Rakkaus on kuin savu, joka

Tämän 10. 1. kirjoittamani runon julkaisin toisella foorumilla eilen, koska tänne ei saa tehdyksi kursivointia yms. joilla voisi erottaa runon osioita toisistaan tai sitten en vaan osaa tehdä niitä. Ehkä on jotain koodeja mitkä sivusto hyväksyisi mutta en lähtenyt testailemaan... Kertokaa jos tiedätte koodeja mitkä pelittää suomi24:n softassa. :)

Hmp.f:n viimeisimmän runon innoittamana tämän nyt laitoin, tällaisenaan.

k.mus

Huomenta

Jotenkin olet saanut aika olennaisia asioita kiedottua abstrakriiviseen muotoon, joista voi loihtia loputonta rakkauden konkretiaa. Rakkaus on mm. päivästä, ihmismielestä ja sattumasta pursuava/luuhistuva voima, joka on aina läsnä ja vain hetkittäin todellisuutta. Hävitäkseen tai piiloutuakseen ja taas noustakseen ravistuksia saavaan muotoonsa. Se on yhtä helppo saada uteliaasta uhmakkaaksi kuin välinpitämättömästä samantekeväksi, mutta koskettaessaan sen tuoksun muistaa aina.

Kun tuuli tulee paikalle, niin savu hälvenee... :) Hieno vertauskuva runossasi rakkaudesta ja sen laajuudesta kauniit mieli- tai muistikuvat rakkaasta. Ihanaa selkeyttä ja tilaa hengittää, savusta huolimatta!

Eikös tässä ole vähän kuin kaksi tasoa: näen tosiaan mielikuvat sekä sen mitä on ilman mielen rakennelmia nyt? Tykkään tästä. Paljon :)

Runossasi rakkaus on kujeileva alussa ja muuttaa sitten jotenkin
muotoaan proosarunon tapaiseksi.
Tuo loppuosa päätti runon hyvin omaperäisellä tavalla.

Pidin tästä paljon!

En välttämättä vastaile runoihin tulleisiin kommentteihin. Ei siksi etten arvostaisi niitä, arvostan jokaista palautetta, mutta kommenttien kommentoiminen tuntuu turhalta, ellei sitten ole jotain varsin tähdellistä mitä haluan sanoa.

Tässä tasapuolisesti kiitos kaikille runoa kommentoineille. Kiva saada palautetta kuinka runo on koettu...

Mistä alkaa kohtuudelle:
Kiitos kun kerrot mitä rakkaus mielestäsi on. Aihe on minunkin mielestäni laaja ja sisältää useita sävyjä etenkin koska suomenkielessä rakkaudelle on vain yksi sana, toisin kuin esimerkiksi Raamatun kreikankielisessä tekstissä jossa niitä on useita, alkaen ehdottomasta pyyteettömästä agape-rakkaudesta, joka täydellisessä muodossaan on ainoastaan Jumalalla. Sitäkin voidaan miettiä, missä määrin meidän tunteelliset rakkauskokemukset tai "rakkauden huumassa" tehdyt teot, jotka ovat hetkellisiä, ilmentävät rakkauden varsinaista olemusta, joka on ikuinen ja pysyvä. Kristitty kyselee itseltään onko rakkaus rakkautta silloinkin, kun se ei alistu Jumalan rakkauden eli Kristuksen alamaisuuteen, ja vaikka olisikin, eikö maailmassa juuri sellaisen rakkauden tähden ole niin paljon pahaa: isänmaanrakkaus johtaa nationalismiin, toisten näkemiseen vihollisena, äidinrakkaus johtaa sokeuteen oman lapsen virheitä kohtaan ja puolueelliseen asenteeseen, rakkaus voi johtaa myös aviorikokseen, oman puolison sekä lasten hylkäämiseen toisen tähden, jopa ns. intohimorikoksiin. Lisänä sitten vielä "uskonnollinen rakkaus": rakkaus omaan jumalakuvaan ja rituaaleihin, joka saa ihmiset "Jumalan" nimissä harjoittamaan väkivaltaa niitä kohtaan, jotka uskovat toisin. Ateistitkaan eivät ole tästä vapaita, koska ateismi on olennaisesti uskonnollinen rakennelma.

Laaja aihe siis - johon kuuluu myös rakastumisen (tunnetta, kaipausta olla toisen lähellä, saada hänet itselleen) ja rakastamisen (tahtoa, moraalista asennoitumista, sitoutumista, suostumista luopumaan toisesta jos niin on todellisuuden kannalta parempi) suhde: ollakseen rakkautta, rakastumisen täytyy kasvaa rakastamiseksi. :)

Tuulena tulen.
KIITOS. Mukavaa että tavoitit nuo kaksi tasoa ja tunnelman.!

Liona.
"Kujeilu" on mielestäni kiva ilmaisu. Ehkä runon aloituksessa on jotakin kujeilevaa. Kujeilevasti ilmaistua siitä kuinka rakkauden kohde on rakastavan elämässä läsnä kaiken aikaa ikään kuin kurkistaen joka paikkaan ja joka paikasta. Kiitos...

Runo näyttää tässä erilaiselta kuin alkuperäisessä muodossaan, jossa sen alku ja lopetus ovat kursivoidut ja keskitetyt, erotuksena keskiosaan...

Tämä oli siis runollinen kokeilu, syntynyt kuten useimmat runoni kiinnostuksesta tekstintuottamiseen ja kielen ilmiöiden tarkasteluun, johon tarkasteluun "rakkausrunous" (eli sen kirjoittaminen) on oivallinen väline - rakkausrunouden tematiikka, kieli- ja mielikuvat, kokemuksen ja runon sekä runon sisäisten asioiden väliset suhteet, ihmisen suhde tekstiin. Niitä tarkastelen runojeni kautta, jotka saattavat näyttää rakkausrunoilta ja omalla tavallaan sitä ovatkin, mutta enemmän rakkausrunouden tarkastelua.

Niinpä tämä(kään) runo ei ole faktaa perinteisesti määriteltynä, se ei ole syntynyt tunnetilassa jossa sanoisin rakkaalleni häneen kohdistaen "tyynyssä tuoksusi" jne. En muista missä runon kirjoitin, ehkä keittiön pöydän äärellä, mutta luultavimmin olohuoneessa työpöydällä. Runon minähenkilö - joka runossa istuu ja kirjoittaa - ei siis ole yksi yhteen minä, runon faktinen kirjoittaja, vaan tavallaan roolihenkilö, runon rekvisiittaa.

Siitä huolimatta olen runossa vakaasti läsnä. Olen sen takana oleva tarkastelija, rakkausrunouden kautta elämää ja sen ilmiöitä, joskus lempeän ironisesti tai kirpeän itseironisesti (?) pohtiva tarkastelija, jota kiinnostaa erityisesti kieli propagandan ja provokaation välineenä.

Sitäkään en voi kiistää, etteikö runoissa olisi muistumia, takautumia, tunnelmia omista rakkauselämän kokemuksista, totta kai niin on, koska tarkastelen aihetta itseni läpi. Ehkä vielä enemmän eläytymistä, myötätuntoa joidenkin muiden, runoissani usein "minähenkilöinä" esiintyvien eli yleensäkin rakkautta ja sen ilmiöitä kokevien ihmisten elämään. Myös omaa vakaumusta tulee esiin varsinkin joissain runoissa.

Niin sanottua faktarunoa, omakohtaista ja akuuttia elämäntilanteen purkamista ja ilmentämistä nämä "rakkausrunoni" ovat vain harvoin, ja silloin harvoin sitä lukijoilleni tuskin kerron :)

Halauksin

k.mus