olenko huono äiti jos jätän lapseni isälle?

Voit tietenkin tehdä niinkin, jos siltä tuntuu.

Kuinka kaukana kaupunki on. Ei ex voi estää muuttamasta sinne.

Minkä ikäisiä lapset ovat? Itseä ihmetyttää tuo muutteluun pakottaminen lapsilla. Kenen etua oikeasti ajetaan 50/50 systeemissä. Vanhanaikainen joka toinen viikonloppu on mielestäni parempi. Oli se lähi kumpi hyvänsä. En ainakaan itse nauttisi kodin vaihtumisesta viikoittain.

Tee katkeruudelle jotain. Pyri siitä aktiivisesti eroon ja mieti etukäteen miten käyttäydyt ja mitä sanot tavatessanne. Itse käyttäydyin kylmästi, mutta kohteliaasti. Ei kannata haukkua tai huutaa. Pidin mahdollisimman vähän yhteyttä, mutta kiinni aina kaikista sopimuksista.

Voimia sisko. Olet kovilla. Yritän antaa täältä kaukaa, tilannetta tuntematta hyviä neuvoja. Jos lapset ovat alle 7-vuotiaita, heidän on parempi äidillä. Koululaiset voivat arvostaa kovasti sitä, että koulu, kaveripiiri ja harrastukset säilyvät. Yli 12-vuotiailla on oikeus itse toivoa/päättää kummalla vanhemmalla asuvat.
Ota aikalisä. Muutat sinne lähikaupunkiin - aivan oikein. Eheytä itseäsi kaikin keinoin (paitsi viinalla). Otat nyt oman jaksamisesi, omat toiveesi ohjenuoraksi n:o 1. Mies ei niihin kuulu enää mitenkään, pidä hänet pois elämästäsi (etäisyys auttaa). Älä tapaa miestä, puhelimessa vain välttämätön lasten käytännön asioista. Kaikki muut utelu- tai käännytyspuheet - luuri korvaan. Älä rupea tekstareita ja sähköposteja lukemaankaan, heti poisto jos käyvät henkilökohtaisiksi tai manipuloiviksi. Et ole eksmiehen omaisuutta. Hntä kiinnostanee lasten huollossa vain päästä mahdollisimman halvalla, ilman elarreita, siinä hänen motiivinsa!
Eli siis, lastenvalvojalle ilmoitat olevasi juuri nyt niin rikki miehen tekojen takia että et halua vielä päättää kummalle lapset pysyvästi asettuvat asumaan. Vuoroviikkoa et halua ja piste. Jos toinen vanhemmista ei halua viikko-viikko-systeemiä, sitä ei edes oikeudessa voida määrätä noudatettavaksi.

Mielestäni ihan järkeenkäypää että menette lapset kotonaan isällä toistaiseksi väliaikaisella sopimuksella-systeemiä nyt aluksi. Jos jokin aikaraja sovittava niin vaikkapa 1.6. tai 1. 7.-14 asti näin. Näkisit heitä joka toisen viikonlopun. Jos sekä sinä että lapset haluatte, syksyksi he voisivat muuttaa luoksesi kaupunkiin. Mies ei saa sanella muutatko vai et kaupunkiin, valmistele muutto itse häntä kuulematta. Et ole huono äiti, uskon että kaikki järjestyy vielä parhain päin sinullekin.

Ei kannata, jos et halua luopua lapsista. Lapset annetaan yleensä äidilleen. Voit suostua tuohon vuorotteluun, tai sitten sopia että lapset ovat esimerkiksi joka toinen viikonloppu lomat (paitsi jotain yhteistä lomaa) isän luona. Mieti itse miten on paras.

Ethän sinä voi teidän yhteisiä lapsia omia! viikko ja viikko kuulostaa ihan järkevältä jo lapsienkin kannalta! onneksi laki on jo muuttunut siinä määrin että naiset eivät yksin sanele noita asioita :) olisit ollut arvoisesi ja sellainen kuin tapasitte! nyt miehellä asiat paremmin, ja lapsetkin voi varmasti paremmin. kasva aikuiseksi ja anna ex miehesi jatkaa elämää.

Älä tee sitä, kadut lopun elämäsi!

Itse jätin lapset isälle vuodeks (siis että hän oli lähivanhempi ja itse etä) i ja muutin hetkeksi lähikaupunkiin kun sain sieltä töitä ja uuden kodin. Sopimus oli suullisesti että tuon ajan jälkeen saan lapset itselleni ja hän kuljettaa tarvittaessa hälle.. ei antanut lapsia enää tuon jälkeen.. Nyt taistellaan ja itse olen todella masentunut ja väsynyt tästä rumbasta.. Mieti kaksi kertaa mitä teet, se vaikuttaa lopun elämääsi sinuun ja lapsiin.

Kunnioittavaa kun et vain riistä lapsilta isää kuten monet tekee, tosin se onkin pettäjien tapa, ei kunniallisten tapa. Suomalainen systeemi suosii äitejä ja yleensä on lähes varmaa, että lapset saa vaikka, ei haittaa vaikka olisi väkivaltainen narkkari.

Kannattaa keskustella lasten kanssa mitä he haluaisivat tehdä, jos vain ovat tarpeeksi isoja.

Sinun pitää tehdä päätös nyt lastesi kannalta. Jos on joku puolen vuoden määräaikainen sopimus, jossa lapset asuvat isällä, on tätä tilannetta vaikea muuttaa.

Itse en kannata ollenkaan vuoroviikkoasumista, koska sen verran olen näiden lasten kanssa työskennellyt, ettei juurikaan kukaan siitä reissaamisesta tykkää. Se on tietysti VANHEMMILLE hyvä ratkaisu, ei lapsille.

Miehellä ei, tuon jälkeen, ole minkäänlaista oikeutta sanella sinulle, missä asutte. Ponnistelut(?) huoltajuudesta eivät ole sellaisia, ettet niitä jaksaisi, usko pois. Jos välinne ovat tuossa jamassa, ei viikko-viikko ole mikään suositeltu vaihtoehto. Asioiden ja teidän yhteydenpitonne pitää toimia, että voitte hoitaa lasten asioita.

En antaisi lapsia kenenkään vieraan naisen kasvatettavaksi.
Aloittaja luovuttaa. Yhden kerran sen jaksaa tehdä. Tein sen. Ei ollut helppoa. Mies ei maksanut, ei käynyt katsomassa kun vasta viiden vuoden jälkeen tuli jouluna kännissä vinoilemaan.

Ei hän halunnutkaan lapsia mukaansa, teki pojan intiaaninaisen kanssa, joka sitten lopetti itsensä 18 vuotiaana.
Meidän tytöistä kasvoi hyviä naisia, äitejä ja uratkin ovat hankittu, ei minun, mutta omilla varoillansa ja työllä opiskelun ohella.

Toisessa aviossa hyvä mies, joka rakasti kaikkia lapsia, minun ja meidän.

Isä saa käydä katsomassa, saa luoksensa, mutta kun hän ja uusi vaimo saavat lapsia, teidän jäävät toisiksi. Ei kannata paeta toiseen kaupunkiin. Pidä lapsesi ja yksi päivä kun he tulevat luoksesi lapsinensa ja olet mummo ja isomummo, saat olla ylpeä, että jaksoit.

Tulin mummoksi 34 vuotiaana.

Ap, hoida itsesi kuntoon, se on paras mahdollinen vaihtoehto myös lastesi kannalta. Sinun itse on päätettävä käytännön ratkaisut, mutta hyvä äiti olet kun olet hyvä äiti, ja paras mahdollinen äiti olet kun voit itse hyvin, eli se ei ole mielipidekysymys. Tutustu sellaiseen kuin Alkuajatukseen, siitä saat varmasti apua itsesi hoitamiseen, googlaa ja käy katsomassa.

Älä luovu lapsista,tulet sitä ikäsi katumaan,taistele kuin naarasleijona pennuistaan,saat kyllä voimaa jokaiselle päivälle sen minkä tarvitset.
Se että miehesi petti,teki todella pahoin sinua kohti,tosi julmaa,mutta muista minkä ihminen jättää taaksensa,sen eestään löytää,eli ei varmaan ex miehelläsi aikanaan tule hyvin pyyhkimään.
Tiedän että taistelu lapsista on hermoja raastavaa ja hyvin raskasta ja sattuu luihin ja ytimiin ja sydämmen raastaa vereslihalle,tiedän.Toivon vaikka ei varmaankaan ole aluksi helppoa,mutta jospa voisit kuitenkin asua jossakin miehesi lähellä lastesi tähden jotta heillä olisi isä lähellä sillä se merkitsee heille paljon ja myös isälle vaikka petturi onkin.Vaikka aluksi tuntuu vaikealta heidän onnensa katsella,muista se kyllä kestää aikansa,mutta tulee aika jolloin se ei enään satuta ja silloin olet vapaa nauttimaan elämästäsi,usko vaan sellainen aika tulee.Mutta jos lapsistasi luovut,on sydämmessäsi tyhjä paikka ja sitä ei mikään täytä.Toivon että asiasi järjestyisi ja voisit elää lastesikanssa tasapainoista elämää.Meitä on monia,moonia joilla on sama kohtalo kuin sinulla.Olemme hengissä ja onnellisia lastemme kanssa,lujasti on taisteltu ja voitto saatu.Tsemppi halit sinulle,taistele

Et saa enää ikinä huoltajuutta sen jälkeen.
Se voittaa jolla on kalliimpi lakimies...Ja tämän takia sulla
on tonneja säästössä..Tällaisia tilanteita varten muunmuassa.

Päiväkodissa lapsissa näkyy häiriökäyttäytyminen erittäin hyvin. Vanhempien luo vaihto tapahtuu perjantaisin päiväkodissa, siellä on lapsen tavarat ja vaatteet seuraavaksi viikoksi. Ainut pysyvä paikka monella lapsella onkin päiväkoti ja turvallisimmat aikuiset myös. Surullista mutta totta etteivät vanhemmat kasva aikuisiksi.

Ota lapset ja muuta lähikaupunkiin. Jätä mennyt taaksesi. Elele rauhallisesti lasten kanssa, päivä kerrallaan ja ole Itsellesi armollinen.

Rakas aloittaja, älä anna periksi. Pidä lapset, ne tuo paljon iloa elämään ja muutakin ajateltavaan kaiken paskan eskellä. Itsekkin miltei saman kokenut, mutta aika parantaa haavat

Lapsia pitää tehdä ja sitten eron sattuessa tapella. Kyllä on kamalaa nuorten parien elämä nykyisin, eikä kukaan oikeesti ajattele lapsia. Onneksi täältä pääsee kohta pois, ettei tarvii tämmösiä juttuja enää lukea eikä kuulla. Onnea teille kaikille nykypäivän pareille, olkaa itsekkäitä älkääkä ajatelko lapsianne. Kyllä yhteiskunta hoitaa heidät

Yleisesti sanon, että tilanteessa jossa kummatkin vanhemmat ovat henkisesti terveitä eikä kummallakaan ole kontollaan rikoksia, päihderiippuvuutta tai taipumusta väkivaltaiseen käytökseen, on pienten lasten etu saada aktiivisesti äidin hellyyttä. Kouluikäisten kohdalla lapsille on merkityksekästä, että kaverit säilyvät ja koti on se koti jossa on kasvettu. Mielestäni se kumpi lähtee suhteesta on myös velvollinen ymmärtämään tämän. Lähtiä voi järjestää itselleen uuden kodin läheltä jolloin yhteishuoltajuutta puoliksi eli kahden kodin mallia voi harkita. Mikäli suhteesta lähtijä muuttaa pidemmälle voinee hän tyytyä näkemään lapsia joka toinen viikonloppu. Aina tilanne ei kuitenkaan ole näin mustavalkoinen, mutta lasten etua on syytä painottaa.

Vastaus nimimerkille, Näin se vaan menee....

Poika oli 18 vuotias kun hirtti itsensä.
En juo siideriä, enkä ota asperiniä vahvempaa.

Myös Leijona merkissä syntynyt.

Hyviä vastauksia edellä. Kiitos, oli ilo lukea.

Itse jätin lapset aikanaan isän luokse..mikä oli hyvä ratkaisu kun olin itse työtön.
Tosin meillä ei ollu mitään kolmois draamaa avoerossa....mua vaan jotenkin ahdisti olla siinä suhteessa. lapset oli alottanu ekaluokan sinä syksynä kun sanoin muuttavani pois...olin joulun vielä lasten ja exän luona..alku keväästä muutin pois.
Lapset(kaksoset) oli sillon 8v...eron jälkeen olen käynyt lasten luona ja olut vklopun tai viikonkin kerralla heidän luona... aina kun se rahallisesti on ollut mahdollista. Exän kanssa sovittiin tapaamisista ja lastensuojelu vahvisti meidän keskinäisen sopimuksen...onneksi sain kk sitten tötä ja rahatilanne helpottuu itselläni.
Hyvin Exä on lasten kanssa pärjänny. :)

Kirjoitin vastauksen , Näin se vaan menee, niin ei mennyt perille.
Et ymmärtänyt, kuka oli 18 vuotias.

Juon juuri kahvia ja söin jugurtin.

Tämän maan oikeislaitos ja soossuämmät ovat toiselta blaneelta tulleet. Vastaavassa tapauksessa, jopa nämä viisaat ihmiset suosittelivat ja jopa vaativat äitiä kertomaan isästään hyvää ja pitään yhteyttä isään. Isä särki lapsen leikkikalut, pakoitti pinen lapsen itkien aina nukkumaan pimeään huoneeseen. Runteli äidin auton, ajoi moottorivenelölä humalassa, paikalla polisiit ja ambulanssi, uhkasi omaa serkkuaan puukolla, joutui putkaan. Repi kattorruunut irti, särki sterot, heitteli puhelimet ikkunaan.
Mitä teki käräjäoikeuden tuomari (nainen) äidin syy. Isä on ihan kunnollinen ja kaikki rötestelyt ovat menneet vanhaksi. Todisteita ei juuri ollut, särki kameran jossa oli kuvat huoneista.
Mitä teki asianaja, ensin uhosi kaikkea oikeutta, lopputulos suosittelija kutsua isä kylään. Mitä teki sossun ämmä, ei suostunut ottamaan isän allekirjoitusta vastaan lapsen yksinhuoltajuuden siirrosta äidille.
Käytettiin lisäksi 4 asianajaa, kaikkilla sama konsepti , äidille ei oikeudenkäynti maksa mitään. Kaikkiin olis ollut utomari yhteydessä puhelimitse ja vaatinut kääntymistä isän puolelle. Oikeudessa , yksi isän todistaja teki väärän valan--tuomarei ei reakoinut mitenkään. Määrättiin isälle tapaamisoikeudet, lapsi vietiin puoliväkisin isän mukaan.Kerran oli kateissa puolipäivää, soitto poliisille-ei kuulu heidän toimialaan, soitto lastensuojeluun---eivät kerkiä selvittämään tälläistä asiaa, heillä päivystää vain kaksi ihmistä.
Tehtiin valitukset asianaja liittoon - tulos ei aihetta, vaikka oli selvä sopimuspeli äitiä vastaan. Valitus oikeuskanslerille---ei ottanut kantaa koko asiaan.
Asianajaien laskut ja kulut äidille vastoin asianajajien lupausta n. 20 000 e, asianajat kertoivat maksuttomasta oikeuden käynnistä todistajien läsnä ollessa.
Kaikki tämä farssi tapahtui Kuopiossa. Valitus hoviin, olisi maksanut ja lähikaupungissa oleva tuomari , kertoi , ettei kannata valittaa, oli saanut taustatietoa hovista minkälainen päätös tulee olemaan. Joten ketjua olisi pitänyt jatkaa korkeimpaan oikeuteen. Lisäksi olsi pitänyt tehdä rikoslilmoitus 4 asianajaa ja tuomaria vastaan. Kaikki olivat äitiä vastaan. Joten voidaan taas kerran todeta normaali kansalainen ei oikeutta saa---rikolliset suojellaan. Ihmeellistä on käräjätuomarit työskentelevät käräjillä sekä hovissa, sukulaiset ovat asianajajina ja laamanneina. Piiri pieni pyörii ja kansakärsii

Jos TODELLA haluat antaa lapset isälle, niin anna. Ehkä se uusikin näkee elämän realiteetit sen jälkeen, isästä puhumattakaan.

Et tarvitse miehen lupaa muuttoon. Hän on aloittanut uuden elämän, niin tee sinä samoin.

Vastaus on tietysti: kyllä olet. "Paljon puuttuu jos isä puuttuu, mutta kaikki puuttuu jos äiti puuttuu".

Ei hyvää päivää!! Nyt järki mukaan. Lapset, toistan lapset (ymmärsitkö!!!!) ovat tärkeintä. Et sinä tai miehesi jne. Ajattele heidän hyvinvointia ja ota itseäsi niskasta!

Kadut myöhemmin syvästi, jos nyt itket silmät päästä mokoman miehen takia. Lapset ja heidän hyvinvointi on tärkeintä! Miehiä ja naisia tulee ja menee, mutta lapset ovat syyttömiä ja valitettavasti niin usein sijaiskärsijöitä.

Rauhaa ja rakkautta kaikille maailman lapsille!

älä missään tapauksessa vie isältä lapsia.hehän ovat syyttömiä koko juttuun moni äiti manipuloi lasten isää lastensa kustannuksella kyllä lapsilla on oikeus isään sekä äitiin sopikaa asiat siten että ne ovat lasten parhaaksi,muistakaa lapset eivät ole pelinappuloita joilla voi satuttaa toista osapuolta..

Päästä katkeruudesta irti keinolla millä hyvänsä. Katkeroitunut äiti on todella myrkyllinen lapsien kannalta, usko minua minä tiedän.

Kirjoita kirje miehellesi. Kirjoita siihen kaikkea mitä mielessäsi liikkuu, hauku vaikka viimeiseen helvettiin jos siltä tuntuu mutta lopuksi kirjoita kirjeeseen isolla "MINÄ ANNAN SINULLE ANTEEKSI". Sen jälkeen polta kirje. Itse olen kokenut tämän yhdeksi hyväksi vaihtoehdoksi päästää irti omien erojen kohdalla..

Tsemppiä tulevaan, sulla on nyt varmasti elämäsi vaikeimmat ajat. Mutta sä selviät. Kevät tulee, aurinko rupeaa paistamaan. Sä saat oman kodin ja järjestelet oman elämäsi juuri niinkuin sinä haluat. Joskus vielä löydät uuden rakkauden.

Toivon sulle ja sun lapsille kaikkea hyvää.

Mielestäni aikuisten tulisi olla aikuisia joka tilanteessa. Vaikeissa eroissa ja uusissa suhteissa lasten hyvinvointi jää usein huomioimatta. Vanhemmat kiistelevät lasten huoltajuudesta lasten mielipiteistä ja hyvinvoinnista huolimatta. Mielestäni paras tilanne olisi kunkin asianomaisen pohtia sitä, millä resursseilla (psyykkisillä ja maallisilla) pystyy kasvattamaan lapsiaan. Lapsille, jotka ovat kasvaneet sekä äidin, että isän kanssa MOLEMMAT vanhemmat ovat tärkeitä, ja useimmiten lasta sattuu kuulla pahaa toisesta vanhemmasta. Aikuisten tulisi pystyä puhumaan keskenään vähintäänkin lastenvalvojan välityksellä ja ratkaista paras mahdollinen huoltaja lasten kannalta...

Ei kannata kilpailla siitä, kumpi olisi parempi, eikä ainakaan viedä lapsia kiusatakseen toista! Ollaan kaikki yhdessä aikuisia ja jaksetaan huomiseen !

Mitä tuohon sanoo miehen uusi nainen? Tuskin haluaa leikkiä äitiä kolmelle noin tiuhaan tahtiin kuin mitä isä luulee. Oman esikoisen saaminen on hänellekin niin iso juttu että miehen entisen liiton lapset voivat olla liian kova pala. Hänelle saattaa hyvinkin riittää yksi vkl per kuukausi.
Myös exäsi ja sinun lapsille voi olla liian suuri pala purtavaksi nähdä, kun heidän isänsä hoivaa toisen naisen kanssa hankittua uutta vauvaa - hylkäämisen tunteet voivat nousta rankasti pintaan.

Kysypä lapsilta positiiviseen sävyyn, että "mitäs tykkäisitte jos muutetaan toiseen paikkaan. Isää ja uutta sisarusta ei tarvitse hylätä, kyllä te saatte tavata mutta meille kaikille voisi tehdä hyvää kun vaihdettaisiin paikkaa."

Lapset ei automaattisesti ole muutoksia vastaan. Vuoroviikottelu olisi varmasti rankkaa ja käsitys siitä mikä on se oma koti, hämärtyy varmasti.

Nyt on kaikkien kolmen aikuisen oltava järkeviä. Nyt sinun on oltava vahva. Jos et tunne olevasi sataprosenttisen valmis elatusvelvollisen asemaan, älä sitten luovuta lastenne huoltoa isälle.

No et ole huono äiti sehän on jo vahvuutta kun pystyt myöntään mihin sun voimat riittää ja ei sua mikään voima voi pitää paikassa jossa et halua enään olla ja yksin omaan sinä tiedät et onko lasten isä hyvä/turvallinen vanhempi teidän lapsille ja kirjoituksesta päätellen tarvitset aikalisän elämään ja itsesi uudelleen löytämiseen t.Yh-isä

Hei. Suosittelen että kertoisit koko tarinasi lastensuojelulle. Lapsilla on oikeuksia myös. Siellä katsotaan mitkä asiat on lasten kannalta hyvä. Heidän isä tietää vain mikä on hänen oikeus mutta hän polkee lasten oikeus omansa alle. Voimia sinulle

Isä on ölapsille aivan erinomainen vaihtoehto.
Tutkimuksia ei ole paljoan, mutta ne, mitä on tehty kertovat ettei isän lähilapset menesty ainakaan huonommin koulussa tai elämässä ylipäänsä.

YH isä löytää helpommin uuden suhteen kuin YH äiti, joten lapsilla on paremmat mahdollisuudet kahden vanhemman perhe-elämään - molempien luona.

Taloudellisesti on järkevää, että lapset menevät sen luo, joka tienaa paremmin. Se parantaa vähemmän tienaavan mahdollisuuksia edetä uralla. Onhan se kuitenkin niin, että lapset - niin kivoja kuin ovatkin - heikentävät hetkellisesti urakehitystä.

Koska lapset meidän lakien mukaan voivat saada vain yhden kodin, niin sen on oltava jompi kumpi. Se, joka se ei ole, ei ole huonompi

Ettekö voisi ajatella suhdetta jossa asuisitte kaikki kolme samassa asunnossa. Voisit kuunnella, kun miehesi käy panemassa tätä naista ja hyväksyisit roolisi ikään kuin henkisenä vaimona joka tuo iloa ja onnea lapsille.. Voisi jopa toimiakin mikäli vain antaisit rakastavaisille mahdollisuuden...

Siunausta ja paljon jaksamista sinulle ja perheellesi!!

Siis on järkyttävää että kolmas voi rikkoa tositen perheen ja siitä pitää ex vaimon ja lasten kärsiä!! Aivan uskomatonta.
Älä ihmeessä anna lasten nähdä moista ihmistä, kääntää lapsetkin vielä sinua vstaan. Hyi kauhee....

Olet huono äiti, jos haluat lapset itsellesi vain kostaaksesi isälle. Tunnetko oikeasti, että lapset ovat onnellisempia ja saavat elämälleen paremmat alkuasetelmat sinun vai isän luona. Ei se tarkoita, että sinun pitäisi hylätä lapsesi vaan ajatella puhtaasti heidän parasta ja yrittää sopeutua siihen. Suunnittelit että muuttaisit lähikaupunkiin ja että lapset muuttaisivat mukanasi, johon isä ei suostu. Ei hän tietenkään suostu, jos menettää oikeutensa nähdä lapsiansa kuten aikaisemmin. Miten ajattelit lapsien koulun (jos ovat sen ikäisiä) järjestyvän jos muutat kauemmaksi ja lapset asuvat vuoroviikoin eri kodeissa?

periksi ei koskaan kannata antaa..aina lasten edun mukaan..mikä se sitten liene onkin....

Olet kyllä vaikeassa paikassa ja teitpä miten päin tahansa, niin johonkin varmasti sattuu. Kompromisseja on pakko tehdä.

Tuossa tilanteessa molempien aikuisten pitää olla niin kypsiä että siirtävät omat tarpeensa ja halunsa syrjään ja ajattelevat VAIN lasten parasta. Tähän tähtää lastensuojelulakikin, joka on aina lasten edun puolella.
Vaikka tuntuu pahalta, pitää sinun kovettaa itsesi ja kestää. Miehestäsi et tule pääsemään kokonaan eroon, teillä on yhteiset lapset.

Ajan myötä tuo varmasti helpottaa ja sinuakin joku päivä vielä naurattaa. Usko siihen. Elämä voittaa. Tsemppiä.

Anna vain mies huolehtii kuitenki lapsista , sä saat sitten valittaa elämäsi kurjuutta suomi24:ssä . katso peiliin miksihän mies petti sua ??

Ilmeisesti biologinen äiti saa käytännössä halutessaan aina huoltajuuden...jollei ole doku, narkkari tai seinähullu..Ja miksi mies uuden vauvansa kanssa ehtii/jaksaa eikä tietty teidän yhteiselle lapselle ole eduksi jos jää syrjään vauvan viedessä huomion ja voimat.

Oikein teit. Kyllä isä on aina parempi huoltaja kuin joku masentunut yh-äiti.

Näin miehenä ja isänä olen sitä mieltä, että ex-miehesi on vastuuton häntäheikki eikä mikään mies, saati isän arvoinen puheittesi perusteella. Sehän tässä on lähtenyt huoraamaan ja tuhoamaan perheenne. Onko lapset todella ansainneet tällaisen isän? Melkein tuntuu, että olisi parempi pysyä heidänkin erossa moisesta katalasta petturista. Häneltähän he miesesikuvan tulevat omimaan.

Eli toivon voimia sinulle ja pitämään oman itsekunnioituksesi niin korkealla kuin voit. Puheittesi perusteella sinä et tosiaan ole tehnyt väärin vaan ex-miehesi.

Nykyään ihmisissä ei ole mitään kunniaa enää jäljellä. Miehet hyppivät toosasta toosaan ja naiset kikkelistä kikkeliin sitäkin enemmän (nykytutkimusten mukaan). Sitten sama vanha kuvio alkaa pyörimään. Ero tulee. Aletaan puhumaan kuinka aina ajatellaan lasten parasta (lähes poikkeuksetta äidit ja viranomaiset). Lapsen paras käytännössä toteutettuna on tässä maassa aina naisen (äidin) paras. Olen seurannut näitä tilanteita itse niin paljon vierestä. Katsonut kuinka isiltä viedään käytännössä oikeudet lapsiin eroissa aina. Yhteishuoltajuus on teoreettinen käsitys. Tasa-arvoista huoltajuutta ei näin yleistäen ole, jos lasten äiti ei sitä halua.

Olen nähnyt kuinka petturinaiset ovat viiletelleet vieraissa sängyissä, tulleet raskaiksi toisille miehille, isä siinä vaiheessa heivattu pihalle. Tämän jälkeen lapset viety pois isän elämästä, koska se on ollut lasten parhaaksi katsottua, että jäävät aina äidilleen. Olkoon nämä kuinka huoraavia ja juopottelevia porttoja vain isien ikävöidessä lapsiaan. Lapset saavat tavata sitten joka toinen vkl lapsiaan, että itse naiset pääsevät ryyppäämään.

Laitoin äsköiset kommentit juuri sen takia, ettei yksikään femakkoämmä tätä viestiä peukuta. Toiseksi sen takia, että katson tekstisi perusteella ex-miehesi olevan täysin tämän kaltainen pelkkä lutka (joksi kuvasin kirjoitukseni naisia) eikä mikään mies, jonka vuoksi ansaitsisi tämän kohtelun, minkä nuo syyttömät miehet joutuvat kärsimään. Joten oikeasti suosittelen sinulle, että käytä systeemiä hyväksesi samalla tavalla kuin nuo väärin tätä valtaa käyttävät lutkat tekevät. Sinun ex-miehellesi soisin tällaisen kohtelun, ja kaltaiseesi tilanteeseen joutuvien isien lasten äideille saman!

Aikaisemmin kommentoitiin: "pystytkö äitinä elämään sen asian kannsa, nähden lapsia joka toinen vkloppu. minä en pystyisi!! tsemppiä!!" Mieti sitä, sillä sinä olet säilyttänyt äitiyden arvokkuuden kun taas samalla miehesi on näköjään pelkkä huora, joka ei osaa pitää perheestään kiinni.

Aivan lopuksi: Olen itse siis isä, ja elän vaimoni (myös lasteni äiti) ja lasteni kanssa onnellisesti yhdessä. Yleistin ehkä asiaa enemmän naisiin, mutta omien kokemusteni pohjalta olen saanut todeta kuinka häikäilemätöntä naispuolisten ns. kavereitteni käytös on näissä erotilanteissa. En taas ole nähnyt ikinä miespuolista kaveriani, joka olisi samoin tehnyt. Systeemi ei toimi tässä asiassa suotuisasti miehille. Uskoisin omasta kaveripiiristäni tällaisia kusipäisiä miehiä samalla tavalla myös löytyvän, jos heille olisi naisten sijasta tuo asema suotu.

Aloittajalle kuitenkin paljon voimia, ja muista arvosi naisena ja äitinä! Ex-miehesi ei ole mikään mies; pelkkä huoripukki, joka ei ansaitse lapsiansa!

En ala nostamaan jalustalle niin miehiä kuin naisia. Totean vain, että suurin osa ihmisistä on itsekkäitä ja kypsymättömiä paskiaisia, joilla voi olla korkeasta fyysisestä iästään huolimatta vielä pitkä matka aikuisuuteen. Monet havahtuvat vasta kuolinvuoteellaan siihen kuinka ovat kuluttaneet elämänsä turhaan tärkeyteen ja maalliseen mammonaan, kun olisivat voineet kuluttaa sen lapsilleen ja ihmiskunnan kehitykseen.

Meillä toimitusjohtaja mies petti ja saatti toisen naisen raskaaksi.
Siitäkös soppa syntyi.
Tämä hyvä isä alkoi tehdä lapsen äidistä sukulaistensa kanssa täysin mielikuvituksesta tekaistuja lastensuojeluilmoituksia,kuten "syöttää lapselle nakkeja" tai "tänään lapsi syönyt ranskalaisia".Päiväkotimallisesta unirytmistä ei pidetä kiinni"Tai lapsen äidillä pyörivät lääkepurkit lattialla."Tai lapsen äidillä on skitsofrenia"Tai tämä on muutenvaan hullu tai kuulostanut oudolta puhelimessa".lastensuojeluun minusta äitinä tehtaili uusi kumppani ja lapsen isän sukulaiset 127 sivua ilmoituksia.
käräjäoikeuden päätös:2v lapsi isälle "synnyinkotiin".Opintotuella elävälle äidille elarit,tapaamiskustannukset ja pe-su tapaamiset joka toinen viikonloppu.2 viikkoa tämän jälkeen isä muuttaa lapsen kanssa 3h:n bussimatkan päähän.
Siinä jäivät sitten opinnot kesken ja otin työpaikan siivoojana.Kuukaudessa bussimatkojen ja laskujen jälkeen jäi käteen 120 markkaa kuukaudeksi.Toimeentulotuesta myönnettiin 20 markan avustus tapaamisviikonlopulle.Minula oli puhelinaika 10 min joka ke jolloin sain soittaa lapselle,mutta puhelut soitettiin ex anopin ja naureskelevien sukulaisten kuullen.Sitten isä muuttaa Keski-Eurooppaan ja tapaamiset keskeytyvät 5 vuodeksi.Sen jälkeen lapsi ei halua enään tavata äitiä.tapaamattomuutta on kestänyt nyt 14v.
Nykyään lähes täysi-ikäiseltä lapselta tulee meili joka kolmas vuosi ennen joulua.Yleensä tämä haluaa uuden tietokoneen.Isällä ei ole it pomona rahaa ostaa.Niinpä minä hankin tonnin yrittäjätuloistani.Viimeisin maksoi vajaa 900 euroa.Muuten yhteydenottoihini sekä isän että lapsen puolelta ei vastata.
Muita lapsia en ole enään hankkinut.

Pas tilanne?
Ehei...

Miehet ovat mul**uja!

Ja tämä tarina on tosi.
Oikeuslaitos ja lastensuojelu?=vessapaperia.

et tietenkään muuta minnekään kylälle tulevan eks miehesi käskystä vaan teet niinkuin itsellesi sopii, taistele silti oikeuksistasi. uskoisin ettei kukaan voi estää muuttoasi lähikaupunkiin, jos kyse vain muutamasta sadasta kilometristä!!!!!

näinon nimimerkille vastaukseksi: Ei se onneksi mene noin. olet femakko joka luulee olevansa lain puolella, mutta olen kanssasi samaa mieltä että pitää punnita vanhempien taustat…Isä on yhtä tärkeä kuin Äitikin, ja jokainen saa tehdä omansa elämisen eteen…mies ei ole vastuussa ensisen akkansa elämisestä eron jälkeen….

älä anna periksi lapsen huoltajuudesta.mene ja muuta toiseen paikkakuntaan ja aloita elämän rakentaminen siellä saat voimaa uudesta ympäristöstäsi,älä nuin helpolla anna periksi taistele huoltajuudestasi ja pidä se itselläsi sovi tapaamiset lasten suojelu viranomaisten kanssa . tuommoisella jätkällä ei ole mitään virkaa.usko vain että edestä päin löytäävät saat olla ihan varma .eikä hän voi sinua estää muuttamista älä anna pomputella itseäsi kerää sisua ja kuuntele omaa sisintäsi .kaikkea hyvää sulle ja voimia eteen päin

Aikoinani väsyin huoltajuuden taisteluun kun totesin ns. "lastenvalvojien" hoitavan vain äidin asioita. Aikoinaan käräjillä lapsi määrättiin isälle (siitä äidille sokki joka johti manibulointiin isän suhteen) lapsi oli isällä, kävi koulua ja menestyi... kun täytti 12v pääsi valitsemaan: Äiti kiva kaveri joka osti tupakatkin ja antoi hillomunkkia / isä antoi ruisleipää ja pisti hommiin ansaitakseen extrat. No, lapsi valitsi munkit jne. seurauksena: koulut jäi, pariin otteeseen huostaan otto jne.
Iskä on paska kun ei ymmärrä nuoren itsenäistymistä???

Kokemusta myös täällä... mies alkoi vieraissa käynnin kolme kuukautta häiden jälkeen. Vaati lasta itselleen perusteella, että olin huono äiti. ei mennyt äpi, lapsi jäi minulle. Vaihdoin paikkakuntaa ja aloitin uuden elämän. Älä missään nimessä luovu huoltajuudesta. Mene lastenvalvojan puheille. Apua tulee, kun sitä osaa hakea. Nyt olet uupunut, mutta joskus asiat onparemmin. voimia sinulle.

Hmm.Lapset (lapsi?) ei käsittääkseni ole edes sinun..Eikä sinulla ole muita lapsia miehen kanssa???

Eli miten olet sotkenut itsesesi juttuun mukaan?

Äiti ja isä hoitaa omat tapaamisoikeutensa (ja maksunsa)...

Ehkä en ymmärtänyt jotain mutta, miehesi lapsella on jo kaksi huoltajaa, miksi olet työntänyt itsesi siihen väliin

haloo,monikohan nainen uskottelee omalla nallekarhulle että sä oot ton ihanan pikkuviikarin isä ja juoksee terapiassa itkemässä kun ei uskalla totuutta kertoo,tai ainakin on se mahdollisuus että ehdokkaita on useita isiksi,yritetään unohtaa mutta kun ei vaan voi.

Ei .........! Täälä sitte käy vissiin ja vaan peukuttamassa katkerat naiset!
So se täysi fakta että suomessa sosiaali toimi on täysin vinoutunut suhteessa kenelle lapsi määrätään!
On aivan sama kuka pettää ja ketä, mutta joka ikisessä tapauksessa äiti on aina etusijalla huoltajuudessa (miten se voi olla)?
Tässäkin keskustelu janassa unohetaan täysin se LAPSI!
Elkää ny ....... unohtako että kummaalakin vanhemmalla pitäisisi olla 50/50 oikeus OMIIN LAPSIIN! Son iha v.sama mitä vanhemmat tekee aikuisten maailmassa kun vain ympäristö on lapselle paras!!!
Voisin kirjottaa vaikka aamuun asti, mutta ketään kuitenkaan enempää kiinnosta/ peukuttajat dissaa kuitenkin!... nimim. Nainen petti ja sai lapset vaikka lapset ite olisivat halunneetkin jäädä luokseni! ( oli sen verran feministi natsi sosiaali työntekijä/ Suomen paska muinaisjäänne joka suosii sitä jonka rinnasta maito tulee. )!!!

En luopuisi lapsista, en vaikka tuntuisi kuinka raskaalta ja ylitsepääsemättömältä tahansa. Entä sitten kun asiat alkavat järjestyä ja huomaat että haluat lapset takaisin, onnistuuko se enää, miten lapset siihen suhtautuvat?

Toisaalta nämä lapset voivat tuoda sinulle sitä kaivattua valoa ja sisältöä elämään, heistäkin saattaa tulla elämääsi eheyttäviä tekijöitä.

Minä luovuin lapsista, mutta kuinka ollakaan, mies huomasi aika äkkiä, että ei olekaa nniin herkkua pyörittää kolmea lasta harrastuksineen ja viellä uutta naita. Näin ollen kolmessa kuukaudessa lapset palasivat minulle ja tapaavat isäänsä joka toinen viikonloppu.

Moni vaatii lapsia itselleen, vaikka sitten kadutaankin.Kun antaa periksi aiemmin, niin exälle ei jää niin suuri katkeruus, että kostaa lapsilla vaan toiselle osapuolelle, vaikka ei välittäisi olla lähihuoltaja

Oletko nyt ihan varma, että paranet henkisesti hyvin sitten, jos et saakaan lapsia itsellesi? Laita nyt se terapeutti vaihtoon ja mene sellaiselle joka kannustaa jaksamaan. Lisäksi hyvä juristi. Vaikka se tuntuisi kuinka vaikealta taistella, niin lopulta (toivottavasti) saat mitä haluat. Kaiva syävältä voimia jaksaa. Mieti millaisen kuvan lapsesi saa sinusta jos vain "annat" heidät pois, vaikkaki isälleen.

Vaimo petti koko pitkän suhteen ajan, mutta minä olin se voimakkaampi, joka rakasti lapsiamme ja halusin pitää perheen koossa, siksi en välittänyt.

Sitten kun lapset olivat jo isoja, annoin vaimolle kenkää, kyllähän se oli monta vuotta huuli pyöreänä, kun minä olin hoitanut koko huushollin ja lapset, eikä vaimorukka osannut edes pyykkikonetta käyttää uudessa kerrostaloluukussaan.

Anna lapset miehelle ja etsi parempi mies.

En sano, että huono äiti. Et ole ainoa joka on eron kokenut. Mutta ennenkaikkea teet sen virheen, minkä niin moni eropari tekee. Olet(te) unohtanut täysin lapset. Säälit vain itseäsi, minä minä... Mites lapset??

Voi kauheeta! Jos kolmas rikkoo lapsiperheen niin et todellakaan sinä ole huono äiti etkä syyllinen!

Jos jätät lapset miehelle, heitstä tulee samanlaisia kun eivät näe normaalian elämää vaan petturuutta ja katkeruutta ja huonoa elämää. Älä jätä lapsia semmoseen elämään jossa eletään hälläväliä.

Sehän on tutkittu juttu, että muuten äidillä ja joka toinen viikonloppu isällään (ja lomilla osa) on paras lapsen kannalta. Vuoroviikkosysteemi ei ole lapsen kannalta paras, johonkin pitää lapsenkin päästä juurilleen eli kotiin.

Kun minä ja exäni erottiin, poika oli silloin vähän alle 4v ja jäi isälleen koska itse olin henkisesti niin rikki ja minulla diagnosoitiinkin muutaman kk:n päästä 2-suuntainen mielialahäiriö. Avioliittomme oli ihan hajalla ja vääriä asioita tehty puolin ja toisin, mutta kummallakin oli se tärkein asia että lasta ei käytetä kiistakapulana. Ja nykyään meillä on erinomaiset välit, paremmat kuin naimisissa ollessamme eikä koskaan ole kiistoja tapaamisista ja puolin ja toisin puhutaan lapselle vain hyvää toisistamme. Ja sen näkee lapsesta - niin iloinen, sosiaalinen ja koulussa pärjäävä ekaluokkalainen kuin vain olla voi :) Et tosiaan ole huono äiti, mutta keskustelkaa exäsi kanssa kahdestaan hyvässä hengessä nuo pelisäännöt ja puhukaa muutenkin välinne selviksi. Se on kaiken a ja o. Katkeruus pilaa ennenkaikkea lasten elämän!

Hei Onneton äiti,

Kurja kuulla perhetilanteestasi ja siitä, että miehesi petti sinua. Tärkeintä nyt on edetä voimiesi mukaisesti. Huoltajuuskiistat vievät varmasti vähäisiä voimavarojasi. Monet kahden kodin perheet käyttävät nykyään tuota vuoroviikkosysteemiä. Lasten kannalta tietenkin olisi helpompaa, jos kodit tällöin olisivat lähekkäin. Näin kaveripiiri, hoitopaikat ja koulut olisivat lähellä (en tiedä minkä ikäisiä lapsia sinulla on). Mutta ymmärrän, että miehensä uuden perheen arjen seuraaminen ei tunnu houkuttelevalta.

Oletko käynyt keskustelemassa asiasta lastenvalvojan kanssa?

Et muuten ole huono äiti, jos päädyt siihen, että annat lapsen isälle yksinhuoltajuudenkin. Pyri turvaamaan itsellesi kuitenkin tapaamisoikeus, jos tällaiseen ratkaisuun päädyt.

Tukea saat myös oman seurakuntasi työntekijöiltä erityisesti diakonianviranhaltijoilta. Kannattaa rohkeasti ottaa yhteyttä.

Voimia sinulle uuteen elämänvaiheeseesi!

t. Maarit-pappi

Älä anna periksi. Sinä olet parempi roolimalli kuin pettävä aviopuolisosi ja hänen uusi naisensa. Mies joka tekee näin ei aidosti välitä perheestään. Pysy lujana ja näytä miehellesi sekä lapsillesi mikä on oikein tässä elämässä ja sinun hyvät elämän arvosi. Olet äiti. Voimia!

kaikki järjestyy ihminen hyvä. älä kuitenkaan anna lapsia isälleen kuin siksi ajaksi, että saat oma elämäsi järjestykseen ja tästä sovit ja neuvottelet ex:n kanssa ja vaikka kirjallinen sopimus, jos tarvii, kuinka kauan asuvat isällänsä. kadut lopun elämääsi jos annat lapsesi isälleen, älä siis tyydy sivurooliin lastesi elämässä. omalla kohdallani lapsi asui isällän ns.vakituisesti vuorotyöni ja pitkän työmatkani vuoksi 2,5 vuotta, tietysiti lapsi oli luonani kakki vapaapäiväni ja lomilla, mutta kun sain säännöllisemmän työn ja työmatka lyheni, muutti lapsi juuri eskarin aloitusiässä minun luokseni. jälkikäteen hiljaa mielessäni suren noita menetettyjä vuosia lapseni elämässä, vaikka olinkin viikoittain hänen kanssaan, mutta nyt asiat on hyvin ja lapsi on tasapainoinen 11-vuotias reipas koululainen :) tsemppiä!

Ensiksikin,et ole huono äiti kun kaikkia vaihtoehtoja puntaroit,etkä ole sen huonompi äiti vaikka lapset isälle jättäisitkin.
Minut jätettiin pari viikkoa sitten.Mies otti asunnon muutti pois.Minä jäin lasten kanssa tähän asuntoon.Minä mietin ihan samaa,että mitäpä jos jättäisin lapset isällensä.Perusteluina ovat ne että minulla ei ole töitä,muutettiin hevonkuuseen joten en pääse lasteni kanssa mihinkään,koulu on sen verran kaukana että muksut ei jaksa kävellä.Isän uusi koti on koulua lähempänä.Sitten olen vaan katkera..ja mistäkö siitä ettei asioista keskusteltu vaan heti otettiin ja lähdettiin.Toisista naisista en tiedä,mutta oudolta tämä tuntuu.
Miehelleni olen sanonut että ei tämä minuakaan kiinnosta sen enempää kuin sinuakaan.
Alustavava suunnitelma on että lapset tulee minulle ja isä tapaa niitä 2viikon välein.Hän tekee paljon töitä ja on muutenkin menossa kaiken aikaa,mutta en tiedä heräisikö mies sitten jos olisi ihan pakko se vastuu kantaa.Tähän asti ei ole paljoa tarvinnut.
Olen katkera senkin vuoksi että lapsillamme on nyt kaikki hyvin.Koulut on alanneet sujua ja muutenkin menee hyvin,niin nyt sitten mies keksi että no eipä häntä huvita muutan pois.
Sen tiedän että joudumme jonnekin muuttamaan asunnon sijainnin vuoksi,koska minulla ei ole mahdollisuutta hommata edes ajokorttia.
Tässä kohtaa mietin sitä kaupungin vaihtoa.Suosittelen sitä sinulle.Itse haluan muuttaa siksi että se olisi ihan uuden alku,voisin aloittaa muualle lasteni kanssa ihan puhtaalta pöydältä.Mutta sitä ennen minun täytyy löytää töitä tai opiskelupaikka.
Niin ja lapsiani en miehelleni anna,vaikka se välillä houkuttelisikin.

Älä ihmeessä vaan anna periksi. Tällä hetkellä olet ihan finaalissa, mutta kun voimasi kasvavat tulet voimaantumaan ja saat voimasi takaisin monin kerroin. Lapset ovat tärkeintä, mitä olet maailmaan saattanut ja he tulevat kaipaamaan ja ikävöimään sinua, jos et ole heidän lähellään joka päivä jakamassa arkea. Viikko ja viikko on jo tarpeeksi iso muutos lapsille. Sinä nouset siitä ja löydät voimavarasi ja ehkäpä myöhemmin uuden rakkaan myös. Tsemppiä! Päivä kerrallaan. Voimia.

tyrt 65 vastaus.

Kiitos, että ojensit suomen kielen taitoani.
Olen asunut 54 v ulkomailla.

Have a nice day.

Et tosiaan oo.Kirjotan lisää jos haluat.

Äiti on aina äiti ja pysyy äitinä.Se ei oo koskaa huono.Me eronneet aikuset ja suvut määrittää äidin arvon.Nillä on itsekkäät syyt,mutta lapset ja minä,yksinhuoltaja isä,olemme kokeneet molempien vanhempien merkityksen ja riitelyn tyhmyyden.Jättäkää omat mielihyvät taka alalle eron tullessa ja antakaa lapsille kaikkenne.Vain hetki,ja ne on aikusia,eikä sillon kadu että jätti omat tunteet jonnekkin..Jaksamista toivon kaikille petetyksi,jätetyksi ja hylätyksi joutuneille.Ei se niin kauheata oo.Kun vähän aikaa kuluu on palkisevaa nähdä lasten kasvavan aikusiksi.

Älä ihmeessä anna sinne uuden akan luokse asumaan lapsia. Se saa kohta oman vauvankin ja sun lapset joutuu suoraan lapsipuolen asemaan, ihan kirjaimellisesti :(. Veri on vettä sakeampaa eikä se akka sun lapsistasi tule koskaan välittämään eikä luultavasti niitä hoida, kun tietää, mikä ero on oman ja vieraiden lasten välillä. Lapsille voi tulla elinikäiset traumat ja vammat äitipuolen käsittelyssä.

Tuo on kyll.ä totta

"Mies petti minua ja toinen nainen tuli raskaaksi."

Ja taas tuhansien murheellisten laulujen maassa tuli yksi tilastomerkintä lisää.

"Minä olen niin rikki. En jaksa enää isompia ponnisteluja huoltajuudessa."

Väkijuoma auttaa tällaisiin asioihin oikein hyvin :)

"Olen niin henkisesti väsynyt että annanko lapseni vain suosiolla hänelle..."

Luulisin siinä olevan vallan hyvä siirto.

Muutama viikko,ja kaikki lutviutuu kyllä.Alussa tuntuu hirveältä ja voi sitä viinaaki sillon ottaa.Ens viikolla alat sitte hoitaa asioita.Anna sen ukon olla missä liekkin,mutta pidä jonkinlainen sopu sen kans..Myötäile varovasti asioissa jotka ovat sille arkoja.Sovi varovasti lapsenne hoidosta mutta älä painosta.Se on heikoilla jäillä,ja uusi romanssi jäähtyy pian.Sitte se ukko on ku orpo piru,lapsi on riesana jaloissa. Anna sen ukkorievun mennä,lapses tulee sun hoitoon ennen ku arvaatkaa. Ei mee pitkään ku se tyyrää uuvenki lapsen sun hoitoon.Tämä ei oo satu,vaan elettyä elämää.

ota lapset ja muuta salaa pois niin tein minä ,isä ei vaatinut lapsiavaan miehen sukulaiset niin mielellään olisi ottanut multa lapset ,,,,,,,lopulta sain rauhan kun elämä meni uomiinsa ,jaksamista sinulle ,,,,,,,,,,,,kyllä se iloksi muuttuu,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,

Älä jätä lapsia, kadut vielä! Lapset on nyt sulle suurin voimavara ja etenkin jos he ovat pieniä niin on parempi että sinä heitä huollat. Ei se tarkoita etteikö isä voisi heitä tavata. Jos nyt jätät lapset ja muutat toiseen kaupunkiin on vaarana että vieraannut lapsista ja heidän saaminen takaisin luoksesi myöhemmässä vaiheessa on vaikeaa tai jopa mahdotonta! Kun lapset ovat koulussa niin on tärkeää että on vakituinen asuinpaikka eivätkä lapset tällöin ole edes halukkaita välttämättä muuttamaan jos koulu ja kaverit silloin vaihtuisi. Mieti asiaa pidemmällä tähtäimellä. Keskustele ex miehesi kanssa ja kerro että tämä ratkaisu on nyt teille kaikille parasta tässä vaiheessa. Korosta ettet yritä viedä lapsia häneltä ja pyri sopimaan järkevä tapaamissopimus. Paras tietty jos voisitte asua suht lähellä toisianne mutta muutto taisi olla nyt sinulle ainut vaihtoehto.

Itse en ainakaan jättäisi lapsia vieraan naisen hoteisiin etenkin jos ero ja miehen uusi vaimo olisi minulle arka paikka. Pahintahan olisi jos lapset alkaisi pitää häntä äitinään.

en antaisi jos oisin sinä. tulet huomaamaan että elämä on vieläkin vaikeampaa. jos muutat, muuta lastesi kanssa. anna heille aikaa ja keskity vain lapsiisi ja huomaat että elämä jatkuu. joka toinen viikko tapaaminen on helvetistä ei vain sinulle vaan myös lapsille. säästä itsesi siltä kun on mahdollisuus. olethan äiti, ett kai tosissasi voi luopua lapsistasi? tarvit apua, elä anna pois huoltajuutta kun olosi on heikoin.

mistä tiedät miten lapset edes tulisivat viihtyyn isänsä ja uuden naisen kanssa? vauva vie myös oman aikansa. ei kaikista ole äitipuoleksi. elä luovu lapsistasi! hae apua ja ajattele asiaa.

Olen täsmälleen samassa tilanteessa kuin sinä, erotuksena vain, että otin lapset ja muutin kauemmaksi jo muutama kk sitten. Olen miettinyt silti koko ajan tuotakin vaihtoehtoa, että antaisinko lapset miehelle, ja miten psyykeni kestäisi sen vaihtoehdon.
Haluan sanoa sinulle, että minulla on helpottanut päivä päivältä. Kun olen parantanut eron haavoja jo hieman, niin olen saanut voimaa nähdä selkeämmin, kuinka tärkeä olen lapsille.
Ennen eroa hoidin lapsia 80% ajasta. Loput 20% mies oli lasten kanssa. Mielestäni kuitenkin lapset toipuvat vanhempien erosta paremmin sen vanhemman luona, kumpaan ovat kiintyneet enemmän. Tämä ihminen on lapselle usein melkein koko maailma. Vaikka luottamus omiin kykyihin äitinäkin eron myötä horjuu, niin näin se vaan on, että aika parantaa haavat. Suhde äitiin on vain niin luja ja herkkä alkusymbiioosista saakka, sitä ei voi korvata lapselle mikään.
Kiitän luojaani että pysyin siinä määrin kasassa etten antanut lapsia miehelle saadakseni toipumisaikaa. Olen varma, että siinä tilanteessa mies ei olisi enää lapsista luopunut, ja olisi käyttänyt psyykkistä romahdustani hyväkseen oikeustaistelussa.
Uusi ympäristö antaa voimaa. Ota lapset ja muuta. Nyt laadit suunnitelman. Menet lastenvalvojalle, kerrot hänelle tämän mitä täälläkin kirjoitit. He ovat ammattilaisia, he ymmärtävät, toisin kuin täällä katkerat isät toitottavat. Kirjaat laatimaasi toipumissuunnitelmaan, miten saat joka päivä omaa aikaa levätäksesi ja parantaaksesi haavat. Mannerheimin ls-liitolta vaikka pariksi tunniksi hoitajan otat jos sinulla ei ole sukulaisia. Sisuunnut pian, kun pääset sumeasta surusta vihavaiheeseen erossasi! Muutama kuukausi ja koet jo olosi aivan eriksi. Minua auttoivat alkuun masennuslääkkeet, lopetin ne 1kk sitten, kun tunsin olevani voimaantunut. Älä epäröi käydä lääkärissä. Vielä kullanarvoinen neuvo on, kommunikoi lasten asioista vain ja ainoastaan tekstiviesteillä. Etäisyyttä niin paljon mieheen kuin mahdollista, muuten pitkität tunteiden hiipumisvaihetta. Ikävä, suru itsesi ja lasten puolesta, tiedän, elämme molemmat todennäköisesti vaikeinta aikaa koko elämässämme nyt. Mutta ei luovuteta!! Muuten kadumme lopun elämää! Voimia sinulle ystävä..

Kyllä aikuisen ihmisten pitäs kyetä ottamaan vastuu lapsista sekä omasta elämästä. Jos nainen tai mies lähtee kaikkien vuosien jälkeen toisen perään oli se sit kumpi tahansa ja aina jätettyä sattuu enemmän, mutta pitäs voida unohtaa se viha ja katkeruus ja keskustella tilanteesta oli se mikä tahansa. Eikä polttaa siltoja takanaan vaan elää sen tilanteen ja lasten tahdon mukaan ja hyväksyä ne tosi asiat ja kertoa myös ne lapselle. Eli jos äiti ei jaksa nii kertoa myös lapselle et äiti muuttaa nyt eri paikkakunnalle eikä pysty näkemään teitä kuin silloin tällöin ja et voitte olla isällä enemmän aikaa tai päinvastoin. Mutta kertoa myös se tteä äiti ja isä ei tuu enää muuttamaan yhteen tai asumaan yhdessä ja ehkä äidille tulee uusi mie tai isälle uusi nainen ja et kun lapset kasvaa vähän vanhemmiksi nii voi valita et kumman luona haluaa asua ja missä viihtyy paremmin tai missä on ystävät, eikö suomen pitäs olla vapaa maa? Kyllä lapsi näkee sen totuuden paremmin kuin moni aikuinen koska lapsi ei elä valheessa vaan totuudessa ja lapella on se herkkyys ja empaattisuus viellä tallella ja tietää kummalle oikeasti hauaa. Aikuiset elää vaan siinnä valkoisessa valheessa ja uskottelee itelleen et kaikki on hyvin vaikkei niin oliskaan. Kyllä näissäkin asioissa pitäs maalaisjärkeä ja lapsen mielipidettä kuunnella.

Exälläni oli liiton aikana 2v kestänyt sivuduhde. Myös toisen raskauteni aikana. Eron jälkeen muutti heti tuon naisen kanssa yhteen, kilometrin päähän

Silti olen eheytynyt, ja niin käy sinullekin.:) Lapset tapaavat isäänsä paljon, melkein puolet ajastaan. Heillä on myös uusi pikkuveli isän ja hänen nykyisen kumppanin kanssa.

Välit exään ovat hyvät, kaverilliset. Hänen vaimon kanssa tervehdimme jos tapaamme, ei muuta.

Erosta on 5 vuotta. Minun rinnallani on vuoden ajan ollut ihana uusi mies. Olen onnellisempi kuin koskaan.:) Vuosia sitten harkitsin jopa itsemurhaa. Kyllä sinä vielä nouset!!

Älä jätä lapsia!!! Vaikka nyt olisit kuinka syvällä ahdingossa niin sieltä ylös vielä pääset! Itsekin masennuin vaikeaan masennukseen eron jälkeen, mutta lasten jättämistä en ikinä edes harkinnut. On heidän ansiotaan että olen nyt tässä ja elämä vihdoin hymyilee. Olosi vain pahenee jos jätät lapset ja joudut miettimään jatkuvasti mitä he tuon uuden naisen ja sisaruksen kanssa puuhailevat. Olet ulkopuolinen ja voi olla ettei lapsesi halua edes enää luoksesi. Mietipä mikä olosi on sitten! Itselleni jo ajatus lapsista ex miehen vaimon kanssa asumassa on täysin mahdoton ja varmasti "huono äiti" ololta ei tuolloin voisi välttyä ja taatusti tulisi leimatuksi sellaiseksi myös ulkopuolisten silmissä. Paras tapa saada elämäsi kuntoon on alkaa elää sitä lastesi kanssa välittämättä ex miehesi tekemisistä. Anna tottakai lasten tavata isää. Jos lasten isä on aikuinen ja ajattelee todella lasten parasta niin ymmärtää ettei lasten ole hyväksi ravata paikasta toiseen vuoroviikoin. Tottahan on myös ettei miehen vaimo voi rakastaa lapsiasi kuin omiaan,etkä varmaan sitä haluakaan. Mitä vaihtoehtoja sinulla edes tässä on? muuta ja ota lapset.

Joo, miheni petti ,tiesin puoli vuotta sen jälkeen. Ei voinnut tunnustaa vaikka kyselin ja epäilin. Lapsien kanssa lähti vaunuilemaan ja huoraamaan. Nainen myös aviossa jolle tuli ero ja syytti pelkästään miestäni. Olin aivan hajalla ja asiaa käytiin läpi ja keskustelemassa ulkopuolisella. Hieman aikaa meni hyvin ja otti mutt huomioon. Nyt alkanut arki palata ja tuntuuu ettei mitään yhteistä ole. riitoja paljon. Nuukailee rahoistaan ja valittelee lapsille, jota en siedä. Erittäin sosiaalinen on ulospäin suuntautuva henkilö, ja kaikki tykkää ja ihannoi häntä. Mutta kotona aivan eri keskustelut ala-arvoista ja vailla sisältöä. Olen uupunut teen vuorotöitä ja ero käy mielessä usein. Meillä ihanat tytöt toinen täyttää kesällä 18 ja nuorempi täyttää 16. Itse olen jo 54 ja elämä melko eletty. Henkisesti en saa mitään kuin tytöiltä. Harvoin on leppoisa tunnelma. Työpaikka on vakituinen ja en viitsisi irtisanoa ja lähteä paikkakunnalta. oltu 25v naimisissa ja todella rakkausliitto.

Ajatella miten paljon pahaa se perheenrikkoja voikaan tehdä. Hän ei kiusallaan satuta ainoastaan sitä miehen exää jolta miheen on vienyt vaan lapsia, koko sukua ja hyvin paljon sitä miestä. On se kumma että jotkut nauttii siitä että saa monen ihmisen elämän täysin sekaisin, ja sinne olet vielä jättämässä lapsesi! Älä hyvänen aika sitä tee.

Et todellakaan ole! Annat sillä tavoin itsellesi aikaa toipua! Sen jälkeen jaksat lapsien kanssa paremmin. Ethän kumminkaan ole äitiyttäsi irtisanomassa. Kyllä nyt isä saa hoitaa! Voimia ja jaksamisia sinulle! Itse yhna ollut 15 vuotta. Tiedän mitä on kun on vaikeaa ja yrittää vielä lapsensa parasta. Minulla ei tuollaista vaihtoehtoa ollut. Sinulla on! Käytä se hyödyksesi! Levännyt äiti jaksaa paremmin lasten kanssa! Tsemppiä sinulle!

Kun ihminen on henkisesti rasitettu ja kaikki voimat lopussa, niin silloin kannattaa ottaa päätöksille aikalisä. Kun hieman vahvistut voit tehdä ratkaisuja joita ei tarvitse tulevaisuudessa katua. Oma äiti on yleensä lapsille parempi, kuin äitipuoli. Äitipuoli varmasti ainakin alussa pyrkii miellyttämään vieraita lapsia, mutta kun he käyvät hankaliksi, niin kärsivällisyys loppuu. Tämä äitipuoli ja isäkin tietävät olevansa syyllisiä lasten mahdolliseen pahoinvointiin ja heidän reagointiinsa. Näin siinä todennäköisesti käy. Pettäjä miehellä ja pettäjä naisella ei ollut kykyä tai halua toimia oikein, niin miten he voisivat toimia lasten suhteen oikein ongelmatilanteessa.

elä enää jatka tuota. Muuta omaan asuntoon lähikaupunkiin.

Lapset voit ottaa mukaan, jos lähtevät.
Jos lapset jäävät miehelle on luultavaa, että tuleva miehesi kumpani, joskus suivaatuu tilanteeseen, paitsi jos saavat sinulta hyvät elarit.

Kun voimasi ovat vähissä, niin mieti myös sitä että jos sinä otat lapset, niin onko sinulla tukihenkilöitä lähellä, joilta voit tarvitessa saada apua. Mm. lapsenkaitsentaa, jotta saat välillä itsellesi aikaa ja lataat itseäsi. Jos ei ole ketään, älä ota lapsia yksin: taakka on liian suuri. Jos taas sinulla on vaikka sukulaisia tai ystäviä joilta voit saada apua jaksamiseen, niin silloin vasta harkitse lasten ottamista. Isällähän on jo uusi puoliso apuna, niin hänen on helpompi pyörittää arkea kahden hengen voimin kuin sinun yksin.

Oo huoleti, jos kakkosnaisella on eka lapsi vasta, kohta kyllästyy lastesi hoitoon.
Ei ne viitsi, oma/omat ovat tärkeimmät.Venaa vähän, vaikka lapsesi tässä eniten kärsivät. Kohta ovat kaikki terapiassa. Uusi muijakin.

"Tämä äitipuoli ja isäkin tietävät olevansa syyllisiä lasten mahdolliseen pahoinvointiin ja heidän reagointiinsa"

kuulkaahan nyt, ÄITIPUOLI ei koskan ole ongelma lasten pahoinvointiin. KUKA ne ongelmat alun perin aloittikaan??????

Olisiko tässä lasten isä ajatellut asumisjärjestelyä lasten kannalta? Ja kenties sinunkin, jos kerta olet loppu, niin eikö olisi tärkeää sinunkin kerätä voimia? Onko mies väkivaltainen tai viinaan menevä tai muuten vaan "heikko" lapsianne kasvattamaan?Minusta tässä on lasten etusijalle asettaminen tärkeintä! Onko sinulla taustajoukkoja ja apua saatavilla toisella paikkakunnalla?

Et tietenkään voi jättää lapsiasi! Eivät he ole mitään heittopusseja. Mikä nykyihmisiä oikein vaivaa? Sä olet tehnyt ne lapset ja sä hoidat ne kunnialla aikuiseksi asti. Mitä epäselvää?? Itsesi sijasta ajattele lapsiraukkoja!!!!!

Aluksi toivotan Zemppiä!Miksi suret miestäsi,sillä hän on päätöksensä tehnyt ja vika ei ole sinussa!Älä vaivu epätoivoon,sillä sinullakin on elämätöntä elämää jäljellä!Aluksi voi tuntua ahdistavalta ja kamalalta,mutta anna itsellesi aikaa,se kyllä helpottaa!Ja mitä siitä,vaikka ex-miehesi asuu samalla paikkakunnalla,sen ei pitäisi sinuun vaikuttaa millään tavalla!Et pääse "irti"vaikka muuttaisit Aavasaksaan!Tunteesi ovat pääsi sisällä ja sinun on hyväksyttävä,että jatkossa elät toisenlaista elämää uudessa tilanteessa.Ajattele aina positiivisesti,sillä tilanteesta varmastikin löydät myös positiivisia asioita!Sinulla on lapset ja nyt sinun on tehtävä teidän yhteinen elämä onnelliseksi!Se ei kestä kauan,sillä pian he ovat aikuisia!Tilanne on lapsillekin uusi ja isä on varmastikin heille tärkeä,joten älä tee tilanteesta vielä "kammottavampaa"lapsillesi,kuten myös itsellesi!He joutuisivat kokonaan vieraalle paikkakunnalle,eikä se sopeutuminen ole aina mukavaa.Voi tulla koulukiusaamisia,porukasta ulkopuolelle jättämistä jne,mitä vanhemmat lapset sen todennäköisempää!Samoin sinulla itselläsi,mikä tukiverkko uudella paikkakunnalla olisi?Nyt sinulla on tutut paikat ja ystävät siellä,missä asut.Lisäksi lapset voivat asua luonasi(miehesihän on lähtenyt),mutta voivat halutessaan käydä isällänsä!Se ei ole mitenkään sinulta pois,vaan sillä rakennat hyviä suhteita lapsiisi!!He tulevat aikuisena muistamaan,että äidillä oli silloin ISO sydän!Älä moiti/halveksi ja hauku lastesi isää lapsillesi,sillä sillä aiheutat heille pahaa mieltä ja etäännytät heidät läheltäsi!He eivät ole tilanteen syypäitä,joten heille ei siitä saa tehdä ongelmaa!Kyllä he sitten ymmärtäväisenä aikuisena "äänestävät" jaloillaan!Sinulle itsellesi haluan sanoa:ÄLÄ KATKEROIDU!Pidä lapsistasi huolta ja tulee aika,että löydät uuden rakkauden!
Tieteellisesti on jo todettu,että elinaikanaan ihminen voi rakastua useamman kerran!Tässävaiheessa ajatus voi tuntua kaukaiselta,mutta asia on tosi!Et voi tietää,millainen Onni sinua jossain odottaa!Pyri hoitamaan asiat ex-miehesi kanssa asiallisesti ilman vihaa ja katkeruutta,sillä siinä voitat sinä itse ja lapsesi!Älä käytä lapsiasi taistelukappaleina!Ex-miehesi on tehnyt päätöksensä,joten sinun on turha olla hankala,sillä et saavuta huonolla käyttytymisellä muuta kuin pahaa mieltä jokaiselle osapuolelle, kuten myös itsellesi!Kiitä ja kehu itseäsi jokaisesta hyvin menneestä keskustelusta ja tapaamisesta! tämä auttaa sinua mahdollisimman pian omaan hyvään elämään!Sinun täytyy nousta Ex-miehesi yläpuolelle!MUISTA:sinä et ole ongelmaa aiheuttanut,sinussa ei ole "vikaa"sinun ei tarvitse kärsiä entisen miehesi tekemisten vuoksi,eikä sinun tarvitse hävetä hänen toimiensa ja tekeojensa vuoksi!Kun tämän olet oivaltanut,voit paljon paremmin ja voit jatkaa omanlaista iloista elämää lastesi kanssa eteenpäin!Toivon sinun
nousevan asia yläpuolelle ja saavan siitä uudet eväät uusille haasteille ja "tuulelle"! kaikkea Hyvää sinulle ja lapsillesi! Paula

Aluksi toivotan Zemppiä!Miksi suret miestäsi,sillä hän on päätöksensä tehnyt ja vika ei ole sinussa!Älä vaivu epätoivoon,sillä sinullakin on elämätöntä elämää jäljellä!Aluksi voi tuntua ahdistavalta ja kamalalta,mutta anna itsellesi aikaa,se kyllä helpottaa!Ja mitä siitä,vaikka ex-miehesi asuu samalla paikkakunnalla,sen ei pitäisi sinuun vaikuttaa millään tavalla!Et pääse "irti"vaikka muuttaisit Aavasaksaan!Tunteesi ovat pääsi sisällä ja sinun on hyväksyttävä,että jatkossa elät toisenlaista elämää uudessa tilanteessa.Ajattele aina positiivisesti,sillä tilanteesta varmastikin löydät myös positiivisia asioita!Sinulla on lapset ja nyt sinun on tehtävä teidän yhteinen elämä onnelliseksi!Se ei kestä kauan,sillä pian he ovat aikuisia!Tilanne on lapsillekin uusi ja isä on varmastikin heille tärkeä,joten älä tee tilanteesta vielä "kammottavampaa"lapsillesi,kuten myös itsellesi!He joutuisivat kokonaan vieraalle paikkakunnalle,eikä se sopeutuminen ole aina mukavaa.Voi tulla koulukiusaamisia,porukasta ulkopuolelle jättämistä jne,mitä vanhemmat lapset sen todennäköisempää!Samoin sinulla itselläsi,mikä tukiverkko uudella paikkakunnalla olisi?Nyt sinulla on tutut paikat ja ystävät siellä,missä asut.Lisäksi lapset voivat asua luonasi(miehesihän on lähtenyt),mutta voivat halutessaan käydä isällänsä!Se ei ole mitenkään sinulta pois,vaan sillä rakennat hyviä suhteita lapsiisi!!He tulevat aikuisena muistamaan,että äidillä oli silloin ISO sydän!Älä moiti/halveksi ja hauku lastesi isää lapsillesi,sillä sillä aiheutat heille pahaa mieltä ja etäännytät heidät läheltäsi!He eivät ole tilanteen syypäitä,joten heille ei siitä saa tehdä ongelmaa!Kyllä he sitten ymmärtäväisenä aikuisena "äänestävät" jaloillaan!Sinulle itsellesi haluan sanoa:ÄLÄ KATKEROIDU!Pidä lapsistasi huolta ja tulee aika,että löydät uuden rakkauden!
Tieteellisesti on jo todettu,että elinaikanaan ihminen voi rakastua useamman kerran!Tässävaiheessa ajatus voi tuntua kaukaiselta,mutta asia on tosi!Et voi tietää,millainen Onni sinua jossain odottaa!Pyri hoitamaan asiat ex-miehesi kanssa asiallisesti ilman vihaa ja katkeruutta,sillä siinä voitat sinä itse ja lapsesi!Älä käytä lapsiasi taistelukappaleina!Ex-miehesi on tehnyt päätöksensä,joten sinun on turha olla hankala,sillä et saavuta huonolla käyttytymisellä muuta kuin pahaa mieltä jokaiselle osapuolelle, kuten myös itsellesi!Kiitä ja kehu itseäsi jokaisesta hyvin menneestä keskustelusta ja tapaamisesta! tämä auttaa sinua mahdollisimman pian omaan hyvään elämään!Sinun täytyy nousta Ex-miehesi yläpuolelle!MUISTA:sinä et ole ongelmaa aiheuttanut,sinussa ei ole "vikaa"sinun ei tarvitse kärsiä entisen miehesi tekemisten vuoksi,eikä sinun tarvitse hävetä hänen toimiensa ja tekeojensa vuoksi!Kun tämän olet oivaltanut,voit paljon paremmin ja voit jatkaa omanlaista iloista elämää lastesi kanssa eteenpäin!Toivon sinun
nousevan asia yläpuolelle ja saavan siitä uudet eväät uusille haasteille ja "tuulelle"! kaikkea Hyvää sinulle ja lapsillesi! Paula