Toistuvaa alistumista! Suomalaisilla on tarve ryömiä mattona

Britannia vetäytyy kuoreensa:

EU-kansanäänestys ja käännös maahanmuuttopolitiikassa, Skotlannin itsenäisyyshanke.

Avoimena tunnettu kansakunta järjestäytyy uudelleen ja katsoo nyt sisäänpäin.

Lontoon ulkomaalaisvirasto sateisena syyspäivänä 1992 oli juuri niin kolkko paikka kuin virastokolossi voi olla. Ihmisiä kaikkialta maailmasta odotti kelmeiden loisteputkien valossa, heltiääkö virkailijoilta leimat papereihin.

Minulle, suomalaiselle au pairille, ne myönnettiin helposti. Niin monelle muullekin. Britannia otti tulijat avosylin vastaan.

Kielikoulussa tutustuin itäeurooppalaisiin "kollegoihin". Heille rautaesiripun romahdus oli tarkoittanut mahdollisuutta lähteä länteen tilapäistöihin.

Amerikkalaisen isäntäperheeni Britanniaan taas oli vetänyt hurjassa kasvussa ollut finanssikeskus Lontoon City, jossa perheen isä teki pankkiuraa.

Au pair -vuodesta jäi muisto mahtavasta mutta myös ongelmaisesta kansakunnasta.

Oli taantuma. Pohjois-Irlantia repi yhä väkivalta, ja pommiuhat olivat Lontoon metrossakin arkipäivää. Lisäksi valtapuolue konservatiivit kiisteli raivoisasti siitä, mikä on Britannian paikka yhdentyvässä Euroopassa.

Kun kesällä 2011 muutin takaisin Britanniaan, virastossa ei tarvinnut jonottaa. Suomesta oli parissa vuosikymmenessä kuoriutunut eurooppalaisperheen täysivaltainen jäsen, jonka kansalaisille vapaa liikkuminen Euroopan unionin sisällä on itsestään selvää. Britanniakin oli muuttunut. Se oli entistäkin kansainvälisempi.

Tulijoita oli yhä kaikkialta maailmasta. Viime vuosina huomio oli kuitenkin keskittynyt Keski- ja Itä-Eurooppaan, jonka uusista EU-maista oli kymmenessä vuodessa asettunut Britanniaan noin miljoona ihmistä.

Muuttoaalto yllätti britit täysin. Hallitus oli odottanut 13 000 tulijaa vuodessa, mutta pelkästään puolalaisia on tullut maahan puolisen miljoonaa. Uutta oli Britannia, joka arvosteli maahanmuuttoa yhä kovemmin sanankääntein.

Kansakuntaa vaivasi samaan aikaan myös tukku tutunoloisia haasteita. Taas oli taantuma. Kuningaskunnan yhtenäisyyttäkin kyseenalaistettiin, joskin nyt täysin rauhanomaisesti: Pohjois-Irlannin rauhan jälkeen irti oli alkanut pyristellä Skotlanti, jota hallitsee itsenäisyysmielinen kansallispuolue.

Lisäksi paikasta Euroopassa taisteltiin jälleen. Jopa niin, että ero Euroopan unionista on lähempänä kuin koskaan.

Mitä Britannialle on tapahtumassa?

Entinen maailmanmahti näyttää käpertyvän kuoreensa. Maahanmuuttajia se haluaa huomattavasti nykyistä vähemmän. Euroopasta se ottaa selvää etäisyyttä. Jos EU:n ja Britannian tiet erkanevat ja vielä Skotlanti päättää itsenäistyä, tuloksena olisi aika yksin jäänyt tynkävaltio.

Nykynimi Iso-Britannia kuulostaisi silloin lähinnä vitsiltä.

Britannialla on edessään liuta kiinnostavia äänestyksiä.

Toukokuussa EU-parlamenttivaalien ykköspuolueeksi Britanniassa voi nousta EU- ja maahanmuuttokriittinen Ukip-puolue.

Syyskuussa vuorossa on Skotlannin kansanäänestys. Itsenäisyydestä päättävät silloin itsehallinnollisen Skotlannin asukkaat.

Vuonna 2015 vuorossa ovat parlamenttivaalit. Jos valtapuolue konservatiivit voittaa ne, luvassa on vuoden 2017 loppuun mennessä kansanäänestys Britannian EU-jäsenyydestä.

Jos kansanäänestyksissä toteutuisivat vaihtoehdoista radikaaleimmat, Britannia menettäisi Skotlannin myötä kolmasosan pinta-alastaan ja Euroopassa huomattavan osan vaikutusvallastaan. Ero tarkoittaisi, että Britannia ei enää vaikuttaisi pelisääntöihin talousyhteisössä, jonka kanssa se käy puolet kaupastaan.

Ero Skotlannista koettelisi kansakunnan omakuvaa paljon enemmän kuin ero EU:sta. Itsenäisen Skotlannin talousasioihin liittyy kuitenkin niin paljon kysymysmerkkejä, että irtautuminen ei näytä todennäköiseltä. Mielipidekyselyt ennakoivat itsenäisyysliikkeelle tappiota.

Britannia määrittelee nyt joka tapauksessa itseään uudelleen.

Ja maahanmuutto on se asia, joka kyselyjen mukaan huolettaa brittejä eniten.

"Puolueet ovat yksimielisiä siitä, että Britannian on järjestäydyttävä uudelleen", sanoo EU-kriittisen Open Europe -ajatushautomon tutkimusjohtaja Stephen Booth. "Maahanmuutto on kansalaisten mielestä saavuttamassa rajansa. Kymmenessä vuodessa on ollut suuri ja nopea muutos."

Maahanmuuton rajoittaminen ei ole ensisijaisesti merkki muukalaiskammosta. Sen sijaan maahanmuutto on osa laajempaa keskustelua länsimaisen hyvinvointivaltion 2000-luvun resursseista: siitä, miten työmarkkinat, sosiaaliturvajärjestelmä ja julkiset palvelut toimivat.

http://www.hs.fi/ulkomaat/Britannia vetäytyy kuoreensa/a1387783818806