Muutama kysymys lestadiolaisuudesta

Lestadiolaisia ei tarvitse kokea eikä käsitellä mitenkään erilailla kuin muita (luterilaisia) suomalaisia. Ei ole sääntöjä. Minun lääkärikäynteihini tai kerran käyntiini sairaalassa, ei millään tavoin lestadiolaisuus ole vaikuttanut. Mielestäni lääkärin tai sairaanhoitajien ei tarvitse edes tietää, olenko lestadiolainen, eiväthän he tiedä poliittistakaan vakaumustani.

Olen vanhoillislestadiolainen mies, mutta sen verran minulla on näistä asioista kokemusta, että olen ollut mukana synnytyssalissa muutamaan otteeseen. Jospa illan edetessä joku naisihminenkin ehtisi vastata. Vanhoillislestadiolaisilta saisi ehkä paremmin vastauksia kysymällä erilliseltä vanhoillislestadiolaisuuspalstalta.

Lestadiolaisilla, ainakaan vanhoillislestadiolaisilla, ei ole erityisiä sääntöjä tai tapoja koskien tavallista terveydenhoitoa, sairaanhoitoa tai leikkauksia.

Joissakin, onneksi toistaiseksi harvinaisissa, tapauksissa voi tulla eteen eettisiä ongelmia. En esimerkiksi osaisi kuvitella, että vanhoillislestadiolainen haluaisi hoidattaa Parkinsonin tautiaan abortoitujen sikiöiden aivosoluilla. Luulenpa kyllä, ettei haluaisi moni muukaan.

Kuten varmaan tiedättekin, vanhoillislestadiolaiset eivät hyväksy raskaudenkeskeytystä tai raskauden ehkäisyä missään oloissa (ehkä nykyään poikkeuksena sterilisaatio jos on äidin kuoleman riski uuden raskauden alkaessa, mutta tämäkin on monien mielestä väärin). Vanhoillislestadiolaiset toivoisivat, että potilaan (äidin) vakaumusta kunnioitettaisiin. Sairaanhoitohenkilökunnan on varmasti otettava esille myös vaihtoehtoja, jotka eivät äidille vakaumuksen vuoksi sovi, ja siitä ei pitäisi kenenkään loukkaantua. Voisitte kuitenkin miettiä tapoja, jolla tämä voitaisiin tehdä kunnioittavasti ja omia mahdollisesti erilaisia näkemyksiä tuputtamatta.

Omat kokemukseni potilaana olemisesta ovat hyvin minimaaliset (koputtaa puuta), joten en osaa oikein kommentoida sitä osaa. Voin kuitenkin kuvitella, että monet lestadiolaiset toivovat lääkäreiltä ja muulta terveydenhoitohenekilökunnalta ymmärtämystä esim. suurten lapsimäärien suhteen. Olen nimittäin joskus kuullut jonkun monilapsisen valittavan jonkun lääkärin negatiivista asennetta. Hoidon suhteen en uskoisi useimmilla lestadiolaisilla olevan mitään kovinkaan poikkeavia eettisiä periaatteita. Aborttia ei tietenkään hyväksytä ja osa lestadiolaisista ei hyväksy ehkäisyä, mutta muuten on vaikea kuvitella mitään ihmeellisyyksiä.

Mutta koska ymmärsin, että tarkoituksenanne on katsoa asiaa vähän laajemmasta näkökulmasta, niin yritän antaa joitain näkökulmia.

Lestadiolaisuutta pidetään luterilaisuuden sisäisenä suuntauksena, joten siinä mielessä ei oikein voi puhua lestadiolaisuuden ja luterilaisuuden välisistä eroista. Mutta jos verrataan lestadiolaisten oppia Lutherin ja luterilaisten tunnustuskirjojen oppiin, niin monet lestadiolaiset ajattelevat sakramenteista (kaste ja ehtoollinen) hieman eri tavalla kuin Luther tai luterilaiset tunnustuskirjat. Esikoislestadiolaisten osalta tämä koskee vain kastetta, koska ehtoollisesta ajatellaan samalla tavalla kuin Luther ja luter. tunnustuskirjat. Vanhoillislestadiolaisuuden oppi poikkeaa "luterilaisesta" myös ehtoollisen osalta.

Ero kasteen osalta on siinä, että valtaosa lestadiolaisista ei usko siinä tapahtuvan uudestisyntymistä (mm. esikoislestadiolaisuudessa osa on tässä asiassa luterilaisella kannalla). Ehtoollisen osalta ero on siinä, että vanhoillislestadiolaisuudessa opetetaan, että ehtoollisessa ei ole syntien anteeksiantamusta (esikoislestadiolaisuus on tässä asiassa kokonaisuudessaan luterilaisella kannalla, eli että ehtoollisessa on syntien anteeksiantamus).

Opillinen ero ainakin luterilaisuuden valtavirtaan verrattuna on se, että osa lestadiolaisista ajattelee, että vain heidän joukossaan voi pelastua (osa lestadiolaisista ei ajattele näin).

Suurimmat lestadiolaisten erityispiirteet ovat tapakulttuurissa, joka on jossain määrin erilainen myös eri lestadiolaisryhmien kesken. Alkoholin välttäminen kuuluu kaikkiin lestadiolaisryhmiin, samoin ainakin jossain määrin myös kielteinen asenne ehkäisyyn, televisioon ja maalliseen musiikkiin.

Näistä voisi tietysti kirjoittaa vaikka kuinka monta tohtorinväitöskirjaa, mutta tässä joitain kiireessä kirjoitettuja pieniä mieleen tulleita ajatuksia.

Lestadiolaisuudesta löytyy muuten tietoa sivuilta http://lestadiolaisuus.info Ehkä sieltä voisi löytyä jotain teillekin hyödyllistä.

Itse lukeudun lähinnä esikoislestadiolaisiin.

Ihan normaaleja asiakkaita olemme myös neuvolassa.
vakaumukseni ei ole vaikuttanut yhtään mihinkään terveydenhuollon piirissä. Olen saanut yhden lapsen ja vastannut kieltävästi kun kysyttiin haluanko lapsivesitutkimuksia. Sitä ei käsittääkseni tarvitse perustella kenellekään.
samoin kysyttäessä ehkäisyn tarvetta olen vain vastannut etten tarvitse koska haluan lisää lapsia. Meitä on aika monia myös siellä "tiskin toisella puolella" ja ihan normaaleja työntekijöitä ovat hekin/mekin.
Emme siis kaipaa mitään erikoiskohtelua.

Minä olen lähes aina saanut sellaisen hoitajan joka on lestadiolainen kun olen pyytänyt etu käteen. Ei ole tullut ristiriitoja. Asun lestadiolais valtaisella paikka kunnalla.
Pari kertaa on joutunut menemään varoittamatta lääkäriin ja silloin olen joutunut myös muiden lääkärien kanssa. Kyllä he ovat aika hyvin suhtautuneet, mutta en toivo sitä kokemusta enää!

Olen ison perheen äiti ja se on toivomukseni, että nuorempi polvi ei tekis samoja virheitä, kuin minun kanssa.
HUOM! Ei ole monta kertaa sattunut, mutta kuitenkin.
Se on minusta kamalaa jos kätilö alkaa puhumaan ja surkuttelemaan äitiä ja sanoo, jaksaako sitä, ja eikö se kroppa sano ei. Ja vielä äänenpainolla korostaa tätä asiaa / ei siis hyvä.
Minusta silloin jos ei kysy apua, ei tarvitsisi sitä antaa. Eikä tuollaiset ed. mainitut lausunnot ainakaan anna lisää voimia. Niitähän sitä ennemmin tarivtaan sekä odotusaikana että senjälkeen.
Sain alku avioliiton aikana joka vuosi, joko alle tai vähän yli vuoden lapsen. Siis samana kuukautena, vuosittain kävin "lepäämässä". Kätilö nauroi minulle ja miehelleni: Tervetuloa taas ensi vuonna tammikuussa.
Tämä iloinen kätilö on jäänyt mieleen mukavana muistona ja tällaista suhtautumista toivoisin äiteille, että he tuntisivat että he ovat tervetulleita synnyttämään. Että ei tarvitsisi pelon alla olla, että mitähän siellä taas sanotaan
Olen kuullut että ennen vanhaan äitit saattoivat neuovlasta tulla itkien kotiin, kun joko kätilö tai lääkäri oli niin ilkeä, jos oli useampi raskaus.
Siskolleni ja miehelleni oli eräs sanonut; Kyllä te ainakin yhden asian osaatte. Siis ei näin. Tämä oli minusta erittäin ajattelematonta lukeneelta ihmiseltä!
Oli hienoa että haluatte niin paljon omistautua tälle tehtävlle, että TODEpLLA haluatte auttaa äitejä t%¢E4llaisessa asiassa. Että haluatte kunnnella meitä, ja meidän toivomuksia. :)
Tällaista toivomme enemmän, että meitä ihmisenä kunnioitetaan.