Olen huolissani yhdestä kaveristani. Hän ei ole ehkä samanlainen kuin suurin osa teineistä, mutta en minäkään. Hän kertoo kuinka ei jaksa opiskella ja mikään ammatti ei kiinnosta. Hän on vaihtanut koulua monta kertaa. Ymmärrän sen, sillä itsekin olen samassa tilanteessa. Kuulin hänen ja vanhempien juttutuokion kun olin niillä kylässä. Hänen vanhemmat olivat suorastaan vihaisia kun kaveria ei kiinnosta mikään. He sanoivat myös ettei enää saa vaihtaa koulua. Hän ei muuten koskaan tule saamaan ammattia. Ei hän kyllä sitä haluaisi, mutta olen huolissani, että miten hän aikoo pärjätä jos ei käy koulua? En minäkään jaksa, mutta suoritan koulun silti. Kaveri puhuu aina minulle, ettei hän jaksa koulua muttei lopeta sitä koska vanhemmat sanovat niin. kai hän ei halua tehdä mitään vasten vanhempien tahtoa. Kyllä voin kuvitella tekeväni työtä, sillä sillähän sitä eletään, mutta onko täällä ketään, joka ei ole koskaan ollut töissä ja miten pärjäätte? Pelkään että kaverini on jotenkin henkisesti sairas. Voiko joku todella olla niin vastaan opiskelua. No, voin kyllä itse tietää, miltä kaverista tuntuu koska en mene yhtään mielellään opiskelemaan, mutta huolestuttaa että mitä tulevaisuudessa tapahtuu.
Huolissani ystävästä
T1Ö7
376
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Jospa kaverisi on masentunut, ollut sitä jo pitemmän aikaa. Siooin ei mikään kiinnosta: ei opiskelu, työ, harrrastukset....
Kyllä kaverillasi on jotain. Jos hän olisis terve, niin hänellä olisi intoa ja motivaatiota ja haavetia, mitä elämältänä haluaa.
Vositko jotenkin saada häntä juttelemaan, esim. mitä hän osdottaa elämältään, onko elämä kivaa, pelkääkö tulevaisuutta ym. Sitten jos käy ilmi, että on masentunut ja ei koe mielekkyyttä, voisi ehdottaa vaikka menemään juttelmaan kouluterveydenhoitajan kanssa ym. Vanhempien keljuilu ja pakottaminen ei auta vaan lisää ahdinkoa.
"Pelkään että kaverini on jotenkin henkisesti sairas."
"Henkisesti sairas" ja "henkisesti sairas"???!! Jos jotakuta ei koulunkäynti kiinnosta niin se ei vaan kiinnosta. Ihmiset ovat erilaisia ja kypsyvät etenkin murrosiässä eri tahtia. Moni kiinnostuu opiskelusta vasta aikuisiällä ja saattaa sitten suoriutua vaikka yliopistossa huippuarvosanoin.
Voisit mennä ystäväsi puolesta koulukuraattorin kanssa puhumaan ja kertoa että olet huolissasi ystävästäsi. Ei sun tartte sitä heti alkuun sanoa ystävällesi. Kuunele ensin mitä se kouluterveydenhoitaja sanoo.
Hän tietää varmaanparemmin kuin me tällä palstalla.
Onpa hyvä, että ystävälläsi on sinunlainen ystävä, joka ajattelee hänen puolestaan ja yrittää auttaa!