätkätyötä.Ja vielä AP:lle: työkkäri (onko nykyään muutes nimeltään TE-keskus tai jokin?) mielestäni järjestää jotain opintojen ohjausta, auttaa siis alan valinnassa. Kävinköhän itse siellä joskus ammatinvalintapsykologilla - en nyt ihan varma oe, en muista, oliko se työkkärissä - mut sä voisit hyötyä sellaisesta tuossa tilanteessasi!
Onko muilla keskustelijoilla antaa vinkkiä, mitkä tahot tuota ammatinvalintapsykologia-apua voivat antaa? - HyväVideoSyrjäytynei
sanasieppo kirjoitti:
Ja vielä AP:lle: työkkäri (onko nykyään muutes nimeltään TE-keskus tai jokin?) mielestäni järjestää jotain opintojen ohjausta, auttaa siis alan valinnassa. Kävinköhän itse siellä joskus ammatinvalintapsykologilla - en nyt ihan varma oe, en muista, oliko se työkkärissä - mut sä voisit hyötyä sellaisesta tuossa tilanteessasi!
Onko muilla keskustelijoilla antaa vinkkiä, mitkä tahot tuota ammatinvalintapsykologia-apua voivat antaa?
- elämä kuntoon ->
Hieno ja asiallinen vastaus tuo edellinen!! Ei minulla ole siihen oikeastaan mitään lisättävää, eli samanlaisia neuvoja antaisin itsekin ^^.
- 1+2
Parasta olisi, jos vanhempasi pistäisivät sinut vihdoinkin pihalle. Eli nimi vuokrasopimukseen, ensimmäisten maksujen maksu velaksi papereiden kanssa eli maksat kaiken takaisin aikataulun mukaan.
Tyhjä jääkaappi kannustaa ihmeesti, samoin eläminen asunnossa, jossa on pelkkä patja ja pari pahvilaatikkoa. - Ehkä, mutta...
"Parasta olisi, jos vanhempasi pistäisivät sinut vihdoinkin pihalle."
Ehkä, mutta asiat eivät ikävä kyllä aina ole niin yksinkertaisia. Harvoin kukaan itsenäistyy pelkästään sillä, että hänet "pistetään pihalle" - sama asia kuin opettaisi lasta uimaan siten, että heittäisi hänet veteen.
Aloittajalle: sun pitää luottaa itseesi enemmän, ottaa asioihin päättäväinen ja jämäkkä ote. Ajattele, että jonain päivänä vielä kiität itseäsi siitä, että et nyt antanut periksi vaan aloit pistää asioitasi kuntoon. (Viestistä päätellen sinulla ei myöskään ole seurustelukumppania?)Lapsi muuten oppii uimaan, kun se joutuu veteen. Ihminen osaa uida luonnostaan siinä kuin lähes mikä muukin eläin. Jos ihminen ei "opi" uimaan lapsena, hän vanhempana uskoo itsekin, ettei osaa uida ja hukkuu panikoidessaan. Etenkin jos lapsena vielä on alinomaa varoiteltu veden lähelle menemisestä, koska sinne voi hukkua. Koirapelkoisia ihmisiäkin saadaan aikaan lapsuusiän pelottelulla. Älä mene lähelle, koira puree.....
- rfarm
donmuuan kirjoitti:
Lapsi muuten oppii uimaan, kun se joutuu veteen. Ihminen osaa uida luonnostaan siinä kuin lähes mikä muukin eläin. Jos ihminen ei "opi" uimaan lapsena, hän vanhempana uskoo itsekin, ettei osaa uida ja hukkuu panikoidessaan. Etenkin jos lapsena vielä on alinomaa varoiteltu veden lähelle menemisestä, koska sinne voi hukkua. Koirapelkoisia ihmisiäkin saadaan aikaan lapsuusiän pelottelulla. Älä mene lähelle, koira puree.....
Ei näin. Vauvoilla on tosin sukellusrefleksi.
- Mr teevm80
Juuri tällä shokkihoidolla sitä vasta itsenäistyisi!Juuri shokkihoito auttaisi 24-vuotiaaseen itsensä etsijään. Paapomisella saadaan vain vahinkoa enää aikaiseksi. Jokin aktivoiva lääke ja kuntoututus shokkiterapian kautta toimisi parhaiten. Luonnossakin vain vahvat selviää ja lisääntyvät.
Tyhjä jääkaappi, läjä paskaisia vaatteita ja laskupino kummasti saavat aikaan työhaluja ja ryhtiä näihin työnvieroksujiin.
- Jättäkää Suomi!
Yksi asia minua aina kaduttanut. Olisi pitänyt lähteä heti armeijan jälkeen ulkomaille, esim. Norjaan töihin. Menin alalle jolla ei ollut tulevaisuutta. Sen jälkeen olikin pätkätöiden ja uudelleenkoulutuksen kierre valmis. Sitä on kestänyt nyt 15 vuotta. Perheellisenä se ulkomaille lähteminen ei enää ole mahdollista.
Neuvo nuorille: älkää toistako tuota virhettäni. Mikäli tällainen kierre teitä uhkaa lähtekää ja hyvissä ajoin pois Suomesta. Suosittelen Norjaa. Siellä on töitä. Ja siellä tienaa hyvin.- kauppatieteilijä
Suomessa ei ole tulevaisuutta, kannattaa lähteä kokonaan ulkomaille! Täällä koulutetutkin nuoret syrjäytyvät vaikka potentiaalia olisi, silti osoitellaan nuoria vaikka millä keskisormella ja syytetään lusmuilijoiksi.
- Ota selvää, onnistut
Todennäköisesti ala ei ollut sinulle sopiva koska keskeytit, aika kultaa muistot.
Mieti mitä oikeasti haluat opiskella ja hyvin lukemalla saatat päästä jopa yliopistoon, eli heti netistä tutkimaan ja kirjastoon hakemaan pääsykoekirjoja. Mars!
Itse olen harrastanut testejä netistä ja ihan plus-miinuslistoja siitä mikä on oikea ala. - mamma mummo
Mun pojallani oli joskus sama juttu. Kaikki oli tyhmää, ainoa mikä kiinnosti oli pelaaminen. Sain pakotettua hänet muovimekaanikkokoulutukseen. Oli Porvoossa ja kaikki oli vastaan, liian pitkä matka, vieras ympäristö, ei yhtään tuttua. Jouduin viemään ja hakemaan hänet sinne ja se oli muutenkin hankalaa, kun asun kaukana Helsingistä. Kolutus kesti vuoden ja ainakin puoli vuotta poika harasi vastaan. Tai vieläkin kauemmin. Joskus lähti pois sieltä, riitautui yhden ohjaajan kanssa. Hain häntä ympäri Etelä-Suomea. Sitten kerran puhuimme kaikki asiat niin kuin ne on. Siis hänkin puhui ja lakkasi esittämästä itselleen/minulle/kavereille, että kaikki on JEES. Kaikki oli ihan syvältä, hän oli pelannut itsensä luottokelvottomaksi. Kaikki kaverit olivat täysin kypsyneitä häneen, yh-äiti oli ratkeamispisteessä, kun joutui aikuista poikaansa paimentamaan kouluu-työharjoitteluun. Siitä se alkoi se nousu. Oli hidasta, mutta suunta oli vain ylöspäin. Koulun jälkeen mieheksi muuttunut poika oli n. 5 vuotta muovialan töissä. Nyt jo kohta 10 vuotta muissa hommissa. Minun neuvoni on, että ihan ensin istut perheen kanssa pöydän ääreen ja katselette tosiasioita silmiin. Siitä se lähtee. Tsemppiä! t, aikuisesta pojastaa ylpeä oleva äiti.
- Oikea valinta :)
Hienoa!
Se oli hyvä, että erosit. Opit nyt nöyryyttää, ymmärsit että olit ylimielinen ja ylpeä, keskeytit etkä suinkaan vapautunut ja nyt tajuat senkin, ettei se opiskelupaikan saaminen olekaan varmaan. Joten olet oppinut huikean paljon asioita. Ennen tätä olit ylimielinen pikkupaska, joka piti kaikkea saamaansa itsestään selvyytenä.
Voit onnitella itseäsi onnistuneesta mokaamisesta. Todennäköisesti joudut kasvamaan aikuiseksi ja paljon mukavammaksi ihmiseksi.
Ja tämä ei ole vidduilua, vaan totta. Näin juuri.
Nyt on seuraava opinvaihe. Kun on mokannut, ei se itsesääli autakaan. Yhtään ei auta, että odotat että tulee joulupukki pelastamaan, kun makaan sohvalla: kun makaat sohvalla etkä saa mitään aikaiseksi ensin väsyt ja sitten masennut. Mutta se on passiivisuuden ihan itse aiheuttamaa. Joten valitse. Makaatko vai teetkö, aloittaminen on aina hankalaa ja mukavuuden halu, vaikka se tappaa lopulta, on helpompaa näennäisesti.
Totta kai sinusta tulee säälittävä ja syrjäytynyt jos jatkat tuota mallia: mitähän mahdollisesti oletat saavasi sillä, että et tee mitään? Jos se ei ole varmaa, mitä saa, jos yrittää, hakee, pyrkii ja elää aktiivisesti, niin se on täysin varmaa, mitä saa kun ei edes yritä, ahe eikä tee mitään: ei saa mitään. Joten valitse. Se on joko riski tai ei mitään.
Nyt tietenkin voi olla, että joudut yrittämään kouluun useamman kerran, mutta nyt hae vain niihin, jotka aiot käydä sitten vaikka hammasta purren. Voit hakea töihin, ehkä saat, ehkä et, mutta odotellessa saisit opiskelurahaa, jos onnistut töitä saamaan. Harrasta jotain myös, mistä saat tavoitteen. Olet tästä lähtien myös viisaampi siinää, mitä sietää ja mitä ei: nyt ymmärrät, että kaikessa on myös huonot puolensa, mutta se pitää punnita, mitä kannattaa sietää ja mitä ei.
Tuommoista se on aikuiseksi kasvaminen (ja aikuisena eläminenkin!). Virheiden tekemistä, pettymysten sietämistä, omista mokistaan oppimista ja se on ihan normaalia. Ei sen takia jäädä itkemään ja nyssyttämään. Jatka siis se kasvu loppuun, minkä olet aloittanut. Moni joutuu kokemaan vastaavaa, tunnusti tai ei, ja voin kertoa, että aikuiseksi kasvamisen isoin kriisi saattaa olla vasta tulossa. Loppuelämä tuo sitten muita kriisejä ja virheitäsi saat korjata aina ja kasvaa. Ehket nyt ihan enää tuossa mittakaavassa, mutta kuitenkin.
Mutta elämä on oppimista. Joskus myös ylimielisyydestään pitää luopua, ja myöntää että vituralleen meni, nyt korjaan tämän. Pitää ymmärtää, että omista virheistään otetaan vastuu ja sitten hyväksytään seuraukset sekä pyritään uudella kerralla parempaan.
Älä esitä ystävillesi mitään, jos he ovat ystäviäsi, he ymmärtävät, jos he eivät ole voit sanoa heille, ettet kaipaa virheillesi ilkkujia kuitenkaan vaan oikeita kavereita, joiden kanssa saa elää normaalia elämää. Muista että jos ylpeytesi estää sinua myöntämästä virheitäsi, tuhoat vain itsesi.
Ymmärrä tämä: noloa tai ei, virheensä pitää osata myöntää. Vaatii suurta rohkeutta myöntää olevansa väärässä, pyytää anteeksi, sovitella, tehdä uudelleen, aloittaa alusta kiittää ja olla tyytyväinen, valita oikein.
Jos korjaat asiat ja nyt jatkat elämääsi, ei mitään peruuttamattoman kamalaa ole tapahtunut, mutta sinun pitää valita.
Muuten äkkiä löhöät perse homeessa kotonasi ja vellot itsesäälissä niin kauan, että joudut 3kymppisenä kuntoutukseen, ennenkuin pysyt mihinkään - jos silloinkaan. Nyt ehkä ymmärrät. Ehkä ajoissa. Ja nyt tajuat miten helppoa se on, sekä virheiden teko, että niihin kiinni jääminen: osaat siis tuntea myötätuntoa tästä lähtien niitä kohtaan, jotka epäonnistuvat ja toisaalta, nyt tajuat, mitä se oikea uskaltaminen todella vaatii.
Ja muista se nöyryys siinä että jos asiat ei korjaannukaan heti, se ei ole syy luovuttaa. Voi olla, että joutuu taistelemaan ja kasvamaan vuosia (tai saa uuden mahdollisuuden heti, ei voi tietää), mutta semmoista elämä vaan on.
Olet oppinut jotain valtavan hienoa ja sinusta kasvaa paljon mukavampi ihminen, jos otat nyt opiksesi. Sinulla on mahdollisuus oppia jotain todella tärkeää tästä, kunhan nostat sen laiskan perseesi sieltä sohvalta.
Oikeasti, hienoa! Olet toiminut täysin oikein. Nyt ei puutu enää kuin viimeinen silaus: virheistä oppiminen ja sitkeys. Olet jo puolessa välissä! - ...
Eikös sinulla olisi ollut mahdollista saada opiskelija-asunto (solu) silloin kun opiskelit amk:ssa? Olisit ainakin itsenäistynyt ja saanut täyden opiskelija-avustukset asumislisineen.
Opiskelijan ei todellakaan kannata asua kotoa. Opiskelemaan lähteminen on itsenäistymistä. Jos asut kotona, jäät paitsi myös kaikesta sosiaalisesta opiskelijaelämästä. Miksi teille "pojille" pitää kaikki vääntää rautalangasta? - ikää vaihtaa
ainut hyvä puoli on kun on nuori kaikki edessä toisin kun on 40 veessä vanhaan ammattiin kyllästynyt tai jää työttömäksi siinä ijässä opiskelu varsinkaan pöydän takana ei oikein nappaa.
- kokemuksesta..
olen lopettanut aikoinaan kesken ammatillisen koulutuksen, ehdin käydä sitä lähes puolitoista vuotta. ala ei alunperinkään kiinnostanut minua, joten tein ensimmäisen virheeni valitessani koulutuspaikkaa. nooh kuitenkin, kun olin lopettanut koulun, totta kai se oli olevinaan silloin hyvä ja hauska idea, kun oli vielä tosi nuori ja typerä ja ajatteli, että aikaa riittää vaikka mihin. aika menee kuitenkin todella nopeasti eteenpäin, ja kun alkaa hieman tulla ikää lisää, kouluttamattomuus alkaa todella kaduttamaan ja hävettämään, ja sen huomasin, että töihin oli aivan onneton päästä. kokkinakin olisi varmaan paremmin päässyt siivoustöihin, kuin täysin kouluttamattomana. no mutta vuosien "välivuosien" jälkeen hain vihdoin kouluun vaikka tuntui että miten pystyn ikinä taas siihen koulunpenkkiin sopeutumaan. mutta hyvin on mennyt, vastoin kaikkia odotuksiani! :)tällä haluan sanoa että se mitä ajattelet jostain ei välttämättä kerro siitä, miten asia käytännössä tulee sujumaan.... riittävän kiinnostava ala vain, ja motivoitunut asenne, niin pärjäät ensi kerralla. älä missään nimessä jämähdä vuosiksi paikallesi, itse olen mielestäni lähinnä onnekas, että olen vuosien tyhjäntoimittamisen jälkeen edes toimintakykyinen! ps. olen melkein saman ikäinen kuin sinä. suosittelen ettet odota siirtoasi kolmikymppiseksi :)
- Björn Walhroos
Lopeta pyöriminen ja ala hommiin!
- Skybuck
Lopetin ammatillisen koulutuksen kesken ja se vituttaa. Taas se, millaista elämää olen koulutuksen kesken jättämisen seurauksena elänyt ei vituta. Hieman vaatimattomampaa elämää, naiset ei siitä ehkä pidä, mutta niiden hyväksynnän vuoksi minä en elä.
Pidän itseäni reiluna, ahkerana ja kutakuinkin hyvänä ihmisenä ja pohdintojeni myötä olen tullut lopputulokseen, että 8-vuotinen eletty aikuiselämäni on muokannut minusta sen kuka olen. Pitkälti se 8-vuotta, joka nopeasti määrittää millainen "aikuinen" olet.
Nyt tunnen itseni muokkautuneen sellaiseksi ihmiseksi kun haluan olla ja olen valmis "aikuisempaan" elämään. Tosin, mulla ei ole sitä ammattipätevyttä ja se hankaloittaa prosessia perkeleesti.
P.S. Hölmistyttää puhua, että on oppinut "aikuistumisesta" ja muusta ihmisenä kasvamisesta tässä iässä, kun muualla maailmassa saattaa joutua aikuistumaan jo 10-vuotiaana.- Hyvä kysymys
Ei tarvitse olla hölmistynyt aikuistumisesta puhumisesta, täysin riippumatta muusta maailmasta. Muualla maailmassa joutuu ehkä toisenlaisten realismien eteen, mutta kuten näämme sitten niiden valtioiden toisten ihmisten ja eläinten kohtelusta (vain kehittymättömät ihmiset kohtelevat elämää siten), ihmisenä kehittyminen ja aikuistuminen ei ole pelkkä kurjuudesta vastuunotto liian nuorena: ne ihmiset eivät aikuistu välttämättä ollenkaan. Kun ihminen traumatisoituu ja joutuu liian vakavien asioiden eteen lapsena, hän saattaa selvitä, pysyä siis hengissä. Pysyyhän apinakin. Mutta tunnepuolen kehitystä ja ajattelua se ei kehitä. Harvinaisen paljon kehitysmaissa joutuu olemaan nuorena liian aikuinen teoilla eli raakaa työtä, kurjuutta, ja luopumista, mutta siellä on enemmän väkivaltaa, henkistä kurjuutta, rikoksia ja muuta. Aikuistuminen on myös vastuunottamista teoistaan ja kehittymistä: ja kuitenkin kehitysmaissa vedotaan jopa taikauskoon syyksi. Ei suinkaan kanneta vastuuta itse.
On siis harhaluulo, että kurjuus aina kehittäisi vain hyvään suuntaan samoin kuin että aikuistuminen tarkoittaisi vain sitä, osaako tehdä töitä. Sanon tämän vain siksi, että tosiaan, ei voi eikä tarvitse verrata siinä mielessä.
Itse olen joutunut kasvamaan paljon nopeammin aikuiseksi monessa asiassa kun helpommalla päässeet ystäväni mutta nykyään pystyn jo myöntämään, että kuitenkin esimerkiksi sosiaaliset ja tunne-elämän taidot ovat kehittyneet myöhemmin jossain määrin. Ei ole ollut aikaa miettiä, kun on pitänyt jäädä henkiin ja nyt vasta pystyy edes käsittelemään isoa osaa asioita.
En siis huutele tietämättömyydestä enkä kokemattomuudesta käsin enkä tosiaan ylimielisesti, vaan elämä on mitä on.
Monet luulevat että aikuinen on kun on seksuaalisesti kehittynyt. He eivät myönnä tätä, mutta tähänhän perustuu esimerkiksi tyttöjen mukamas aikaisempi kehitys. Ihan täyttä höpöä, naiset kehittyvät kyllä kropaltaan nopeammin ja koulitaan kuuliaisimmiksi usein ja aikuiseksi käytökseksi lasketaan säyseys, mutta eivät heidän aivonsa kehity sen nopeammin: 20-25 vuotta on edelleen se aivoihin vaadittava aika.
Vaikka harrastaisi seksiä ei edes välttämättä ymmärrä riskejä eikä osaa kantaa vastuuta. Mutta meillä aikuisuuteen kuuluu se harha niin kuin aikuiseksi tultaisiin vain kehon kautta, - ja sitten kuitenkin 3kympin kriisi on usein... Aikuistumista! Vaikka keho on ollut valmis jo yli 10 vuotta.
Kyllä, niin kauan kestää, ja on paljon asioita mitä ihminen käy sitten keski-iän kriisissä, ja jopa aikuistuu jos on kovin onnistunut kiistämään ongelmansa aikaisemmin. Paljon kuulee "kyllä mäkin, mutta..." puheita missä ihan aikuisetkaan ihmiset eivät edelleenkään ota vastuuta valinnoistaan.
Se ei tee 20-vuotiasta kokonaan aikuiseksi, että hänellä on työ, parisuhde ja vaikka lapsi. Isolta osalta hän taas on aikuinen vaikkei sitä vastuuta asiasta hyväksyisikään.
Nuo asiat on tietenkin isolta osalta aikuistavaa ja kasvattavaa, mutta kasvu on prosessi! Meillä on jotenkin hyvin yksinkertainen kuva "aikuistumisesta" ihan niinkuin se olisi ulkoisia asioita ja merkkejä ja kehon kehittyminen.
Tai niin kuin 10-vuotias tosiaan olisi aikuinen vain koska joutuu töihin: ei, 10-vuotias on lapsi töissä ja kehitysmaissa, onneton, liikaa vastuuta kantava lapsi, jonka on pakko sopeutua. Ei 10-vuotias aikuistu pakkonaitannalla ja lapsityövoiman takia. Lapsi alistuu, sopeutuu ja tekee, mitäs vaihtoehtoja sillä olisi, mutta ei suinkaan muutu aikuiseksi, eikä aikuistu. Ja pahojen kokemusten seurauksena saattaa olla, ettei tietyllä tapaa enää koskaan saa syvempää ajattelua.
Kaikki kasvu ja se aikuistuminen kun johtaa empatiaan, muutokseen, kehitykseen, siihen ettei esim omille lapsilleen tee niin, osaa ajatella pidemmälle, kyseenalaistaa, kantaa vastuun ja valitsee, osaa korjata virheitään, omaa sosiaaliset taidot, jne. jne. No, turha tässä on tämän enempää, mutta on hyvä minun mielestäni miettiä, mitä aikuistuminen oikeasti on, koska sitä oikeasti tapahtuu ja olla armollinen ainakin tuossa kohtaa. Että ei, meidän ei tarvitse hölmistyä, koska meillä on oma tiemme, ja sillä tiellä on toisenlaiset haasteet ja moni asia paremmin, mistä voimme olla kiitollisia, mutta aikuistuminen sitten on sitä mitä on ja kasvamista saa tehdä läpi elämänsä.
PS. Jos ammattipätevyyden puuttuminen hankaloittaa prosessia, hanki se. - Skybuck
Hyvä kysymys kirjoitti:
Ei tarvitse olla hölmistynyt aikuistumisesta puhumisesta, täysin riippumatta muusta maailmasta. Muualla maailmassa joutuu ehkä toisenlaisten realismien eteen, mutta kuten näämme sitten niiden valtioiden toisten ihmisten ja eläinten kohtelusta (vain kehittymättömät ihmiset kohtelevat elämää siten), ihmisenä kehittyminen ja aikuistuminen ei ole pelkkä kurjuudesta vastuunotto liian nuorena: ne ihmiset eivät aikuistu välttämättä ollenkaan. Kun ihminen traumatisoituu ja joutuu liian vakavien asioiden eteen lapsena, hän saattaa selvitä, pysyä siis hengissä. Pysyyhän apinakin. Mutta tunnepuolen kehitystä ja ajattelua se ei kehitä. Harvinaisen paljon kehitysmaissa joutuu olemaan nuorena liian aikuinen teoilla eli raakaa työtä, kurjuutta, ja luopumista, mutta siellä on enemmän väkivaltaa, henkistä kurjuutta, rikoksia ja muuta. Aikuistuminen on myös vastuunottamista teoistaan ja kehittymistä: ja kuitenkin kehitysmaissa vedotaan jopa taikauskoon syyksi. Ei suinkaan kanneta vastuuta itse.
On siis harhaluulo, että kurjuus aina kehittäisi vain hyvään suuntaan samoin kuin että aikuistuminen tarkoittaisi vain sitä, osaako tehdä töitä. Sanon tämän vain siksi, että tosiaan, ei voi eikä tarvitse verrata siinä mielessä.
Itse olen joutunut kasvamaan paljon nopeammin aikuiseksi monessa asiassa kun helpommalla päässeet ystäväni mutta nykyään pystyn jo myöntämään, että kuitenkin esimerkiksi sosiaaliset ja tunne-elämän taidot ovat kehittyneet myöhemmin jossain määrin. Ei ole ollut aikaa miettiä, kun on pitänyt jäädä henkiin ja nyt vasta pystyy edes käsittelemään isoa osaa asioita.
En siis huutele tietämättömyydestä enkä kokemattomuudesta käsin enkä tosiaan ylimielisesti, vaan elämä on mitä on.
Monet luulevat että aikuinen on kun on seksuaalisesti kehittynyt. He eivät myönnä tätä, mutta tähänhän perustuu esimerkiksi tyttöjen mukamas aikaisempi kehitys. Ihan täyttä höpöä, naiset kehittyvät kyllä kropaltaan nopeammin ja koulitaan kuuliaisimmiksi usein ja aikuiseksi käytökseksi lasketaan säyseys, mutta eivät heidän aivonsa kehity sen nopeammin: 20-25 vuotta on edelleen se aivoihin vaadittava aika.
Vaikka harrastaisi seksiä ei edes välttämättä ymmärrä riskejä eikä osaa kantaa vastuuta. Mutta meillä aikuisuuteen kuuluu se harha niin kuin aikuiseksi tultaisiin vain kehon kautta, - ja sitten kuitenkin 3kympin kriisi on usein... Aikuistumista! Vaikka keho on ollut valmis jo yli 10 vuotta.
Kyllä, niin kauan kestää, ja on paljon asioita mitä ihminen käy sitten keski-iän kriisissä, ja jopa aikuistuu jos on kovin onnistunut kiistämään ongelmansa aikaisemmin. Paljon kuulee "kyllä mäkin, mutta..." puheita missä ihan aikuisetkaan ihmiset eivät edelleenkään ota vastuuta valinnoistaan.
Se ei tee 20-vuotiasta kokonaan aikuiseksi, että hänellä on työ, parisuhde ja vaikka lapsi. Isolta osalta hän taas on aikuinen vaikkei sitä vastuuta asiasta hyväksyisikään.
Nuo asiat on tietenkin isolta osalta aikuistavaa ja kasvattavaa, mutta kasvu on prosessi! Meillä on jotenkin hyvin yksinkertainen kuva "aikuistumisesta" ihan niinkuin se olisi ulkoisia asioita ja merkkejä ja kehon kehittyminen.
Tai niin kuin 10-vuotias tosiaan olisi aikuinen vain koska joutuu töihin: ei, 10-vuotias on lapsi töissä ja kehitysmaissa, onneton, liikaa vastuuta kantava lapsi, jonka on pakko sopeutua. Ei 10-vuotias aikuistu pakkonaitannalla ja lapsityövoiman takia. Lapsi alistuu, sopeutuu ja tekee, mitäs vaihtoehtoja sillä olisi, mutta ei suinkaan muutu aikuiseksi, eikä aikuistu. Ja pahojen kokemusten seurauksena saattaa olla, ettei tietyllä tapaa enää koskaan saa syvempää ajattelua.
Kaikki kasvu ja se aikuistuminen kun johtaa empatiaan, muutokseen, kehitykseen, siihen ettei esim omille lapsilleen tee niin, osaa ajatella pidemmälle, kyseenalaistaa, kantaa vastuun ja valitsee, osaa korjata virheitään, omaa sosiaaliset taidot, jne. jne. No, turha tässä on tämän enempää, mutta on hyvä minun mielestäni miettiä, mitä aikuistuminen oikeasti on, koska sitä oikeasti tapahtuu ja olla armollinen ainakin tuossa kohtaa. Että ei, meidän ei tarvitse hölmistyä, koska meillä on oma tiemme, ja sillä tiellä on toisenlaiset haasteet ja moni asia paremmin, mistä voimme olla kiitollisia, mutta aikuistuminen sitten on sitä mitä on ja kasvamista saa tehdä läpi elämänsä.
PS. Jos ammattipätevyyden puuttuminen hankaloittaa prosessia, hanki se.Omalla kohdallani merkittävin ja ajankohtaisesti tärkeä aikuistumisen muutos on oivallus siitä, että omalta kohdaltani asiat ovat nyt näin. Minun ei tarvitse olla häpeissäni, etten ole ammattipätevä tai maksa vielä asuntolainaa. Ehkäpä en koskaan maksa? Uskallan myöntää ja ajatella omia puutteitani. Uskallan astua tilanteisiin, jossa on sanottava ettei minulla ole ajokorttia tai kokemusta alalta, mutta pestin saadessani voin oitis marssia autokouluun.
Aikuisuushan on niin laaja käsite. Subjektiivisesti, aikuisuus on minulle alati muuttuva käsite omien tarpeideni mukaan. Missä minun tarvitsee henkisesti kehittyä? Mitä minun tarvitsee tehdä, etten tulevaisuudessa jää heikoille jäille? Miten minun tarvitsee kohdella tätä ihmistä, että olisin hänelle tueksi?
Off the records; ihmiset eivät useinkaan anna tilaa hymyilylle. Monesti käyttävät tilaisuutta toisten "puutteista" hyväkseen ja ivaavat jollain tapaa. Se, että on yli 25-vuotias, mutta yhteiskunnallisesti 17-vuotiaan tasolla ei tee pyrkimysyrityksiä helpoksi. Ihmiset olettavat yli 25-vuotiaan jo olevan jollain pykälällä, mutta jos ei ole, niin helposti ei anneta mahdollisuutta uusiutua tai osoittaa kykyjään. - H.K edel.
Skybuck kirjoitti:
Omalla kohdallani merkittävin ja ajankohtaisesti tärkeä aikuistumisen muutos on oivallus siitä, että omalta kohdaltani asiat ovat nyt näin. Minun ei tarvitse olla häpeissäni, etten ole ammattipätevä tai maksa vielä asuntolainaa. Ehkäpä en koskaan maksa? Uskallan myöntää ja ajatella omia puutteitani. Uskallan astua tilanteisiin, jossa on sanottava ettei minulla ole ajokorttia tai kokemusta alalta, mutta pestin saadessani voin oitis marssia autokouluun.
Aikuisuushan on niin laaja käsite. Subjektiivisesti, aikuisuus on minulle alati muuttuva käsite omien tarpeideni mukaan. Missä minun tarvitsee henkisesti kehittyä? Mitä minun tarvitsee tehdä, etten tulevaisuudessa jää heikoille jäille? Miten minun tarvitsee kohdella tätä ihmistä, että olisin hänelle tueksi?
Off the records; ihmiset eivät useinkaan anna tilaa hymyilylle. Monesti käyttävät tilaisuutta toisten "puutteista" hyväkseen ja ivaavat jollain tapaa. Se, että on yli 25-vuotias, mutta yhteiskunnallisesti 17-vuotiaan tasolla ei tee pyrkimysyrityksiä helpoksi. Ihmiset olettavat yli 25-vuotiaan jo olevan jollain pykälällä, mutta jos ei ole, niin helposti ei anneta mahdollisuutta uusiutua tai osoittaa kykyjään.Niinpä ja loppujen lopuksi, ei ajokortti esimerkiksi ole kuin suorite tai taito, sinänsä ihan hyödyllinen taito, muttei tee kenestäkään aikuista. Eikä asuntolainaa tarvitse maksaa, loppujen lopuksi monelle se asuntolaina onkin ollut lapsellinen haave eikä aikuisen haave ja sitten menee asiat mönkään pahastikin: se vasta olisi kova koulu! Lisäksi asumismuotonsa saa kyllä valita, ei se asuntolaina kenestäkään sen aikuisempaa tee kuin toisesta. Kaikki eivät edes halua omistaa aina kaikkea.
Ne ketkä ivaavat toisten puutteista tekevät sitä omansa peittääkseen. Eipä sekään kerro kovin kypsästä käytöksestä. Ivaajat ovat heikkoja ja ymmärtämättömiä ihmisiä, eivät suinkaan kypsiä eivätkä vahvoja.
Yhteiskunnallisesti on tietty tavallaan ehkä 17-vuotiaan tasolla jos on vanhemmistaan riippuvainen ja asuu kotona, mutta ei oikeastaan koulutuksestakaan riippuen. Tiedän useampiakin ihmisiä, joilla ei ole ammattitutkintoa, mutta jotka ovat takuulla ihan aikuisia ja töissä käyviä. Heillä tosin on ollut onnea saada se työ ilman tutkintoa, ihan aina se ei onnistu.
Loppujen lopuksi ne on ne meidän omat odotuksemme, mitkä ratkaisee, ei muiden ihmisten pykälät eikä arviot. Ei sitä tarvitse hävetä että on kulkenut toisin ja 25-vuotias on vielä nuori. Ammattipätevyyden moni hankkii toisaalta pariinkin kertaan eli aikuisena toisen kerran, miksipä ei siis voisi sitä ensimmäistä kertaa, jos ei ole vielä sitä tehnyt. Tiedän kaverin, joka oli kyllä ihan aikuinen ja normaali ihminen, mutta ei vaan omannut ammttitutkintoa 42-vuotiaanakaan. Se häiritsi häntä, joten... Hän meni kouluun ja hankki sen. That's it. 44-vuotiaana hän oli edelleen sama ihminen, mutta ammattitutkinnolla. Myöskään tekemätön tai työtönkään hän ei ollut, eli ei se tutkinto ketään määrittele ja toisaalta, sen saa parissa vuodessa jos haluaa ja sen tarvitsee. Hän tarvitsi, koska vaihtoi alaa. Edellisen työn (missä hän oli myös edennyt) hän oli saanut ja opetellut tekemällä.
Ja moni joutuu kaikista tutkinnoistaan ja ulkoisista asioistaan huolimatta tekemään elämänsä purkutyötä, kasaustyötä, pohdintaa ja uudelleen aloittamista, tavalla tai toisella aikuistuessaan - myös 25 ikävuoden jälkeen. Monen semmoisen ulkkoisesti aikuistuneen, vaikka ammatti, työ ja perhe 25-vuotiaana täytyy käydä jossain kohtaa tuo sama hyväksymistie läpi, että tässäkö tämä on, mitä nyt haluan, mitä oikeasti halua, miksi olen tässä, millainen ihminen olen, haluan olla ja mitä teen ja nyt tosiaan on näin. Se kun vaan on niin. Elämää kun ei voi elää etukäteen ja elämä muuttaa asioita. Onneksi!
Sinä olet itsesi isoin määrittelijä, tosiaankin. Loppujen lopuksi, se on ihan sama mitä mieltä muut siitä ovat jos itse olet sen tien tarvinnut ja sitä kautta kasvanut. Ehkäpä jopa hankit enemmän oman suuntaisen elämän sillä tavoin. Toivottavasti ainakin. Jääköön naputtajat omaan arvoonsa. - Skybuck
H.K edel. kirjoitti:
Niinpä ja loppujen lopuksi, ei ajokortti esimerkiksi ole kuin suorite tai taito, sinänsä ihan hyödyllinen taito, muttei tee kenestäkään aikuista. Eikä asuntolainaa tarvitse maksaa, loppujen lopuksi monelle se asuntolaina onkin ollut lapsellinen haave eikä aikuisen haave ja sitten menee asiat mönkään pahastikin: se vasta olisi kova koulu! Lisäksi asumismuotonsa saa kyllä valita, ei se asuntolaina kenestäkään sen aikuisempaa tee kuin toisesta. Kaikki eivät edes halua omistaa aina kaikkea.
Ne ketkä ivaavat toisten puutteista tekevät sitä omansa peittääkseen. Eipä sekään kerro kovin kypsästä käytöksestä. Ivaajat ovat heikkoja ja ymmärtämättömiä ihmisiä, eivät suinkaan kypsiä eivätkä vahvoja.
Yhteiskunnallisesti on tietty tavallaan ehkä 17-vuotiaan tasolla jos on vanhemmistaan riippuvainen ja asuu kotona, mutta ei oikeastaan koulutuksestakaan riippuen. Tiedän useampiakin ihmisiä, joilla ei ole ammattitutkintoa, mutta jotka ovat takuulla ihan aikuisia ja töissä käyviä. Heillä tosin on ollut onnea saada se työ ilman tutkintoa, ihan aina se ei onnistu.
Loppujen lopuksi ne on ne meidän omat odotuksemme, mitkä ratkaisee, ei muiden ihmisten pykälät eikä arviot. Ei sitä tarvitse hävetä että on kulkenut toisin ja 25-vuotias on vielä nuori. Ammattipätevyyden moni hankkii toisaalta pariinkin kertaan eli aikuisena toisen kerran, miksipä ei siis voisi sitä ensimmäistä kertaa, jos ei ole vielä sitä tehnyt. Tiedän kaverin, joka oli kyllä ihan aikuinen ja normaali ihminen, mutta ei vaan omannut ammttitutkintoa 42-vuotiaanakaan. Se häiritsi häntä, joten... Hän meni kouluun ja hankki sen. That's it. 44-vuotiaana hän oli edelleen sama ihminen, mutta ammattitutkinnolla. Myöskään tekemätön tai työtönkään hän ei ollut, eli ei se tutkinto ketään määrittele ja toisaalta, sen saa parissa vuodessa jos haluaa ja sen tarvitsee. Hän tarvitsi, koska vaihtoi alaa. Edellisen työn (missä hän oli myös edennyt) hän oli saanut ja opetellut tekemällä.
Ja moni joutuu kaikista tutkinnoistaan ja ulkoisista asioistaan huolimatta tekemään elämänsä purkutyötä, kasaustyötä, pohdintaa ja uudelleen aloittamista, tavalla tai toisella aikuistuessaan - myös 25 ikävuoden jälkeen. Monen semmoisen ulkkoisesti aikuistuneen, vaikka ammatti, työ ja perhe 25-vuotiaana täytyy käydä jossain kohtaa tuo sama hyväksymistie läpi, että tässäkö tämä on, mitä nyt haluan, mitä oikeasti halua, miksi olen tässä, millainen ihminen olen, haluan olla ja mitä teen ja nyt tosiaan on näin. Se kun vaan on niin. Elämää kun ei voi elää etukäteen ja elämä muuttaa asioita. Onneksi!
Sinä olet itsesi isoin määrittelijä, tosiaankin. Loppujen lopuksi, se on ihan sama mitä mieltä muut siitä ovat jos itse olet sen tien tarvinnut ja sitä kautta kasvanut. Ehkäpä jopa hankit enemmän oman suuntaisen elämän sillä tavoin. Toivottavasti ainakin. Jääköön naputtajat omaan arvoonsa.Hyviä kirjoituksia.
- kyllä aivan ja
Skybuck kirjoitti:
Hyviä kirjoituksia.
Kyllä, ja jos menee vain koulutusputkea läpi kiltisti laput silmillä sitä ei pysty edes löytämään itseään. Siksi onkin tärkeää vaikka välillä nähdä vähän sitä oikeaa elämää, niin ei tule ihan pullossa kasvaneeksi idiootiksi joka kuvittelee tietävänsä kaikesta kaiken koska on vähän lukenut kirjoista tai on "pätevä" jollain alalla, oli se duunari tai akateeminen, tai jotain siltä väliltä.
Itse ainakin huomasin että jo lukiossa samoin kuin yliopistossa opiskelijoiden kesken vallitsi tietynlainen habitus ja se liittyi kyllä jokseenkin nuoruuteen, mutta enemmän pönöttämiseen, pätemiseen ja näsäviisauteen. Saman ilmiön olen huomannut myös työlämässä pitkään olleilla, jostain keski-ikäisistä kantuista puhumattakaan.
Erilaiset vaiheet ja kokemukset elämässä ei ollenkaan huono asia siis perspektiivin saamiseksi. Yhteen näkökantaan ei pidä jumittautua, vaikka toki ura tavoitteet on hyvä pitää mielessä ja mukana jossain takaraivossa vaikka välillä vähän eläisikin hunningolla nuorena.
- Velma
Mä erosin yhdestä koulusta, mutta vasta sitten, kun toinen koulupaikka oli varmistunut (amk-tasolla molemmat kuitenkin). Ekassa koulussa en kauheasti tykännyt olla ja toisen vuoden kävinkin vähän lusmuten. Valmistumisen jälkeen olen saanut pelkkiä pätkätöitä ja tuntuu, että olisi sittenkin pitänyt jatkaa se eka koulu loppuun, koska siinä oli työllistävämpi opiskeluala.
- gfdgdfgfdgdf
Ei kannata syrjäytyä siitä ei voi päästä eroon, terveisin syrjäytynyt, sitä mitä vanhemmaksi tulee sitä pienemmäksi menee mahdollisuus palata eelämään :)
- 10+16
En ole koulua lopettanut, mutta työt kyllä. Asun myös vielä kotosalla, mutta oon susta 4v nuorempi. Vaikkei töiden lopettamisesta ookkaan kuin kuukausi, niin vanhemmat painostaa hakemaan kouluun tai sitten töihin. Haluaisin kokonaan vaihtaa alaa, mutta hakuaikahan alkaa vasta 4.3 paikkeilla, ja koulut siinö syksyllä, joten olen yrittänyt hakea sen alan töitä ilman koulutusta. Eihän siitä oikein mitään tule. Silti äitikin tyrkyttää oikeen niitä työpaikkjoa "hae tänne". Toki ymmärrän hänen huolensa eli tuo sama kuin sinulla: todella vaikeaa enää aloittaa tai jatkaa mitään kun on ollut tarpeeksi kauan "poissa pelistä". Itsellä tuntuu nyt jo vähän hankalalta, joten en voi kuvitellakkaan miltä susta tuntuu! Mutta samaa ehdotan kuin aikaisemmatkin eli että etsit jostain mol.fi tai monster.fi osoitteesta töitä. Jos haluat vaihtaa alaa tai ruveta opiskelemaan niin haku alkaa juurikin tuossa helmi-maaliskuun paikkeilla.
Oikein paljon tsemppiä ja iso hali sinne! - 56899987654
Voi että kun nykynuorison pitää saada kaikki itselle nyt ja heti. Elämässä tarvitaan pitkäjänteisyyttä. Jos esim. opiskelu välillä tympii ja kyllästyttää, niin pitää vaan olla sinnikäs. Eikai täällä mikään alati hauskaa ja mukavaa ole. Ei muuta kuin takaisin kouluun ja mukaan yhteiskuntaan. :)
- Tsemppiä
Hei
Olen samaa mieltä edelisen kommentojan kanssa. Ota askel kerrallaan - jokainen eteenpäinpääsy tuntuu hyvältä ja auttaa etiäpäin. Tiedät, että et ole ongelmasi kanssa yksin. Ja mielestäni tärkein pointti on se, että olet itse analysoinut tilanteesi ja myöntänyt virheesi. Mutta niitä ei kannata jäädä murehtimaan - virheitä teemme kaikki. Tsemppiä sinulle valinnoissasi ja mukavaa vuoden jatkoa
Nuoren miehen äiti - unelmat korkealla
Unelmoida pitää, mutta kannattaa erotella, että mitkä niistä haaveista on realistisia ja mitkä on täysin epärealistisia. Moni saattaa haaveilla olevansa maailman paras jääkiekkoilija tai Nobel-palkittu tutkija, mutta usein unohtuu se, että paljonko lahjakkuutta työtä sellaiseen tilanteeseen pääseminen edellyttää.
Itselläni oli se tilanne, että en tunnistanut nuorena omia lahjakkuuksiani. Hain opiskelemaan usealle alalle pääsemättä kiinni mihinkään. Lopulta hain kauppaopistoon, kun en kerran päässyt mihinkään korkeakouluun. Kävin koulun vastahankaisesti, mutta työllistyin, kun olin valmis ottamaan vastaan ihan mitä työtä vaan. Sen jälkeen olen sinnitellyt ja noussut pikkuhiljaa ylöspäin.
Työn ohessa opiskelin tradenomiksi ja perheellisenä se oli todella raskasta. Tajusin kuitenkin sen, että minä itse teen valintoja ja kukaan muu niitä ei voi tehdä. Niinpä innostuin ensimmäistä kertaa opiskeluista nyt vasta ammattikorkeakoulussa. Tavoitteenani on jatkaa opintoja ja perustaa omaa yritystä myöhemmin. Työuraahan tässä on jäljellä vuosikymmeniä.
Minäkin kadun sitä, etten lähtenyt ulkomaille. Jos olet perheetön etkä seurustele, niin hae opiskelu- tai työpaikkaa ulkomailta. Opit paikallisen kielen, sosiaaliset taitosi kasvavat 100 %, saat uusia kavereita, itsevarmuutesi kasvaa kun näet konkreettisesti sen miten työsi kantaa hedelmää ja opit virheistäsi jne. Nyt en itse voi lähteä ulkomaille, koska työ ja lapset pitävät minut Suomessa.
Tietokone kuten alkoholikin on hyvä renki, mutta huono isäntä. Vierota itsesi tietokoneesta esim. aloittamalla liikunta. Viivästytä tietokoneen avaamista aamulla. Keksi muuta korvaavaa toimintaa koneella olemisen sijasta. Ota yhteyttä kavereihisi. Koska asut kotona, tee oma-aloitteisesti kotitöitä. Käytä joka päivä esim. tunti aikaa tietokoneella hyödylliseen toimintaan esim. työpaikkojen hakuun, opiskelupaikkojen selvittämiseen, kielikoulutukseen jne. Ehkä kaikkein tärkeintä on rytmin löytäminen vuorokaudelle eli säännölliset elämäntavat ja myös kiinteä aika, jolloin menet nukkumaan, koska väsyneenä et kykene muuttamaan elämääsi.
T: unelmat korkealla, jalat maassa - Aikuisten äiti...
Varmasti on muitakin, jotka ovat lopettaneet kesken koulutuksensa jonkin syyn takia. Harvoin tosin syy on niin painava että se peittoaisi keskeytyksestä koituneet seuraukset. Opiskelujen lopettaminen on aina typerää ja se on vain myönnettävä. Sinunkin tilanteessasi vaihtoehtona on nyt ollut passiivisuus, joka vain lisää passiivisuutta.
Lähde nyt jonnekin vaikka työharjoitteluun, joutenolo laiskuuttaa ja tekee elämänasenteesta välinpitämättömän. Ole myös rehellinen itsellesi - tuli töpättyä mutta älä töppäile enää.
AMK:hon pääsy keskeytyksen jälkeen voi olla hankalaa koska valitsijoilla tulee väistämättä mieleen ajatus, että keskeytät taas kun joku asia tai jakso ei ole tarpeeksi kiinnostava.
Kotona oleminen ja ajan tappaminen ei rakenna tulevaisuuttasi vaan ennemminkin sulkee portteja ja mahdollisuuksia. Mene työkkäriin tai johonkin mistä saat tietoa vaihtoehdoistasi.- hmmmmm
Keskeyttäminen ei estä pääsyä toiselle alalle. Mitään ei ole lyöty lukkoon vaan kaikki on avoinna. Moni yliopistoon havitteleva käy välivuotenaan vaikka jonkinaikaa AMK:n penkillä ja sitten kun omalle alalle pääsy varmistuu, jää se AMK-tutkinto sinne hyllylle. Eikä ole mitään estettä tai ongelmaa. Myös amk-tutkintojen välillä saa keskenjääneestä tutkinnosta hyväksiluvun joistakin opintokokonaisuuksista.
- pekka-
Ei niitä AMK valitsijoita kiinnosta se onko joku keskeyttänyt vai ei . Kyllä tietävät että alan vaihtajia on. Jos pärjää pääsykokeissa niin pääsee ihan samanlailla opiskelmanaan kun muutkin. Sillä ei ole merkitystä onko jotain opiskellut ennen vai ei.
Myöskin jos haluaa opiskelut keskeyttää, niin ei ehkä kannata lopettaa kokonaan vaan pysyä kirjoilla edelleen koulussa. Niin niitä opintoja kyllä pystyy jatkamaan myöhemminkin ja voi myös hakea uuttakin paikkaa.
- hmmmm
Eihän puolitoistavuotta ole aika eikä mikään!
Jos olet mielestäsi ollut väärällä alalla, niin sitten olet ollut. Moni amk-tutkinto on melkoista silmänlumetta, lukuunottamatta nyt jotain sote-alan tutkintoja. Monikaan ei sitten valmistuttuaan tee päivääkään töitä sen tutkinnon mukaisessa työssä. Eli et ole menettänyt mitään. Olet vielä nuori ja mahdollisuuksia piisaa, kunhan vain näkisit ne.
Sinulla on mahdollisuuksia päätyä alalle, josta sitten tulee leipäpuusi. Älä suotta masennu. Todellisuus on kovaa valmistuneillekin. Kannattaa siis pyrkiä aloille, jotka oikeasti työllistää. Oikean ammatin saaminen voisi olla tavoitteesi, eikä sen saavuttamiseksi tarvitse välttämättä käydä AMK-tutkintoa.
Ei elämä ole sellaista, että yhtäkkiä kaikki olisi paremmin vaan se on jatkuvaa työtä sen eteen, että saa voita leivälle. Sulla on aikaa nyt päättää mitä haluat tehdä, haluatko pikakouluttautua jollekin alalle, varastomies, rekkakuski, linja-autokuski tms vai haluatko kenties lääkikseen vai oikikseen vai sairaanhoitajaksi? =) Et sinä nyt lopullisesti mitään päätöstä tehnyt. Ovet ovat avoinna. - 28-vuotias nainen
Aina on varaa omaan asuntoon. Hanki nyt jo se asunto johon saat vuokratukea ja loput maksat tuistasi. Tutustu netissä mitä tukia saisit jne,.. Olet jo aikuinen mies, joten miksi ihmeessä pyörit vieläkiän vanhempien nurkissa.
Mikä ihmeen ikäkriisi sinulla on 24-vuotiaana? Miten niin et pärjäisi.
Ota itseäsi niskasta kiinni nyhverö ja ala elämään elämääsi.- Justinen
Ei tukien varassa kotona lojuminen auta ketään eteenpäin. Töitä on pakko etsiä. Saa päiviinsä täytettä terveellä tavalla. Tuntee itsensä arvokkaammaksi.
- Ylös suosta!
Mä olen elänyt tuon läpi, tosin mun kohdalla puhutaan yli viidestä vuodesta, jotka meni hukkaan. Kyllä sieltä on mahdollista nousta. Jos opiskelu ei innosta, niin mieti mitä työtä voisit tehdä ja mene töihin. Saat päivääsi rytmin, etkä tunne oloasi niin arvottomaksi, kun tienaat itse rahaa. Mun kohdalla se oli ratkaisu. Olen nyt töissä ja tuntuu paljon paremmalta. Töissä on kavereita ja raha on itse tienattua. Hyvä fiilis! Ei niiden opintojenkaan jatkaminen ole poissuljettu, mutta ensin pitää saada se masennuksen kierre katkaistua ja mulla siihen auttoi juurikin työpaikan saaminen. Ei kannata nirsoilla, vaan menee siihen hommaan, jonka oppii ja minne pääsee. Itse tienattu raha on kuitenkin ainakin mulle se kimmoke, mikä nosti mut sieltä tietokoneen ruudun tuijottelust tosielämään. Nyt ei ole aikaa notkua täällä kaikkea vapaa aikaa, kun käydään työkavereiden kanssa elokuvissa ja pidetään pokeri-iltoja ja taisi se jonkunlainen parisuhdekin alkaa kehkeytymään. Sen kanssa tilanne on vielä kesken, mutta ehkä siitä jotakin tulee. Tsemppiä sinulle, toivottavasti löydät edes jonkun väliaikaisen suunnan elämällesi. Ei sitä koko elämää tarvitse kerralla suunnitella. Jos nyt vaikka vuodeksikin olis hommat jotakuinkin selvät.
- Skybuck
Minua motivoi sun kirjotus! Tsemppiä ja onnea sulle vielä jatkoonkin!
- Pääset kyl kouluun!
Sulla on sisälläs fiksuja ajatuksia.
Ala nyt askel kerrallaan kulkea kohti uutta. Käy opinto-ohjaajan tms kanssa kartoittamassa mahdolliset väylät, joita luulen olevan monia!
Äläkä anna kateellisten urpojen lannistaa itseäsi.
Jos joku pomo saakin isoa palkkaa (jonkun mielestä pienellä) työpanoksellaan tai joku herra/rouva istuukin rahasäkin vieressä nautiskellen korkorahoistaan, niin ei se nyt tarkoita, että voitas jokainen käpertyä omaan kurjuuteemme kärvistelemään kateudesta vihreinä (niiku jotkut tuntuu tässäki keskustelussa tekevän). Ne ressukat käyttää toisten taloudellista menestystä ja rikkauksia tekosyynä sille, etteivät tee juuri mitään oman elämänsä hyväksi. Älä sorru heidän tasolleen!
Hain työttömäks jäätyäni kouluun ja oli se nyt mielekkäämpää lähtee aamuisin opiskelemaan ku jäädä sohvaperunaks. Sain ihan kivan työn ja pärjään hyvin palkallani (melkein 2000 kuussa brutto) kun en törsäile hölmöyksiin. Ilman kouluu olisin varmaan peruspäivärahalla. - ikä opettaa?
Minäkin valmistuin alalle rimaa hipoen minkä en tuntenut olevan omani.
Huonon työllistymisen vuoksi oli pakko uudelleen kouluttautua.
Vanhat arvosanat pistivät miettimään että mahtaako siitäkään koulun käynnistä mitään tulla.
Voi olla, että ala jota opiskelin oli oikea, tai myöskin se, että olin saanut ikää, motivoi minua paremmaksi opiskelijaksi.
Valmistuin, ja sain erittäin hyvät paperit.
Opiskeluni palkittiin stipendein ja työllistymisellä. - kkk...kkk...kkk...
nyt hakeudut vaikka väkisin paikkakunnan halvimmalle kuntosalille.siksi halvimmalle että fatta ehkä voi tulla vastaan ja six että halvimmalla tehdään eikä vain näytellä itseään/kaupan varusteita ja eikä sitä lässynlässyn-touhua..ja et mene mihinkään pätkätöihin,etkä 2-4t./pvä. niissä ollessa tulee fattan kanssa ongelmia,usko tai älä..
mutta pääasia että salilla saisit aikaa kulumaan 1-3t./pvä niin kroppa kiittää kun saat seksi ym. seuraa ja pää ei pehmene tylsissä ajatuksissa.. salille siitä !!!!!!!!!! - Takaisin kouluun NYT
Moi
Onko mitenkään mahdollista, että pääsisit jotenkin takaisin siihen ohjelmaan josta erosit jatkamaan opintojasi. Yleensäkin eroaminen oli varmasti virhe, koska olisi kannattanut pitää välivuosi (eli olisit voinut jatkaa koulussa vuoden tai parin päästä) ja sitten välivuoden aikana etsiä sopivaa työtä tai muuta opiskelupaikkaa. Tämä ihan vinkkinä niille muille, jotka ovat miettimässä alan vaihtamista.
Suosittelisin, että hakisit keväthaussa ja syyshaussa uutta koulutuspaikkaa AMKsta. Jos olet kerran päässyt sisään niin varmasti voit päästä toisenkin kerran. Tosin aiempi eroaminen ehkä voi vähän vaikeuttaa, mutta ainakin jos yrität pienempien paikkakuntien kouluihin niin olen ihan varma että myöhemmin tai ennemmin pääset takaisin kouluun.
Älä missaa syksyn AMK-täydennyshakua. Jos olet hyvin lahjakas opiskelija niin voit myös samaan aikaan valmistautua yliopiston pääsykokeisiin. Siellä ei katsota miten monta välivuotta on ollut ennen opintoja jos vain pisteet riittää sisäänpääsyyn.
Sinun tapauksessasi raahaisin itseni takaisin kouluun niin nopeasti kuin mahdollista ja hankkisin jonkin osa-aikatyön. Ei tosiaan näytä hyvältä CVssä jos on tyyliin kolmen vuoden tauko työtä tai opiskelua.
Sun nyt pitää vaan oikeasti hakea kouluun ja siinä sivussa hankkia itsellesi työkokemusta, koska jos et tee yhtään mitään niin luultavasti tulet jossain pisteessä syrjäytymään. Olet jo ilmeisesti huomannut itsekin, että kotona oleminen vaikuttaa sinuun negatiivisesti ja voi jossain vaiheessa alkaa syömään itsetuntoa.
Ihan varmasti pääset jonnekin jos vain haet (et välttämättä unelma-alalle, mutta sellaisesta josta saa hyvän keskiluokkaisen työpaikan). - 1+19
Selvitä mitä tahdot, sillä oma tahto on ainoa asia mikä tuo elämälle tyydytyksen. Useimmat ihmiset ajautuvat tekemään vain jotakin, aivan kuten sinäkin olit ajautumassa, ja se johtaa sellaiseen mitäänsanomattomaan elämään, mutta käytä nyt siis aikasi hyödyllisesti. Käy tutustumassa Alkuajatukseen, se käsittelee oman tahdon ongelmaa ja siitä on sinulle varmasti avuksi. Löytyy googlaamalla ja kotisivulta voit ladata maksutta hyvän sähkökirjan.
- student maaan
Aika varmasti pääset takaisin kouluun. Nyt mieti nyt vähän et missä oot vaikka 5 vuoden päässä tai 10 tällä menolla? ei hyvältä näytä. Se on pakko nousta ylös montusta ja käydä yrittämään jotain joka vie eteenpäin. Oli se sitten mitä vain. Itse masennuksen takia itsesäälissä rypeneenä päätin vain nousta ja ruveta yrittää uudestaan opiskelua. Itsetuntoa syö kun toisilla on jo asunnot ja autot hommattuna kun itse samaan aikaan kituuttaa yhteiskunnan tuilla. Missäs sä oot? ai työtön hahaaa Se helpoin ratkaisu ei useimmiten ole se paras.
Olin vuodenkin sairaslomilla ja kotona koneella syrjäytyneenä. Välillä olin jossain lyhyissä parin kk työkokeiluissa ja kuntoutuksessakin. Sitten vain päätin lähtä kokeilemaan opiskelua uudestaan ja aika hyvin on mennyt.
Minäkin erosin amiksesta vikana vuonna ja kyllä se on jälkeen päin harmittanut. Elämäntilanne oli huono ja sairastuin, mutta olisin ehkä jotenkin pystynyt käymään koulun loppuun jos olisin jaksanut rämpiä. Otin aivan uuden alan nyt. Yksinäisyys ja syrjäytyminen luo paljon tuskastuttavia ajatuksia ja syö itsetuntoa. Hae johonkin tai mene jatkamaan vanhoja opintoja. Sitten jos ei taaskaan kiinnosta tai et jaksa se on sen ajan murhe. Voi olla että homma lähtee hyvin sujumaan. Kannattaa miettiä miksi opinnot tyssäsi viimeksi? Jotain on varmaan muutettava tai voit joutua samaan pisteeseen kuin viimeksi ettei opinnot etene. - psykologi1
Hei!
Suosittelen että hakeudut ammatinvalintapsykologille työkkäriin. Siellä voisi sitten mietiskellä opiskelualaa ja muutenkin miettiä erilaisia vaihtoehtoja. Kannattaa käyttää tällaiset tilaisuudet hyväksi jos paikkakunnallasi tällaisia palveluita löytyy. - JOOHTHTHT
Aivan ensimmäiseksi vanhemmat heittää sut pihalle. Elämmehän Suomessa, eikä missään korruptio ja kehitysmaassa.. eikun hetkinen.
Olin jo unohtaa, että eihän täällä Suomessa pärjää enää työssäkäyvätkään. Heh.
No jokatapauksessa, osta pikavippejä ja ota vastuu elämästä!!! - Hukkuu
"Lapsi muuten oppii uimaan, kun se joutuu veteen." Ei kyllä opi, vaan hukkuu. Jos et usko, voit kokeeksi testata omalla/läheisesi lapsella, jos uskallat.
- Väärä valinta :/
Paljon on vastauksia tullut, kiitos niistä!
Olen iloinen, etteivät kaikki teistä ole heti minua tuomitsemassa ja syyllistämässä tilanteestani, vaikka tietysti olen sen itse aiheuttanutkin. Moni teistä on myös kertonut omia kokemuksiaan, mikä on hienoa ja kannustavaa. Olen itsekin tullut siihen tulokseen,että päivittelyn ja tuskailun sijaan yritän oikeasti tehdä asialle jotain. Haluan tosiaan vielä opiskella, ja nyt olen syventynyt hakemaan oikeaa alaa ja koulutusohjelmaa. Mitään täydellisen sopivaa koulutusta en varmaankaan löydä, mutta kunhan ala on mielestäni okei eikä ainakaan aivan täysin omien taipumuksieni vastainen, niin olisin tyytyväinen.
Joku teistä kyseli, että onko minulla seurustelukumppania, niin ei kyllä valitettavasti ole. Haussa on ollut muttei ole löytynyt. Uuden opiskelupaikan löytämisessä olisikin yksi hyvistä puolista juuri se, että saisi uusia ihmisiä elämäänsä - parhaassa tapauksessa ehkä jopa Sen Oikean. Epärealistiselta en silti halua kuulostaa, mutta kaikkihan on mahdollista...- annette 6
Kiitos selkeästä viestinnästä sekä hyvästä välimerkkien käytöstä. Ihan nuorelta et vaikuta viestinnän perusteella, mutta keskustelusta saatiin hyvä. Ehkä keskustelijoiden joukossa oli joku nuori joka sai uutta potkua elämäänsä.
- 7+1
Kannattaa se AMK-tutkinto vähintään suorittaa. Oon nähny monta tapausta, kun tulot nousee yhtä-äkkiä 1000 € /kk sinne 2500 € /kk ja se on vaan lähtöpalkka. Siinä saa sisältöä elämään kun on säännöllinen rytmi työssä käydessä.
- FM vm. 98
En tiedä kuinka homma toimii AMK:ssa, mutta ainakin monissa korkeakouluissa pystyt vaihtamaan opiskeltavaa alaa ns. lennosta, eli voit vaihtaa pääainetta koulun sisällä menettämättä opiskeluoikeutta. Tämä tietysti edellyttää, että tulevaa alaa on jo opiskeltu tietty määrä opiskelupisteitä.
Tulevaa opiskelupaikkaa harkitessasi kannattaa selvittää, että onko tämmöinen järjestely mahdollinen ko. opinahjossa. Näin ei tarvitse etukäteen hirveästi stressata, että onko valittu ala juuri se oikea, vaan voi hieman kokeilla ja tutustua eri aloihin opiskelun aikana.
Monialaisuus on kuitenkin valttia tänä päivänä. - NiinSeVainOn1
Kun olet tämän lukenut,mene nukkumaan ja nuku pitkät unet ja kun heräät sitten otat itseäs "niskastakiinni"sit Rupeet miettimään mitä tekisin.
- älä sure välivaihe
Muutos tarvii aina aikaa. Olen itse ja moni kaverikin on keskeyttänyt ja joko jatkanut tai hakenut lukemaan kokonaan toista alaa amk tai yliopisto tasolla Tärkeintä sulle olis käydä läpi IHAN KAIKKI linjat ja miettiä mitä voisit lukea ja mikä kiinostaisi, sillä olet nuori vain kerran. Olet pian 25 joten voit hakea myös aikuiskoulutuksiin AMK:hon jotka sisältävät monimuoto.opiskelua jos sulta löytyy tarpeeksi työkokemusta.
- Di Tutankhamon
Olit tietenkin insinöörin opissa.
- tätisaarnaa
Peli ei ole menetetty vielä, olet vielä nuori eikä tieto/taitosi ole minnekään kadonnut. Jotkut asiat saattavat vaatia muisin virkistystä, mutta varmasti tulet pärjäämään pääsykokeissa ja varsinaisissa opinnoissa.Nyt kun asut porukoittesi luona, on sinulla mahdollisuus keskittyä pääsykokeisiin kunnolla. Ei tarvitse murehtia juuri mistään muusta!
Kun olet löytänyt sopivia vaihtoehtoja ja aloja minne voisit hakea, selvitä mitä pääsykokeet sinulta vaativat ja aloita valmistautuminen ajoissa. Tee realistinen lukusuunnitelma ja kiinnitä eritystä huomiota niihin 'heikkoihin' alueisiin. Ja kertaa ja pistää avoisi muistelemaan mitä olet lukenut ja yritä todella sisäistää asioita. Pelkkä lukeminen harvoin riittää, ota välineiksi mind mapit, tee referaatteja yms. Sitten on tärkeää löytää mieleinen paikka valmistautumiselle, kotona vai kirjastossa, toiset lukee kahvilassa...
Jos istuminen aloillaan tuottaa vaikeuksia kokeile vaikka tekniikkaa 25/5 eli päätät tietyn alueen jonka luet 25 minuutin aikana (ei haittaa vaikka tulee kiire) ja sitten 'lepäät' 5 minuutta ja käyt kävelemässä.
Jos tiedät että haastattelu on tulossa, mieti etukäteen mahdollisia kysymyksiä ja asioita millä saat haastattelijat vakuuttuneeksi sinusta.
Sori kun tästä tule tämmönen ''täti neuvoo'' - viesti, mutta tiedän paljon henkilöitä joilla sisäänpääseminen on jäänyt huonosta valmistautumisesta kiinni. Lopuksi haluan vielä sanoa että älä anna minkään ''epäonnistumisen pelon'' asettua tielle kun haet opiskelemaan. Jos nyt ei tärppää niin mitäs sitten - aina voi ja pitää yrittää, toisinaan uudestaan!
Tsemppiä ja ihan piipisti! - Njgptwa
Aseta tavoite, tee aikataulu, ahkeroi. Tee uukkari tai olet lopullisesti out.
- Arkikuntoon
Hae kuntouttavaan työtoimintaan tai ota selvää onko kotipaikkakunnallasi mahdollisesti nuorten paja, olisit vielä ainakin sen ikäinen että voisit sinne päästä. Sitä kautta saat hoidettua ensin arkirytmisi kuntoon ja pääset totuttelemaan millaista se on kun pitää herätä aikaisin ja sitoutua siihen että tekee jotakin.
Ennen kuin arkiasiat ovat kohdallaan ei kannata edes yrittää lähteä opiskelemaan. - hgffggfdgfdgdf
Itse mietin aikoinaan samaa, mutta olin kaukaa viisas enkä halunnut vaihtaa ennen kuin saan uuden opiskelupaikan, johon voin siirtyä. Homma kuitenkin jäi ja jäin kouluun osittain hyvän kaveriporukan takia. Opin itseasiassa tykkäämään alasta, mutta nyt olen valmistunut ja töitä ei ole. Kyllähän tämä jouten olo passivoittaa todella paljon ja pienetkin asiat tuntuvat niin raskailta. Toki harrastan aktiivisesti kuntoilua ja koitan töitä hakea, joka pitää kohtalaisen aktiivisena.
Ei tämä ala ehkä edelleenkään ole minulle luotu, mutta voisin kuvitella työskenteleväni alalla ainakin lähtökohtaisesti. Olen kyllä sitä mieltä, että jos itselle sopivamman alan tietää niin kyllä sitä kohti kannattaa kulkea eikä jäädä siihen ihan siedettävään vaihtoehtoon. Jos ei ole parempaa tiedossa niin silloin varmaan kannattaa katsoa se tie loppuun, jolle on jo astunut.
Itse rakastan liikuntaa ja tekisin siitä mieluusti ammatin itselleni, mutta sopivaa keinoa en ole oikein vielä keksinyt. Personal training voisi olla ihan ok, mutta toisaalta nykyinen ammattini voisi minua kiinnostaa jopa enemmän. Opettajaksi pääseminen taas vaatisi yliopisto-opinnot ja etenkin liikunta-alalla niihin pääsy on todella haastavaa.
Uskon kuitenkin vahvasti, että sopiva ala minulle vielä löytyy kunhan työtilanne lähtee parantumaan päin. Pitää tämä passiivinen aika vain yrittää olla itse aktiivinen ja kehittää itseään itseään kiinnostavilla alueilla. Tällöin työn tai opiskelun tullessa ajankohtaiseksi on paremmin valmistautunut ja pystyy paremmin erikoistumaan juuri sinne mistä on kiinnostunut.- fdafsadsfda
Niin varmasti kaikilla tekee mieli liikuntaa. Mikä on maailman turhin ammatti? Liikunnanopettaja. Miettikää itse, että miksi.
Oletko sattunut huomaamaan, että 90% kaikista muistakin ihmisistä haluaa "uudelleenkouluttautua" juuri liikunnan tai hyvinvoinnin aloille. Personal trainereita ja hierojia on joka paikassa. Ehkä jo liikaa.
Eikö kannattaisi ajatella "outside-of-the-box"-tyyppisesti ja ajatella erilailla kuin muut.. eli hakeutuisit alalle mihin muut eivät ole hakeutuneet. On kuitenkin maailmassa muutakin kuin liikuntaa. Tämä sporttijuttu on ohimenevä ilmiö muutenkin.
Jotain muuta on jo tulossa..1
- 20+7
Kannattaa kyllä ennen 30v olla ainakin AMK-tutkinto suoritettuna. Sillon se alamäki vasta kunnolla alkaa kun rupee hoksaamaan, että muut samanikäiset on jo elämässä saaneet jotain aikaan ja itse ei juuri mitään.
- ihmettelyä
Miksi juuri AMK-tutkinto? Ja miksi juuri 30v on SE raja?
- 13+10
ihmettelyä kirjoitti:
Miksi juuri AMK-tutkinto? Ja miksi juuri 30v on SE raja?
Toki tutkinnon voi opiskella myös yli 30v:nä, mutta tavallaan nyt hain kuitenkin sitä, että useimmat AMK-tutkinnon suorittajista valmistuu viimeistään 25-vuotiaana, niin jos hommaa lykkää turhan pitkään, niin voi olla, että yli 30-vuotiaana ei kiinnostusta enää riitäkään opiskelemaan. Miksi juuri AMK-tutkinto? Tällä hetkellä varsinkin tekniikan alalta AMK:sta edelleen on hyvä työllisyys, noin 85%. Sitten ylipäätänsä työn tekemisen puitteet on aivan eri luokkaa jos löytyy ainakin AMK-tutkinto.
ELI POINTTINA ON:
Pakko ei ole opiskella AMK-tutkintoa, mutta sitten pitää myös olla valmis, että elämä voi jäädä ilman kunnollista koulutusta melko ankeaksi. Huom. voi jäädä, ei tietenkään joka tapauksessa, mutta jos vaan pääkoppa toimii, niin totta helkkarissa kannattaa lukea vähintään se AMK-tutkinto sellaiselta alalta, joka työllistää hyvin tällä hetkellä ja myös tulevaisuudessa. Ei ne tekniikan työpaikat mihinkään Intiaan ja Kiinaan mene. Täällä tarvitaan edelleen tekniikan ammattilaisia kotimaassa myös, kun jatkuvasti joka tapauksessa jää porukkaa eläkkeelle ja ne paikat on täytettävä ja myös uusia yrityksiä perustetaan. - Järki käteen.
13+10 kirjoitti:
Toki tutkinnon voi opiskella myös yli 30v:nä, mutta tavallaan nyt hain kuitenkin sitä, että useimmat AMK-tutkinnon suorittajista valmistuu viimeistään 25-vuotiaana, niin jos hommaa lykkää turhan pitkään, niin voi olla, että yli 30-vuotiaana ei kiinnostusta enää riitäkään opiskelemaan. Miksi juuri AMK-tutkinto? Tällä hetkellä varsinkin tekniikan alalta AMK:sta edelleen on hyvä työllisyys, noin 85%. Sitten ylipäätänsä työn tekemisen puitteet on aivan eri luokkaa jos löytyy ainakin AMK-tutkinto.
ELI POINTTINA ON:
Pakko ei ole opiskella AMK-tutkintoa, mutta sitten pitää myös olla valmis, että elämä voi jäädä ilman kunnollista koulutusta melko ankeaksi. Huom. voi jäädä, ei tietenkään joka tapauksessa, mutta jos vaan pääkoppa toimii, niin totta helkkarissa kannattaa lukea vähintään se AMK-tutkinto sellaiselta alalta, joka työllistää hyvin tällä hetkellä ja myös tulevaisuudessa. Ei ne tekniikan työpaikat mihinkään Intiaan ja Kiinaan mene. Täällä tarvitaan edelleen tekniikan ammattilaisia kotimaassa myös, kun jatkuvasti joka tapauksessa jää porukkaa eläkkeelle ja ne paikat on täytettävä ja myös uusia yrityksiä perustetaan.En siis kirjoittanut vi*tuiluna tätä, vaan ihan siltä kantilta, että AMK-tutkinto aivan varmasti on kannattavampi käydä 25-vuotiaana kuin 30-vuotiaana, jos siihen 25-vuotiaana on mahdollisuus. Älkää helkkarissa jääkö kotia sohvalle makaamaan, jos vaan sen verran pääkoppa toimii, että AMK-tutkinnon pystyy suorittamaan. Muutenkin toi 20-30v väli on sellainen, että todellakin sillon kannattaa ainakin joku tutkinto käydä, niin ei ainakaan syrjäydy. Mielellään tutkinto tietenkin ois vähintään AMK-tasoinen, niin sitten on työ rennompaa ja voi enemmän vaikuttaa omaan työhön.
- saunassa itsekseni
Olen kade, sillä me naiset emme voi yksin harrastaa tuota.
Onneksi provosi oli harvinaisen huono.- Ja hah!
Mutta ei lähelläkään niin huono kuin sinun. Naiset vasta ovatkin himorunkkareita.
- Auttaja
Älä kuuntele noita, jotka sanovat että "ala laittaa elämääsi kuntoon" tai antavat muita kelvottomia neuvojaan. Kohtaa sen sijaan itsesi ja asiat sellaisena kuin ne ovat. Älä murehdi liikaa menneitä tai tekemiäsi vääriä valintoja. Keskity sen sijaan siihen, mitä juuri tällä hetkellä tunnet ja koet. Lakkaa esittämästä kavereillesi, että kaikki on ihan jees. Kerro heille totuus. Varmasti löytyy ihmisiä, jotka osaavat kuunnella.
- 16161
"Älä kuuntele noita, jotka sanovat että 'ala laittaa elämääsi kuntoon'..."
Joo, mitä sitä nyt turhaan laittamaan elämää kuntoon. :) - Auttaja
16161 kirjoitti:
"Älä kuuntele noita, jotka sanovat että 'ala laittaa elämääsi kuntoon'..."
Joo, mitä sitä nyt turhaan laittamaan elämää kuntoon. :)En sanonut, etteikö elämää tulisi laittaa kuntoon vaan että se on kelpaamaton neuvo sellaiselle henkilölle, joka ei selvästikään jaksa eikä kykene siihen.
- Hyvä vastaus edellä^
"En sanonut, etteikö elämää tulisi laittaa kuntoon vaan että se on kelpaamaton neuvo sellaiselle henkilölle, joka ei selvästikään jaksa eikä kykene siihen."
Hyvä, kerrankin realismia! Usein näkee masentuneillekin ehdotettavan, että "ota itseäsi niskasta kiinni!!". Helppohan niin on sanoa, tietysti... Heippa! Tuo kuulosti niin tutulle.. Mulla on käynyt vähän samoin. Kävin joitain tutkintoja / koulutuksia ennen lapseni syntymää, mutta sitten ne jäivät kesken, kun lapsi syntyi. Sittemmin olen sairastellut paljon, eikä ole ollut jaksamista riittävästi että olisin työelämään päässyt. Kotona minäkin olen paljon koneella, luen lehtiä, seuraan sähköpostia ja maailman menoa. Se riittää toistaiseksi, mutta ystäväsuhteet ovat ikävä kyllä jääneet pois eikä juuri niitä ole. Olen kyllä ihan seurallinen ja vähän sosiaalinenkin, mutta en tiedä missä vika. Taloudellisestikin pärjään! Yksinäisyyttäkin olen kokenut vaikkei ikää ole kuin vähän päälle 30 ja elämä alussa.
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Tyttäreni kuoli lihavuusleikkaukseen.
Miettikää kuiten 2 kertaa, ennenkuin menette lihavuusleikkaukseen.3217635Viiimeinen viesti
Sinulle neiti ristiriita vai mikä nimesi sitten ikinä onkaan. Mulle alkaa riittää tää sekoilu. Oot leikkiny mun tunteill662176- 1771856
epäonnen perjantain rikos yritys
onpa epäselvä kuva, tuolla laadullako keskustaa tarkkaillaan lego hahmotkin selvempiä161392- 1121287
Yllätyspaukku! Vappu Pimiä rikkoi vaikean rajapyykin yllättävässä bisneksessä: "Nyt hymyilyttää...!"
Wau, onnea, Vappu Pimiä, upea suoritus! PS. Pimiä tänään televisiossa, ohjelmatietojen mukaan hän on Puoli seiskassa vie91261Suomessa ei ole järkeä tarjota terveyspalveluita joka kolkassa
- Suomen väestötiheys 1.1.2022 oli 18,3 asukasta maaneliökilometriä kohden. - Uudenmaan maakunnassa asuu keskimäärin 181701231RÖTÖSHERRAT KIIKKIIN PUOLANGALLA.
Puolankalaisilla tehtävä ryhmäkanne itsensä yleintäneistä rötöstelijöista, sekä maksattaa kunnan maksama tyhmän koplan j571186Kirjoitin sinulle koska
tunnen sinua kohtaan niin paljon. Sydäntäni särkee, kun kätken ihastumisen, kaipauksen, sinua kohtaan tuntemani lämmön j411081Martina pääsee upeisiin häihin
Miltäs se tuntuu kateellisista. Anni Uusivirta on Martinan kavereita.2901029