Mitä eroa psykooseilla?

Erinomainen kysymys. Tähän tarvittaisiin entisten neuroleptejä saaneiden/käyttäneiden ja vieroituspsykoosin läpi käyneiden henkilöiden näkemys ja valaisu.

Yleiselle tasolla mielialalääkkeiden aiheuttaman vieroituspsykoosin erottaa melko helposti tavallisesta psykoottisuudesta tai psykoosista muun muassa siten, että vieroitusoireilusta kärsivältä kysyessä hän kuvaa mielentilaansa, tuntemuksiaa ja ajatuksiaan ennen kokemattomiksi, absurdeiksi tai täysin hänen oman persoonallisuutensa tai normaalin ajattelunsa ja ajatuksen juoksunsa vastaisiksi. Mukana voi olla usein tyhjyydestä kumpuavaa vihaisuutta, raivoa, ylitsekumpuavaa epätoivoa, masentuneisuutta, agressioita, äkkipikaisuutta, sekavuutta, kovaa ahdistuneisuutta, impulsiivisuutta. itsetuhoisuutta ja väkivaltaisuutta, kuoleman ja vahingoittamisen tai tappamisen ajatuksia. Vieroituspsykoosista kärsivä osaa usein erottaa vieroitusoireilun alkuperäisestä masentuneisuudesta, ahdistuneisuudesta ja 'tavallisesta' psykoottisuudestaan ja kuvata eroja kysyvälle osapuolelle. Yksi tärkeä tunnistettava piirre on, että vieroitusoireilu on yleensä useita kertoja voimakkaampaa kuin alkuperäinen psyykkinen oirehdinta ja mukana on täysin uusia, ennen lääkeainekäyttöä kuulumattomia oireita.

Harva psykiatri ja joskus potilaskaan ei osaa tehdä asianmukaista analyysia ja erottaa oireiluja toisistaan, mikä johtaa usein lääkityksen jatkamiseen ja jopa annoksen nostoon. Potilaan kykyä tunnistaa oireet itse aikaisemmasta tilastaan heikentää mm. pitkä käyttöaika, jonka kuluessa alkuperäisen psyykkisen oireilun tuntemukset ja voimakkuudet saattavat unohtua. Toisena tekijänä on psykiatrien kykenemättömyys erottaa oireita, jonka myötä seuraa potilaan vakuuttelu "sairauden" paluusta tai pahentumisesta ja reaktion, jota ei tunnisteta vieroitukseen liittyväksi, käyttö osoituksena lääkekäytön tarpeellisuudesta.