Kaksi kuolinpesää, pariskunta, ositus ja jakaminen tekemättä kummastakin. No, kun ruvetaan osittamaan, niin miten huomioidaan irtain omaisuus eli nämä huonekalut jne. Ja etenkin miten se huomioidaan jaossa. Siis jos on rahaa ja sitten on toisaalta ollut tätä irtainta, niin jos joku ottaa irtaimen kokonaan, niin vähennetäänkö sen arvo hänen tulevasta rahapotistaan. Ja testamentti on tietysti sitten eri asia tyystin, eli jos on irtain jollekulle kokonaan ns. määrätty, niin rahat jaetaan sitten kuitenkin omalla jaollaan.
Näinhän se menee! Eli irtaimen arvo ei mitenkään vähennä sitä rahasaalista.
Näinhän se menee! Eli irtaimen arvo ei mitenkään vähennä sitä rahasaalista.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Niin ja tietenkin se ositusosa. Mutta siis jos on avio-oikeus ollut kuitenkin, niin ensin kuolleen perunkirjassa, mitä siinä on irtaimeksi katsottu, henkilökohtaiset vaatteet jne. vai. Sitten toinen kuolee ja jää koko huusholli, niin sekö katsotaan sitten vain hänen omaksi omaisuudekseen sitten se huusholli-irtain, se ei osallistu arvollaan ositukseen? Ja jos joku sen ottaa yksin kokonaan, niin se käsitellään erillisenä rahasta.
Ja irtaimen voi huushollista viedä ennen perunkirjoitusta pois, ja perunkirjoituksessa sitten ylimielisesti ja voitonriemuisesti sanoa, että tervetuloa vaan hakemaan, jos olette jotain lahjaksi antaneet ja haluatte sen pois ottaa - tässähän on sitten se mahdollisuus, että hakijalle sanotaan, ei ole sellaista tavaraa tässä ollut ollenkaan, on tainnut vainaja sen jo eläessään hävittää.
Rikos, ahne p
Ositus ja perinnönjako ovat eri asioita. Ositus tehdään lesken ja vainajan edunsaajien välillä, sen jälkeen perinnönjako vainajan osuudesta.
Koti-irtaimisto ole eri asia kuin henkilökohtaiset tavarat. Muut vainajan tavarat voidaan jakaa, mutta leski saa pitää tavanomaisen koti-irtaimiston hallinnassaan, ei välttämättä omistuksessaan, ainakaan kokonaan.
Kun koti-irtimistoakin jaetaan, sillekin (tietenkin!) määritellään arvo, eli jos joku saa enemmän irtaimistoa, muut sitten muuta jäämistöstä. Täytyy tosin todeta, että koti-irtaimistolle ei yleensä voi muutamaa tuhatta enempää (jos sitäkään) arvoksi laittaa, vai olisitko itse valmis maksamaan suuria summia vanhoista kalusteista ja muusta käytetystä tavarasta?
"... jos olette jotain lahjaksi antaneet ja haluatte sen pois ottaa..." Lahjaksi saatu kuuluu vainajan pesään, ei siihen mitään takaisinotto-oikeutta ole. Jos toisin haluaa, tehköön sitten sellaisen sopimuksen paperilla "lahjaa" antaessaan, jos haluaa olla varma, että saman saa takaisin. Muuten, omavaltainen jäämistöön/pesään kajoaminen saattaa olla rikos.
Tähän viimeisen vastauksesi kappaleeseen: Tämä henkilö itse tarjoutuu antamaan suosiolla ne tavarat lahjanantajalle, joita siellä olisi, eli itse tarjoutuu, mutta siis, kukapa tuota kelmiä uskoisi, kun sittenhän voi huoletta sanoa, jos tavaraa ei löydy, että ei sitä täällä ole ollutkaan. Niin, ja kuten itse sanoit vastauksessasi, kyseiset lahjaksi annetut tuskin ovat muutamaa euroa arvokkaammat. Mutta näin, toki näette nyt, miten sitä voi kaikenlaista suustansa päästellä, ja yhä vaan edelleen esittää uskottavaa, asiansa aina tunnollisesti hoitavaa, rehellistä ja vaikka mitä muuta kunnollisen ihmisen mallikappaletta.
Voisihan tähän vielä tästä tasingostakin laittaa kysymyksen, eli jos ensin kuollut on lähtenyt hautuumaan lepoon jo vuosikymmeniä sitten niin mitenkähän se hänen perukirjansa sitten arvostetaan siihen jälkimmäisenä kuolleeseen nähden... kun eikö tasinko tarkoita, että rikkaampi puolisko antaa köyhemmälle niin paljon että tasoissa ovat... mutta kun on tosi vanhoista markoista kyse ja toisaalta sitten euroista niin... No, olkoon....
Onhan sitä perunkirjoitustilaisuuksissa sanottu muutakin kummallista, ja kuulemma perunkirjoittaja itse lakimiehenä on ollut sanojaa tukemassa, eli vaikka henkilö on kummankin vainajan perunkirjassa mainittu oikeudenomistajaksi, niin siltikin siellä joku sanoo, että no, sinä se et tähän oikeudenomistajakuntaan kuulu ja näin siis ihan perunkirjoituksen laatija on myönnellyt! Mitenkähän sitten on mahdollista, että on sinne perukirjaan edes nimeä merkitty, jos noin on! On tämä maailma aika kummallinen...
Ai niin joo - tämä nyt on aika merkityksetön asia - mutta kun yleensä kai perunkirjaan nimikirjoituksen oikeudenomistajista laittaa vain se, joka sen perunkirjoituksen on toimittanut laadittavaksi, niin kyllähän sitä voi sitten ikään kuin sitouttaakseen ja taas perunkirjoittajan myötäillessä "vaatia" muittenkin nimikirjoitukset varmemmaksi vakuudeksi, että ei sitten olisi niin kuin urputtamista asiasta! Niin kuin on toimitettu muutamia muitakin asiakirjoja ja valtakirjoja allekirjoitettavaksi, ja sitten todetaankin, että joo, kyseiset asiapaperit ovat tarpeettomia paitsi tietenkin niin, että hyvä kun nyt kuitenkin otit allekirjoitukset - mitä en nyt ihan ymmärrä, eli mikä merkitys sillä allekirjoituksellakaan on, jos koko paperi on tarpeettomana mitätön! Omituista puhetta lakimieheltä, että hyvä kun otit allekirjoitukset! Taisi siinä vain päästellä (puolueeton perunkirjoituksen pitäjä?) suustansa yhden oikeudenomistajan puolustuspuhetta! Ja sekin vielä, että vaikka on perunkirjoihin nimi merkitty, niin täpärällä on ettei kuuluta koko porukkaan - sanoo yksi perunkirjoittajan tuella!
No joo!
Ä
Voisi tietysti vähän täsmentää ja muuttaa sanavalintaansa tuon lahjaksi antamisen suhteen: Ennemminkin tilanne saattaa olla se, että lapsi on tietenkin aikansa asunut vanhempiensa kanssa, on sitten lähtenyt, ja siinä lähdön yhteydessä on jotain sellaista tavaraa jäänyt vanhempien luo jota nyt ei varsinaisesti ole lahjaksi annettu vaan on ollut lapsen omaa. Että turha kaipailla enää sitten ...
No, ei se mitään... Asia selvä.
Mutta siis omituista tämä on kaikin puolin...
Tasinko-osuuden nyt ainakin voi yllä olevassa katsoa vitsiksi. Kiitos.