Kaks maaliman parasta kotterroo. Volkkarin koneen kun vaihto 80.000:nen tuhannen kilometrin jälkeen, niin eipä siihen tarvinnu oikeestaan muuta tehäkkää. Kylymä kun ryssän helevetissä tietennii, sehän oli selevä.
Corolla taas kohtuu lämmin ja huonollakkii käytöllä kesti vähinttään 300.000km, hyvällä käätöllä miljjoonan. Niinku 1967-72 Corolla. Nykysistä en tiijä. Ei ne kumpikkaa niin helevetin hyviä ollu ajjoo, vain mitä vittumaisempi tilanne, niin sitä paremminhan nuo toimivat. Eipä mulla muuta tänne aato-osastolle.
Corolla taas kohtuu lämmin ja huonollakkii käytöllä kesti vähinttään 300.000km, hyvällä käätöllä miljjoonan. Niinku 1967-72 Corolla. Nykysistä en tiijä. Ei ne kumpikkaa niin helevetin hyviä ollu ajjoo, vain mitä vittumaisempi tilanne, niin sitä paremminhan nuo toimivat. Eipä mulla muuta tänne aato-osastolle.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Meidän isä osti 1960- ja 70-luvulla kuplavolkkareita (1200/1963, 1200/1967, 1300/1969 ja 1303S/1974) Hän sanoi syyksi sen ettei silloin ollut budjettia Volvoihin tai Audeihin ja taas mitään Itäblokin kommariromua kuten Ladaa tai Moskvichia ei meidän perheeseen tullut ja PISTE. Volkkareiden jälkeen oli sitten hetken aikaa Volvo 240 1976, johon viimein oli varaa, mutta siihen kyllästyttiin koska se oli aika tankki. Sen jälkeen oli kolme Toyota Corollaa peräjälkeen ja niillä ajettiin todella paljon ilman ongelmia. Ensimmäinen kaksiovinen takatuuppari 1980, toinen kolmiovinen etuvetoinen luukkuperä 1985 ja kolmas 5-ovinen liftback 1991. kaikissa Corollan 1.3L peruskone.