on Suomen Arkkipiispa Kari Mäkisen, ortodoksi Leon ja katollisen piispa Teemu Sipon vierailusta Paavi Rancicksen kutsumana hänen luonaan. On kai todettava, että heillä on yhteinen Jumala. Mutta hänen mielistelyistään ollaan vähän erimieltä. Miksi?
Mitä mieltä lestadiolaisuus
su***
3103
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
"su"
Minä luulen että on jonkinlainedn Ekumeeninen , tai sen sorttinen
kannan otto , Minä en ymmärrä , jos mäkinen ei usko Neitseelliseen
synnytykseen , kuinpaavi Rancicka on Jumaaln usko ?
Orttodoksi Leon vähän tunnen , on minusta nihilisti , muita en tunne
mutta jos ajatellaan virkoja joita hoitavat taitaa kaikki jäädä , LUTHERIN
taakse .. jos ajatellaan paavi Rancicksen , mietteitä hän on niin ison
poppoon johtaja , että moni luulee , jotakin saavansa kun liehittelee,
Jos ollaan tarkkoja Ei Jumalaa tarvii liehitellä , ja jos tunnet asiaa
ei sitä saisi tehdäkkään , miksei?
Siksei koska jumalalla on meille reilu vaihtokaupppa , me anamme
synnit Hänedlle , Hän antaa meille ikuisen elämän,
näin yksinkertaista on reilu kauppa .
No ensiksi tarkoitin tuolla Jumalan mielistelyllä sitä, että kukin uskonsuunta haluaa parhaalla tavalla näyttä uskonsa olevan lähinnä Jumalaa.
Jos Mäkinen ei usko Jeesuksen neitseelliseen syntymään. se on monelle uskovallekin takaraivosaan samallainen tunne, mutta kun se on kirjoitettu, niin se on kirjoitettu.
Katollinen uskonto kuten myös ortodoksisuus, ovat kansanomaisempia uskontoja. Tarkoitan sitä, että se niissä piireissä jokapäiväiseksi kuuluva ajatus, "tavallisille" ihmisille, luterilaisuuteen verrattuna. Esimerkiksi nuoret tunnustavat sen julkisesti. Puolalaiset mäkihyppääjät tai urheilusuorituksiinsa lähtevät tekevät ristinmerkin, mikä osoittaa heidä uskoaan Jumalaan. Mutta tekevätkö luterilaiset, eivät.
Ortodoksisuus joka on meillekkin Venäjältä tullut. Se on vanha uskonto siellä. Suomessakin karjalaiset rajanpinnassa olivat hartaita uskovia, vaikka heitä luterilainen usko pilkkasi 30-40 jopa 60 luvullakin. Karjalaiten tulo luterilaisten valtakuntaan pakkosiirtona, toi myös ortodoksisuuden tullessaan. Sen vaikutus on laimentunut samassa suhteessa luterilaisen kirkon kanssa. Heitä ei enää pilakat kuin lestadiolaisuudessa. Nihilistejä löytyy sieltäkin.
Kun olen kierrellyt maata ja olen käynyt näissä ortodoksi kirkoissa. Kun olen astunut sinne sisään, se on toisellainen tunne kuin astun elementeitä rakennettuun nykyiseen luterilaiseen kirkkoon. Ortodokseilla on omat suitsukkeensa, ja ristin kantonsa joka on periytynyt uskon alkuajoilta. Luterilaisuus on ottanut heistä oppia. Nyt kantavat ristiä ympäri kirkkoa kuin ortodoksit. Ja jos luterilaisilla on raamattu selällään pöydällä, on ortodokseilla omat kumarrettavat ikooninsa , mikä on yhtä tehokas kuin raamatun takaperin lukeminen. Kai heilläkin raamattunsa on. Hartaus on heillä vaikuttava, vaikka luterilaisuuteen oppineet vierastavat sitä.
Kaikilla meillä on meitä hallitsevaja suojeleva Jumala. Ainakin minulla.
Joskus vain tuntuu, että lestadiolaisuus on unohtanut koko Jumala vallan ja suuruuden, ottamalla sen omiin käsiinsä tuomioimalla ulkopuolisiaan. Jumala ei vihaa, tuomioi, vain armahtaa.
Sas nähdä kun Mäkinen menee Paavin eteen kontaten niin kuin missi Karpelakin meni ministerin ominaisuudessa. Taitavat kummatkin olla täysin tunnottomia kirkonpalvelijoita hengellisesssä mielessä. Joskus aikoinaan Paavi piti ruhtinaita edessään polvillaan kumartuneina pitkiä aikoja ja näin nöyrrytti heitä. Eiköhän Mäkinenkin polvillaan tervehdi paavin korkeaa pyhyyttä huokuvaa olemusta.
Matti Luther kuitenkin pitää paavia maailman kaikkein pahimpana antikristuksena.
Eikä paavin kädetkään ole verestä puhtaat ja viattomat kaikenlaiseen kristittyjen kärsimyksiin. Näiden marttyyrien omaisia Martti Luther joutui aikoinaan kirjeitse lohduttamaan.