"Pastori Jussilainen on Matti Kassilan käsikirjoittama ja ohjaama elokuva vuodelta 1955. Se perustuu Gustaf von Numersin kirjoittamaan näytelmään Pastori Jussilainen, joka kertoo äreästä ja ripeäotteisesta kylän papista. Elokuvassa pastori Jussilaisen roolissa nähdään Edvin Laine.
Tapahtumat sijoittuvat savolaiseen kirkonkylään 1800-luvun loppupuolella. Uudenlaiset ajatukset, kuten naisasia- ja kansanopistoaatteet tekevät tuloa kylään. Nämä uuden aatemaailman vaikutteet eivät kuitenkaan saa pastoria innostumaan. Kun pastorin anoppi yllättäen saapuu vierailulle, edessä on todellinen tahtojen taistelu. Anoppi laittaa pappilassa paikat uuteen uskoon, ja näin muuttuvat myös pastorin vanhoilliset ja edistyksenvastaiset käsitykset. Häntä piinaavat myös naisongelmat. Paikalliset uskovaiset järkyttyvät, kun pastori ottaa vähän totia. Anoppia taas pidetään pahuuden ruumiillistumana.
Arvostelija pitää elokuvaa toimivana komediana ja näyttelijätyötä kautta linjan suorastaan erinomaisena. Erityisesti Laineen suoritus pastorina sai kiitosta.
Mari-piikaa näytellyt Kirsti Ortola palkittiin roolistaan Jussi-patsaalla.
Näyttelijät:
Näyttelijä … Rooli
Edvin Laine … pastori Jussilainen
Rauha Rentola … Eveliina, pastorin vaimo
Tyyne Haarla … nimismiehen rouva Braxell, anoppi
Kirsti Ortola … Mari, piika
Leo Riuttu … kansakoulun opettaja
Kaarlo Halttunen … Janne, renki
Kaisu Leppänen … Lindgreenska, apuvaimo
Asta Backman … Augusta, opettajan rouva
Vilho Siivola … Savolainen, 1. talonpoika
Holger Salin … 2. talonpoika
Uuno Montonen … 3. talonpoika "
Tapahtumat sijoittuvat savolaiseen kirkonkylään 1800-luvun loppupuolella. Uudenlaiset ajatukset, kuten naisasia- ja kansanopistoaatteet tekevät tuloa kylään. Nämä uuden aatemaailman vaikutteet eivät kuitenkaan saa pastoria innostumaan. Kun pastorin anoppi yllättäen saapuu vierailulle, edessä on todellinen tahtojen taistelu. Anoppi laittaa pappilassa paikat uuteen uskoon, ja näin muuttuvat myös pastorin vanhoilliset ja edistyksenvastaiset käsitykset. Häntä piinaavat myös naisongelmat. Paikalliset uskovaiset järkyttyvät, kun pastori ottaa vähän totia. Anoppia taas pidetään pahuuden ruumiillistumana.
Arvostelija pitää elokuvaa toimivana komediana ja näyttelijätyötä kautta linjan suorastaan erinomaisena. Erityisesti Laineen suoritus pastorina sai kiitosta.
Mari-piikaa näytellyt Kirsti Ortola palkittiin roolistaan Jussi-patsaalla.
Näyttelijät:
Näyttelijä … Rooli
Edvin Laine … pastori Jussilainen
Rauha Rentola … Eveliina, pastorin vaimo
Tyyne Haarla … nimismiehen rouva Braxell, anoppi
Kirsti Ortola … Mari, piika
Leo Riuttu … kansakoulun opettaja
Kaarlo Halttunen … Janne, renki
Kaisu Leppänen … Lindgreenska, apuvaimo
Asta Backman … Augusta, opettajan rouva
Vilho Siivola … Savolainen, 1. talonpoika
Holger Salin … 2. talonpoika
Uuno Montonen … 3. talonpoika "
Vastaukset 9
Vanhimmat
Edelliset Wikipedian tietoja, k.o. leffa loppuu kohta TV 1:llä.
Edvin Laine on omaa tähtiainestaan, äly ja oivallus aseinaan,
vaikka ulkonäkö onkin mikä on. No hän ei ole vastuussa ulknäöstään muun kuin hoidon osalta, kuten emme mekään kukaan omastamme, sillä Luojan työtä olemme, samoin lapsemmekin, ulkonäkömme hoito vain on omalla vastuullamme.
"Ensin esitellään täydellisen äkkiväärä pastori Jussilainen ja hänen hempeän alistuvainen puolisonsa sekä tämän tomera äiti.
Taantumus tihkuu oven pielistä, permannolta, pöydiltä ja pastorin suusta. Yksioikoisen yksinkertainen, jos mahdollista vieläkin äkkiväärempi enkelitrio säestää.
Sitten tomera anoppi panee pastorin matkoilla ollessa toimeen suursiivouksen. Karu pappila muuttuu viihtyisäksi kodiksi. Ja pastori Jussilainen kotiin palattuaan aivan toiseksi mieheksi, siirtyy jarrumiehen virasta edistyksen eturintamaan.
Muutoksen nielemistä suuresti edistää haavekuva ihmeellisestä Lillistä, joka on tulossa käymään. Mutta sitten Lilli ilmoittaakin, ettei voi tulla ja niin tupsahtaa pastori pilvistä omalle permannolleen ja tyytyy siihen mitä hänellä oikeasti on." Google
Monet minun ulko osaamani laulut, lempilauluni, joita nykyisin kuulee tosi harvoin, olivat tuossa "Pastori Jussilaisessa", ''Tuo neitonen kaino, armainen..'' "Kuningas Erik", "Sylvian laulu" ym. Rauha Rentola lauloi tosi kauniisti.
Tämä on yksi ulkoaosaamani laulu, kaunis sävel (H.Ingelius)
1. Viirit liehuu, venhot vettä vierii,
illan rusko kultii Mälarin,
airon loiske, torven kaiku kierii
rannan lehdikoihin tuoksuviin.
Vaivu, airo, pursi irti jää,
määrätönnä keinu, kaunis yöhyt tää!
Torvi, heitä työs, kaiku, tyynny myös:
Nyt Eerik kannelta soittaa.
2. Eerik soittaa, seetrikannel sorjin
kirjaillulla polvellansa on,
kultakielin, valkosormin norjin
hellän luo hän sävelaallokon.
Pieni Kaarin vaiti kuunnellen
silmihinsä saapi suuren kyynelen.
Murheiseksko tein paimentyttösein?
Nyt Eerik kannelta soittaa.
3. Sieluin tähti, niinkö sua vaivaa
pelko Ruskoparta-herttuan?
Eerik ohjaa valtakunnan laivaa,
hän on herra Vaasan valtikan.
Siks kun hohtaa huiput kukkulain
kirkkahassa yössä lempikäämme vain.
Kauan vielä on aamunkoittohon.
Nyt Eerik kannelta soittaa.
4. Pieni Kaarin, salli, niin ma tuon sun
linnan valtijaksi Tukholmaan,
virka vain, ja kultakruunun luon sun
kultakutris päälle tummumaan.
Eerik haaveiluiden prinssi on,
päässä häll’ on kruunu helppo kuutamon.
Tyynny, lapsen’ mun, niin on kruunu sun.
Nyt Eerik kannelta soittaa.
(Carl Snoilsky, suom. Alpo Noponen)
http://www.youtube.com/watch?v=bkgUxDB4jPg
Ruskoparta-herttua on Erikin veli, Karl IX,
josta tuli kuningas 1604 - 11.
Täytyypä Yle areenalta se katsoa jossain välissä.
. Wegelius. Z. Topelius. Karin Månsdotters vaggvisa för Erik XIV. Maamme kirja 1905.
Ks. Paavo Cajanderin suomennos, Maamme VI, Kaarina Maununtyttären laulu Eerik XIV:lle.]
1. Uinu riehuva rinta
Uinuos armoon luottain!
Metsä vienosti huminoi,
Tammet kiitosta Luojan soi.
Uinuos luottain
Päiveä vuottain!
Herra valkeus on,
Mut maailma yö.
2. Paina puolison helmaan pää,
Kruunu, jot' ei nyt suojaa!
Kulta, korkeus on kuin jää,
Rakkaus yksin lämmittää.
Kruunu ei suojaa:
Etsiös Luojaa!
Herra puhtaus on,
Mut syntiset me.
3. Valtakuntas nyt helmain on,
Siinä unhota vainot!
Usko johtavi voittohon –
Herra untasi siunatkohon!
Unhota vainot,
Huolien painot!
Herra korkea on,
Mut tuhkaa me vaan.
Niinpä, telkkarista ei tulee enää mitään muuta kuin uusintojen uusintoja. Kuinkahan monta kertaa tuokin elokuva on jo näkynyt.
Ei jaksa naurattaa.
Tomera naisihminen olikin anoppi, vallesmannin leski, kyllä huvittavia piirteitä löytyi lähes siedettävyyteen asti, niin jännä maailma siinä avautui silloinen nykyaika/kontra vanhoillisuus, ja maallikkouskovaiset kylän miehet.
Voihan että yksinkertaisena piikana Kirsti O veti roolinsa hyvin, nauraa täytyi, kun käskystä sylki ja manasi, ja taas juoksi pää kolmantena jalkana kyökkiin!
Enpä ollut nähnyt tuotakaan ennen. Pastori Jussilainen filmin nimenä oli toki tuttu.
Sattumoisin aloinkin katsomaan Edvin Laineen äänen havahduttaessa, minä keittiöstä katsomaan sitä komentamista:D
No, tulihan hänestä viimein ihan käypä "sulttaanikin", kotiasussaan, ihan hauska kohtaus kylävanhinten edessä kekkaloidessaan lievässä humalassaan.
Klassikkohan tuo filmikin jo lienee, mutta hyvä ajankuvaus toki, - yliampuvan mekastavalla tavallaan :)