Kirjoitus lainattu eli ei omaani, mutta allekirjoitan sen samoin miettein.
"Ei nyt hyökätä meitä vastaan
Eilen aamulla luin Helsingin sanomista ikävän uutisen.
Herätysliikkeemme johtaja oli toiminut väärin, toistuvasti, liikkeen
muita jäseniä kohtaan (ei mediaa, maailmaa tai muita "ulkoisia
vihollisia" kohtaan, vaan oman liikkeen uskovaisia jäseniä kohtaan).
Aiheesta asia nostettiin esille ja häntä kritisoitiin.
Illalla istuin kuuntelemaan seurapuheen. Olisin toivonut, että jos siinä
viitattaisiin näihin tapahtumiin tai uutiseen niin viesti olisi, että kaikkia ihmisiä,
puheenjohtajaakin pitää kehottaa toimimaan oikein ja korjaamaan
vääryytensä seuraukset. Näin minä ajattelen Raamatun opettavan.
Toisin kävi. Seurapuhuja ei paheksunut puheenjohtajaa vaan hän
paheksui sitä kuinka maailma ja media hyökkäävät "meitä vastaan", ja
erityisesti seurakunnan valitsemia paimenia vastaan, ja kuinka emme
saisi kaivella toisten syntejä, emmekä itse langeta esimerkiksi
sellaiseen syntiin kuin "arvosteleva mieli". Minulle tuli paha mieli.
Kun puheenjohtaja kohtelee väärin liikkeemme jäseniä, toisia uskovaisia
veljiä ja sisaria, niin eihän puheenjohtajan arvostelu ole hyökkäys meitä vanhoillislestadiolaisia kohtaan. En minä kokenut, että Hesari olisi hyökännyt minua vastaan. Pikemmin koin, että puheenjohtajan oma toiminta on ollut hyökkäys ns. rivivanhoillislestadiolaisia kohtaan.
Lehdessä taas käytiin puheenjohtajaa ja muuta väärin toiminutta
johtoporukkaa vastaan, aivan aiheesta, ja samalla puhuttiin
puheenjohtajan uhreiksi joutuneiden vanhoillislestadiolaisten
puolesta. Miksi puhuja ei tulkinnut tätä artikkelia puolustuksena "meidän" puolesta, vaan hyökkäyksenä "meitä" kohtaan? Miksi puheenjohtajan vääryyksien aikaan saama tuomio sälytetään liikkeen rivijäsenten harteille puhujan toimesta?
Samassa puheessa puheenjohtajan ja muiden luottamushenkilöiden arvostelu nimettiin taas kerran synniksi nimeltä "arvosteleva mieli". Näin ollen
puheenjohtajan uhriksi joutunut onkin tällä retoriikalla käännetty
arvostelevan mielen syntiin syyllistyneeksi rikolliseksi. Uhri on jätetty yksin ympyrään sielunvihollisen aisapariksi, kun taas toinen, vääryyksiin syyllistyneen puheenjohtajan hallitsema ympyrä on nimetty "Jumalan lasten joukoksi" ja puhuja on ottanut Jumalan ja "meidät" tämän puheenjohtajan ihmiskilviksi. Hän oli sitä mieltä, että puheenjohtajan arvostelu on hyökkäys kaikkia vanhoillislestadiolaisia
uskovia kohtaan. Kuka jää tässä retoriikassa uhrin tueksi? Ei kukaan.
Kuulin, että kuulemani puhe ei ollut ainoa laatuaan, vaan että muuallakin Suomessa puhujat ovat sunnuntaina sanoittaneet ajatuksiaan samankaltaisesti, näin myös eräs SRK:n johtokunnan jäsen Helsingisssä puhuessaan.
Minusta näyttää, että Hesari toimii paljon paremmin Jeesuksen opetusten mukaisesti kuin liikkeemme puhujat.
Lehti antaa heikoille äänen ja ajaa avoimuutta ja totuuden voittoa, puhujat näyttävät vastustavan sitä kynsin hampain. Miten se näin voi olla?
Johanna Hurtig totesi tutkimuksessaan erittäin osuvasti, että
vanhoillislestadiolaisuus tuomitsee kyllä vääryydet yleisellä tasolla, mutta valitettavan usein konkreettisissa tapauksissa yhteisö kääntyy uhria vastaan väärintekijän puolelle, ja yrittää omia vielä Jumalankin itselleen. Ei kai taas käy niin?
Uskovainen"
"Ei nyt hyökätä meitä vastaan
Eilen aamulla luin Helsingin sanomista ikävän uutisen.
Herätysliikkeemme johtaja oli toiminut väärin, toistuvasti, liikkeen
muita jäseniä kohtaan (ei mediaa, maailmaa tai muita "ulkoisia
vihollisia" kohtaan, vaan oman liikkeen uskovaisia jäseniä kohtaan).
Aiheesta asia nostettiin esille ja häntä kritisoitiin.
Illalla istuin kuuntelemaan seurapuheen. Olisin toivonut, että jos siinä
viitattaisiin näihin tapahtumiin tai uutiseen niin viesti olisi, että kaikkia ihmisiä,
puheenjohtajaakin pitää kehottaa toimimaan oikein ja korjaamaan
vääryytensä seuraukset. Näin minä ajattelen Raamatun opettavan.
Toisin kävi. Seurapuhuja ei paheksunut puheenjohtajaa vaan hän
paheksui sitä kuinka maailma ja media hyökkäävät "meitä vastaan", ja
erityisesti seurakunnan valitsemia paimenia vastaan, ja kuinka emme
saisi kaivella toisten syntejä, emmekä itse langeta esimerkiksi
sellaiseen syntiin kuin "arvosteleva mieli". Minulle tuli paha mieli.
Kun puheenjohtaja kohtelee väärin liikkeemme jäseniä, toisia uskovaisia
veljiä ja sisaria, niin eihän puheenjohtajan arvostelu ole hyökkäys meitä vanhoillislestadiolaisia kohtaan. En minä kokenut, että Hesari olisi hyökännyt minua vastaan. Pikemmin koin, että puheenjohtajan oma toiminta on ollut hyökkäys ns. rivivanhoillislestadiolaisia kohtaan.
Lehdessä taas käytiin puheenjohtajaa ja muuta väärin toiminutta
johtoporukkaa vastaan, aivan aiheesta, ja samalla puhuttiin
puheenjohtajan uhreiksi joutuneiden vanhoillislestadiolaisten
puolesta. Miksi puhuja ei tulkinnut tätä artikkelia puolustuksena "meidän" puolesta, vaan hyökkäyksenä "meitä" kohtaan? Miksi puheenjohtajan vääryyksien aikaan saama tuomio sälytetään liikkeen rivijäsenten harteille puhujan toimesta?
Samassa puheessa puheenjohtajan ja muiden luottamushenkilöiden arvostelu nimettiin taas kerran synniksi nimeltä "arvosteleva mieli". Näin ollen
puheenjohtajan uhriksi joutunut onkin tällä retoriikalla käännetty
arvostelevan mielen syntiin syyllistyneeksi rikolliseksi. Uhri on jätetty yksin ympyrään sielunvihollisen aisapariksi, kun taas toinen, vääryyksiin syyllistyneen puheenjohtajan hallitsema ympyrä on nimetty "Jumalan lasten joukoksi" ja puhuja on ottanut Jumalan ja "meidät" tämän puheenjohtajan ihmiskilviksi. Hän oli sitä mieltä, että puheenjohtajan arvostelu on hyökkäys kaikkia vanhoillislestadiolaisia
uskovia kohtaan. Kuka jää tässä retoriikassa uhrin tueksi? Ei kukaan.
Kuulin, että kuulemani puhe ei ollut ainoa laatuaan, vaan että muuallakin Suomessa puhujat ovat sunnuntaina sanoittaneet ajatuksiaan samankaltaisesti, näin myös eräs SRK:n johtokunnan jäsen Helsingisssä puhuessaan.
Minusta näyttää, että Hesari toimii paljon paremmin Jeesuksen opetusten mukaisesti kuin liikkeemme puhujat.
Lehti antaa heikoille äänen ja ajaa avoimuutta ja totuuden voittoa, puhujat näyttävät vastustavan sitä kynsin hampain. Miten se näin voi olla?
Johanna Hurtig totesi tutkimuksessaan erittäin osuvasti, että
vanhoillislestadiolaisuus tuomitsee kyllä vääryydet yleisellä tasolla, mutta valitettavan usein konkreettisissa tapauksissa yhteisö kääntyy uhria vastaan väärintekijän puolelle, ja yrittää omia vielä Jumalankin itselleen. Ei kai taas käy niin?
Uskovainen"
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kuuleppas teologitollo:
Otappa aivopesty ylihihhuli, Johannes tmv. yökapseli. Rasvaa myös köysi, kaiken varalta.