Ensimmäinen koira, kokemuksia?

Koiran tulee sopia suomen ilmastoon -20 ... 26 celsiusta.
Eli ei missään nimessä lättäkuonoisia lyhytkarvaisia koiria.

niin kanssa mietin koiraa. Kotona niitä toki oli ollut vaikka kuinka monta. Mutta mietittyäni asiaa tarkkaan päättelin että koira ei sovi siihen elämäntilanteeseen. Ei matkustelua, ei olisi voinut tehdä pitkiä työpäiviä, ei matkaduunia lainkaan, muuttoja joihin koiran olisi vain pitänyt sopeutua. Totesin että parempi odottaa kunnes tilanne alkaa vakiintua sopivaksi. No tuo tilanne tuli sitten noin neljännesvuosisata myöhemmin kun aloin it-yrittäjäksi ja perustin kotiin työpaikan.

Seitsemän vuotta sitten sen toteutin, ikiaikaisen unelmani ja hankin koiran. Noin vuoden ikäisen pystykorvapojan. Ainoana kriteerinä oli että piti olla sisäsiisti, sillä en halunnut sentään tunnin välein keskeyttää duunia ja lähteä pikkuisen kanssa pihalle pelkän pissityksen takia, vaan halusin kaverin josta on heti viemään kunnon lenkille ja pitämään kurissa mökkihöperyyttä. Ja hyvin tuo on tehtävänsä hoitanut.

Tuo koira tullessaan silti oli aika penikka vielä, ja vaikka sille oli jotain asioita opetettu, niin tottelevaisuus ei kuulunut niihin. Pari kuukautta oli sellainen hyvä kuherrusaika mutta sitten koira alkoi haluta irtiottoa, tuli se oikea murrosikä. Ja se oli todellinen koirakoulu minulle. Kaikille uroksille joiden kanssa aluksi tultiin kohtuudella toimeen, piti alkaa rähistä niille, oli vetoa, kiskomista, rynnimistä milloin mopojen, autojen, rollattoreiden tai skeittareiden perään tai eteen. Silmät selässäkin kuljettiin kaikki mahdollinen ennakoiden.

Tuossa vaiheessa moni luovuttaa, ja laittaa koiran kiertoon. Minullakin se kävi kerran mielessä. Siitä pääsee ajattelemalla että kun on koiralle koti annettu, niin se on sen viimeinen koti. Eikä se vaihe koko ikää kestä. Meillä se vaihe tuli sitten siinä vähän jälkeen 3-vuotispäivän. Yhtäkkiä havahtui kevätaamuna siihen että koirahan ei ole moneen päivään enää reuhannut kenenkään kanssa. Oli kuoriutunut oikea herrasmies.

Mutta tuon murrosikä oli todella kaamea. Siihen auttoi vain se että lenkkeili koiran kanssa riittävästi. Lisäksi kaikenlaista rotukohtaista juttua piti keksiä aktivoinniksi ja aivotyöksi. Kymmenen kilsaa oli vähintään mitä piti lenkkiä tehdä. Metsästyskoira kun oli, enkä itse metsästänyt, niin lenkit kulkivat kuitenkin pääasiassa metsissä ja pelloilla jossa sai haukkua linnut, jänikset ja oravat. Pari kertaa houkutteli peräänsä hirvenkin. Toi ikäänkuin huomenlahjaksi minulle. Se tiesi melkoista kuntokuuria myös itselle ja tuon parin vuoden aikana lähti yli kolmekymmentä vuosien mittaan tullutta lisäkiloa pois.

Nyt koira on siis 8-vuotias, rauhallinen herrasmieshaukku joka ei juuri mistään enää hätkähdä eikö hötkyile, paitsi että riistan perään edelleen kuten kuuluukin. Opetuksen ansiosta koira tuntee säännöt tarkkaan eikä niistä yritä laistaa oikeastaan koskaan. Ainoastaan kun kylän nartut ovat antopäällä, niin silloin kuljetaan juosten nokka maassa kunnes tullaan herkkuperseen jättämälle hunajapurkille. Sitten on nokka kuin erikeeperillä liimattu. Tai kun tämä herkkupeppu kohdataan pers.koht. niin liehitellään. Ja urokset saavat kuulla kunniansa. Nämä kestää, kun tietää ja ymmärtää että nämä kuuluu koiran elämään.

Neuvoni siis on että harkitse vaan tarkasti. Ja jos tuntuu siltä että matkailu, pitkät työpäivät, harrasteet tmv. pitää sinut poissa kotoa liian tehokkaasti, niin odota suosista parempaa aikaa. Kun sitten otat koiran, niin valitse sellainen pieni- tai keskikokoinen joka on helppo handlata. Ensikoiran kanssa tekee väkisin erilaisia virheitä alussa, niin parempi että koira pysyy näpeissä etkä joudu maksumieheksi.

Teet aivan oikein kun harkitset asiaa kunnolla - nostan hattua sinulle.

Otin koiran, jotta saisin ahterini sohvasta ylös kolmesti päivässä. Siis Personal Traineriksi. Hyvin on toiminut. Vaikka välillä laiskottaa, pidän mielessä, että terveydelleni on NIIIIN hyväksi, että kävelen pari tuntia päivässä. Koira on kiva kaveri kotona, ja koiraharrastuksissa tutustuu uusiin ihmisiin.
Elämä aktivoitui, koiran mukaan.

Tärkeintä on kyllä rodunvalinta, siinä ei ulkonäkö ole merkitsevä asia vaan koirarodun soveltuvuus. Yksin on vaikea muutenkin pitää koiraa, jopa mahdottomaksi se muuttuu jos on todella paljon aktiviteettia vaativa koirarotu.

Kannattaa myös tsekata etukäteen tai varsinkin mahdollisen koirahankinnan jälkeen mitä lemmikkipalveluita lähiseudulta löytyy, ne löytyy helposti esim. Tassut Kartalla-palvelusta http://tassutkartalla.fi

Kotona on lapsuudessani aina ollut "pihakoiria", eli suuria, pitkäkarvaisia ja pakkasta pelkäämättömiä lenkkikavereita. Vuosi sitten hankin ensimmäisen oman koiran, joka on kääpiöpinseri (uros).
Vaikka rotu onkin lyhytkarvainen ja erittäin lämpöhakuinen, olen enemmän kuin tyytyväinen valintaani! Kylmemmillä keleillä on tietenkin puettava, mutta eipä tuo ole muutaman tunnin laavu- ja metsäreissuja estänyt nyt talvenkaan aikana. Koira on enemmän kuin innoissaan lähdössä liikkumaan aina. Kesällä tietenkin helpompaa aikaa kun ei tarvi mitään päälle pukea.
Rotuna on ollut aivan ihana kaveri, oppinut käskyt hyvin ja vapaana voi pitää. Omaa päätä löytyy enemmän kuin tarpeeksi, että sitä on löydyttävä myös omistajalta :) Yllättynyt olen siitä, ettei koira juuri hauku... Sitä on kyllä pyritty opettamaankin olemaan haukkumatta ja kehuttu sitten hyvästä käytöksestä.
Jos isompaa kaveria haluaa, niin tulee mieleen joku kultainennoutaja tms.?

Itse otin ekan koiran vasta 32-vuotiaana. Silloin tuli ero ja vaimo sekä lapset karkasivat kauemmas. Tuolloinen koira pelasti minut elämään. Säännöllinen rytmi ja koiran touhottaminen olivat lääkettä, joita tarvitsin. Se koira on kuollut ja surtu, ja monet muut sen jälkeen. Vaimoa en enää sure/ kaipaa ja lapsiin on hyvät välit, mutta sitä elämäni pahimmasta paikasta pelastanutta bretonipoikaa minä edelleen kaipaan.

Ota koira.

Hei
Olen itsekkin hankkimassa koiraa ja olisi kiva tietää minkälainen rotu meille sopisi.

-Meidän perheeseemme kuuluu minä,mieheni,13-vuotias tytär ja 12 vuotias poika, että lapset ovat jo fiksuja sekä tahtovat meille koiran ja tulihan se jo luvattua.
-Meillä on pieni omakotitalo, mutta suuri piha.
-Koira matkustelisi autossa kanssamme takapenkillä lasten kanssa, jossa ei kauheasti tilaa ole
Olemme kiinnostuneita isoista-ja keskikokoisista koirista.

Minulla oli koirana saku, aivan mahtava kaveri,ei koskaan pettänyt ja kuunteli kuin ajatus.Järkyttävä ikävä on vieläkin vaikka vasta 3v sitten meni. Mutta antoi paljon kun elämä oli vaikeaa....