Kai se on jo uskottava: loppu mikä loppu.
Harmi. Jokin osa musta jäi kaipaamaan, vaikken ymmärrä miks. Sinä ja minä jakamassa arkea, ehei... siitä mitään tulis ja se järjettömyys toisena vaihtoehtona, huono idea jo syntyessään.
Miks haluisin sut? En tiedä, silti...
Harmi. Jokin osa musta jäi kaipaamaan, vaikken ymmärrä miks. Sinä ja minä jakamassa arkea, ehei... siitä mitään tulis ja se järjettömyys toisena vaihtoehtona, huono idea jo syntyessään.
Miks haluisin sut? En tiedä, silti...
Vastaukset 74
Vanhimmat
koska sä rakastat mua ja tiedät että mun kanssa arki olisi parempaa kuin kenenkään toisen ;)
Noinkohan? :D Arki täynnä erimielisyyksiä, ivailua ja toisen vastustamista (ihan vain periaatteesta).
Toisaalta kemiaa, välittämistä ja yhteisiä juttuja. Hulvatonta huumoria!
Silti, kun ollaan erilaisia niin ollaan. Kinaa syntyis pienistäkin asioista ja vain toinen joustais...
Ivailua?ei ei!
Kemia on välttämätöntä suhteessa. Huumori tärkeää myös. Suhteemmehan olisi täydellinen ;)
Ap... Kuinka hyvin tunnet hänet? Kuinka paljon olet hänen kanssaan oikeasti viettänyt?
Kannattaa harkita ennen kuin heittää hukkaan. Joidenkin sielunkumppanien alkutaival on hieman erikoinen, jos he ovat herkkiä, koska heitä on satutettu tavalla tai toisella aikaisemmin.
Jännää viitata sielunkumppanuuteen :) Tässä tuskin on mitään intohimoa ja kemiaa enempää. Mahdoton yhtälö herättää kiinnostusta ;)
Kysymykseen vastaten; hyvin ja enemmän kun uskotkaan.
Voiko heittää hukkaan, mitään mitä ei oikeastaan koskaan olutkaan?
Jos mitään ei ehtinyt vielä ollakaan, niin miten voit tuntea hänet hyvin? :) Ja mitä nyt yhtäkkiä tapahtui?
Onhan näitä vuosikausien tuttavuuksia, eli voi tuntea hyvin, vaikkei olisi koskaan seurustellut keskenään = mitään ei koskaan ollut.
Ehkä ap vastaa ja valaisee itse. Ei päde lainkaan omaan tilanteeseeni, mutta onhan nää mielenkiintoisia...
Se ettei ollut mitään, ei tietenkään tarkoita etteikö olisi ollut/on edelleen jotain. "Meitä" ei vain sittenkään koskaan ollut. Niin ainakin haluamme uskotella, itsellemme, toisillemme. Muutoin vuosien kokemus. Ilot ja surut, hyvät ja huonot päivät. Mikään ei tapahtunut yhtäkkiä, kaikki vähitellen jopa suunnitellusti. Huono suunnitelma? Voi olla...
No tämä selvensi asiaa hieman.
Mä en edes koskaan leikkinyt....miksei tulis mitään sinun tilanteessa?
Me leikittiin, yhdessä ja yhteisymmärryksessä :)
Aiotkos sä erota kaikista palstan miehistä, vai jostain tietystä, ehkä?
Sori. Kirjoitusvirhettä
Vois ehkä päästä pois tilanteesta jos se yksi ihminen vois anteeksi antaa. Se että homma menee tällä tavalla on huono juttu en jaksa enää pysyä säpissä. Hitto sielu jo lähtis liikkuu mut sydän suree. Mitä tulee kun sielu tappelee sydämen kanssa. On tää tässä tämä tilanne. Jos meinaat asiaan tehdä jotain tekisitkö? Sr ei satu jos et välitä pätkääkään. Vähemmän sattuu ku tää tilanne. En pahalla sinua ajattele ymmärrän täysin. Mut jos natsaa nii mikä on ku ei tapahdu mitään?
Eroan vain yhdestä, kun vain tietäis, että kenestä ;)
Hyvä et on valinnanvaraa!
voi ku haluisin jatkaa leikkiä tuol sängyn puolel mies sun kans.....
Niin...
Elämä on päätöksiä täynnä
Ja mä kun ajattelin, että nyt ne leikit vasta alkaa...:D
Erilaisuus voi myös täydentää. Esim. kaksi päättämätöntä ei oikein sopisi yhteen, tulisikohan päätöksen teoista mitään. Ja niin hullulta kun se kuulostaa, niin toisessa saattaa ärsyttää sellainen, joka oikeastaan onkin itsessä sellainen heikko kohta. Eli ei se samanlaisuuskaan välttämättä toimi.
Jos toinen vain joustaa...eikös se ole hyvä jos jompikumpi sentään joustaa. Jos kumpikaan ei jousta, niin sit on kyllä pattitilanne. Tietysti jos ollaan suhteessa, niin molempien tulisi joustaa.
Kovat on iskarini ja jouset saabista otetut kolaroituun datsuniini nekin jouset takana olivat jämäkkä oli alusta. Sekin oli punainen samanlainen värikin kuin sinun autos väri.ja sen merkki saab. Mikä ihme sinua vaivaa? Pakenet turhaan. Mihin tarvii verrata joustoa jos samanlaiset henkilöt. Riita sovittu ennenkuin edes alkaa. Vai onko kaiken takana ylpeys?
Minä joustin hän ei joustanut vastaavassa tapauksessa.
Totta tuokin. Liika erilaisuus kuitenkin myös haittaa. Kun elämäntavat erottavat, arki ois hankalaa. Raja se on kompromisseillakin.
esileikit leikitty, nyt siirrytään itse asiaan
Aika on liian hidas niille, jotka odottavat, liian nopea niille, jotka pelkäävät, liian pitkä niille, jotka surevat, liian lyhyt niille, jotka iloitsevat, mutta niille, jotka rakastavat, aika on ikuisuus.
tunnut niin h ä n e l t ä
ettei tosikaan!
Mähän rakastan sinua. En muuten toisi sulle lahjoja.
Ok. Olemme tottakai erilaisia mutta yhdessä niin aidosti samanlaisia.
Mulla on vaikeeta koska joudun nyt olemaan näkemättä sua.
Muuten, liian samanlaisia ei kantsi ollakaan koska erilaisuus täydentää
suhdetta ja toinen voipi olla vahva siinä missä toisella on heikko kohta.
Tässä ei kaikki kyllä täsmää...(en kyllä edes etsi häntä täältä)
Mepä ei oltaiskaan jaettu arkea, vaan tavattu vain silloin kun huvittaa ja juteltu ja naitu. No, oli se laastarikin jotain.
:)
Musta jäi kaikki osat kaipaamaan, enkä ikinä ymmärrä miksi. Joka kerta tuntui kuin sydän olisi revitty rinnasta. Joka päivä. Joka arkipäivä. Nyt ei kuitenkaan ole sen helpompaa, vaikka toivoin että kaikki unohtuu. Kun eihän mitään ikinä ollutkaan.
Mistä kumpuaa se ajatus että oltais vaan niin hyvät toisillemme, niin huono järjetön ajatus tosiaan. Ja silti niin mahdottoman kiva ajatus, josta en pääse irti vaikka tehostan rimpuilua. Mitä jos se ajatus ei lähde päästä ikinä? Kamalaa..haaveilla loppuelämä jostain mahdottomasta, mikä kohtalo. Jaettu arki, en muusta haaveilekaan. Tarvitsen nyt jotain.. järkeviä ideoita .. Tai muuta ajateltavaa.
Sen pituinen se. Ei vaan, tarina jatkuu seuraavassa jaksossa. Ajankohta ja paikka avoin.
tarvitsin taas piikin
Samanmoinen tunne, paitsi että järki alkaa voittaa. Ei siitä mitään tulisi, arjesta. Sydän ja sielu voi huutaa muuta, mutta elämä ei ole satua :|
PS. Muistelu piti aloittaa paljon myöhemmin ja silloinkin hymyssä suin :)
Kaipaus jäi minullekkin! Eiköhän se ajan myötä helpota. Hope so.
kuin myös ,kaipaus vain kasvaa,myös muistelen oli se ihanaa aikaa kumpa vain toteutuisi.EI HELPOTA ei ainakaan minua ole helpottanut .
sitten ihan mallillaan. Miksi miettiä ihmistä jonka kanssa ei mistään tulisi mitään?
niin.
ei pitäisi leikkiä.
mutta jos ymmärsin aloituksen oikein, he leikkivät kummatkin omaa yhteistä leikkiään. Kumpikaan ei leikkinyt toisella, vaan he leikkivät keskenään.
puheltu.
sinä leikit? mutta leikkikö hän?
Voiko heittää hukkaan, mitään mitä ei oikeastaan koskaan olutkaan?
Vastaus: kyllä voi.
Varsinkin kun sielunkumppaneista puhutaan.
Leikimme molemmat. Mieli tekisi leikkiä vieläkin ja mennä pidemmällekin.
tuntematonta kirjoittajaa ei ole koskaan sielunkumppaneita, älkää käyttäkö sitä sanaa noin väärin.
No etkös sinä siinä leiki koko ajan lisää?
jos ollaan oikeita sielunkumppaneita jonkun ihmisen kanssa niin asia on niin että silloin puhutaan sille sielunkumppanille itselleen eikä sielunkumppani oo koskaan kukaan palstoilta napattu anonyymi henkilö. eikä toi teksti kyllä kuulu sielunkumppanuuteen millään lailla. oikeat sielunkumppanit toimii toisin. hauskanpitoa palstoilla ja sielunkumppanuutta ei pidä sekottaa keskenään.
tolla mitä kirjoitit ei ole mitään tekoo sellasen asian kanssa kun sielunkumppanuus.
sielunkumppanuudessa ei koskaan sielun toista puolikasta vaihdeta semmoseen höttöön kuin tuntemattomaan palstaihmiseen jonka sukupuolta ei edes tiedä.
alkaa kans ärsyttään nää kun ei edes ymmärretä sanojen merkityksiä mutta niitä hoetaan ihan älyttömissä kohdin.
kuka täällä on palstaihmiseen mitään tai ketään vaihtamassa?
nimimerkki " ap lle " .
sulle ja hiljalleen alkavaa viikonloppua. jos ei ole halua oikeaan yhteyteen niin sitten toimii näin.
Se leikki oli kivaa, niin kauan kuin sitä kesti :) Lopettaminen ja vakavoituminen välttämätöntä, niin päätimme. Loppu onkin sitten tuskaa. Totista torven soittoa hamaan tulevaisuuteen? Ainakaan ketään ei sattunut... Vai miten se meni?
(siitä paljon puhutusta sielunkumppanuudesta en kyllä ole vakuuttunut -vieläkään)
harmi, omalta osaltaan totta, että "leikit on leikitty" ja loppu on loppu, mutta jokin vielä kaihertaa eikä niinvain muistista lähde pois ne lähekkäin olon hetket.
enkä oikein itsekään osaa tätä järjellä selittää, mutta ei kai kaikkea järkeillä tarvitsekaan. Aika kai näyttää miten yhteyttä rakennetaan vai rakennetaanko sitä ollenkaan.
näyttää että vain toisella oli halu rakentaa mitään. päivänjatkoja.
Juu ei ole aika näyttänyt vielä mitään. ...
Mulle se on näyttänyt jo ehkä tarpeeksi.
Ne hetket, kuin unta ja samalla niin totta. Keho muistaa, vaikka mieli ei ymmärrä. Kokonaiskuva hukassa.
Ja että oikea sielunkumppani on tärkein ihminen.He repivät seinäsi alas ja läimäyttävät sinut hereille. Mutta elämä sielunkumppaninsa kanssa ikuisesti? Ei, se olisi liian tuskallista. Sielunkumppani tulee elämästäsi paljastamaan uuden kerroksen itsestäsi, ja sitten lähtevät. Jatkavat matkaa.
Uskon ja tahdon asiahan tuo. Jos kummatkin tahtovat uskoa, että sielunkumppaneita on olemassa ja me olemme sellaisia toisillemme, niin silloinhan se on niin. Jos taas vain toinen tahtoo uskoa siihen, niin vähän kusee mun mielestä idea, mutta jokainen tavallaan...
Ei voi mitään, jos toinen ei uskalla yrittää, avautua omista ongelmistaan jne.. Vihainen ja katkera, mistä(?), ei osaa itsekkään vastata... Hänen täytyy tehdä, niin kuin parhaaksi näkee. Sydämessäni silti ja toivon, että pystyy jokus kohtaamaan itsensä, ennen kaikkea hyväksyy itsensä sellaisena, kuin on. Tiedän, että jaloilleen tipahtaa aina, selviytyjä tyyppiä hän, eri asia sitten ottaako vastuuta itsestään koskaan. Aika huolehtia omasta hyvinvoinnista. Eli leikit on loppu, ainakin toistaiseksi...
M-mies tahtoo leikkiä lisää, ties vaikka leikit muuttuu vakavaksi.
M-mies on fyysinen mies ja fyysinen lähentyminen roikkuu ilmassa.
Siksikö minua pelkäät? Että tulen ja otan sinut syliini ?
Minulle jäi tunne, että kaikki muut olivat parempia kuin minä, niitähän sinä jaksoit aina kehua fiksuiksi, kauniiksi ja osaaviksi. Mihin sinä minua sitten enää tarvitsisit? Vastaus: et mihinkään.
Sen vuoksi annan sinun olla rauhassa ja viettää aikaasi noiden ihastuttavien ihmisten kanssa.
Lopeta saatana jo se kyttääminen! Mun vaatteet ei sulle kuulu!
Tilitap.....Anna anteeksi. Ei ollut tarkoitus luokata sua!
Mäkin muistan lämmöllä keskustelujamme.
En koe pettäneeni sua mitenkään,tai johtaneeni sua harhaan.
Alusta alkaen tiesit mun olevan aviossa ja et rakastan miestäni.
Mulla oli silloin vaikeuksia parisuhteessani, kaipasin kuulijaa kuten sinäkin.
Mun ja mieheni vaikeudet ovat takana päin, meillä on kaikki hyvin taas.
Mä en ole enää hänelle itsestään selvyys, hän huomio minut nykyään eritavoin.
Mä en ole todellisuudessa mikään unelma.
Olen itsepäinen ja välillä oikukaskin ja sulle liian vanha nainen.
Hetken kuluttua ne vuodet ovat merkittäviä, vaikka tällä hetkellä olisivatkin merkityksettömiä.
Luin kertomuksen, muistit vielä kalankin! =)))
Kyllä sytytti, kihelmöi vieläkin!
Jatketaan matkaa, kumpikin tahoillamme.
Mä olen onnellinen. Toivon et sä löydät samanlaisen onnen itsellesi.
Kaikkea hyvää sulle loppu elämääsi.
Tämä kohta on hyvä: alusta alkaen tiesit mun olevan aviossa, siinä se on.
Mikä saa sotkeutumaan noin, kun tietää, että toinen on aviossa ja kun jää itsekin petetylle kiinni livenä, niin silti jaksaa ja jaksaa maanitella toista. Tätä en ymmärrä kenties koskaan, siihen haen loppuelämäni vastausta. Onko se sekoaminen vai hulluus, joka saa yrittämään toisen puolisoa vai onko kyse ihmisestä, jolla ei ole moraalia tai periaatteita? Vai onko se vain kostoa omista aikaisemmista pettymyksistä omissa parisuhteissa, pannaan ns. paha kiertoon, kun multakin meni aikoinaan luottamus puolisooni, niin teen saman jollekin toiselle samanlajin edustajalle?
Turha yrittää "hullua" ymmärtää terveen logiikalla, jos se ois mahdollista, niin eihän se hullu oiskaan. Vaatii asioihin paneutumista ja pitkää ajatustyötä.
Hei , ihmissusia!
Ei tämä juttu näin mennyt!
Ihan muista asioista juttu alkoi ja siirtyi aivan joka päiväisiin asioihin.
Keskusteltiin kaiken näköisistä asioista, ruuanlaitosta, marjastukeseta, kalastuksesta, perheestä, töistä ym, ja m.m haaveista!
Missään vaiheessa; hän ei maanitellen vokotellut mua, enkä mä häntä!
Tämä nyt vaan ei ole mikään törky juttu!
Jossain vaiheessa; mä käsitin hänen ehkä ihastuneen munhun!?
Tein hänelle selväksi, ettei hän todellisuudessa tunne mua.
Vain niitä osia, joita olin kertonut elämästäni hänelle.
Jättäen pois esim, suusanallisen palautteen; jonka aviomies toisinaan saa!
Osaan nimittäin olla myös" sarvipäinen piru" ja piikittää ilkeästi takaisin,
jos koen sen oikeudekseni.
Menin 14.päivä yövuoroon, ja yöllä mulla oli aikaa lukea näitäkin juttuja täältä.
Tuli luettua tämäkin ja lopulta tajusin mitä tajusin.
Ei näin pitänyt käydä!
Hänellä on haavekuva munsta, todellisuus on toinen!
On nostanut munt jalustalle, tiputa pian alas!
Jatka todellisuudessa; etsien sitä omaa rakastasi!
älä virvatulen kaltaista ilmiötä
Kirjoitin "ap:lle" miettiessäni erästä IRL:ssä hyvin tuntemaani ystävää. Hänelle olen näin sanonutkin suoraan päin naamaa. Kunhan kommentoin ap:lle kuten te kaikki muutkin. Ei pidä pillastua :)
Olisin voinut kirjoittaa kuin aloittaja. Miettinyt tuotakin, vaikka mahdotontahan se olisi, silti jokin minussa jäi kaipaamaan häntä.
Ristiriitainen tunne, eikö? Monta todellisuutta limittäin :)
Edelleen kaipaan erästä miestä..
Joko taas- vai niin.
Minäkin miehenä ajattelen samoin parempi yksin kuin yhdessä .. eihän tässä paljoa enää ole odotettavissakaan eikä kannate turhia kuvitella ..
leikit on leikitty
niin...
minäkin halusin sut...
mutta arki erottaa, et kestä tasapaksuutta, tuttuutta, vähemmän jännittävää...
minä taas haluan jonkun josta voin olla varma että on riittävän kypsä vastamäessäkin...
Totuus.
Googlasin kaikki antamas "vihjeet" ja ja sain lopulta kokoon: erikoisen miehen!
Sulla on kaikki hyvin, kun et juutu unelmiin. Kiinostava työ ja tulevaisuus.Onnea!
Nyt et enää haahuile! Jatka matkaasi....hyvää ja turvallista matkaa!