http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=1500000000000115&posting=22000000004619505 Ajatteleeko muut samaa judo harrastuksesta kuten tähän kirjoitukseen vastannut kahden pojan 1 danin saavuttanut isä???
Onkos se judo vain sutkakoille lapsille?
Minusta tämän isän asenteessa on paljon korjaamisen varaa.Voihan se kömpelökin lapsi harrastaa,ja saattaahan sitä notkistua kömpelökin lapsi kunhan saa innon harrastaa.
Minusta kömpelö lapsi voi hyvinkin menestyä judossa,varsinkin jos on tanakka hiukan,niin ei pienet saa ainakaan kovin helposti tatamiin.
Minusta tämän isän asenne asiaan oli väärin.
Lapsi jos viihtyy judossa,ja sinne mielellään lähtee on riittävä syy viedä lasta tähän harrastukseen.Mutta mitä miettii muut isät???
Onkos se judo vain sutkakoille lapsille?
Minusta tämän isän asenteessa on paljon korjaamisen varaa.Voihan se kömpelökin lapsi harrastaa,ja saattaahan sitä notkistua kömpelökin lapsi kunhan saa innon harrastaa.
Minusta kömpelö lapsi voi hyvinkin menestyä judossa,varsinkin jos on tanakka hiukan,niin ei pienet saa ainakaan kovin helposti tatamiin.
Minusta tämän isän asenne asiaan oli väärin.
Lapsi jos viihtyy judossa,ja sinne mielellään lähtee on riittävä syy viedä lasta tähän harrastukseen.Mutta mitä miettii muut isät???
Vastaukset 2
Vanhimmat
Eiköhän se ollut silkkaa provoa koko juttu. On mahdollista, että jollain judon parissa olevalle voi jäädä tuollainen asennevamma, mutta epätodennäköistä se on. Itse en harrasta judoa, vaan erästä toista kamppailulajia, mutta hyvin pitkälle samalla ideologialla mennään ja siihen ideologiaan ei_todellakaan_kuulu kenenkään vähättely tai halveksunta.
Judo sopii sutjakoille mitä mainioimmin. Kömpelöille ja huonokuntoisille se vasta sopiikin. Siitä kömpelyydestä ja huonokuntoisuudesta pääsee eroon hauskalla tavalla...
Miksi pitäisi menestyä? Eikö riitä, että edellytykset toimia arjessa paranevat?
Oma poikani aloitti vastikään kamppailulajin parissa. Ryhmässä on muitakin vähän liikkuneita, joten tahti on sen mukainen: loiva lasku vetelyydestä vetreyteen :)
Itse treenaan taas pienen tauon jälkeen. Ryhmässä on sopivasti itseäni nuorempaa väkeä, joten haastetta riittää ja harjoitusparina yleensä kaveri, joka on minua 15 kg painavampi.
Minun kaksi lapsistani ovat tutustuneet judoon,vanhempi aikoinaan aktiivisesti,jopa kilpaillen,mutta sitten tuli muut harrasteet,hiihto ekaksi ja sitten muut.Myöhemmin toinen laji kunfu.
No tämä poika on jo aikuinen,ja on hyötynyt liikunnasta, ja saanut siitä paljon iloa.
Ja tämä liikkuminen jatkuu edelleen.
Tyttö on vasta 10v, ja on ekaksi harrastanut uintia,ja sitä harrastaa vieläkin,ja kieltämättä on siinä ihan taitava.
Judo tuli mukaan kuvioihin yli vuosi sitten,ja siitäkin tyttö pitää ja harkkoihin ei tarvi patistaa.
Lapseni ovat hoikkia,tyttö pitkä ja laiha,mutta jonkin verran kömpelö oli aluksi tatamilla,mutta nyt kun yli vuoden siellä on kulkenut on kömpelyys mielestäni häipynyt ja edistystä on todella paljon tullut.
Jos lapsi ei koskaan saa kokeilla ja yrittää niin eihän niistä tulekaan muuta kun kömpelöitä,mutta lapsille annetaan mahdollisuus yrittää ja kokeilla niin lapset löytää paljon mukavia harrasteita.
Kolmas lapsi on vasta 6v.ja hän kulkee uimassa kerran viikossa,uimaseuran harkoissa.
Ja on ilo ollut seurata kun lapsi oppi uimaan,ja kovasti yllätyin kun huomasin pojan jo kroolaavan keveästi eteenpäin.Poika osasi uida ,ja nyt uimaharkoissa opetettiin tekniikaa jo kovaa vauhtia.
Lapsille pitää voida antaa mahdollisuus kokeilla ja oppia uutta.Mutta meillä lapset ovat kaikki aloittaneet uinista,se taito kun kaikkien on hyvä oppia.
Nuorin täyttää kohta 3v.ja kohtahan hänkin pääsee uimaseuraan ja uimakouluun.
Ainoa haittapuoli on että vanhemmilla ei tahdo riittää aikaa kuljettaa lapsia,varsinkin kun harkkoja tahtoo olla joka viikonpäivälle.
Meillä on paljon ratkaistu toisten vanhempien kanssa että toinen vie toinen hakee.
Vaikka liikkuu ja harrastaa ei kilpaileminen tarvi siihen kuulua,liikuntaa voi harrastaa ilman kilpailuja.
Kiitos sinulle vastauksesta