Tänään on syntymäpäiväni ja jännittää, mitä kultamussukka vaimoni on varannut yllätykseksi. Käskin häntä ostamaan jotain seksikkäitä hepeneitä, jotta juhlista tulee hauskat. Tätä onnenpäivää varjostaa kuitenkin synkkä pilvi. Muisto rehtorittaresta kansakouluajoilta.
Jäin muutaman kerran luokalle kansakoulun viimeisillä luokilla, vaikka älykkyydeltäni yllän varmasti korkeammalle kuin keskivertotaapertaja. No siitä viis, mutta kaihoisasti muistelen rehtorittaren kanssa käymiäni henkeviä keskusteluja, joiden aikana sain nähdä hänen sukkahoususääriensä heiluvan eritahtiin pöydän alla ja joskus jopa pääsin maistamaan fyysistä rakkautta karttakepin välityksellä takalistooni.
Olin jo unohtanut nuo herkät hetket, kun nuorimmaiseni aamulla tuodessaan aamupuuroa sänkyyn kysyi, onko isi koskaan ollut koulussa. Kuin salaman lailla täyttyi mieleni muistoista. Nuo ajatukset eivät jättäneet minua rauhaan ja lopulta oli työmatkalla pakko soittaa numerotiedusteluun ja kysyä rehtorittaren nykyistä olinpaikkaa ja selvisihän se.
Kaarsin autoni ympäri ja suuntasin puu-Vallilaan. Soittaessani ovikelloa, jännitti minua hieman, mutta oven avautuessa näin tutut, ankarat silmät ja jännitys raukesi saman tien. Myöhemmin laukesin itsekin. Rehtoritar oli vanhentunut arvokkaasti ja säilyttänyt tuimuutensa. Karttakeppikin löytyi ja murrettuani seniliteetin synkän muurin, tuntui hän muistavan vanhan oppilaansa.
Nyt olen tulisesti ihastunut rehtorittareen ja ristiriita riipii sisintäni. Pitäisiköhän kertoa vaimolle illalla vai onko tunne vain ohimenevää.
Jäin muutaman kerran luokalle kansakoulun viimeisillä luokilla, vaikka älykkyydeltäni yllän varmasti korkeammalle kuin keskivertotaapertaja. No siitä viis, mutta kaihoisasti muistelen rehtorittaren kanssa käymiäni henkeviä keskusteluja, joiden aikana sain nähdä hänen sukkahoususääriensä heiluvan eritahtiin pöydän alla ja joskus jopa pääsin maistamaan fyysistä rakkautta karttakepin välityksellä takalistooni.
Olin jo unohtanut nuo herkät hetket, kun nuorimmaiseni aamulla tuodessaan aamupuuroa sänkyyn kysyi, onko isi koskaan ollut koulussa. Kuin salaman lailla täyttyi mieleni muistoista. Nuo ajatukset eivät jättäneet minua rauhaan ja lopulta oli työmatkalla pakko soittaa numerotiedusteluun ja kysyä rehtorittaren nykyistä olinpaikkaa ja selvisihän se.
Kaarsin autoni ympäri ja suuntasin puu-Vallilaan. Soittaessani ovikelloa, jännitti minua hieman, mutta oven avautuessa näin tutut, ankarat silmät ja jännitys raukesi saman tien. Myöhemmin laukesin itsekin. Rehtoritar oli vanhentunut arvokkaasti ja säilyttänyt tuimuutensa. Karttakeppikin löytyi ja murrettuani seniliteetin synkän muurin, tuntui hän muistavan vanhan oppilaansa.
Nyt olen tulisesti ihastunut rehtorittareen ja ristiriita riipii sisintäni. Pitäisiköhän kertoa vaimolle illalla vai onko tunne vain ohimenevää.
Vastaukset 1
Vanhimmat
täytyyhän sun kertoo vaimolles sun päiväunista ja haaveista,sitä vartenhan sulla vaimo "ehkä" on.jokaisellahan on unelmia.kirpparilta saattais ehkä löytyä karttakeppikin ja käytetyt sukkahousut ja avot niin ollaan taas lähempänä yhtä suuuuuuurta unelmaa.