Olen alkanut kyseenalaistaa toimintaani lapsena, voisiko jotkin asiat olla "harhaluuloja" vai ovatko ne normaaleja asioita lapselle?
N. 6 vuotiaana kaaduin vessassa ja olin jotenkin lyömässä päätäni patteriin mutta yhtä-äkkiä ikään kuin pysähdyin enkä lyönytkään päätäni. (en tiedä nykyään mitä tapahtui, en usko yliluonnollisiin asioihin nykyään) Äitini on harras uskovainen ja muistan ajatelleeni silloin että suojelusenkeli pelasti minut kuolemalta.
Lisäksi myöhemmin ala-asteella ensimmäisellä luokalla meillä oli tyttöporukka joka oli ihastunut samaan poikaan ja olin aivan varma että tämä poika oli ihastunut minuun (en usko että näin kuitenkaan oli)
Vielä viitosellakin ihannoin erään bändin basistia ja kuvittelin että jotenkin meistä tulisi olisi pakko tulla pari, olin todella ihastunut idoliini. Myös ennen kouluikää idolisoin erään bändin laulajaa ja piirtelin mm. kuvia meistä hääparina.
Onko tällaiset kuvitelmat lapsella aivan normaaleja vai kertovatko jostain häiriöstä tai voivatko ennakoida jopa skitsofreniaa?
Entä aikuisiällä, jos ajattelee että joku saattaisi olla kiinnostunut pelkästään yhden keskustelun ja muutaman katseenvaihdon jälkeen? En siis ajattele että henkilö olisi minuun palavasti rakastunut vaan että hän saattaisi olla kiinnostunut. Ovatko nämä harhaluuloja?
N. 6 vuotiaana kaaduin vessassa ja olin jotenkin lyömässä päätäni patteriin mutta yhtä-äkkiä ikään kuin pysähdyin enkä lyönytkään päätäni. (en tiedä nykyään mitä tapahtui, en usko yliluonnollisiin asioihin nykyään) Äitini on harras uskovainen ja muistan ajatelleeni silloin että suojelusenkeli pelasti minut kuolemalta.
Lisäksi myöhemmin ala-asteella ensimmäisellä luokalla meillä oli tyttöporukka joka oli ihastunut samaan poikaan ja olin aivan varma että tämä poika oli ihastunut minuun (en usko että näin kuitenkaan oli)
Vielä viitosellakin ihannoin erään bändin basistia ja kuvittelin että jotenkin meistä tulisi olisi pakko tulla pari, olin todella ihastunut idoliini. Myös ennen kouluikää idolisoin erään bändin laulajaa ja piirtelin mm. kuvia meistä hääparina.
Onko tällaiset kuvitelmat lapsella aivan normaaleja vai kertovatko jostain häiriöstä tai voivatko ennakoida jopa skitsofreniaa?
Entä aikuisiällä, jos ajattelee että joku saattaisi olla kiinnostunut pelkästään yhden keskustelun ja muutaman katseenvaihdon jälkeen? En siis ajattele että henkilö olisi minuun palavasti rakastunut vaan että hän saattaisi olla kiinnostunut. Ovatko nämä harhaluuloja?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Uskon Jumalaan ja suojelusenkelihin ja ei ole mitenkään kummallista jos sinua on autettu yliluonnollisesti jo äidin esirukoustenkin tähden. Myös tuollaisen ihastumisfantasiat ovat normaalia ja jopa terveeseen kehitykseen kuulvia lapsella ja nuorella.
Aikuisiällä järki ja kokemus tulevat peliin ja voi ymmärtää, että yhden muutaman katseen perusteella ei noin vain seurustelemaan pääsät. Kyllähän bändin laulajat vaihtavat tuollaisia katseita päivittäinkin, joten haaveisiin ei kannata jäädä.
En tarkoita että aikuisiällä olisi idolisoimista ja heihin ihastumista, vaan tämä tapahtui lapsena, ja nämä "ihastukset" joista puhun joiden joskus luulen antavan minulle kiinnostuneita katseita ovat ihan tavallisia ihmisiä. Enkä siis todellakaan tarkoita että ne tarkoittaisivat sitä että henkilö haluaisi seurustella kanssani.
eikö kukaan todellakaan osaa vastata?
Ihan normaalia!