Olen nyt raskaana noin puolessa välissä. Olen onnellinen. Lapsi oli toivottu, mieheni kanssa ajattelimme että tulee jos on tullakseen. Noin vuosi ilman pillereitä ja pikkuinen ilmoitti tulostaan. Kerroin onnellisena miehelleni raskaudesta joka oli aivan kauhuissaan ja haukkui yms. Hän tiesi ettei ole itsestään selvyys että saan lapsia koska olen edell suhteessa kärsinyt lapsettomuudesta, sitä ei kyllä koskaan tutkittu kummassa "vika". Olen ollut mieheni kanssa yhdessä noin 10v, meillä ennestään yksi tytär, 7v. Miehelläni aiemmasta liitostaan tytär 14v joka luonamme noin kerran kuussa, silloin kun miehelläni viikonloppu vapaa töistä.
Koen kuitenkin että tällä hetkellä ongelmana se että en saa ukoltani minkäänlaista huomioo, kauniita sanoja, en yhtään mitään.... sen jälkeen kun ilmoitin raskaudesta niin en halausta, suukkoa saatika seksiä... pari kertaa torjuttuna tarvisko itseäni tyrkyttää koko ajan?! Ukko tulee töistä kotiin , menee tietokoneelle ja istuu siinä illan... iltavuoron jälkeen valvoo aamuyöhön asti ja nukkuu sitten siihen asti kun menee taas iltaan töihin. Olen aika väsyny, raskaus mennyt muuten hyvin, mutta nyt ollut verenvuotoja joiden takia olen parin viikon sairaslomalla. En saisi rehkiä paljon mutta en voi elää paskaisuuden keskelläkään.. välillä pakko koittaa siivota vaikka maha ja selkä huutaa armoa. Kivut/tuntemukset kuuluu raskauteen mutta pelkään niitä verenvuotoja.
Minulla on ystäviä mutta muuten olen aika yksin. Miestäni ei kiinnosta vaikka mitä hänelle kertoisin... ei kiinnostanut edes se että poika tulossa toukokuun lopulla. Minun vanhemmat, ystävät suku tietävät raskaudesta,mutta ukkoni ei ole kertonut kenellekään.
Oli vaan pakko purkautuu. Kiitos jos luitte :)
Koen kuitenkin että tällä hetkellä ongelmana se että en saa ukoltani minkäänlaista huomioo, kauniita sanoja, en yhtään mitään.... sen jälkeen kun ilmoitin raskaudesta niin en halausta, suukkoa saatika seksiä... pari kertaa torjuttuna tarvisko itseäni tyrkyttää koko ajan?! Ukko tulee töistä kotiin , menee tietokoneelle ja istuu siinä illan... iltavuoron jälkeen valvoo aamuyöhön asti ja nukkuu sitten siihen asti kun menee taas iltaan töihin. Olen aika väsyny, raskaus mennyt muuten hyvin, mutta nyt ollut verenvuotoja joiden takia olen parin viikon sairaslomalla. En saisi rehkiä paljon mutta en voi elää paskaisuuden keskelläkään.. välillä pakko koittaa siivota vaikka maha ja selkä huutaa armoa. Kivut/tuntemukset kuuluu raskauteen mutta pelkään niitä verenvuotoja.
Minulla on ystäviä mutta muuten olen aika yksin. Miestäni ei kiinnosta vaikka mitä hänelle kertoisin... ei kiinnostanut edes se että poika tulossa toukokuun lopulla. Minun vanhemmat, ystävät suku tietävät raskaudesta,mutta ukkoni ei ole kertonut kenellekään.
Oli vaan pakko purkautuu. Kiitos jos luitte :)
Vastaukset 2
Vanhimmat
Luin rakkaus, mut se olikin raskaus :)
Niin, ehkäp olette molemmat levon tarpeessa, ukko ja akka... kyllä se siitä
Niin, mutta lapsi on AINA vain ja ainoastaan naisen vastuulla.
Juttele miehesi kanssa.
Omituista, että hän on halunnut lasta ja nyt kun se tulee, niin ei haluukkaan.
Tosin aika normia käytöstä mieheltä, joka näkee 14v tytärtäänkin vaan kerran kuussa.