Tämä on hiukan hauska palsta laittaa tällainen kysymys, mutta minulla on eräänlainen pelko.
Olen itse ensi vuonna abi ja tässä lääketieteelliseen olen pyrkimässä. Ehkä painotuksellisesti sen takia että minua kiinnostaa anatomia ja lääkeaineiden kemia todella paljon.
Tässä kuitenkin olen vähän huolissani eräästä asiasta. Käyn samoja kursseja pojan kanssa joka ala-asteella oli aivan täydellinen narsisti minua kohtaan. Jouduin monta kertaa hänen väkivaltaisen käytöksensä uhriksi ja hän teki ala-asteestani helvettiä kääntämällä koko luokkani ja melkein kaikki rinnakkaisluokatkin minua vastaan. Hänkin haluaa lääketieteelliseen ja minua harmittaa todella paljon hänen itsevarmuutensa ja hänellä on paremmat kurssinumerot kuin minulla. Ei ehkä biologiasta mutta fysiikasta ja kemiasta kuitenkin. En halua tietenkään mitään pahaa hänelle, hän on lopettanut kiusaamiseni, mutta hän on persoonataan lapsellinen ja ylimielinen, joka jatkuvasti haastaa opettajia aivan naurettavilla väitteillä. Kaiken lisäksi hän on 100% varma että pääsee lääketieteelliseen heti ja ylvästelee sillä kaikille.
En tietenkään halua pilata hänen unelmiaan, mutta en myöskään halua tilannetta jossa niin lapsellinen ja narsistinen henkilö pääsee lääketieteelliseen ennen minua. Minä jo melkein pelkään että minä olen se joka jää pääsykokeissa jatkuvasti jälkeen ja hyppyvuosia tulee kerta toisensa perään.
Tiedän että pystyn kirjoittamaan laudaatturit tai eximiat tarvittavista aineista kovalla harjoituksella. Minun keskiarvoni on hiukan alle yhdeksän, joten en minä aivan typeräkään ihminen ole. Tunnen kuitenkin tuskallista kilpailunhalua ja kun tiedän että minun pitäisi vain keskittyä omaan opiskeluun ja unohtaa muut ihmiset. En vain mitenkään pysty siihen... Suoraan sanoen pelkään että minusta ei koskaan valmistu lääkäriä, koska jatkuvasti mieleni luo kauhskenaarioita pääsykokeen vaikeudesta ja siitä että vain jotkut sibeliuslukion oppilaat pääsevät sisään jotka ovat kirjoittaneet 7 laudaatturia... Tämä pelko jopa häiritsee opiskeluani ja kaiken lisäksi masentaa minua. Olen vasta toipumassa tyttöystäväni itsemurhasta, joka laukaisi minulla tämän lääkäriksi valmistumisen halun.. minulla ei ole varaa masentua. Välillä se vain puskee päälle kun en ymmärrä joitain fysiikan tehtäviä..
En tiedä osaako kukaan auttaa minua.. puhun tästä terapeuttini kanssa joka konsultoi minua surutyössä.. mutta jos joku voi sanoa jotain niin olisin kiitollinen siitä.
Olen itse ensi vuonna abi ja tässä lääketieteelliseen olen pyrkimässä. Ehkä painotuksellisesti sen takia että minua kiinnostaa anatomia ja lääkeaineiden kemia todella paljon.
Tässä kuitenkin olen vähän huolissani eräästä asiasta. Käyn samoja kursseja pojan kanssa joka ala-asteella oli aivan täydellinen narsisti minua kohtaan. Jouduin monta kertaa hänen väkivaltaisen käytöksensä uhriksi ja hän teki ala-asteestani helvettiä kääntämällä koko luokkani ja melkein kaikki rinnakkaisluokatkin minua vastaan. Hänkin haluaa lääketieteelliseen ja minua harmittaa todella paljon hänen itsevarmuutensa ja hänellä on paremmat kurssinumerot kuin minulla. Ei ehkä biologiasta mutta fysiikasta ja kemiasta kuitenkin. En halua tietenkään mitään pahaa hänelle, hän on lopettanut kiusaamiseni, mutta hän on persoonataan lapsellinen ja ylimielinen, joka jatkuvasti haastaa opettajia aivan naurettavilla väitteillä. Kaiken lisäksi hän on 100% varma että pääsee lääketieteelliseen heti ja ylvästelee sillä kaikille.
En tietenkään halua pilata hänen unelmiaan, mutta en myöskään halua tilannetta jossa niin lapsellinen ja narsistinen henkilö pääsee lääketieteelliseen ennen minua. Minä jo melkein pelkään että minä olen se joka jää pääsykokeissa jatkuvasti jälkeen ja hyppyvuosia tulee kerta toisensa perään.
Tiedän että pystyn kirjoittamaan laudaatturit tai eximiat tarvittavista aineista kovalla harjoituksella. Minun keskiarvoni on hiukan alle yhdeksän, joten en minä aivan typeräkään ihminen ole. Tunnen kuitenkin tuskallista kilpailunhalua ja kun tiedän että minun pitäisi vain keskittyä omaan opiskeluun ja unohtaa muut ihmiset. En vain mitenkään pysty siihen... Suoraan sanoen pelkään että minusta ei koskaan valmistu lääkäriä, koska jatkuvasti mieleni luo kauhskenaarioita pääsykokeen vaikeudesta ja siitä että vain jotkut sibeliuslukion oppilaat pääsevät sisään jotka ovat kirjoittaneet 7 laudaatturia... Tämä pelko jopa häiritsee opiskeluani ja kaiken lisäksi masentaa minua. Olen vasta toipumassa tyttöystäväni itsemurhasta, joka laukaisi minulla tämän lääkäriksi valmistumisen halun.. minulla ei ole varaa masentua. Välillä se vain puskee päälle kun en ymmärrä joitain fysiikan tehtäviä..
En tiedä osaako kukaan auttaa minua.. puhun tästä terapeuttini kanssa joka konsultoi minua surutyössä.. mutta jos joku voi sanoa jotain niin olisin kiitollinen siitä.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Mitä hemmettiä sinä siitä tyypistä välität?
Käsittele häntä kuin ilmaa!
Jos jotain sanoo, niin sano että "sori, kiire".
Voisit muuten kahdenkesken mennä sanomaan opettajillesi, että se tyyppi häiritsee oppitunteja ja että voisko se opettaja antaa tasapuolisesti kaikille opiskelijoille aikaa, eikä vain yhdelle.
Jos et uskalla sanoa suoraan, niin puhu rehtorille.
Jos tää tyyppi pääsee lääketieteelliseen, niin sille ei voi mitään. Monesti narsistit ovat hyviä opinnoissa, ei voi mitään.
Hyvä kun menet puhumaan terapeutin kanssa!
Nämä ajatukset tuli vain ihan spontaanisesti sinulle rohkaisuksi.
Ei pidä antaa muitten vaikuttaa, jokainen kulkee omaa reittiään.
Kulje sinä pää pystyssä omaasi ja elä vilkuile sen tyypin suuntaan edes!
Heippa!:)
Sulla on kovat tavoitteet, mutta täysin saavotettavat. Lukion kakkosluokkalaisena yrittäisin parhaani, mutta tiedätkö, ei sitä koskaan tiedä mitä elämä tuo tullessaan.
Harva pääsee korkeakouluun suoraan lukiosta, mikä on minusta myös hyvä. Välivuosi voi olla parhaimmillaan arvokasta aikuistumisen aikaa, joka auttaa myös hahmottamaan paremmin mitä todella haluaa opiskella. Itse aloitin korkeakouluopinnon yhden välivuoden jälkeen ja suurin osa opiskelijatovereistani samanikäisiä tai hieman vanhempia.
Mieti tarkkaan mitkä tekijät voisivat olla sen taustalla, että pelkäät tuon tuttusi pääsevän opiskelemaan ennen sinua. Tekeekö se jostakusta todellakin paremman ihmisen että pääsee samantien lukiosta korkeakouluun? Sinulla on oma polkusi jota ei tarvitse verrata kehenkään muuhun.