Emme saa koskaan toisiamme.
Metsän hengittäessä kanssani
suuta ikävää,
yksinäinen mänty halkeilevassa
kaarnassaan
ojentaa suojelevat
pääni yläpuolelle.
"surullista " ; rapisevat pienet
varvut lumen alta.
"Miten väärin " ; nyyhkyttävät
pisteliäät katajat.
" Miks, miks ? "
Kyselevät poikki napsahtelevat
kuivat oksat jkenkieni alla.
Koivun lohdutus
tuntuu hipaisuna olkapäälläni.
" Tule tänne ":
kutsuu musta iso kivi.
Istun ison kiven syliin.
Kyyneleeni tipahtelevat
sen kylmään pintaan,
eikä se järky,
ei milloinkaan.
Ja kaikkialla metsä valittaa
kuiskii menetettyä rakkauttamme
huokauksien siirtyessä
tuulen mukana puusta puuhun.
Vyöryen kohisten
metsästä metsään,
kuin pohjaton surun aalto.
Metsän hengittäessä kanssani
suuta ikävää,
yksinäinen mänty halkeilevassa
kaarnassaan
ojentaa suojelevat
pääni yläpuolelle.
"surullista " ; rapisevat pienet
varvut lumen alta.
"Miten väärin " ; nyyhkyttävät
pisteliäät katajat.
" Miks, miks ? "
Kyselevät poikki napsahtelevat
kuivat oksat jkenkieni alla.
Koivun lohdutus
tuntuu hipaisuna olkapäälläni.
" Tule tänne ":
kutsuu musta iso kivi.
Istun ison kiven syliin.
Kyyneleeni tipahtelevat
sen kylmään pintaan,
eikä se järky,
ei milloinkaan.
Ja kaikkialla metsä valittaa
kuiskii menetettyä rakkauttamme
huokauksien siirtyessä
tuulen mukana puusta puuhun.
Vyöryen kohisten
metsästä metsään,
kuin pohjaton surun aalto.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Jäi jopa sanoja pois tässä kauheassa flunsassa ja kuumeessa :((
- hipaisu olkapäällä
sai muistoja aikaan.