Eillen tuli se dokumentti niistä kahdesta naisesta n. 260 kiloisista.
Tuli vaan mieleen, että onko Suomessa näin tuhteja ihmisiä?
Katukuvassa näkee yleensä vain noin enintään 160 kiloa painavia.
Mielestäni dokumentti oli mainio ja etenkin se, että ne naiset olivat rohkeassti esillä, eikä piilotelleet kotonaan, niinkuin mä välillä teen, vaikka olen vaivaiset 120kg :)))
Jos vaan jotenkin pystyisin lähettäisin heille zemppi toivotukset, he tekevät kumpainenkin hyvää työtä ja ovat todella rohkeita ja esimerkkinä monille ihmisille, että ulkonäöstä huolimatta voi olla unelmia jotka voi vielä toteuttaakin, niinkuin toinen rouvista levytti oman levyn.
Tuli vaan mieleen, että onko Suomessa näin tuhteja ihmisiä?
Katukuvassa näkee yleensä vain noin enintään 160 kiloa painavia.
Mielestäni dokumentti oli mainio ja etenkin se, että ne naiset olivat rohkeassti esillä, eikä piilotelleet kotonaan, niinkuin mä välillä teen, vaikka olen vaivaiset 120kg :)))
Jos vaan jotenkin pystyisin lähettäisin heille zemppi toivotukset, he tekevät kumpainenkin hyvää työtä ja ovat todella rohkeita ja esimerkkinä monille ihmisille, että ulkonäöstä huolimatta voi olla unelmia jotka voi vielä toteuttaakin, niinkuin toinen rouvista levytti oman levyn.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Enpä tiedä onko Suomessa niin pönäköitä ihmisiä, en ole koskaan nähnyt ihmisten ilmoilla. Tosin ne naisethan siinä dokumentissa sanoi että tällaisia ihmisiä on muitakin, mutta heitä ei vaan näe kun eivät pääse kotoaan ulos, tai vaikka pääsisivät niin ei pysty/huvita liikkua julkisilla paikoilla. Se pisti miettimään onko heitä sitten Suomessakin.
Aika hurjaa oli mielestäni se kun naiset olivat innoissaan sellaisista ihan arkipäiväisistä asioista kuten kengännauhojen sitominen, kaupassa käyminen, korttelin kiertäminen, autolla ajaminen jne, kun he eivät vuosiin olleet pystyneet niitä tekemään. Pisti miettimään millaisessa vankilassa ihmiset voivat elää oman kehonsa sisällä.
Nostan kyllä minäkin hattua molemmille naisille että jaksavat taistella kilojaan vastaan ja vielä noin julkisesti, ja yrittää tehdä unelmistaan totta... Se oli myös hyvä että toinen naisista kävi puhumassa kouluissa lapsille että tällaisia teistäkin voi tulla jos vaan istutte pelaamassa pleikkaria ja syötte epäterveellisesti. Toimii varmaan paremmin kuin perinteinen terveystiedon kirja.
Katselin eilen nauhalta kyseisen dokumentin. Kyllä täytyy sanoa että hattua naisille nostan, ja korkealle! Varsinkin sille elämänilolle mitä heistä, ja erityisesti Miranda-nimisestä naisesta, kaikesta huolimatta loisti. Lihavanakin saa olla ihminen, sen nämä naiset minulle todistivat. Mutta samalla antoivat laukauksen siihen, että on aika laihduttaa ja kunnolla vaikka en ole lähelläkään heidän mittojaan 125 kiloisena.
Mutta uskon kyllä että Suomessakin näitä super-kokoisia ihmisiä on. He todellakin vain piilottelevat neljän seinän sisällä. Kun jo minulla on vaikeuksia liikkua ulkona, ei fyysisistä vaan psyykkisistä syistä, ei nämäkään varmasti itseään halua paljoakaan näytellä ulkomaailmalle. Ihmiset kun ovat toisilleen mielettömän julmia. Vähänkin kun poikkeat normeista olet yhteiskuntakelvoton. Ja sen saat lihavana todellakin huomata. Kaikilla tuntuu olevan oikeus haukkua ja arvostella lihavia, lyödä kuin vierasta sikaa tajuamatta, että me lihavatkin olemme ihmisiä kaikkien läskiemme sisällä.
No joo. Niin että laihdutushalu iski päälle dokkarin seurauksena. En halua laihaksi, en hoikaksi enkä edes normaaliksi, mutta kunhan pääsee alle 100 kiloon niin repeän onnesta. *huokaus* Siinäkin on urakkaa, mutta kyllä se siitä.
Tervus sulle kuomaseni... Luin tuon kirjoituksesi ja jos nyt voisin niin halaisin sua...
Sekä täällä keskustelupalstoilla että normaali elämässä on aina niitä ihmisiä jotka nauttivat toisten ahdingosta, sanat ja halveksivat katseet satuttavat vähintään yhtäpaljon kuin fyysinen väkivalta. Kärsin tuosta aikoinani todella paljon. Haluaisin sua rohkaista ja sanoa että vaikka pilkka tuntuukin pahalta niin kellään ei ole oikeutta musertaa toisen itsetuntoa ja ihmisarvoa.... Sä olet ainutlaatuinen ja tärkeä ihminen!!!!! Tykätään itsestämme ollaan me sitten minkäkokoisia, muotoisia tai -näköisiä. Ne ihmiset jotka eivät voi toista ihmistä hyväksyä ulkokuoren takia, eivät ansaitse ajatustakaan.. Tsemppiä syksyyn.
En tiedä onko noin isoja Suomessa, mut toisaalta: miksei? Voi vaan olla - niinkuin tässä jo moni on arvellut - että sen kokoiset vaan pysyvät visusti piilossa niin eipä heitä sit usein näekään. Itse oon siinä 140 ja 150kg:n välimaastossa joten en lähelläkään noita lukemia, mutta siskoni luultavasti painaa melko lähelle 200kg..aika huolenaihe sekin. Tarkkaa painoa en tiedä, eipä siinä koossa enää kauheasti vaa'alle tee mieli. Superlihavuus on helposti itseään ruokkiva ilmiö: kun on lihava ja tottunut ahtamaan vaan ruokaa itseensä, niin liikunta jää vähälle ja ruokavalio on mikä on. Siinä sit lihoo vaan lisää mitä enemmän painaa. Jotkut lihovat nopeammin, toiset hitaammin..itselläni kului varmaan 13 vuotta kasvaa näihin mittoihin, joskin viimeiset pari vuotta on vauhti ollut kiihtyvä..tarvis varmaan lopettaa ennenkuin käy tukalaksi.