seuraako tätä palstaa naishenkilöt, jos seuraa niin olisi mukava tietää ikä?
Vai onko tämä vain miesten palsta?
Vai onko tämä vain miesten palsta?
Naispurjehtijat?
miko
427824
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 7 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 42
Vanhimmat
Seuraan, ikä 47.
Ainakin yksi nainen seuraa palstaa ja joskus jopa kirjoittaakin tänne jotakin. Olen 26-vuotias vasta-alkajapurjehtija Oulusta.
Iän lisäksi olisi mukava tietää missäpäin asutte, miten paljon purjehditte ja millaisella veneellä? Meillä on keskikokoa hieman suurempi vene ja purjehduksen lisäksi olen osallistunut myös veneen kevätkunnostukseen. Ainakin meidän rannassa naisia näkyy kyllä aika vähän, ainakin kunnostuksen aikaan. Liekö sitten niin, että naiset yleensä nauttivat itse purjehduksesta ja kaikki oheistoiminta on enemmän miesten juttuja.
Heips!
eiköhän meitä naisia tulla näkemään enenemissä määrin seilaamassa!! Itse ostin viime syksynä Scanper 22:n johon tein uuden sisustuksen kokonaan plus kaikki muutkin kevät ja syyshuollot. navigointikurssit suoritettu jne. viimeisin reissu pitkin ja poikin saaristoa (Kemiö-Uki) kesti parisen viikkoa ja sekin tuli purjehdittua yksin. ai niin, ja ikää 23 ja turusta päin..
Saattaisin pyytää sinua Gastiksi. Tai pyytää päästä Gastiksesi.
Mainitsemiesi tekemistesi perusteella saattaisin pyytää Sinua osakkaaksi veneeseeni. Tai pyytää päästä osakkaaksi veneeseesi. Vaikka ikää on jo puolensataa. Siis minulla, ei veneelläni.
Nyt tehdään ensi kevääksi treffit johonkin satamaan! Tai vaikka vielä täksi syksyksi, jos paatit vielä vesillä. Eiks joo...
[email protected]
Hei!
Minkälaisen sisustuksen teit? Mitä varimaailmaa veneen sisustus edustaa? Pidätkö enemmän perinteisestä vai enemmän trendikkäämmästä tyylistä? Mitä toimintoja sinulla on veneessäsija mitkä asiat tulee olla veneissä, joita ei yleensä oteta humioon sisustuksessa?
T: Veneiden sisustusksestä kovasti kiinnostunut ja sitä alaa opiskeleva
"asiat tulee olla veneissä, joita ei yleensä oteta humioon sisustuksessa? "
Harva venevalmistaja ottaa huomioon, että homekasvusto kasvaa missä vaan, joten sisustan pitää olla sellainen, että mahdollinen home on helposti havaittavissa ja pois pyyhittävissä. Kaikenlaiset rungon laminointipintoja peittävät modulit, paneelit ja putkikotelot ovat syvältä, mielummin esim valkoiseksi maalattu dieseltankin täyttöputki kuin teakilla paneloitu putkikanva.
Tein itse vanhaan paattiin uudet verhoilut (osa vielä kesken, melkoinen urakka :) Olen himopurjehtija ja rakastan merta, mutta en pidä sinisestä enkä ankkurikuvioista tms. meriaiheisista kankaista, joten värimaailma on enemmänkin moderni. Itse ajattelen niin että veneen ei tarvitse olla täynnä vene- ja meriaiheista kuviota kun kerran merellä ja veneessä jo ollaan.
Käytännössä kankaiden homeen- ja kosteudenkesto, sekä sellainen väritys ettei lika heti näy, on mielestäni melko tärkeetä. Veneessä kun ei aina voi olla hinkkaamassa kaikkia paikkoja ja rapatessa roiskuu. Veneessä korostuu myös kankaiden ja materiaalien palo-ominaisuudet, esim. keittimen ylle ei välttämättä kannata laittaa verhoja jotka syttyvät helposti tuleen, jotkut tekee verhot sammutinpeitteestä.
Tuo homeongelma on ihan todellinen, itse olen päässyt siitä pyyhkimällä ennen talvea ja talven jälkeen kaikki pinnat tolulla tai kloritella, mutta pintojen pitää olla sellaisia että tällaisen käsittelyn kestävät.
Venesisustuksessa myös säilytysratkaisut ovat tärkeässä osassa, ja sitä on yleensä liian vähän, mutta kaiken näköisillä virityksillä tavaraa saa paattiin toimivaksi kokonaisuudeksi. Oman haasteensa tuo se, että tavarat ovat kunnolla kiinnitettyjä, veneen kallistellessa ei tavaroiden pitäisi päästä lentelemään.
mulla on albin accent muttei miestä.
joskus tuntuu kun olisi kärpäsenä katossa, jotenkin enemmän miesten forum. Vaikka purjehdus on minusta varsin naisille sopivaa touhua: ei ole koskaan tylsää.
Kyllähän minäkin tätä luen. Onko se nyt niin ihmeellistä?
Kyllä minä ainakin seuraan tätä palstaa ja ikä on 30V, en usko, että on pelkästään miesti, miks olisi?Uskon et on paljonkin naispurjehdus fanaatikkoja maailmassa (-:
Kyllä itsekin lueskelen palstaa. Ikää on 25 ja ensimmäinen purjevene tuli hankituksi viime keväänä. Pelkästään positiivisia kokemuksia ja halu oppia kaikkea uutta. Mites Mikoa tällainen kiinnostaa? Ai niin, Freija, sun kommenttisi oli loistava!!!
Kyllä meitä naispurjehtijoita täällä riittää. Itselläni ikää vasta 18v mutta täysillä olen jutussa mukana.
Viikonloppuisin Helsingin edustalla näkee naispurjehtijoita yhtä paljon kuin arkipäivän aamuina töihin meneviä romaaneja.
Sori. Mä en voi sille mitään, että teen eron nettinäpyttelyn ja purjehtimisen välillä. On eri asia seilata ja seurata "veneily" nimistä palstaa. Naismiehistö on yhtä harvinainen näky kuin takaperin lentävä lintu.
uudet rillit. Mm. viimekesän bongasin Tukhomassa Wasahamnissa suomalaisen naisiston. Olisiko ollut 4-5 typykkää samassa paatissa. Lisäksi tunne henkilökohtaisesti purjehtivan naisporukan. Venekkin on sellainen, että 99% satamassolijoista kyllä huomaa sen. Ja näkeehän noita muutenkin, tosin eri ihmiset havaitsevat eri asioita.
Ja tottakai "sekamiehistössä" kaikki ovat purjehtimassa.
Ettet vai itse olis pelkkä nettinäpyttelijä?
"purjehdus on kokoperheen harrastus, mies purjehtii ja muu perhe harrastaa" - tämä sananlasku ei päde ainakaan meidän perheessä.
vaimoni purjehtii siinä, missä minäkin ja minä harrastan siinä, missä hänkin. perheemme pienimmät lähinnä harrastavat.
kesällä näkyy aika runsaastikin perhepurjehtijoita. melkeinpä väittäisin, että enemmän mitä pelkkiä äijäporukoita. miksei perheen kanssa purjehtiva nainen voi sitten sanoa harrastavansa purjehdusta?
..uusi pää...
..Helsingin edustalla...
...viikonloppuisin...
racessa oli 3 takaperin lentävää lintua.
Kyllä seuraan palstaa ja luen itseni naispurjehtijoiden joukkoon.Ikää on 37 v. Purjehdimme 30 jalkaisella veneellä perheen kesken. Perheeseen kuuluu lisäkseni mies ja kaksi tytärtä. Purjehtiminen ei ole miehen yksinoikeus vaan veneessä kaikki tekee kaikkea ja tehtäviä vaihdellaan ja kukin oppii uutta. Toinen toistamme opetamme ja retkistämme nautimme. En siis ole, eivätkä tyttäretkään ole, mukana vain kokkina ja painolastina vaan kaikki me purjehdimme.
Täällä taas yksi naispurjehtija lisää, joka tätä seuraa ja joskus jonkun viestinkin saattaa laittaa.
Miksi purjehdus tai tämän palstan seuraaminen olisi vain miesten juttuja? Onhan meitä naiskippareitakin olemassa, vaikkakin kyllä melko pieni vähemmistö.
Ongelmana kai monessa perheveneessä on että mies alunperin osaavampana puoliskona käskyttää ja nainen vaan toteuttaa. Itse olen saanut tilanteen kääntymään, tosin muutaman vuoden ahkeralla työllä.
Aloitin eräänä kesänä sillä, että kevyellä säällä ajoin aina laituriin ja laiturista pois. Ekalla kerralla taisi olla täysi pläkä, ei mitenkään ylivoimaista. Toinen tärkeä asia oli se, että olin veneemme ns. navigointivastuullinen. Istuin koko kesän sormi kartalla, ja mies vaan tarkisti välillä ohjeitani. Köydet ja perustrimmit olivat tutut, olinhan niitä jo joitain vuosia säädellyt.
Pikkuhiljaa itseluottamus kasvoi; ja vihdoin tuli se kaunis päivä, kun uskalsin lähteä ainoana osaavana veneellämme. Pyysin paria kaveria mukaan, ja teimme parin tunnin lenkin lähisaaren ympäri. Kyllä oli rouva yhtä hymyä illalla, kun olin todistanut itselleni selviäväni. Pisimmät kipparoimani lenkit ovat olleet pääkaupunkiseudulta Viroon ja Turun saaristoon. Ja miehistössä täysiä aloittelijoita.
Näin se siis toimii - pikku hiljaa eri osa-alueita opetellen, ja rauhassa helpoissa tuulissa. Kyllä nainen pystyy kippariksi siinä missä mieskin!
mitenköhän saisin vaimoni aktivoitua tuohon pisteeseen. halua hänellä kyllä on, mutta oma-aloitteisuus tässä aiheessa on alhaista tasoa. hirveästi en uskalla tuputtaa, etten vaikuttaisi painostavalta.
Juuri nuo satamamanööverit ovat niitä, joita haluaisin vaimoni oppivan. Häntä hirvittää ajatus veneen ohjaamisesta esim kahden muun veneen väliin ja poijuhaan kiinnittäminen. Perän pitäminen, kartanluku, skuuttaukset, purjeiden nostot yms. sujuvat aika hyvin. Ensi kesänä ryhdytään harjoittelemaan satama-allasmanööverejä.
Vaimo on niin arka jännittäjä ettei suostu edes pinnaan missään vaiheessa.
Karttaa voi lukea ja eväitä tehdä, mutta siihen se jääkin. Koskaan en ole ääntäni hänelle veneessä korottanut. Ei siis hyppää perkeleitä, vaan rantautumiset ym. manööverit tehdään hiljaa ja rauhassa.
Muutenkin olen vain varovaisesti yrittänyt kannustaa, mutta ei niin ei. Taitaa olla sukankutomisjutut häntä varten. Mutta eipä silti, kutoohan ne miehetkin sukkia...
Kohta kolmas kausi takana, kuinka on oppiko vanha yli 30v vaimo uusia asioita?
Vaimon vaihto on turhan suuri urakka...
Ja miksipä ei olisi hyytynyt. Olihan kukin 10stä palstaa lukevasta naisesta äänessä. Kun naisten viestit loppiuvat, jatkoivat puuterimiehet siitä mihin naiset jäivät.
Veneitä ja miehistöjä on vaikka kuinka paljon. Miksi muut eivät tee samaa kuin viimeinen kirjoittaja?
Me aloitettiin mun tyttöystävän kanssa sillä, että lauantaina oli treenipäivä. Liinat irti ja treenaamaan saaren edustalle. Saaren ympariajoa, pientä lenkkiä ja rataa. Tai veneen pitämistä aallokossa moottorin avulla paikallaan. Parin kolmen tunnin kuluttua maihin. Ja tyttö ajoi maihin. Aina se oli hänen mielestä yhtä jännää (kauheeta)
Olisi paljon mielenkiitoisempaa tietää "Miksi naiset eivät purjehdi?"
Prosessi vie aikaa ja voihan sen ymmärtääkin, jos haluaa, meillä ainakin innostus tähän on ollut minulla - vaimo on seurannut mukana - kiitos siitä.
Innostus on kehittynyt vuosien myötä - mutta voin hyvin kuvitella koko tilanteen hänen "saappaissaan": Ikinä, ei ikinä osannut kuvitella joutuvansa "pieneen", koko ajan kaatumaisillaan olevaan, veneeseen keskelle merta.. kesämökistähän hän haaveili - meren rannalla tosin mutta että joutua merelle - aikomoinen muutos on tarvittu että hän edelleenkin haluaa sinne kanssani.
Kun lähtee miettimään asiaa toisinpäin mihin kaikkeen olisitte itse valmiit sopeutumaan vaimonne mieliksi?
Luulen että useimmilla naisilla on suuri kynnys ohjata pinnasta - vaimoni ainakin kokee sen raskaana - tietenkin kryssillä puuskassa sitä saa pidellä että suunta pysyy mutta ei se minusta raskas ole ja kun trimmaus osuu kohdilleen niin vene kulkee suoraan pinnaan koskemattakin.
Seuraava vene tulee olemaan rattiohjattava ja se on jo saanut hyväksyviä kommentteja että "sitten minäkin ajan" - onhan se helpompaa kun logiikka on sama kuin autossa, lapsetkin kuulostavat hyväksyvän ratin "suurena parannuksena" ..minusta taas pinna on se oikea ohjausväline purjeveneessä.
Mutta rauhallisuutta - kokemuksesta voin sanoa että tuo "tie" maakravusta purjehtivaksi vaimoksi vie vuosia, tarkoittaa meillä että navigointi alkoi kiinnostaa ja sujua neljäntenä suvena, ohjaaminen vasta rattipurren myötä mutta.. lopputulos on parempi kuin vaihturilla saatu - uskoisin?!
Kylläpä se taitaa olla niin että mieluummin vaihdan vaimon kuin veneen pinnan ruoriin. Joku kohtuus hommassa sentään pitää olla.
Ellei sitten kävisi äkkirikastumista, jotta voisi hankkia uuden konstruktion yli 40 jalkaisen veneen, johon tuo ruorikin sopisi.
Yhdennentoista (?) naislukijan huomio:
Maakrapuja / pinnapelkoisia löytyy kyllä miehistäkin.
Vastaavasti meitä purjehdusta harrastavia ja merta elementtinä rakastavia naisia on runsaasti.
Tuntuu, että moni - tälläkin palstalla - haluaa tahallisesti ruokkia käsitystä purjehduksesta ns. miehisten miesten harrastuksena.
Olisi kiva kuulla, miten sitten selitätte ns. LadySail -kurssien korkean suosion ja naiskippareiden / naisistojen määrän jatkuvan lisääntymisen?
1) Netissä löytyy gastipörssejä, joiden kautta voi hankkiutua gastiksi vaikka Välimerelle. Kipparit kaikenlaisilla veneillä tarvitsevat gasteja, noviisejakin. Outoja ihmisiä ei kehtaa pompottaa kovasti, joten saat todennäköisesti asiallista opastusta.
2) Hanki oma (tai miksei kimppa-) vene. Purjehdus- ja laivurikurssit ovat hyödyllisiä.
Ei ehkä maailman omaperäisimpiä ideoita, mutta itse koettuja ja hyväksi havaittuja.
Annapa pörssien osoitteita! Missä niitä on? Siis ihan toimivia ja testattuja pörssejä!
http://www.avomeripurjehtijat.fi/
ja siellä gastipörssi. Varsinkin kisapaattiporukka roikkuu täällä.
Aloittelija olen 43v. perhepurjehtija, eka kesä takana. Navigointikursseja on tarkoitus käydä kaikki kolme. Yksi on suoritettu ja jatkoa seuraa.
On ilo oppia uutta.
Käytännön manööverit jännittää, mutta muutaman vuoden päästä jo varmaan turha hötkyily naurattaa.
Navigointia ei opi kirjoista, joten kurssien käyminen on turhaa. Suomen vesillä tärkeä ominaisuus, etäisyyksien arvioiminen ja saarten tunnistaminen kehittyy vain vuosien treenillä.
Juu, ikä 55 . Keskikokoinen vene on ikioma, ja itsekseni pidän siitä huolen. Omin nokkineni myös purjehdin.
Hidas sytytys? Vastauksesi tulee aika myöhään, tuo aloitusviestin kysymys tehtiin 7 vuotta sitten.
Entä sitten, on aivan sama nettikeskusteluissa, onko viestien välillä 12 min, 12h tai 12 year.
Vai etko uskalla mennä livenäkään jatkamaan jotain juttua 7 vuoden päästä, jos on jotain sanottavaa.
Kyllä, kyllä.
Voisin minä 12 vuoden päästä jollekin vastata, jos tiedän tai uskon kysyjän olevan vielä kuulolla ja kiinnostunut vanhasta asiastaan.
Täällä suomi24 palstalla en sitä tiedä enkä usko. Siksi täällä vuosia vanhaan lysymykseen vastaaminen saa mielestäni hiukan koomisia piirteitä eikä vaikuta kovin älykkäältä.
Ei se mitään, että äijille kehtuillaan (ko itellä on huono olla), mutta että naiselle vastataan näin: "Hidas sytytys?"
Tosi gentlemannia palsta täynnä.
Joo no näitä gentlemanneja tosiaan on palsta täynnä, itse olen naisena saanut hyvät naurut tästä palstasta ja ainakin joidenkin miesten älykkyyden tasosta :). Jos jotain kysytään asiallisesti niin luonnollisesti siihen vastataan v......lemalla ja haukkumalla kysyjä. Mutta onhan tämä tosiaan viihdyttävää, aikuisten miesten lastentarha, tosin joskus on ihan asiallisia vastauksia joista voi olla hyötyä käytännön elämässä. Kannattaa varmasti avata uusi ketju naispurjehtijoille ettei miehet häiriinnyt noista päivämääristä niin pahasti :D, joku lakihan on olemassa ettei vanhasta keskusteluaiheesta voi enää keskustella uudelleen?!?!?
Juu, kyllä seuraa, varsinkin näin talvella, kun paremmin ehtii. Innokkaana odottelen ensi kesää ja ompelen uusia päällisiä vanhoihin patjoihin. Tuli ostettua purkkari viime keväänä, ja patjat oli vähän rähjäset.
Täällä vain keskustelu jatkuu! Minäkin meinasin talven aikana vähän kunnostaa patjoja, ommella uudet päälliset. Joku suosittelisi irtopäällisiä, joissa on vetoketju, niin se voi sitten tuoda talveksi kotiin ja laittaa pesukoneeseen ja jättää veneeseen pelkät patjat. Mitä materiaalia suosittelisitte? Minä sinä Miina aiot käyttää ja mistä olet hankkinut?