Olen 18-vuotias tyttö ja 161cm pitkä ja painan 43-44kg.. Musta tuntuu, että se on ihan liikaa ja ruuan syömisen oon jättäny tosi vähälle pidemmäks aikaa jo, mutta laihtumista ei tapahdu tarpeeks nopeesti.. Auttakaa viisaat ihmiset, kuuntelenko itteäni täs asiassa ja laihutan itteni ihanteelliseen painoon vai oonko turhaa huolissaan..?
Auttakaa..
Avuton
4146
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Oot jo nyt alipainoinen... :/ Toivottavasti et laihduta enempää/pystyt lopettamaan. Toivottavasti saat apua, eikä sun tarvitsisi ikinä kokea sitä kaikkea kamalaa mitä syömishäiriöt tuo mukanaan! Niin tai et kauheasti kertonut tilanteestasi, onko sulla todettu syömishäiriö tai kuinka pitkään sulla on ollut ongelmia syömisten kanssa?
Joskus voi olla houkuttelevaa ajatus syömishäiriömaailmaan vajoamisesta, mutta todellisuudessa se ei sitä ole. En tiedä kyllä varmaan ketään joka myöhemmin sairastututtuaan olisi tyytyväinen elämäänsä. Se on ihan hirveää, kaikki se. Toivottavasti et joudu kokemaan sellaista. Nuoruus siinä menee pilalle. :(
Ongelmia syömisen suhteen on ollu noin. Puolisenvuotta ja kaverit on huomannu kyllä että en kauheesti syö ja on yrittäny auttaakkin.. Ei ole todettu, mutta itse vaan tiedostan sen, että vihaan syödä ja laihtuminen on pakkomielle.. En haluais itselleni tällasta, mutta en myöskään lihota..
Oot jo sitten ongelmissa ja jo avun tarpeessa, tarvisit oikeasti apua! :/ Toisaalta ymmärrän sen että kun on jo ollut noin pitkään laihduttamista, niin siitä on vaikeaa päästä, etenkin ilman apua. Toisaalta, pitäis myös itse haluta apua ja muutosta asioihin. Ootko saanu minkäänlaista apua, siis ootko käyny vaikka puhumassa koskaan kenellekään hoitotaholle? Pelottavaa ja surullista, tosta se just lähtee ja jos apua ei saa ajoissa, tilanne pahenee entisestään. Vaikeaa neuoa oikein mitenkään. Se on hyvä että aattelet ettet haluaisi itsellesi tollasta eikä sun tarvitsisikaan haluta sellasta elämää. Mutta se päähänpinttymä ettei halua lihoa, se onkin ongelma jos se on vahvempana mielessä kuin se ettet halua elää sellasta elämää. En osaa muuta sanoa, toivoisin tietenkin että saisit apua. Tota menoa asiat vaan huononee. :( Mutta vaikeaa sitä on sanoa toiselle että pitää syödä ja tilanne menee pahemmaksi ellei asialle tee mitään, kun on jo pitkälle mennyt ilmeisesti sullakin nuo syömishäiriöiset ajatukset, niin nää on usein melko turhia puheita, vaikka kuinka yrittäisikin auttaa. :/
Ymmärrän itsekkin asian vakavuuden onneksi ja terveydenhoitajalla oon kerran käynnyt kavereiden painostuksesta, mutta ei siellä käynti tulosta tuottanut.. Ja muualta avun hakeminen tuntuu liian pelottavalta ajatukselta..