Nyt myönnetään ls:n epäonnistuminen

Pääkirjoitus listaa näin:

"
- kukaan ei tiedä, onko perheiden tilanne heikentynyt vai käytäntö muuttunut.
- Lastensuojeluilmoitus on usein ainoa tapa saada apua, kun avohuolto ei toimi.
- Ennaltaehkäisy ei toimi. Lapsiperheitä ei auteta arjen ongelmissa, vaan liian myöhään, kriisin jälkeen.
- Muihin pohjoismaihin verrattuna Suomessa sijoitetaan lapsia eniten kodin ulkopuolelle.
- Tarkastusviraston raportista ilmenee, että lapsia sijoitetaan jopa väärin perustein – erikoissairaanhoito sysää lapsia lastensuojeluun, kun laitospaikat täyttyvät.
- Rahallisesta panostuksesta huolimatta lasten sijoituspaikkoja valvotaan huonosti. Joskus sijaishuolto valvoo itse itseään.
- Toisaalta nykyinen ylikuormitus johtaa myös siihen, että osa kiireellisen huostaanoton tarpeessa olevista lapsista jää kokonaan tunnistamatta, kohtalokkain seurauksin.
- Lastensuojelun Keskusliitto on vaatinut aiheellisesti sosiaali- ja terveysministeriöltä uutta otetta. On koottava alan toimijat yhteen tekemään konkreettisia uudistuksia. Pätevien työntekijöiden lisäksi tarvitaan asiakkaiden oikeusturvaa koskevat suositukset."

Minulle tuli heti tunne Aulan erosta, että hänen silmänsä ovat liikaa auenneet.

Muutama vuosi sitten hän vielä puhui kauniisti sanottuna muunneltua totuutta silmää räpäyttämättä. Mutta ei kukaan voi kieltää olemassa olevia tosiasioita loputtomiin, ehkä hänenkin omalletunnolle löytyi rajansa...

IL:n pääkirjoitus mainitsee myös:

"Ls:uun perehtynyt varatuomari epäilee, että sijoitettujen lasten määrä putoaisi murto-osaan, jos alalla toimittaisiin lakien ja ihmisoikeussopimusten mukaisesti. "


Niin varmasti putoaisikin.

Meillä lapsi on saanut olla jo 8 vuotta kotona laittoman huostaanoton jälkeen.

Silti tämä osin täysin mielivaltainen toiminta on saanut jatkua entisellään kaikki nämä vuodet.

Vaikka kuviteltaisiin myöhemmin Suomessakin maksettavan korvauksia viime vuosina ls:n nimissä kärsimään laitetuille lapsille, niin todellisuudessa mikään raha ei ikinä korvaa niitä traumoja, joita tällä mielivallalla lasten sisimpään lyödään.

Kyllä tälle on jotenkin tultava loppu, ei meno voi loputtomiin jatkua viime vuosien kaltaisena.

MOT Edunvalvonta kaipaa valvontaa. Suomalainen edunvalvonta tuntuu perustuvan olettamuksille, että kaikki alan toimijat oislisivat rehellisiä ja vastuullisia, jos luovutat asioidesi, tai varojesi edunvalvonnan ulkopuoliselle -tämä kyllä pitää huolen sinusta.
Tässä 13.1.2014 esitetyssä ohjelmassa on meilenkiintoista luettavaa

http://yle.fi/aihe/ohjelma/mot-edunvalvonnan-armoilla-1312014
----------

Yksityinen edunvalvonta ei ole aina turvallista. Lue Mot ohjlmasta lisää

http://yle.fi/aihe/artikkeli/2014/01/13/edunvalvonnan-armoilla-kasikirjoitus
------------

Enimmäkseen edunvalvonta koskee muistisairaita vanhuksia, mutta myös lapsille ennen kaikkea Perhehoitoliiton toimesta ajettiin oikeutta edunvalvojan määräämiseen joitain vuosia sitten.

Tuon taka-ajatuksena ei ollut mitään muuta kuin vanhempien määräysvallan vähentäminen ennestään lapsensa asioissa, ja täyden määräysvallan (lue: huoltajuuden) siirtyminen käytännössä sijaisvanhemmille.

Näin SIITÄ huolimatta, että nyt myönnetään jo myös laittomat huostaanotot, mielivalta, jota vastaan perheet ovat aseettomia jne.

Suurin ihmisoikeusrikos perheitä kohtaan onkin tapahtunut juuri tuota kautta, että huostaanottotilanteessa on vanhempiin suhtauduttu kuin ilman mitään poikkeuksia he kaikki olisivat loppuiäkseen täysin kelvottomia lapsiensa kasvattamiseen.

Ja tätä kaikkea vastaan oikeus- tai valitusjärjestelmä Suomessa ei takaa oikeutta lapsille ja vanhemmille, koska huostaanottoasiat käsitellään eri tavalla kuin rikokset rikosoikeuksien puolella. Tässä yksi syy, on myös muita syitä, mutta niitä en tarkemmin tässä erittele.

Minun on ollut hyvin, hyvin vaikea ymmärtää niitä ihmisiä, joiden mielestä näistä tilanteista ei olisi koskaan saanut kirjoittaa edes tällä palstalla.

En todellakaan ymmärrä tuollaisia laittomuuksien puolustajia tässä tasavallassa, kun se kaiken lisäksi on tapahtu LASTEN asioissa.

Sossun työssä on mitallin kaksi puolta:

- Ylityöllistäminen, liikaa asiakkaita

ja toisaalta

- Hirveästi valtaa ihmisten asioihin - ilman valvontaa.

Tämäkin oli nyt puettu ihan näin suoraan sanoiksi jossain media-artikkelissa.

Onko se ihme, jos tuollaiseen työhön hakeudutaan täysin väärin motiivein, siis jotkut hakeutuvat, siitä on oikea auttaminen silloin kaukana ja henkisen hinnan maksavat lapset. Ihme kyllä, että toimittajakunta sentään rohkenee näin suoriin ilmaisuihin, totuuden puhuminen näistä asioista kun on ollut tabu Suomessa vuosikaudet. Ja näyttää noita totuuden torvia löytyvän jo muistakin kuin toimittajista.

Minusta on hyvä jo pelkästään se, että rehellisiä otsikoita on nähty viime aikoina joka puolella:

Lastensuojelu on menettänyt uskottavuutensa.

Toiseen ketjuun jo kirjoitin, että viranomaisuskovaiset ovat täysin oma lukunsa, heidän mielestään viranomaiset eivät koskaan tee mitään virheitä, eivät sittenkään, vaikka poliisit tutkimuksissaan tulisivat toisiin päätelmiin.

Tilanteet, joissa lapset ovat karanneet kotiinsa ja heitä sieltä haetaan poliisivoimin, ovat vähintään hirveitä.

Entisen poliisin kommentti oli kuvaava:
"Kyllä lasten kiinniotot pitäisi hoitaa jotenkin muuten kuin kohtelemalla heitä kuin etsintäkuulutettuja rikollisia."

Ja hän toi esiin myös sen, miten likaiseksi poliisikin tunsi itsensä noissa tilanteissa, joissa lasten mielipiteellä ei ollut rahtuakaan merkitystä.

Lastensuojelu kuntoon, tai uhkasakkoja on luvassa. Yli mmenen pohjanmaan kuntaa on saamassa viranomaisen määräyksen lastensuojelun kuntoonlaittamisesta. Ylitarkastaja Aija Ström sanoo, että kuntien on vihdoinkin ryhdyttävä toimiin lastensuojelun määräaikojen noudattamiseksi.
Yle uutiset 10.12.2013.

http://yle.fi/uutiset/ylitarkastaja_lastensuojelu_kuntoon_tai_uhkasakkoja_luvassa/6976906
-------

Joidenkin aikarajojen noudattamatta jättäminen on pieni ongelma,
paljon suurempiakin ongelmia lastensuojelussa on olemassa, kuten esim. se, että huostaanotetut eivät aina tapaa sosiaalityöntekijäänsä edes kerran vuodessa. SEKÖ on sijoitetun olojen valvontaa?

Turvakoteihin hakeutuvat myös miehet,

Pari tuhatta haki apua turvakodeista viime vuonna

STT
07:21 12:00

Noin 2 100 ihmistä haki apua turvakodeista viime vuonna.

Yleensä apua hakivat nuoret pienten lasten äidit, joita uhkasi entinen tai nykyinen kumppani. Lähes joka viides oli eronnut tai ero oli vireillä. Turvakotien avuntarvitsijoista noin tuhat oli lapsia ja viitisenkymmentä miehiä. Tiedot selviävät Ensi- ja turvakotien liiton yhteenvedosta.

Noin joka toista avuntarvitsijaa oli pahoinpidelty, ja joka kymmenes ilmoitti turvakotiin hakeutumisen syyksi seksuaalisen väkivallan.

Kaksi kolmasosaa kertoi kokeneensa uhkailua, alistamista tai nimittelyä. Joka viides ilmoitti joutuneensa eristetyksi. Myös lapset joutuivat usein henkisen väkivallan uhreiksi.

Keskimäärin turvakodissa asuttiin alle kaksi viikkoa.
----------------

Valviran mukaan pahimmillaan tarkastuksia sijaishuoltoon tehdään vain joka 10. vuosi ja nekin vain laitoksen toimittamat paperit lukemalla, ilman yllätystarkistuskäyntiä.

Ja ajatelkaa, eihän olemassa olevien lastensuojelun ongelmien myöntämiseen kulunut kuin 20 vuotta. Niiden korjaaminen kestääkin sitten seuraavat 50 vuotta.

Tarkastuslautakuntakin on viimein havahtunut ongelmakäytäntöön, joka on ollut voimassa vuosikymmeniä. Jutussa ei kuitenkaan kerrota sitä, että huostaanottoa ei vaadita niinkään vakiintuneen perhetilanteen vaan jatkuvan rahavirran takaamiseksi laitokselle ja estämään vanhempien puuttuminen ala-arvoisiin hoitokäytäntöihin, jotka ovat kaukana markkinalupauksista.

Tarkastuslautakunta: Huostaanotto ei voi olla helsinkiläislapsen psykiatrisen hoidon edellytys

Lasten ja nuorten päihdehuollossa ja psykiatriseen hoitoon pääsemisessä on lukuisia ongelmia Helsingissä. Tarkastuslautakunnan mukaan esimerkiksi lasten ja nuorten psykiatrian klinikalle pääsyn edellytyksenä saattaa olla vakiintunut perhetilanne, minkä toteuttaminen voi käytännössä edellyttää huostaanottoa.







Tarkastuslautakunta muistuttaa, että huostaanotto on sekä inhimillisesti että taloudellisesti raskas ja kallis toimenpide. Lautakunta vaatiikin vakiintuneen perhetilanteen vaatimiskäytäntöön välitöntä muutosta. Sosiaali- ja terveysviraston pitää yhdessä HUS:n lasten ja nuorten psykiatrian kanssa varmistaa, että lastensuojelun avohuollossa oleva lapsi pääsee hoitoon ilman huostaanottoa.

Helsingissä lasten ja nuorten hoitopolut katkeilevat, eikä hoitovastuu välttämättä kuulu oikein kenellekään. Palveluja on monipuolisesti tarjolla, mutta ne ovat pirstaleisia, monimutkaisia ja muuttuvat koko ajan. Arviointikertomuksessa  painotetaan, että esimerkiksi päihteet ovat harvoin nuoren ainoa tai edes keskeisin ongelma, mutta palvelujärjestelmä on kehitetty sellaiseksi, että se käsittelee vain yhtä asiaa kerrallaan.
http://yle.fi/uutiset/tarkastuslautakunta_huostaanotto_ei_voi_olla_helsinkilaislapsen_psykiatrisen_hoidon_edellytys/7240523?

Salassapito säästää työnteolta ja hankaloittaa oikeusvalvontaa:

"Tietosuojaan vetoamalla voidaan kieltäytyä yhteistyöstä, oikeasta auttamisesta.
Salaisuudet ja salaaminen ovat mahdollistaneet lakisääteiseen lastensuojeluun puolivillaisen palvelukulttuurin. On tuotettu kulissi, jonka kätköissä viranomaisvastuu on näennäistä ja täysin kunkin virassa olevan henkilön omien sattumanvaraisten henkilökohtaisten ominaisuuksien, tietotason, työmoraalin ja vastuukäsitysten varassa. Saattaa käydä tuuri, useinmiten ei kai kuitenkaan.

Tarjolla on sekalaista seurakuntaa: heikkoa koulutusta, keskeytyneitä opintoja, vähäistä elämänkokemusta, omia käsittelemättömiä ongelmia, ikään liittyvää tietämättömyyttä lapsista, kasvusta ja kasvatuksesta. Seurauksena yhteistyökyvyttömyyttä ja palvelutehtävän totaalista väärinymmärrystä: olematonta kommunikaatiota, hiljaisuudella hallitsemista, vallankäyttöä ilman perusteluja ja toimenpidepäätöksiä ilman todellista toimintaa.

Mielivaltaa ja virkavastuun laistamista salassapidon suojaamana.
Lasten suojelemisen sijaan itseään työnteolta suojeleva virkamies voi aina vedota salassapitosäädöksiin. Vihjailemalla ja viittaamalla salaisiin tietoihin viranomainen onnistuu kätevästi kääntämään toiminnan sisältöä arvioivat katseet pois omasta heikosti hoitamastaan työsarasta.

Yhdensuuntaista viestien vaihtoa, peruuntuneita soittoaikoja ja epämääräisiä kirjauksia
Onko asiakaspalvelutehtävässä hyväksyttävää olla vastaamatta asiakkaiden sähköposteihin tai soittopyyntöihin?Ylimääräinen odottelu epäselvässä tilanteessa voi olla sietämätöntä, jopa hengenvaarallista. Keskustelusta kieltäytyminen on kiusantekoa, ei yhteistyötä.

Ja kuinka hankalaa onkaan tietojen saaminen omassa asiassaan. Viranomaisilla on velvollisuus toimittaa asianomaiselle kaikki häntä koskevat kirjaukset niitä pyydettäessä. Useiden esimerkkien valossa uskallan sanoa, että pyyntöihin vastataan jos jaksetaan. Kirjaukset saa jos niiden perään jaksaa toistuvasti kysellä, aina ei sittenkään, silloin joudutaan huutamaan hallinto-oikeutta apuun. Ja kun tiedot tulevat, ovat ne liian usein puutteelliset. Kaikki viranomaisten omaa toimintaa kyseenalaistavat huomiot ja havainnot ovat yllättäen hävinneet. Eikä ihme, sillä puhelinsoittoja kirjataan koneelle jos muistetaan ja monipolvisten tapaamisten sisältö tiivistyy helposti riviin kahteen. Tästä syystä osa lastensuojelun asiakkaista onkin päätynyt nauhoittamaan tai videokuvaamaan kaikki yhteydenpitonsa lastensuojeluviranomaisten kanssa.
Hallinto-oikeudet valvovat lastensuojelun kuluttajansuojaa, käytännössä valitukset kääntyvät kerta toisensa jälkeen lain velvoittamasta palvelusta järjestämisvastuussa olevan kunnan ja salassapidon suojissa operoivan lastensuojelutyöntekijän voitoksi. Kumileimasin toimii.

Toisaalta olen nähnyt myös lukuisia kunnallisen lastensuojelun tekemiä päätösasiakirjoja, joissa asiakkaalle todetaan yksituumaisesti ettei valitusoikeutta ole. Harva jo valmiiksi heikoilla oleva asiakas lähtee valittamaan, vaikka siihen viranomaisen yksisuuntaisesta loppukaneetista huolimatta olisikin oikeutettu.
Monta kertaa olen kuullut kuinka poukkoilevaa, sattumanvaraista ja vastuutonta toimintaa selitetään ja oikeutetaan kuntatyönantajan olemattomalla kiinnostuksella ja kehnolla resurssoinnilla. Tällaista kuntatyönantajaa valtio voisi muistaa talouspakotteilla.
Lasten huolenpidosta laistaville kunnille ja kuntien virkamiehille voisi syystä langettaa sanktioita. Heitteille jättäminen ei ole ilmaista. Jollei makseta tänään, niin tulevaisuudessa aivan varmasti. Korkojen kanssa.

Olen vuosien varrella tavannut useita lastensuojelun asiakkaita, heistä yksikään ei ole kertonut tuloksia tuottaneesta kunnallisesta lastensuojelusta. Kaikissa tapauksissa lapsi on jäänyt auttamatta vaillinaisen yhteistyön vuoksi. Yhteistyötä ei ole kyetty rakentamaan sen paremmin vanhempien kuin muidenkaan ammattiauttajien kanssa.

Umpiossa toimimalla ja salassapitoon vetoamalla voi olla varma auttamisen kehnosta lopputulemasta. Moisen leikin panokset ovat kohtuuttoman kovat.

Lastensuojelultakin on lupa odottaa tulosvastuullisuutta. Tulokset ovat tosin
mitattavissa vasta vuosien kuluttua. Ennusmerkkejä voi kuitenkin lukea jo huomattavasti sitä aikaisemmin. Viranomaisvetoista yhteiskunnan ulkopuolelle kasvattamista ei kenenkään tulisi seurata hiljaa sivusta. Sen seurauksista ei kukaan meistä tule jäämään osattomaksi." Tuula Malin MTV 3/ epikriisi- blogi

Myös THL:n tutkimuspäällikkö Mikko Oranen on huolissaan toimimattomasta lastensuojelun avohuollosta ja siitä, että psykiatrista hoitoa tarvitsevia lapsia sysätään puuttuvien peruspalvelujen takia lastensuojeluun:
http://www.iltalehti.fi/uutiset/2014010817908028_uu.shtml

Kuka hyvänsä älyää jo olla huolissaan. Mutta kuka rupeaisi tutkimaan ja rahoittamaan tutkimusta lastensuojelun ongelmista muustakin kuin sossujen näkökulmasta? Tai parantamaan perheiden oikeusturvaa?

Ongelmien kieltäminen istuu lastensuojelupäättäjillä sitkeässä. Suurin osa väittää vieläkin että kyse on "yksittäistapauksista". Mutta kukaan ei uskalla tutkia asiaa.